Kuule, jos ne aiheuttaa mulle harmia jota en mielestäni ole ansainnut niin sitä mieluummin käytän niiden palveluja mahdollisimman paljon hyväksi jos vain mahdollista. Jostakin se hyvitys on yritettävä saada, vaikkakin noiden varkauksien tutkiminenhan kuuluu poliisin työhön ihan sellaisenaan. Elikkä sitä korvausta tuotetusta haitasta ei todellisuudessa saa haettua - ja sitten vielä joidenkin mielestä pitäisi olla käyttämättä ylipäänsä niiden palveluja?
Älkää unta nähkö - minäkin olen maksanut poliisien työstä aika hyvää korvausta joka kerta kun ovat tarpeetonta harmia minulle tuottaneet.
Ellen ihan väärin muista niin olet esitellyt internetissä sellaisia valokuvia, joissa on kotonasi hamppukasveja viritelty sillä tavalla näkyville, että niitä voi ihmetellä talosi ohi kadulla kävellessään. Edelleen, ellen ihan väärin muista, poliisi on kertomasi mukaan vienyt rehujasi tai jotenkin puuttunut asiaan.
Nyt kuitenkin leikit olevasi lain yläpuolella siten, että puhut “hyvityksen saamisesta” ja siitä, että poliisit “aiheuttavat sinulle harmia”, jota “mielestäsi et ole ansainnut” ja niin edelleen.
Asia on sillä tavalla, että huumehommelit on Suomessa kriminalisoitu. Sinun tehtäväsi kansalaisena on noudattaa lakia eikä arvioida mitä olet “ansainnut” ja mitä et. Jos laki ei kelpaa niin sitten voit yrittää vaikuttaa siihen demokraattisen päätöksenteon konstein. Niihin ei kuulu lain rikkominen.
Ite en juurikaan oo joutunu olee tekemisissä poliisien kaa, ja oon säästynyt tollaselta kohtelulta. Mut onhan noista hakkaamisista kuullut. Kaikkein käsittämättömintä musta kuitenki on tässäkin ketjussa esiintyvä asenne, että poliiseilla ois joku oikeus fyysiseen tai henkiseen kuritukseen. Mitä virkaa niillä laeilla ja ihmisoikeuksilla on, jos niiden valvojat ei edes niitä noudata?
Poliisi ei tosiaan pidä “huumausainerikollisia” edes ihmisinä. Nisti voi saada turpaan jo ihan vain siksi, että kytällä oli huono päivä. Eikä poliisi siitä huonoa omatuntoa tunne. Julkisuuteen tulleet tapaukset, putkahakkaamiset yms. ovat vain jäävuoren huippu.
Mä olen itse ollut huumausainerikoksista kuultavana, pidätettynä, syytettynä ja myös tuomittu. Siis joskus aikoinani. Mua kohdeltiin mielestäni aika inhimillisesti, mutta tunnen kyllä paljonkin tapauksia, joita ei niin kovin kivasti kohdeltukaan. Enemmän mä olen väkivaltaista kohtelua saanut osakseni poliiseilta muutaman kerran, kun mua on psykoosissa toimitettu sairaalaan. Sinällään ihan ymmärrettävää, että olin todella aggressiivinen ennen kuin mut saatiin tainnutettua, ei siis poliisien toimesta, vaan “terveydenhuollon”. Kerran poliisit kyllä pitelivät mua aikasta rumasti, mutta silloin, nuorempana ja tyhmempänä, löin poliisia turpiin ryynikänneissäni . Voitte varmaankin arvata, että sen jälkeen syytetyn penkillä ei suinkaan ollut poliisi…
No se tuppaa olemaan aikalailla tässäkin puolessa, että käyttäytyminen luo käyttäytymistä. Tarviihan ammatissa toimijan tietenkin pysyä tietyissä rajoissa, mutta oisko tää vähän niitä tilanteita että ihan ihmislajin primitiiviset piirteet nousevat esiin joskus tahtomattakin ja “käytös luo käytöstä”. Sanotaan nyt näin, että ei paljoa ongelmia eikä mustelmia tuppaa olemaan sellaisilla kotikaupunginkaan varttuneemmillakaan tutuilla tai tuntemillani, jotka tilanteessa kuin tilanteessa tuppaavat olemaan elämäntavasta huolimatta: “Ai, poliisi on paikalla, okei thats it, ne tekee hommaansa ja mä tyrin 2467 kertaa, luovutan suosiolla”. → Mutta jos itse antaa etenkin toistuvasti aiheen johonkin, niin kyllähän sen sikäli ymmärtää (itsekin nuorempana kyllä jokusenkin kerran kopissa olleena “väärässä paikassa väärään aikaan” -olleena, vaikka sikäli olin vain idiootti, en oikeastaan mikään kummempi kriminaali). Fiksulla käytöksellä tuppasi välttämään putkareissunkin tilanteessa ja “no tuu arkena jutteleen, katotaan sitten” kun usein muut mukana olijat lensivät raudoissa mukkelismakkelis maijaan ja yöllä saivat flunssan putkassa…
Tietty jossain vaiheessa jos menee liian henk.kohtaiseksi ja syvälle joku pinttynyt kiukku ja mustavalkoisuus, kantsiihan nyt itses kunkin (myös poliisin) miettiä onko ihan oikeassa duunissa ja kantsisko vaihtaa? Mutta tilannetta voi sikäli verrata siihen pienoiskoossa, että asut kymmenen vuotta saman naapurin vieressä joka soittaa päivästä toiseen täysin musiikkimakusi vastaista joikua, riehuu ja mellastaa aina kun yrität nukkua, kun menet ovelle sanomaan että hei voisiko vähän rauhoittua tällä erää taas, niin ovesta tulee sinua kohti milloin kaveri puremassa nilkkaa tai milloin päähäsi yritetään lyödä kirves. Jos soittaa sitä poppia liian kovaa kerran kuussa ja aina kun hänelle sanotaan, pyytää anteeksi ja pistää äänen hiljaiselle, onko siinä jokin ero siihen miten suhtaudut naapuriin?
Tää on hiukan off-topic, mut kun kytistä puhutaan niin menköön. Joku aika sitten nuori vaahtosammuttimen kokonen poika käveli vastaan ja yhtään varoittamatta löi multa silmän mustaksi. Mä annoin sille pari avaria poskille ja tietty kytät ajo ohi. Siinä vaiheessa olin itse aivan rauhallinen, mutta kaasua tuli silmille ja nyrkkiä naamaan. Koppiinhan siitä jouduin, mut seuraavana päivänä selvis, että tuo vaahtosammutin oli vuorossa olevan kytän poika. En tienny itkeäkkö vai nauraa. Jätkällä ei mitään jälkiä mulla osin poliisin toimesta kyllä
. Voitte varmaankin arvata, että sen jälkeen syytetyn penkillä ei suinkaan ollut poliisi…
Ei helv…