Edellisen viestin kirjoitti siis Peliaddikti999
Peliaddikti999, et sanallakaan mainitse kuinka hankalaa pokerissa pärjääminen todellisuudessa on. Ei siihen pysty suurin osa niistäkään kellä ei minkäänlaista peliongelmaa tai edes tunteiden kuumenemista ole. Viestisi voidaan siis tulkita vain näyttämään pokeri hyvässä valossa eli se on just sitä voitollisen pelaamisen markkinointia.
En mainitse en, koska siitä ei ketjussa ollut kyse vaan pikemminkin siitä, että onko pokeri taitopeli vai sattumaan perustuva peli. Voittavan pokerin pelaaminen on erittäin haastavaa - kilpailu on kovaa siinä, missä millä tahansa alalla tai missä tahansa urheilulajissa tai pelissä → on koko ajan pysyttävä askel edellä siitä, missä omat vastustajat ovat oppimiskäyrällä. Luontaiset kyvyt toki auttavat, mutta menestymisen avain on kova periksiantamaton duuni niin kuin lähes tulkoon missä tahansa muussakin asiassa.
Pelaaminen onkin siitä erityinen laji, että jos siinä on huono ja sitä jatkaa niin menee vararikkoon. Jos on huono vaikka tenniksessä niin en näe suurtakaan ongelmaa, että henkilö pelaisi huonoa tennistä vaikka lopun elämäänsä.
Pelaamiseen tulee myös monta kertaa helpommin riippuvuus kuin johonkin normaaliin lajiin. Syy on periaatteessa selvä, tästä on jopa tutkimuksiakin: Silloin tällöin tulevat voitolliset sessiot saavat aivot luulemaan, että nyt tehdään homma oikein ja palkinnoksi annetaan mielihyvän tunne. Ihmiselle ei ole evolutiivisessa mielessä ollut hyötyä ymmärtää satunnaisuutta tai pitkän aikavälin keskiarvoja ym. vaan yksinkertaisesti se mitä juuri kyseisellä hetkellä tekee, onko siitä heti haittaa vai hyötyä. Vain murto-osa ihmisistä ymmärtää täydellisesti satunnaisuuden. Suurin osa ei ymmärrä sitä lainkaan.
Kirjoittaisitko alkoholistien palstalle vaikkapa, että kahden viinilasillisen juominen päivässä edistää terveyttä tilastojen mukaan? Vertaus ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta saat siitä näkökulmaa…
Totta, mutta huomauttaisin, että pokeria voi pelata myös leikkirahalla tai esimerkiksi 1c/2c panoksilla, joka ei taatusti aja ketään vararikkoon.
Täysin totta. En ole vielä tähän ikään tavannut uhkapeliongelmaista, joka oikeasti ymmärtäisi satunnaisuuden, varianssin ja kaikista tärkeimpänä EV:n eli oletusarvon käsitteen. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että uhkapeliongelmasta voi toipua myös siten, että todella kokee ahaa-elämyksen siitä kuinka typerää on pelata pelejä, jotka ovat oletusarvoisesti pelaajalle matemaattisesti negatiivisia ilman että lopputulokseen voi vaikuttaa yhtään mitenkään. Tässä mielessä muutaman hyvän pokeriteoriaan paneutuvan opuksen lukeminen voisi olla peliongelmaiselle vain hyväksi - itselleni ainakin oli.
Ei kai totuus tapa? Tosin itse pitäytyisin vain yhdessä lasillisessa per ilta.
Nimenomaan juuri näin. Ei oppi ojaan kaada - sitäpaitsi mitä enemmän tietää pokerista ja uhkapelaamisesta, sitä vähemmän koko jutussa on mystiikkaa ja magian tuntua joka voi toimia houkuttimena.
Myönnän, että pokeri on uhkapeli jossa pitkällä aikavälillä tarvitaan taitoa siinä pärjätäkseen, mutta joka ei sovi silti ongelmapelureille. Miksei se riitä?
Teillä ei ole kummallakaan ollut peliongelmaa, ehkä jonkinlainen nuorempien ikävuosien pelivimma, mutta kovin pahaa peliongelmaa teillä ei ole ollut, sen todisteena toimii täydellinen kyvyttömyys ymmärtää pelureiden ajatusmaailmaa. Itse olen aina tiennyt kaikki todennäköisyydet hyvin ja tiesin, että Rayn automaateista saa takaisin keskim. 90%, itse asiassa vielä huonommin koska tapana oli tuplailla aina päätyyn asti. Silti pelasin vuosia tietäen koko ajan tämän.
Jos joku oikeasti haluaa lopettaa pokerinpelaamisen ja muut uhkapelit niin te suosittelette opiskelemaan pokeria? Miettikää nyt jumalauta vähän. Kyllä se oppi ojaan kaataa jossain tapauksissa. Vaikka se toimisikin joillain, niin varmaa on, että tällä palstalla se ei toimi kuin murto-osan kanssa ja kaikkien muiden tilannetta tällaiset “vinkit” vain pahentavat. Voisin jopa itsekin suosittaa tuota opiskelua jossakin harvoissa tapauksissa mikäli en olisi nähnyt mitä se aiheuttaa. Entinen kolikkopelaaja “viisastuu” ja alkaa opiskelemaan pokeria. Pärjää siinä hyvin monta kuukautta, jopa vuosia. Sitten pidempi downswing (vain ajan kysymys) joka alkaa pikkuhiljaa syömään hermoja. Jossain vaiheessa kamelinselkä sitten katkeaa ja muutama tiltti syö kaiken. Kaiken. Näitä tarinoita on useampia. Alta 5 vuotta säännöllistä voitollista peliä pelanneihin suhtaudun erittäin varauksellisesti. Yllättävän moni katkeaa kuitenkin ja sitten alkaa rigged-syytökset, vaikka vika on siinä ettei satunnaisuutta ole ymmärretty.
Voitollisesta pelaamisesta vielä: Se pitäisi sitten olla todella voitollista, että on vaivan väärti. Pokeri on äärimmäisen tylsä peli jos sitä pelaa säännöllisesti netissä. Se, että tienaa vähän grindaillen jotain senttipöytiä ei mielestäni riitä vaan ajan voi käyttää paremminkin. Varianssi on kuitenkin pokerissa helvetin kova ja harvassa on ne jotka ottaa biitit vastaan hymyssä suin. Kuulostaa siltä, ettei pokeri sovi suurimmalle osalle normaaleista ihmisistäkään, saatika peliongelmaisille. Joillekin pokeri on mukavaa, pienelle osalle jopa ammatti, ja pelailkoon he kaikessa rauhassa. Heidän neuvojaan ei kuitenkaan täällä tarvita.
Taidan olla aivan eri linjoilla kanssasi, sillä:
Kyllä. Suosittelen EHDOTTOMASTI opiskelemaan pokeriteoriaa, jos haluat lopettaa ongelmapelaamisen. Kaikki (no, sanotaan molemmat) henkilökohtaisesti tuntemani häviävät nettipokeriaddiktit luulevat pystyvänsä pelaamaan voitollista peliä “mutta kun on huono tuuri”, “mutta kun tilttaan ja häviän hyvällä pelillä voittamani rahat” vaikka tiedän ettei heidän pelitaidoissaan ja ylipäätään pokeritietämyksessä (kassanhallinta, varianssi, pelien valinta) ole todellisuudessa mitään kehumista.
He siis pelaavat koska luulevat olevansa potentiaalisia voittajia. Jos he tietäisivät enemmän, he myös tietäisivät että he ovat nykyisillä taidoillaan ja asenteillaan ehdottomasti häviäviä fisuja, siinä se.
Arvaapa tunnenko yhtäkään pokeristrategian vahvasti hallitsevaa ongelmapeluria?
Siihen, että kannattaako slotteihin hurahtaneen tarkoituksenmukaisesti aloittaa pokerin pelaaminen, en osaa ottaa kantaa. Omalla kohdallani tämä muutos sujui oikein mainiosti, addiktioni oli tosin alun alkaen lievä, mitä nyt taskut tyhjentyivät sille kaupan Jokeripokerille tiuhaan tahtiin. Mutta tosiaan objektiivista, teoriapainotteista pokerikirjaa pidän pakko-ostoksena myös slottiaddikteille. Kun se aluksi taianomaiselta ja ekstaattiselta tuntuva pelaaminen puretaan mielipiteistä ja tunteista riippumattomaksi kylmäksi tieteeksi, matematiikaksi, osa hohdosta katoaa varmasti.
Kumman sä luulet olevan vaikeampaa? Entä kummassa on suurempi vaara lipsahtaa?
-
Lopettaa pelit kokonaan.
-
Ruveta voittavaksi pelaajaksi ja omata hyvä kassanhallinta.
Mieleesi ei vain mahdu, että jotkut ovat niin kyllästyneitä ja turhautuneita pelaamiseensa, että heille on aivan sama jotkut helvetin pokeriteoriat. He vain haluavat lopettaa kokonaan. Koittaisit ymmärtää, että peliongelma ei ole kaikille tyhmyyttä vaan sairaus josta he haluavat parantua. Peliongelmaa kun siitä puhutaan sairautena ei paranneta uusilla pelitaktiikoilla, niin kuin ei juoppoakaan paranneta opettamalla häntä juomaan eurooppalaisesti.
Hmm, eipä tehdä olettamuksia ilman kunnollisia tietoja. Kuten kirjoitin aiemmin - pelasin 7 vuotta erilaisia kasinopelejä ja kolikkopelejä seka ostin arpoja varmasti useammalla kymmenellä tuhannella eurolla. Tiedän minkälaista on olla Täyspotissa pelaamassa sähkörulettia 8 euron panoksella kahta konetta yhtäaikaa 8 tuntia putkeen sulkemisaikaan saakka ja minkälainen olo on kun vahtimestari viimein sulkee paikan ja säälivä ilme kasvoillaan heittää minut ulos ja koittaa se häpeän sekä itseinhon tunteen tulva kun tajuaa, että on viimeisen 8 tunnin aikana käynyt 10 kertaa pankkiautomaatilla hakemassa lisää rahaa, ajantaju hävinnyt kokonaan ja yli 1000 euroa hävinnyt koneiden syövereihin. Ei kauhean hääppöiset olot, ei.
Nykyisin ajattelutapani on täysin erilainen - tunnen suurta inhoa kaikkia taloa vastaan pelattavia pelejä vastaan ja ajatuskin 1 euron laittamisesta kolikkopeliin vain saadakseni keskimäärin 90 senttiä takaisin tuntuu lähinnä huvittavalta ja naurettavalta.
Kyllä, ehdottomasti. En pelaamaan pokeria vaan lukemaan pokerikirjoja. Vedonlyöntikirjat käyvät myös. Mikä tahansa lisätieto siitä, miten uhkapelit oikeasti toimivat kelpaa. Siihen on syynsä, että ihmiset, joilla on parempi koulutustausta, ovat huomattavasti vähemmän alttiita uhkapeliongelmalle.
Tiedän/tunnen monia ihmisiä, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän addiktoituneita erilaisiin taloa vastaan pelattaviin peleihin, mutta pokerista kiinostuttuaan ovat lopettaneet muiden pelien pelaamisen kokonaan. Kaikille ei tietystikään toimi, jollakin saattaa jopa pahentaa asiaa, mutta kun otetaan huomioon, että toisia ihmisisä vastaan pelattavan pokerin aiheuttama peliongelmaosuus on pelaajien määrään suhteutettunakin huomattavan pieni niin ehdottomasti yrittämisen väärti. Paha se on pienempikin paha, mutta pienempi kuitenkin, eikö?
Mahdollista, mutta tuo on kyllä liiottelua tuo kuukausia/vuosia. En haluaisi ulottaa tätä keskustelua pokeriteoriasta keskustelemiseen, mutta voittavan pelaajan on mahdotonta mennä katki kunnolliselle kassanhallinnalla (Rolli=100 BI, tasoja alas kun Rolli<80BI). Jos on pelannut kuukausia/vuosia ja vielä tilttaa ja ensimmäinen pidempi downswing saa katkeamaan, ei kyllä ollut voittava pelaaja alun alkuunsakaan.
Henkilökohtaisesti en tiedä yhtäkään pelaajaa, joka olisi pelannut 5 vuotta säännöllistä voittavaa pokeria ja sitten mennyt katki. Jos on 1 vuosi säännöllistä voitollista pelaamista (50K-100K jakoa/kk eli 500K-1M jakoa/vuosi) takana, on jo aika vahvalla pohjalla.
Maailmassa on miljoonia säännöllisen epäsäännöllisesti pelaavia, joille pelaaminen on viihdettä siinä missä tietokonepelit, elokuvat tai musiikki.
Riippuu täysin pelaamisen motiiveista.
Kun on pelannut tarpeeksi monta jakoa ja nähnyt kaikki mahdolliset tilanteet ja ‘biitit’, niin sille, että joku vetää 0,5% equityllä ohitse, tulee lähinnä hymähdettyä. Lähinnä siitä on oikeasti hyvä mieli, että tuli saatua niin hyvin rahat keskelle. Tunteella pelaamiseen suhteutuvalle voi toki olla hyvinkin kova paikka jo pienempikin biitti.
Juuri näin, mutta joillekin palstalaisille neuvoista voi olla apuakin. Never say never.
Ja lopuksi, kiitos Kzr älykkäästä keskustelusta. Ei millään pahalla, mutta tällä palstalla sellaisen käyntiin saaminen on monesti hyvin, hyvin hankalaa.
Kallistun kohdan 1) puoleen, mutta kohta 2) voi jollekin toimia paremmin. Mikään ei ole mustavalkoista.
Juopoillekin voi silti kertoa, että kohtuus kaikessa on tie onneen, osana laajempaa elämänkatsomusta.
Eihän maailmassa olisi mitään ongelmia kun kaikki vain uskoisivat heti kun kerrotaan, että “kohtuus kaikessa” ja lopettaisivat mitä lie ikinä haitallista sitten tekevätkin. Mutta siinä vaiheessa kun juoppo vetää sua nenään kun menet ehdottelemaan kohtuukäyttöä niin älä itke.
Hei kaikille!
Me täällä Päihdelinkissä noudatamme haittojen vähentämisen näkökulmaa myös peliriippuvuusasioiden käsittelyssä. Tässä ketjussa on mielenkiintoisia, erilaisia näkökulmia siihen, mikä auttaa peliriippuvuudesta toipumiseen.
Muistutuksena, että kaikenlainen pelaamiseen yllyttäminen ja erilaisten pelien hehkuttaminen on silti kiellettyä.
Ystävällisin terveisin,
Päihdelinkin toimitus
Ei olisi ei. Näinhän se ei tietenkään toimi, mutta yrittää voi aina. Kieltopolitiikka ei ainakaan näissä asioissa toimi. Mistä tahansa yksilö onkaan riippuvainen, riippuvuudesta toipuminen lähtee aina yksilön omasta halusta parantua riippuvuudestaan.
Kuulostat katkeralta. Miksi niin?
Taas perinteinen ketju, jossa pokerihehkuttajat kertovat kirjoista, kassanhallinnasta ym. Peliriippuvaiset sanovat ettei “sairaille” pelureille sovi mikään peli. Tässä mun pari sanaa.
Itse peliriippuvaisena olen kokenut tämän tien. Lopetin kaikki muut slotit ja pöytäpelit, siirryin pokeriin. Luin kirjat, osasin kassanhallinnan ja olin “voittava” pelaaja. Luulin peliongelmani olevan ohitse. Noh, aika kului ja peli alkoi käydä tylsäksi, aina sitä samaa korttien hakkaamista netissä, päivät pitkät. Vanhat peliongelman piirteet tulivat takaisin, tyhmiä päätöksiä ja häviöiden jälkeen vielä tyhmempiä vetoja. En jaksa tarkemmin eritellä, lyhyesti kuitenkin → kaikki meni. Lopputulos, 2 vuotta olin pelaamaatta muuta kun pokeria. Pokeri ajoi takaisin myös muiden pelien ääreen ja kierre oli valmis.
Pelit on osaltani nyt takana, ainoastaan velka muistuttaa. Lopettamisestani on nyt 6kk, ei tämä helppoa ole vieläkään.
Velkaa on pelaamisesta jäänyt n. 5000eur. Pelattua rahaa varmaan 20000e tjsp.
Tossa nyt hyvin lyhyesti miten mulla pokeri “auttoi” peliriippuvuuteen. Kerrottavaa olisi vaikka kuinka, mutta en jaksa tämän enempää avata tilannettani. En sitä sano, etteikö se jollekin sopisi. Itse näen peliongelmani niin pahana, ettei pokerin opiskelu tosiaan auttanut. Eikä se auta että joku sanoo “opiskele lisää, kyllä se siitä!”. En vaan pysty siihen, olen sairas ja haluan eroon peleistä.
Nyt voitte sitten hehkuttaa että susta ei vaan ollut siihen, mitä pokeri vaatii. Ei ollutkaan, ja hyväksyn sen. Antakaa silti meidän peliriippuvaisten olla rauhassa. Onko siitä jotain haittaa teidän uralle, että joku peliriippuvainen sanoo että pokeri ei ole taitopeli? MITÄ SITTEN? Voi ei, jos joku jakaa väärää tietoa, parantakaa heidät! Teille vähemmän kaloja?
Kiitos ja anteeksi.
This.
Kaksi vuotta voitollista peliä on aivan helvetin paljon parempi suoritus kuin mistä slottiaddiktit voivat edes unelmoida.
Harmi että murruit henkisesti ( 
tai jotain), ja katkaisit koko bankrollisi . Pakko silti todeta että jos olisit noudattanut lukemiesi kirjojen ohjeita orjallisesti, et olisi ikinä hävinnyt koko pelikassaasi. Ei oppi ojaan kaada, peliriippuvuus kaataa.
En edelleenkään tunne ketään pokeriteorian hyvin hallitsevaa peliaddiktia. Näyttäkää minulle tällainen henkilö, ja avartakaa maailmankuvaani 
Tuo “Ei oppi ojaan kaada, peliriippuvuus kaataa.” on täysin totta. Mutta valitettavasti taudin luonteeseen kuuluu juuri tuo, ettei kirjojen lukeminen auta - eikä niitä osaa noudattaa orjallisesti, vaikka kuinka järkevää se olisikin.
Toivoisin teiltä jotka neuvotte opiskelemaan pokeriteoriaa peliriippuvuuden parannukseksi miettimään asioita hieman toisesta näkökulmasta. Teidän ajattelunne tällä hetkellä on lähes samalla tasolla kuin sillä joka sanoo peliongelmaiselle: “Mikset vaan lopeta?”. Olette nimittäin sivuuttaneet pari pointtia mm. sen että minä itse sanoin tienneeni jo kauan aikaa sitten todennäköisyydet mutta silti pelanneeni ja toisen kirjoittajan joka kertoi opiskelleensa pokeria mutta silti tilttaavansa kassat menemään.
Peluri voi pelailla pitkäänkin kurinalaisesti, mutta on vain ajan kysymys milloin niitä uskomattomilta tuntuvia biittejä alkaa sadella ja silloin ei auta, että tietää teoriat. Silloin iskee tiltti ja kassa lähtee. Minä tunnen kyllä montakin ihmistä jotka tietävät pokeriteorian hyvin, mutteivät onnistu sitä käytännössä toteuttamaan. Sitä on peliongelma. Ei-peliongelmaisille on usein erittäin vaikeata käsittää ongelman luonnetta.
Suurin osa tämän palstan käyttäjistä luultavasti haluaa peleistä kokonaan eroon. Edelleen, ajan voi käyttää paljon paremminkin kuin uhmapelejä pelaamalla, vaikka niistä vähän jäisikin voitolle. Sekin voi olla peliongelma, että käyttää 8 h päivässä nettipokkaan vaikka tienaisikin hieman siitä säännöllisesti. Ne jotka tienaavat niin isoja summia, että aikaa kannattaa käyttää pelaamiseen tuskin lukevat tätä foorumia eivätkä nekään jotka nauttivat pokerista pikkupanoksilla grindaten.
Noista opiskeluvinkeistä on hyötyä pokerifoorumeilla, mutta täällä ne voivat rohkaista peliriippuvaisia yrittämään vielä kerran… huonoin seurauksin. Ne ketkä noista vinkeistä hyötyvät eivät pyöri täällä vaan pokerifoorumeilla.
Koittakaa siis ottaa toinen näkökulma ennen kuin vastaatte mitään. Ja jos vastaatte niin ei kiitos mitään offtopikkia tyyliin “vaikutat katkeralta, miksi niin” koska sillä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Älykäs keskustelu ei ole sellaista missä vain yritetään saavuttaa yliote toisesta.
Mietitty on ja omalta osaltani mietinnön lopputulema on, että osalle uhkapeliongelmaisista toimii ainoastaan täyspelaamattomuus ja osalle auttaa uhkapeliteorian opiskelu ja uhkapelien matemaattisten mekanismien ymmärtäminen. Tunnen/tiedän sekä sellaisia ihmisiä, joille toimii vain ensimmäinen, että sellaisia ihmisiä, joille auttaa toinen. Mikään ei ole mustavalkoista.
Ymmärrän entisenä uhkapeliongelmaisena erittäin hyvin peliongelman luonteen, mutta esimerkiksi
henk.koht. olen asiaan perehtymisen / vuosien kokemuksen jäljiltä oppinut / kasvanut täysin tiltti-vapaaksi. Se on siis mahdollista. Onko se todennäköistä ja toimiiko kuinka monelle? Sitä en osaa sanoa.
Ottaa toinen näkökulma? Tarkoitat siis, että ptäisi ottaa se ‘ainoa oikea’ näkokulma, joka sinulla on?. Edelleenkään mikään ei ole mustavalkoista ja asioita on hyvä pohtia eri kantilta.
Ei millään pahalla, mutta ettei nyt vain pata soimaisi kattilaa?