Arkee.
Eli kukaan ei tartte mua mihinkään. Paitsi äijä kodinhoitoon.
Kui mul nyt näin(kin) kävi. 
Oi voi, psyykkasinpa itteni taas syvälle.
Mutta kun mä en tällä hetkellä muuta ku odota. Töitä, “saatanan työmaan” valmistumista, lekurin tuomiota.
Noh, onneks mulla on syklit yleensä nopeita, oli ne sitten mitä tahansa. Ja itseäni toistaen, krapulassa kaikki olis vaan vielä pahempaa.
Vähitellen on tääkin päivä sitten lusittu. Päätä särkee ja surettaa, kaipaan ihan oikeeta nukahtamisnappia, mutta söin toki reseptini loppuun hieman turhan hätäsesti.
Kitisin äijälle vähän yleistä surkeuttani, kysy että olenhan varmasti syöny masislääkkeeni. Alko-ongelmanihan mä olen nyt toistaseks hoitanu ihan sen oppien mukasesti, korkki vaan kiinni jos on menny överiks, ja se siitä. Se mitä se ei vieläkään tiedä, on överiksmenon aste. Ja plinkkaus tietty. Ja huomenna jatkuva päihdeterapia.
Huome myös lekuri, onneks tapahtuu ees jotain.
En mä enää yhtään ihmettele, kuinka viina tulee niin helevetin kalliiks yhteiskunnalle. [Iltalukemista esmes julkari.fi/handle/10024/129655]
Mä pidän itseäni vielä aika kevytsarjalaisena, mutta niinpä aiheutin tällekin päivälle sekä terapeutti- että lääkärikulut, joista mä maksan ite jonkun murto-osan. Verojakin maksan aina vaan vähemmän, kun alkoholiverokertymäkin on kuihtunu kokonaan.
Noh, uusi lääkärini, kunnallinen versio, oli kiva. Tosi nuori sälli, mutta tosi kiva, käytti jopa ilmasua dokaaminen, tietty vasta sen jälkeen kun mä olin sitä ite viljelly. Jotenkin ihan hellyyttävää! Sälli oli sitä mieltä, että voin nukkua yöni rauhassa ja katotaan maksalabroja parin viikon päästä uusiks. Jos ja kun ei kirroosiin asti olla menty, niin maksa kyllä tokenee, mutta aikaa voi ottaa. Odottelu, iiihana odottelu, siis jatkuu.
Terapiassa ei nyt ehkä tälläkään kertaa/vieläkään mitään tajuntaa räjäyttävää, tosin onnistuin naurattamaan terapeuttia useampaan kertaan. Uus aika kuitenkin buukattuna, veikkaan että on kuitenkin hyvä puhua asiasta jonkun kanssa ihan irl. Eikä ryhmäjutut oikein ole mun pala kakkua.
Tuon olen huomannut itselleni olevan hälytysmerkki. Jos minä pystyn “kuljettamaan” terapeuttia (/opettajaa/ohjaajaa/työnohjaajaa/esimiestä/…) sen sijaan, että kokisin hänet auktoriteetiksi, niin en pysty oikeasti luottamaan häneen niin paljon, että uskaltaisin heittäytyä ja voisin uskoa, että hänestä on minulle apua. Mutta ehkä tämä liittyy myös epävakaaseen persoonallisuuteeni eikä vain alkoholiongelmaani. Tähän mennessä en ole elämässäni tavannut yhtäkään terapeuttia, työnohjaajaa tai muuta ohjaajaa, jonka ohjaukseen olisin uskaltanut heittäytyä 
Hemmentaali, aika samat kokemukset terapeuteista/psykologeista, mä en ole myöskään kohdannu ainuttakaan, joka oikeesti olis jotenkin ollu vaikuttava. Tai vakuuttava. Ei mun totakaan setää pitäis yrittää viihdyttää.
Perjantai. “Vanhaan hyvään aikaan” olisin todennäköisesti vasta krapuloissani heräämässä ja loiventelisin tuskieni helpottamiseks. En eilisen illan, vaan unettoman aamuyön takia. Nehän mulla usein käänty ihan minkä tahansa kaapista löytyvän tiukan viinan kiskomiseks. “Ihan vaan unilääkkeeks.”
Tänään kuitenkin äijää odotti sen noustessa poikkeuksellisesti valmiiks keitetty kahvi, ja mä ite raavin Ikean pyöröovea tasan kympiltä. [Kai pyöröovi muuten kuuluu konseptiin, tai sitten joku nokkela voi päätellä minkä Ikean asiointialueella asustan.]
Viikonlopuks pientä puuhastelua ja herttaista himailua. Kyl se vaan niin on, että parempi mun olis olla dokaamatta. Tai siis on parempi olla.
Eiköhän jokaisen Ikean asiointialueella asu niin paljon meitä alkkiksia että siitä on mahdoton ketään tunnistaa 
Eikä ainakaan minulla ole mitään mielikuvaa millaiset ovet ovat Espoossa tai Vantaalla joissa olen käynyt (ups! paljastuinko?)
Kauhean hauskaa oli tuo ajatus paljastumisesta jonkin tiedon perusteella kun itse aina mietin miten kirjoituksistani ihan varmasti voi joku tuttu arvata kuka minä olen. Ja näin voisi hyvin ollakin, mutta jos se tuttu täällä juttuja lueskelee niin eiköhän hänellä ole ihan sama ongelma.
Tosi hienosti olet ollut selvinpäin, hitusen kateellisena luen kirjoituksiasi kun en saa itse samaa aikaiseksi. Vieläkin kuvittelen että voin vaan himmailla täällä mutta ei se ihan kauhean hyvin suju…
Siihen mäkin Vilma1966 luotan, että jos joku mut sattuis täältä tunnistaan, olis meillä siinä tapauksessa yhteinen salaisuus :mrgreen:
Ja mä sitten taas olen kateellinen niille, ketkä kykenee himmailemaan…Olen tosi tyytyväinen, että olen onnistunut nollailemaan, muttei tää mun ykkösvaihtoehto ainakaan aluks ollu. Helpompaa? Kyl. Kivempaa? Eeenpä tiedä.
Mutta mutta, näillä mennään, enkä just nyt edes valita.
Ihan jees -vaihe menossa jo monetta päivää putkeen. Kummallista :mrgreen:
Alkoajatuksistakin enimmäkseen vähän niinku väliviikko. Labraa ja terapiaa taas vasta ens viikolla.
Ihan niinku tässä ei mitään ongelmaa oliskaan. Joo, ei tolle tielle. Ei ainakaan sidukkahyllyn kautta.
10 vk.
Eilen olin yksin kotona ja kun alkuillasta olo oli jotenkin tosi vetämätön, ajattelin ihan, että niinkö drinksu tois tarmoa hoitaa rästihommia. Noh, eihän se yhteen olis jääny, todennäkösesti loiventelisin tälläkin hetkellä, enkä olis saanu vuorokaudessa aikaseks yhtään mitään muuta ku pöhnän.
Kun vaan jaksais aina tarvittessa ajatella asioita tarpeeks pitkälle.
Uni maistuu, maistuis vähän liiankin hyvin. Oireena sopis ainakin yhteen autoimmuunimaksatautiin, mutta tosiaan labratkin vasta ens viikolla, joten ei tässä nyt ihan lähiaikoina selviä eikä ratkea sen suhteen mitään.
Kivaa viikonloppua väki, toivottavasti kuivempaa kuin mitä sääennuste lupaa 
Kiitos Tyräkki. Ketjusi sai minut kirjautumaan, kirjoittamaan ja yrittämään. Kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos Puuvilla, ihana palaute, ja pistän sen kiertämään omalta osaltani Lämpömittarille ja vähentäjien naisille (Sylvia, Vilmat, Hemmentaali, ketähän unohdan…) sekä Juhanikarille, joka jaksaa aina toivottaa kaikki tervetulleiksi.
Kävi tässä sitten pitemmän päälle ihan miten tahansa, niin ainakin plinkkaus on jo tähän mennessä mahdollistanu aikuiselämäni pisimmän nollailun 
No helppohan sun Tyräkki on kuivana olla, kun kerran mun stoorista luit kaikki virheet kuinka voi epäonnistua. Tullaan sieltä sitten valmiiseen pöytään, kun muut ovat tehneet kaiken työn
Mulla vähän ongelmia nyt taas kuivattelun alussa. Yksi kuiva päivä välissä, sitten eilen sunnuntaina lihasmuistista tuli suht tukeva nestemäinen aamupala ja illalla vielä parit yömyssyt. Ei kankkusta kuitenkaan. Muutaman viikon kun on saanut tuosta tissuttelusta rutiinin, niin kummasti taas ajatus kiertää samaa kehää. Ohramallasaaminen oli tänäänkin muutamaan otteeseen mielessä. Onneksi taloudessa ei enää ole yhtään alkoholia, niin se auttoi.
Mutta nyt uusi viikko. Ehkä vuosisadan kuivuus alkaa tästä.
Juurikin noin! :mrgreen:
Onhan sun ketjussa hirveen yksinkertanen opetus. En edelleenkään väitä, etteikö jotkut vois kohtuukäyttää ja oppis ja kykenis siihen senkin jälkeen kun homma on menny överiks. Mutta todennäkösesti multa menis esmes äijä ja ajokortti ennenku jatkotreenit tuottais mitään muuta tulosta. Paitsi toki pään täydellinen leviämisen. Ja sisälmysten.
Ehkä sun pitää Lämpömittari toteuttaa se sun haimatulehdushuijaus, niin se on sitten siinä! Kyl mullekin kelpais diagnoosiks joku kiltti maksatauti, joka olis täydellinen tekosyy olla iäti juomatta. Labraan pitääki täsä joku päivä mennä 
Joo, samaa mieltä kohtuukäytöstä. Teoriassa mahdollista, mutta käytännössä tosi vaikeaa. Itellä seurassa juominen onnistuu kyllä kohtuudella, mutta yksin tissuttelussa homma ei pysy lapasessa millään.
Ehkäpä tuo haimatulehdushuijaus tarvii tosiaan tehdä. Tai no, ei se välttämättä kovin kaukana ole, ettei sitä tarvitse edes teeskennellä. Vähemmästäkin juomisesta jollain on se päälle tullut.
Tiistai. Aamulla labroissa ja iltapäivällä terapiassa.
Lekurin pitäis soittaa labratuloksista ens viikolla, mutta mä toki ehdin tsekkailla niitä jo OmaKannasta. Kaikki ei tietty valmistunu vielä tänään, mutta laskusuunta on kyllä selkee. Ehkä mä sitten todellakin vaan dokaamalla sain maksa-arvot korkeelle ja ne sieltä nyt sitten (mun mielestä yllättävän) hitaasti putoaa. Vieläkään ei siis kaikki ole viitearvoissa. Ennustan, että lekurisälli sanoo, että älä juo ja tuu uudestaan labraan joskus kuukauden tai parin päästä.
Terapia nyt sitten näköjään jatkuu toistaseks joka toinen viikko. Enhän mä siellä ollenkaan niin hyvin osaa itteäni ilmaista kuin täällä, mutta tekee se hommasta jotenkin todellisempaa. Että hei vaan terapeutti, jos satut tänne osumaan; niinku sanoin, mun on helpompi tilittää kirjallisesti 
Antabusta se suositteli, kun epäilin sitä, kauanko mulla uutuudenviehätys ja motivaatio mahtaa kestää. Periaatteessa joo, jos maksa-arvot jossain vaiheessa sen sallii. Ja jos mä uskallan hakea reseptin…
Torstai, 11 vk.
Töitä vaihteeks. Olen jopa heränny itsekseni ajoissa, vaikka mun herätyskelloappsi sekos ilmeisesti phonen päivityksestä, eikä ole kilissy aamusin ollenkaan. Toivottavasti toimis kuitenkin taas huomenna, kolmanteen ihmeeseen en usko.
Labroista oli loputki valmistunu, ja jossen nyt ihan päin honkia tulkitse, niin eipä mulla ole virushepatiittiakaan. B ja C oli kyllä alkujaankin aika kaukaa haettu.
Nyt vähän päätä jomottaa, joten taidan ottaa burskua ja painua nukkumaan. Onneks nyt voin melke luottaa siihen, että aamulla herään ilman hedaria.
Minultakin kiitokset sinulle Tyräkki. Sinun ketjusi sysäsi minutkin rajan tänne puolelle kirjautumaan ja osallistumaan.
Sanatyöläisenä minua ilahduttaa aina, kun joku osaa kirjoittaa hyvällä kielitajulla ja asenteella.
Tuo on aina paska vaihe, kun hakee apua, eikä diagnooseja löydy. Itsekin olen juossut terapiat ja kuvauttanut itseni joka suunnasta. Kuhmuraisen kalloni magneettikuvista kerroin Pikkusiskolle, että ei näkynyt mitään: “Sitä minä olen aina epäillytkin”
Kas, perjantain kunniaks tuplat.