a. myöntää että alkoholi on mulle ongelma.
b. kirjottaa siitä.
Päädyin tänään Plinkkiin, niin kuin tätä kai täällä kutsutaan. Lueskelin muutamia vähentäjien ketjuja, ja voi luoja kuinka osu ja uppos.
Mulla itellä tavallinen tarina. Nuorempana holtitonta kertadokaamista, vanhempana holtitonta tissuttelua/kamalia kertamääriä. Iloon, suruun, stressiin tai tylsyyteen. Nykyään lähinnä nukahtamiseen. Ja sitten loivariks ja sitten taas nukahtamiseen. Hirveessä darrassa päätän, ettei ikinä enää. Kunnes taas.
Kulissit kunnossa, paitsi töitä on/off. Mies on, lapsia ei, ikää mulla 35. Salaisia sidukoita ja pulloja piilossa.
Minäkin käytän joskus alkoholia unettomuuteen, mutta toisaalta alkoholi aiheuttaa unettomuutta. Toi 12 päivää tipatonta on jo hieno saavutus! Paljon tsemppiä!
Kiitos tervetulotoivotuksesta Juhani!
Luin tossa sunkin lankaa ja ihailin pitkäaikasta kohtuullisuutta, toivottavasti perässä tullaan.
Eipä paljon viunaa huonompaa unilääkettä taida olla, mutta mutta mutta…
Mulla nyt menossa päivän kriittisimmät hetket. Pitäis nukkua, mutta olen aina ollut äärimmäisen huono nukahtamaan. Melatoniini auttaa vaan vähän ja bentsopohjasia nukkumanappeja saan 20-pakkauksen aina sillon tällön (en halua keikuttaa venettä ja yrittää uusittaa reseptiä kovin usein), joten viinallahan sitä on sitten tullu itteään tainnutettua.
Tänään olen yksin kotona, eikä huomiseksi ole velvollisuuksia, joten jos ennen huomisiltaa ehtisin täydentää talouden viinavarastot, voisin nyt ottaa sellaset 6-10 annosta. Aamuyöstä herätessä vähän lisää ja sitten vielä aamulla. Illaks pitäs jotenkin tokentua ja päästä kauppaan, ja onnistua esittämään äijjälle, että eipä tässä mitään, vaikka olisin kerralla ilosesti ylittäny suurkulutusrajat.
Kaks viikkoa sitten vietin kaks päivää aivan koomassa ja kolmannen kärsin ja loivensin. Samalla kuviolla menny oikeastaan koko vuosi. Viikossa pari päivää pämppäystä, sen jälkeen “ei ikinä enää” kestää jokusen päivän. Ongelmana ei mulla siis ole pitkät putket, vaan hyvin nopeat syklit. Ja hirveet darrat. Viikkoannosmäärät pääsääntösesti suurkulutusrajan väärällä puolella.
Tähän astinen 12 päivää ei taida ihan olla vuoden pisin nollaputki, mutta lähellä sitä.
Tervetuloa Tyräkki joukkoon
Näin on…tarinat täällä osuu ja uppoaa! monen tarinan vois vaan kopioda suoraan ja sanoa, että mun tarina.
Mutta kun sen totuuden itselleen myöntää niin siitä sitten lähtee asioitten muuttaminen. Ei tähän mitään taikakonstia ole, pitää vaan päättää ne omat rajat. Ja jos komnpastuu niin ei saa luovuttaa.
Minä oon loppiaisesta tätä uutta tietä kulkenut. Ei ole ollut helppoa todellakaan vaan periksi en ole antanut. Tänne kirjotin välillä päivittäin päästäni pois sitä ajatusten sekamelskaa. Edelleen kyllä päivittäin käyn kurkkaamassa kuuluuko uusia juttuja. Tuttujahan näistä nimimerkeistä on jo tullut
Kiitos tsempistä vilmasto, tämä ei varmasti ole sellainen laji, jossa maaliin mentäisiin heti ensimmäisellä yrityksellä
Eilen kuitenkin nukahdin ja selvisiin päivään 13. Ei mitenkään erityisesti kydötä, toisaalta alan olla jo vähän siinä vaarallisessa “no mikäs tässä muka ongelmana on, miksei sitä vois vähä ottaa jos huvittaa”-vaiheessa. Niinpä niin ja joopa joo.
Kivaa toki, kun olo on normaali, jopa hyvä, ja olen saanut jonkin verran aikaankin. Vaikka en ole dokaillu mitenkään pitkiä putkia, niin edellinen alasajo otti kyllä fyysisesti niin koville, että kaipasin bentsoja ja beetasalpaajia. Mistäs se muusta kertoo ku fyysisestä riippuvuudesta.
En ole ajatellu tätä kuviota vielä kovin pitkälle, muutenku että haluaisin välttää syvemmän suon. Pahin pelko olis in real life paljastua kaappijuopoksi joka olen. Jos nyt vaan viimeinkin tokentuisin, ennenku oikeasti ehdin tehdä pahempia tuhoja terveydelleni tai ihmissuhteille.
Kovasti on tarvetta tilittää, nyt kun tänne tieni löysin.
Olen aina ollut huomattavasti parempi ilmasemaan itteäni kirjallisesti kuin puhumalla, enkä mä nyt tästä (tuuri-)juoppoudestani kellekkään suin surminkaan puhuiskaan.
Mulle on alusta/alaikäsestä alkaen ollu hankalaa olla vetämättä övereitä, en vaan ole kohta parinkymmenen vuoden harjottelullakaan oppinu niitä rajojani. Tai no joo, nykyään sosiaalisissa dokaustilanteissa hyvin harvoin juon liikaa, oon lähinnä se ilonpilaaja, joka lähtee aikasin nukkumaan (koska en jaksa sitä muitten/normi-ihmisten hitailua). Kaveripiirin mielestä olen siis hyvinkin kohtuullinen käyttäjä nykyisin. En ole kännissä koskaan ollut mitenkään aggre tai muuten ongelmallinen ja ihmeen kaupalla selvisin julkirymyvuosistani mustelmilla ja morkkiksilla (ja parilla puhelimella), mutta tää salasiemailu ja loiventaminen pitäis saada loppumaan.
Ei mitään ohjelmaa viikonlopuks, joten nollailu jatkunee. Mulla, tai oikeestaan meillä, on aika hiljasta sosiaalinen elämä nykyään, ollaan paljon vaan kahdestaan. Jos mä dokailuissani peesaisin tiukasti äijjäkettä, olis tilanne hallinnassa. Se ottaa joskus erikoiskaljan tai kaks Netflixin seurassa ja hyvällä omallatunnolla semireippaasti satunnaisissa ryyppäjäisissä.
Mulla on nyt vähän niinku loma, sain sekä kevään duunit että opiskelut samaan aikaan pakettiin. Tuskin mitään sattumaa, että just nyt päädyin Plinkkiin, on vähän liikaakin aikaa tapettavana. Elän tavallaan äärimmäisen tavallista keskiluokkasta keski-ikäsen hiljaiseloa, toisaalta olen ollut jo pari vuotta “välitilassa” erinäisten vastoinkäymisten takia. Mun elämä on tosi jees ja aivan paskaa. Sinänsä en ihmettele että on viina maistunu. Mutta eihän se toki mitään ratkase. Tai edes auta.
Päivä 16, mutta koska mä nyt vielä kuvittelen kykeneväni vähentelyyn, ehkä järkevämpi ilmasutapa olis kuukauden raittiit päivät (ja viikon alkoholiannokset).
4/4 ja 0. En toki kuvittele, että mä nyt tästä näin vaan niks naks “parantuisin”, helppoahan tää alun raittiushuumanen alkuinnostus on. Been there done that. Mutta olen tyytyväinen pään ja sisälmysten lepohetkelle, varsinkin kun tilaisuuksia ja jopa keskimäärästä parempia tekosyitä ottamiseen olis ollu.
Viime yönä näin ekat dokaamisunet, kyllä maistu viini.
Nollailu jatkuu yhä. Vähän väsyttää ja tylsättää, vaikka olen yrittäny pitää itteni kiireisenä. Viikonloppu näyttää kuitenkin siltä, että saatan selvitä selvänä.
Piti ihan tarkistaa kalenterista, kun tuntuu että olisin tärissy darrassa vielä ihan eilen. Luksusta, kun ei ole tarttenu peitellä olojaan tai jälkiään.
Fiksu jos olisin, jatkaisin näin maailman tappiin.
Kas, yli viikkoon en kokenu tarvetta kirjotella. Alotin kyllä pari kertaa, muttei sitten ollut kuitenkaan mitään kerrottavaa.
Nollailin tasan neljä viikkoa, eilen otin ehkä 2.5 annosta, tai no, laitetaan kokonaista kolme, niin en ehkä vähättele.
Imu oli olevinaan kova, muttei sittenkään, ei ainakaan tollai yksin kotona/Neflixin ja äijjän kera. Sormet ristiin, että niin tajuisin toimia jatkossakin.
Kuukauden saldo tähän mennessä on siis: selvät päivät 16/17, annokset 3.
Juhannus vähän ahdistaa, ei kylläkään ensisijasesti sen takia, että pelkäisin kauheesti ratkeilevani. Mutta ainakin tän hetkiset suunnitelmat on tosi ankeet/olemattomat, saattaa käydä niin että kärvistellään ihan kahestaan koko juhannus täysin ilman mitään (sosiaalista) ohjelmaa. Kaikki tuntuu tekevän jotain muuta joidenki muiden kaa jossain muualla.
Mutta sepäs oliskin mainio tekosyy hieman viihdyttää itseään esim. viinitonkalla.
Onneksi olkoon Tyräkki! Sulla on upea neliviikkoinen takana! Mulla on mennyt vähän vaihtelevasti, jonka voi lukea ketjustani. Nyt raittiina lauantai - iltana. Mutta tsempataan!
Vedin keskiviikkona ittekseni ihan turhat kännit ja eilen sortuilin loiventamaan. Annoksia, mitähän sanoisin, ehkä 15, ei nyt mitään mahdotonta, jos juhannuksen saldo jää siihen, mutta toi käyttäytymismallihan tässä se ongelma.
Nooh, sattuu kai tota, eikä eilisten olojen jälkeen tänään yhtään suu napsaa. Huomennakin olen todennäköisesti kuski.
Rauhallista juhannusta kanavalle!
Kiits tsempistä juhanikari, ehkä vaihtelu virkistää tai ainakin pitää valppaana!
Kas, kuukausi sitten hermoilin ekaa postausta ja alkoholiongelman tunnustamista edes netissä.
Noh, kuukausihan meni tavallaan oikein hyvin, koska mulla oli niitä nollapäiviä varastossa. Ja ekat ottamisetkin oli ihan pientä flirttiä. Juhannusaattona join yhden kaljan. Mutta sitten jatkoinkin heti lauantaiaamusti, enkä oikein lopettanu ennenku eilisiltana. Enkä juonu mitään “kohtuullista” viittä annosta per päivä, vaan hyvinki saatoin vetää esmes la 20. En nyt halua lisätä morkkistani yrittämällä laskea koko kuurin annosmäärää.
Noh, tänään olinkin sitten jo aamulla niin heikossa hapessa, että menin päivystykseen tunnustaan syntejäni. En tiedä olisko mun ihan katkolle pitäny yrittää, vai miten ihmisillä on normaalia pahemmissa darratuskissaan yleensä tapana tehdä. Toki ei kai hyvän ja kunnollisen ihmisen pitäs tollaseen alennustilaan joutua, tai ainaki kärsiä se terveysmenoja kasvattamatta kotonaan. Noh, tuolla meininki oli kuitenki iha asiallinen, oletin että olisin saanu pari bentsoa ja beettasalpaajaa, mutta ottikin iha sydänfilmiä ja verikokei. Kysyttiin myös näenkö tai kuulenko harhoja.
Lopputulos pelkät beettasalpaaja ja niissä nopeesti viinaan reagoivissa maksa-arvoissa vähän häikkää. Kiva kiva.
Kulissit yhä kohtuullisesti pystyssä, enkä millään millään millään niitä haluaiskaan rysäyttää rikki. Mutta kovasti näytän niin sitten kuitenkin yrittävän.
Ei mikään erityisen levollinen yö takana, lähinnä aika kaaosmaiset ajatelmat. Mahdanko nyt olla ns. rekisteröity alkoholisti ja olenko sitä sitten ikuisesti. Hermostuttaa, vaikka toisaalta ehkä just tota tuomiota tartten pelästyäkseni. Ja sitä kyllä olen.
Olo alkaa fyysisesti olla ihan ok, mutta kun nyt tässä vietän päivää itekseni, niin aivokemiat ei ihan ole kohdillaan. Voi olla että tekstiä tulee tänään useampaan kertaan.
Kunnes taas unohdan säikähdykseni ja palaan samaan vanhaan.
Menee nyt niin kovin rajoilla tää homma. Pitäs puhua jonkun kanssa, varmaan monistakin asioista, mutta kynnys on kova.
moi Tyräkki!
tervetuloa joukkoon.
tää on oikea paikka pohdiskella juomatottumuksiaan. se kannattaa ilman muuta, ainakin itselleni tämä on toiminut.
muutos ei tapahdu välttämättä nopeasti mutta ajan kanssa jotain jää päähän puupäällekin (itselleni) ja motiivit ei unohdu niin helposti.
arvaa vaan kuinka monta kertaa olen lipsunut päätöksissäni (olen ollut plinkissä n. 7 kk) mutta periksi en anna.
kulissit on minullakin kunnossa muttei välttämättä ne aidot perimmäiset syyt siihen miksi juominen on niin hartaasti pysynyt mukanani läpi elämän. nuorempana join aivan mahdottomasti. nyt vanhana (55) on ollut rauhallisempaa mutta silti. haluan parempaa itselleni. ja sen eteen pitää tehdä hommia.
kun aloitin täällä en olisi kuuna päivänä uskonut mikä voima tällä on. luulin että tänne kirjoitteleminen on vaan jonkinmoista viihdykettä ja alkuinnostus lopahtaa nopeasti. eipä niin käynytkään.
ota tämä vaikka uutena harrastuksena. ikiomana juttuna.
pidä edelleen ne kulissit pystyssä! ja tämän lisäksi alat pitämään huolta itsestäsi. pikkuhiljaa ja pienin askelin. jos ei motiivia mm. kokonaan alkon lopettamiseen tunnu löytyvän.
pysy siis linjoilla! kuulolla ollaan. terveisin Sylvia
Olin tosi iloinen heti kun Plinkin löysin, mutta varsinkin nää parit viime päivää tää on kyllä ollu ihan ehdoton. En halua edes kuvitella kuinka paljon olisin kiipeillyt seinille, jos en tänne olisi saanut kirjoitettua ahdistustani ja toisaalta tsemppiä.
Pullot palautettu, nollapäivät rullaa jo kakkosessa, valtakunnassa kaikki paitsi osa maksa-arvoista hyvin. Kuvittelen vielä että, musta olis jossain vaiheessa kohtuukäyttäjäks, mutta nyt olis kyllä varmaan fiksuinta pitää mahdollisimman kuivaa loppukesää ja käydä sitten syksyllä vaikka yksityisellä tsekkaan labra-arvot, jossen muualle uskalla.
Nyt jos vielä vähän puunais kämppää kuten kunnon ihminen la-ehtoona…
Jos nyt vielä kuitenkin yksi postaus tälle päivälle…
Ettei edellisestä viestistä jäisi ihan väärää kuvaa, olen kyllä äärimmäisen häpeissäni, pelästynyt ja surullinen, että olen dokaamisellani selvästi saamassa maksani sököksi, jos nyt vielä tilanne ei vaadi muuta kuin, heh heh, juomisen vähentämistä.
Jossen tästä ota opikseni, niin en tiedä mistä.
Olen ihan toiveikas uuden nollailujakson suhteen, mutta myös hyvin nöyränä ja katuvaisena. Tosin kukapa alkkis ei…
Malttamattomana haluaisin tietty mennä uusiin labroihin vaikka heti, mutta järkeä siinä ei toki ole ainakaan ennen elokuuta. Voi että voi että, tuntuu etukäteen ihan mahdottoman tuskaiselta odottelulta, vaikka toki tiedän että kun tää morkkis tästä haalistuu, muuttuu ajatuksetkin.
Kerta kaikkiaan itku pitkästä ilosta. Josko mulla nyt keskimäärin niin kauhean kivaa kännissä on edes ollut.
Ihan kauheesti muuta ei tällä hetkellä ole. Ja yliviritys on yhä niin paha, että tää on ainut keino estää päätä leviämästä.
Kun olen kaikenlaista muutakin jo myöntäny, voin aivan hyvin myöntää, että tekis mieli tukea vaihteeks yksityistä lääkäritoimintaa ja käydä hieman kalastelemassa. Josko hyvinkin syöttiini tarttuis vaikka bentsonvonkaleita.
Sen verran hyvin onneks tunnen itteni, että toi olis toki lähestulkoon tyhmintä, mitä voisin tehdä. Bentsokoukku olis aika lailla viimenen asia, jota tähän konkurssiin tarttisin. Ja koukussahan mä olisin alta aikayksikön. [Oletetusti, ei sen enempää kokeillusti.]
Mutta joo, harvinaisen ikävään tilaan olen aivokemiani saanu.
Paljon tsemppiä!
