Putkeen nukuttu yö ja darraton aamu, voi tätä euforiaa.
Kello hädintuskin kymmenen ja oon jo maksanu laskujakin. Eikä verkkopankissa tilitietojen ekalla sivulla ollu yhtään Alkon velotusta…
Onneks öljyä vielä riittää, juhanikari ja Lämpömittari, niin voidaan lohduttaa itteemme Mulle kelpaa tällä hetkellä jopa kaupunki- ja ohitustieajo, punaset ei ärsytä eikä kiihdytyskaistat pelota. Yksin toki, koska lähimmäiseni ei arvosta musiikkimakuani.
Laskut toki tulee varmasti jossain vaiheessa. Ja sosiaalinen elämä, ei mulla prkl pokka vielä kestä mennä sanomaan, että emmä nyt voi juoda kun maksa-arvot on punasella. Voi olla että käytän ainakin alkuun migreenikorttia.
Lämpömittari, sepä se, kun tää riesa on ihan ite hakemalla haettu. Vaikee hyvällä omallatunnolla itkee. Hävettää, suivii, u name it.
Tulipas tämäkin ketju luettua alusta loppuun saakka.
Hämmästyttävän paljon yhteisiä piirteitä meillä iän ja sukupuolen lisäksi. Teki mieleni jopa ehdottaa, että lähdettäiskö yhille, minä en hitaile. Mutta eipä lähdetä ei.
Autoilu, I feel you.
Jouluukuusenvalosarja, speechless.
Minulle lääkäri määräsi useampi vuosi takaperin ahdistukseen SSRI -lääkityksen. Aikana kun alkoholilla oli mulle yhtä suuri merkitys kuin leivänpaahtimella. Sitä ei tarvi mutta se on kiva. Yli vuosi sitten heitin omatoimisesti lääkkeet pois. Kärsin ahdistuksen pois. Se oli kyllä ihan kamalaa. Aiemmin mulle ei ollut tullut alkosta edes krapulaa, no tuon jälkeen alkoi tulemaan ja ne oli ihan kamalia ahdistuksen täyteisiä tiloja. Pakkoajatuksia sun muita madonreikiä. Ruokin niitä sitten alkolla. Unilääkkeet oli pakko hakea. Söin pari listaa ja sitten heitin nekin pois. Päätin ettei mömmöjä. Nyt olen päättänyt ettei viinaakaan.
Tai siis olen päättänyt vähentää. Ja aion onnistua. Kirjoittele ihmeessä jatkossakin, sulla on sana hallussa.
Kiits Yanita, on kyllä jopa hämmentävää kuinka kovasti täällä osuu ja uppoo. Ja olen itseasiassa ajatellu ihan samaa, että täältä varmasti löytyis reipasta ryyppyseuraa. Paljon olis yhteisiä kokemuksia mille nousuissa nauraa, aamulla ei sit ehkä enää.
Tai no, toki mä ja muut loiventajat saatettas nauraa vielä ekana aamunakin. Oot Yanita onnentyttö, kun et siihen ole langennu.
Mä olen kans ajatellu, etten enää uusis nukahtamisnappejani. Jos on näin perso päänsä sekottamiselle kuin mitä mä olen, ei mitkään bentsopohjaset oikein oo hyvä homma.
Maksa-arvot pelästytti mua niin paljon, että uskon tässä nyt ihan suhteellisen helposti nollailevani heinäkuun. Mutta sit pitää kattoo. Kyllähän mä haluisin viihdekäyttää, mutta alan olla jo liian kaltevalla pinnalla.
Mä duunaan niin epäsäännöllisesti, ettei viikonloput oo ollu mulle mikään erityisen kydötyksen tai tärinän aihe vähään aikaan. Mutta Lidlissä sen toki huomas, hittituote näytti olevan se niitten oma punatölkkinen bulkkilager. Ihanasti lastattiin lavoja kassalle.
Ei siis edelleenkään janota, mutta en oikein toisaalta tiedä, että mitä tässä tekis. Tai siis millä tappais kaiken aikansa. Ystäväisiä pitäs toki nähdä, mutta se tuntuu jotenkin tosi raskaalta. Ei mulla ole mitään sanottavaa niistä kellekään. Johtuen siis lähinnä kaikesta paskasta elämässäni. Sen lisäks, että ne ei ole alko-ongelmaisia, ne ovat myös edistyneet elämissään muutenkin mua paremmin. Tai ainakin yleisesti hyväksyttävimmin.
Lisäks ne haluis kuitenki ihanan kesäperjantain kunniaks ihanasti ottaa parit jotain ihanan helmeilevää ja pirskahtelevaa. Kännissä mäkin toki olisin hyvää seuraa, saattasin saada jopa surkuhupaisan elämäni kuulostaan huvittavalta.
Kuis kulkee? Ootko keksinyt ajankulua, vai mietitkö vaan juomista tai juomattomuutta? Toi on kyllä hankalaa, kun ei tosiaan viitsi mitään sosiaalista hieroksuntaa alkaa harrastamaan, kun siihen niin usein kuuluu kalja tai pari. Kun yrittää ainakin tässä alkuvaiheessa raitistella ns. tutkan alapuolella. Juuri siellä missä se alkoholisoituminenkin on onnistuneesti suoritettu.
Mulla kotona sohvalla tai netissä kököttäminen ja juomattomuuden miettiminen vähentää entisestäänkin energiatasoja. Lisäksi stressiherkkyys on nyt aika huipussaan, joten ainoastaan mahdollisimman yksinkertainen puuhastelu tuntuu sopivalta. Vaikka vaikea mitään on aloittaa. Mutta kunhan vaan aloitettua saa, niin alkaa homma mennä omalla painollaan.
Tänään hetken mielijohteesta nappasin puukon ja tulitikut mukaan, hain kaupasta mato-ongen ja makkarapaketin ja menin pikkujärven rannalle. Pari matoa kivien alta, onki veteen ja siinä kiireettömästi yksinäni istuskellen tuntui feng shui korvien välissä asettuvan edes hetkeksi aikaa kohdalleen. Vain mies, mato-onki ja pieni suojärvi. Kaukana kavala maailma eikä kahdella jalalla kulkevia kanssanisäkkäitä ainakaan kilometrin säteellä missään.
Pienen sormenmittaisen ahvenen sain saaliiksi. Tein oksista pienen nuotion, perkasin ja grillasin kalan ja makkarat ja makoilin sammalikossa pilviä katsellen.
Illalla salille käymään. La-iltaisin siellä ei ole ruuhkaakaan.
Heih Lämpömittari, välillä hetkittäin mä ihan unohdan, että loppuelämäni on joko ankeeta ja ilotonta, tai vaihtoehtosesti vieläkin pahempaa
Terapeuttisen kuulonen kalaretki, mä vietin kans viime viikolla maalla paljon aikaa yksin itekseni ryteiköissä. Huomiseks suunnittelen vähän samaa. En itseasiassa ole varma, onko ikä tehny musta enempi erakon vai dokailu. Vai muu elämäntilanne. Oma kiva vaan on usein parasta kivaa.
Tänään oltiin miehen kaa vähän harrastamassa. Tapahtuman henkeen olis dokaaminen sopinu oikein hyvin, mutta olen mä niin hermona maksa-arvoista, että nollailu on nyt toistaseks ihan helppoo. Mutta kahen viikon päästä isohkolla porukalla etelään, joo-oh…
Kuuntelin tänään, kuinka joku sälli selitti puhelimessa palautusjuomansa reseptiä, Tapsa blandattuna sinisellä Gatoradella. Miksei miksei. Joku toinen huokaili, että kun sää on niin mahtava, olis pitäny jäädä vaan mökille ryyppään. Lucky bastards.
Sosiaalinen elämä on kyllä saatanan paha rasti näin wannabe-ex-kaappijuoppona, ainakin näin siirtymäkaudella.
Mun täytyy toteuttaa jonkinmoinen himmelihuijaus, kenties mun tyhmänonnelliselle kaveriporukalle olis tarpeeks säväyttävää, jos väittäisin etten voi juoda lääkkeitteni kanssa. Myöntäisin siis mielialalääkkeet, mikä nyt sekin on lähes tavatonta “sisäpiirissä”.
Antabuksestakin näin kyllä jo unta, mutta enhän mä ees teoriassa vois syödä sitä näillä maksa-arvoilla. Tosin kuvittelen, että aika moni lekuri alkais mulle eka kirjottaa jotain niitä uudempia naltreksoneita yms.
Noin niinku teoriassa toistaseks, mähän en nyt just heti ole etenemässä hoitoasioiden kanssa.
Katteltiin miehen kaa kaupassa Skittles-tarjousta. Äijä ehdotti, että pitäsköhän mun tehdä Skittles-votkaa ( instructables.com/id/Shoot-t … les-Vodka/ ), mutta letkautti sitten, että “ai niin mut ethän sä enää, heh heh, juo”. Olen sanonu pitäväni tipatonta, uskon että se ennustaa sen loppuvan viimeistään heinäkuun loppuun.
Yanita, ei ole mulla kokemusta naltreksonista tai vastaavista. Teoriassahan ne vois olla just mitä tarttisin, etten jois ittelleni darraa ja sen takia sortuis loiventamaan. Mutta en kyllä ole ollenkaan perehtyny asiaan, tai siis tiedä onko niistä yleisesti ihmisillä millasia kokemuksia.
Mä olen viikonloppuna menossa “festareille”, en aio juoda, mutta en vielä tiedä miten mä sen selitän. En myöskään tiedä mahdanko selvin päin viihtyä tilaisuudessa sitten alkuunkaan. En nyt vaan kehtaa olla osallistumatta.
Ollaan itseasiassa molemmat hereillä ja räplätään kännyjä. Oletan, että mies selaa Iltsikkaa tai Nettiautoa, ja se varmaan luulee, että mä selaan Facea tai H&M:n uutuuksia. Tai sitten toi plinkkaa Kotikanavalla…Onneks mun kynnet ei pahasti rapise näyttöön.
Muistaakseni liian aikasin herääminen on masisoire, mutta en mä nyt muuten ole erityisen tuskanen. Diagnoosi toki ollu jo “penskasta” eli jostain parikypäsestä. Pitäs varmaan saada tää huone pimeemmäks, toki vuodenajatkin onneks huolehtii siitä.
Noh, jos olen aikasemminkin lopulta nukahtanu, niin kai vielä tänäänki. Lisäks viinan maku noin niinku ajatuksena äklöttää sen verran, että akuuttia sortumavaaraa ei ehkä ole.
Ehkä tänään sitten on se päivä kun en enää nukahda. Olis toki jo ihan “ihmisten aika” noustakin, mulla ei vaan olis siihen mitään syytä.
Väitin äsken, että ei masenna. No ei kai, kun lääkitys on kunnossa. Muttei se sitä muuta, etteikö mun elo olis masentavaa. Mun " uraputki" on katkennu ku kanan lento ja kalenteri on tyhjä ku Jeesuksen hauta pääsiäisaamuna. Mies pistäs pihalle, jos tietäis kuinka alkkis olen. Ystäväisille ei oo mitään sanottavaa, lähisukulaisille vielä vähemmän. Fyysisen terveyden rappioittamisprojekti on sentään edistyny hyvin. Jopa niin hyvin, että viimesestäkin ilosta elämässä pitäs luopua.
Joopajoo. Aamutuiman itsesääli on kaunista. Miksei sitä sit vaan löis ihan läskiks, jos kerta kaikki on pilalla.
Joku itsesuojelu- tai itsesäilytysvaisto kai vielä pistää vastaan.
Tämä. Minä niin tiedän tuon tunteen. Kuinkahan sitä (itsestäni nyt vain puhun) oppisi näkemään alkavan päivän täynnä mahdollisuuksia vaikka mihin kivaan sen sijaan, että tuntuisi että edessä on taas yksi päivä, joka pitäisi saada jotenkin kulumaan. Ja jotenkin tuo ajatus mielessäni jatkuu niin, että kun tämän päivän saisi nopeasti kulumaan niin tulisi pikemmin… niin mikä? Se päivä, kun kaikki yhtäkkiä tuntuu erilaiselta? Kun voitan lotossa ja kaikki ongelmani ratkeavat (paitsi etten pelaa lottoa)? Kun saan paremman työpaikan ja töihin lähteminen tuntuu kivalta? Kun jään eläkkeelle eikä tarvitse enää lähteä töihin? Tuntuu kuin koko ajan odottaisin, että Se Oikea Elämä (se, joka tuntuu hyvältä) alkaa joskus, kunhan ensin saan nämä nykyiset päivät lusittua.
Työpäivisin kärsin aikaisista aamuista, lomapäivinä tuntuu ettei ole mitään syytä nousta sängystä.
Mutta olen satavarma, että sinun ei todellakaan kannata lyödä läskiksi. Olet siitä illalla nukkumaan mennessäsi ikionnellinen, kun et niin tehnyt.
Vai festaroimaan viikonlopuksi… lycka till. Tuo on kyllä suoraan uima-altaan syvästä päästä aloittamista. Myllynkivi kaulassa. Vaiķka toisaalta, jos oikean tahtotilan siihen hommaan saa, niin sitten se onnistuu.
Mutta toivottavasti klaaraat sen. Kuinka kovissa lukemissa sulla ne maksa-arvot oli? Niiden laskemisen nopeudesta en ole oikein tarkkoja arvioita netistä löytänyt, mutta jossain väitettiin puolittuvan kolmessa viikossa. Eli josko ne voisi olla sulla tullut sen verran alas, että antabusta voisi hakea. Kokemusta ei ole, mutta lukemani perusteella se antaa juomattomuuspäätökselle huomattavasti enemmän lujuutta, kun ei_oikeasti_voi_juoda. Se leikkaa pois kaikki ne loistavat tekosyyt, joita se toisella olkapäällä keikkuva hiilihankokaveri yrittää kuiskutella sun korvaan sitten kun tilanne on päällä.
Juurikin noin hemmentaali. Ja kivat kännit toki tekee lusimisestakin kivempaa. Mun on jotenki tosi vaikee “elää hetkessä” muuten ku alkoholiavusteisesti. Saa päästä ylimääräset kanavat kiinni.
Aamulla sain sitten taaskin lopulta lisää unta ja vaikka heräsin ihan hemmetin huonotuulisena, niin taas on yks erä voitettu. Minimaalisesti olen jo saanut aikaankin.
Lämpömittari, noh…jooh…siis…mä yritin kieltäytyä, mutta tekosyyt loppu. Ja ihan aikuismaisesti vaan yheks päiväks ja yöks kotiin. Mutta joo, hieman on vaikeuskerrointa. Melkein näen jo, kuinka mä ihan viattomasti hyvissä aikeissa lähen liikenteeseen, kunnes etkoilla skumppalasi käteen. Ja tiiäthän sää ja muu plinkki kuinka sitten käy.
Jos maksa-arvot puolittuis kolmessa viikossa, mullois ALAT jo iha ok, mutta GT ei. [Muut oli alunperinkin ok.] Että vähän liian äkkiä taitaa tulla. [Ja lisäks mulla toki vieläkin on kynnystä mennä ihan aikuisten oikeesti lääkärille kertomaan, että nyt on näin, ajattelen että joku A-klinikan päihdetyöntekijä olis pehmeempi lasku.]
Nooh, on tässä nyt jotain mahdollisuuksiakin, eikä pelkkää uhkaa. Seurue on ehkä tarkotukseen paras mahdollinen, noista on kaikki ihan kerrastauskovaisia ja saattavat jopa tajuta jotain rivienkin välistä. [Kaveriporukassa on toisenlaisiakin tapauksia.] Mä luulen, että mun festarit on [onneks] hyvin pitkälti festaroitu, joten kai sitä yhen illan kärvistelee. Pakkohan se olis oppia oleen selvinpäin myös sosiaalisissa tilanteissa.
Saako olla utelias ja kysyä mikä sinun GT -arvo oli? Jostai luin, että GT kertoo pitempiaikasesta alkoholilla läträämisestä ja vie useamman kuukauden, että sen saa “normaaliksi”. Toisaalta työterveyslääkäri sanoi, että viitearvoihin pääsee VAIN absolutisti.
Teidän työterveyslääkäri on sitten aika eri mieltä kuin ne mitä minä olen tavannut. Minulle on sanottu, että arvoa on todella vaikea saada YLI viitearvojen. Itselläkin se on ollut aina aivan keskiarvon tuntumassa, jopa todella kostean 4 viikon kesäloman jälkeen.
Mutta eipä kai näissäkään ole yhtä totuuttaa. Ihmiset on erilaisia ja lääkäreillä on eri näkemyksiä.
Saa kysyä, mut emmä kehtaa kertoo, kolme numeroo ja eka ei ykkönen
Mun yhdelle kaverille taas päihdelääkäri on sanonu, että GT puolittuis 12 päivässä, mutta se ei kyllä kuulosta musta kovin uskottavalta, kenties kaveri ymmärsi jotenkin väärin. Googlailemalla en tullu hullua hurskaammaks, noista viitearvoistakin ilmeisesti väännetään aika paljon/niitä on joskus 2000-luvulla muutettu.
Noh, enivei, toivottavasti saan seuraavaks jonkun julkasukelposen lukeman
[Oon myös miettiny olisko mun huippulukemille jotain muuta selittävää tekijää, lääkkeitä siis lähinnä. Eehkä mahdollisesti, mutta en nyt niillä yritä tehä mustasta valkosta.]
Jotenkin nihkee nyt tää päivä 20. Ei janota, mutten oikein saa mitään aikaankaan.
Josko tällänen kevyt kertaus tähän mennessä tapahtuneesta. Eka viikko meni viekkareissa, toka “varmasta kuolemasta” selvinneen ylienergisenä ja kolmas tulevaa pyöritellessä. Alkoasiat on kovasti paljon mielessä, onneks ite juominen ei niinkään. Mutta mä olenkin nyt viettänyt sellaista hiljaiseloa, ettei kiusauksia ole juuri ollut. Vielä, viikolla neljä surman suuhun.
Maksa-arvot pelottaa ja hävettää. Sinänsä ihan hyvää harjotusta mun kärsimättömälle luonteelle, että mitään muuta en voi tehä ku ootella. Ja olla dokaamatta tietty.
Aluks olin aika varma, että seinät kaatuu ja katto putoo ihan just. Ajattelin esmes, että olisin pahemminkin kärähtäny tekosistani ja äijä olis dumpannu. Noh, eihän tässä nyt mitään varsinaisesti ole tapahtunu, muuten kuin mun pään sisällä. Parempi olis, koska montaa kierrosta mun kulissit ei voi enää kestää. Enkä mä muutenkaan.
Mulle kelpaa tällä hetkellä jopa kaupunki- ja ohitustieajo, punaset ei ärsytä eikä kiihdytyskaistat pelota. Yksin toki, koska lähimmäiseni ei arvosta musiikkimakuani.
