Palaan tähän hyvään ketjuun, mutta heitän pari pika-ajatusta ennenkuin katoavat. Pohja tulee mielestäni silloin vastaan kun on menettänyt itsekunnioituksensa. Tämä on hyvin yksilöllistä ja liittyy omaan arvomaailmaan.
Toinen irrallinen on viittaus Maslowin pyramiidiin joka sopii hyvin tänne kun pohjista, tukevista alustoista ja rakentamisesta puhutaan. Katsokaa pls. netistä, tätä motivaatioteorian klassikkoa käytetään vieläkin myös päihdeneuvonnan yhteydessä. Perusidea on, että seuraavaan kerrokseen kannattaa tähdätä vasta kun nykyinen on kunnossa - pääpiirteittäin näin. Riippuvaisella pyramidi on usein päälaellaan 
Realismia on tietysti senkin tosiasian hyväksyminen, että elämämme kestää vain tietyn aikaa, ja sitten lopulta me kaikki kuolemme. Tavallaan voi siis sanoa, että kaikki on katoavaista, ja kysyä perään että onko millään sitten mitään väliä loppujen lopuksi?
Minusta on. Elämällä ei sinänsä tarvitse olla sen kummempaa tarkoitusta kuin elämä itse, mutta kun elämiä on mahdollisesti vain yksi kullakin, miksei tekisi siitä hyvää.
Hyvään elämään liittyy jonkin verran myös haikailua, joita voi sanoa vaikkapa tavoitteiksi tai unelmiksii. Jokaiselle olisi hyväksi saada toteuttaa ainakin yksi tärkeä unelma elämässään. Kaikkien päähänpistojen tai haaveiden ei tarvitse eikä pidä toteutua, mutta edes jonkun.
Syöminen ja nukkuminen ovat tärkeitä asioita, mutta eivät yksinään riittäviä koko elämän sisällöksi.
Kärjistäen vosi sanoa, että olemme kaikki syntyneet kultalusikka persiissä verrattuna vaikkapa johonkin kehitysmaan köyhään, kriisialueen kansalaiseen tai vaikkapa sadan vuoden takaiseen suomalaiseen työläiseen verrattuna.
Monessa ketjussa on aiemmin puhuttu tarinoista, tarinan kertomisesta. Meillä ihmisillä on itse asiassa jokaisella oma tarinamme, josta muodostuu koko minäkuva: se kuka olemme, mistä tulemme, mihin kuulumme.
“Ihminen on yhtä kuin hänen sisäinen tarinansa”, sanoo Abdirahim “Husu” Hussein muistelmakirjassaan. Hän pystyi tekemään elämästään omanlaisensa menestystarinan, pakolaisuudesta yhteiskunnan jäseneksi ja vaikuttajaksi. Hän saapui 15-vuotiaana pakolaisena Somaliasta Suomeen, ja on nyttemmin arvostettu toimittaja ja poliitikko.
Minäkin toivoisin, kuten hänkin, että ihmiset kokevat hänen tarinansa enemmän kannustavaksi ja rohkaisevaksi, kuin kateuden tai kyräilyn aiheeksi.
Yhteiskuntamme antaa edellytyksiä monenlaiseen itsensä toteuttamiseen mihin ihminen vain haluaa. Ja kun tarpeeksi haluaa, usein myös pystyy.
Eipä ihme että Andy McCoy on opettanut: “Sun tarttee varoo mitä sä toivot, koska jos sä toivot jotain tarpeeksi paljon, sä saat sen”.
Raivotar kirjoitti
Hyvin kuvasit, mitkä kokemukset ja ajatukset herättivät sinut huomaamaan oman pohjasi. Jonkun mielestä sinun olisi pitänyt lopettaa juominen jo ajat sitten, toisen mielestä alkoholinkäyttösi oli hyvinkin kohtuullista ja haitatonta.
Lumikulkuri kirjoitti
Näin on. Esimerkiksi juomarille ei voida määritellä pohjaa juomisen litramäärillä tai vuosilla. Alkoholistin pohja on se hetki, kun syntyy halu lopettaa juominen ja on raitistumisen hyväksi valmis tekemään mitä tahansa.
Ensimmäiset asiat ensiksi
Vadelmamunkki ja Lomapuisto toivat uusia ulottuvuuksia kestävän pohjan määrittelyyn.
Tarina tai hetki elämässä. Positiiviset sellaiset. Niistä rakentuu minäkuva ja itseluottamus, tieto siitä etten ole voimaton tai tuomittu epäonnistumaan. Tieto siitä että vaikeammastakin on selvitty, tyhjästäkin on taas rakennettu elettävää elämää.
Kyllä vaan, ne hetket ja tarinat voivat hyvinkin olla osa sitä pohjaa jonka ihminen tarvitsee ponnistusalustakseen.
Positiiviset muistot, onnistumisen kokemukset, olkoon niitä sitten muutama isompi tai pärekopallinen pieniä, ovat tosiaan sellainen voimavara joka auttaa aina vaikeuksien tipahtaessa syliin.
Positiivisia hetkiä kannattaa kerätä, ja jos niistä saa rakenneltua tarinoitakin (joita jokaisella meistä on monenlaisia, toki) niin uskonpa että ne ovat hyvä osa pohjaa.
Pohja taitaa koostua aika monenlaisista aineksistä. Nuo Vadelmamunkin ja Lomapuiston kertomat, Hetket ja Tarinat, kyllä ne tosiaan kuuluvat minunkin pohjaani.
Tämähän on pitkästä aikaa vallan mielenkiintoinen keskustelu, oman pohjansa tunteminen on kai aika tärkeä juttu. Kuten mitä tahansa työkalua, paremmin voi käyttää hyödyksi kun sen tuntee.
Hmmm, laaja aihe, voi tarkastella monesta eri vinkkelistä. Mä mietin pohjalla oloa päihteiden käytön ja siitä seuraavien ongelmien näkökulmasta. Eli mitä en voi enää menettää, tai mistään ei tule mitään.
Tästä näkökulmasta ei materian, rahan, työn menettäminen ole mun juomista katkaissut.Ei sairaalakeikat, katkot, poliisi. Ei kulissien romahtaminen toinen toisensa jälkeen.
, Vasta sekoamisen pelko viime rännin jälkeen pysäytti. Toivottavasti muistan loppuelämäni.
Yleisesti ajatellen, mielestäni elämänkokemus( itsetuntemus, tiedot, taidot) on hyvä pohja, joko voi rakentaa omaa ainutlaatuista elämäänsä.
Minusta tuossa on hyvin kiteytetty pohjan olemus. Vaikka, kuten Raivotar sanoikin, on se tietysti laaja juttu. Ei kaikki mahdu yhteen lauseeseen.
Pohjakeskusteluketjussa on elämänrakentelumme peruslaattaa, itsekullakin just omien jalkojen alla olevaa pohjaa kuvattu välillä hyvin realistisesti, välillä taas kielikuvilla leikkien.
Pohja koostuu siitä mikä päälle se muu, monimutkaisempi ja muuttuvampi nousee ja kenties välillä kaatuu pohjan notkahdellessa (kielikuva taas, tuo notkuminen)
Kieli- ja mielikuvissa pysyen:
Entäpä jos pohja ei olekaan yhtenäinen laatta tai kallio jonka päälle voi suhtkoht rauhassa vaikka pilvenpiirtäjän rakentaa tai elämänsä toisin ajatellen kuljeskella siihen pohjaan tukeutuen ristiin rastiin, vaikka silmät kiinni.
Jospa pohja ajatellaankin samankaltaiseksi kuin todellinen maasto, elämän umpimetsässä. On kovia kallioita, kuivia polkuja kulkijan kulkea, mutta myös suonsilmäkkeitä, pohjattomia lampareita ohuen petollisen sammalen peittämänä - ja siinä on sekä kuljettava että sen varaan rakennettava se minkä elämässämme itsellemme hyväksi katsomme.
Ja taas kysymys.
Kumpi on mielestäsi tärkeämpää, tuntea ne lujat polut, kestävät maastot joita voi käyttää ja kulkea vai tutkia mustaa muraa vellovien suonsilmien syvyyksien olemusta?
Kysymyksen taustalla saattaa hyvinkin olla jostain omien ajatusten pohjamudasta noussut muisto semmoisesta elämäntilanteesta jossa itse keskityin kovasti tutkistelemaan noita harha-askelten jälkiä, kaksin käsin kourimaan ummehtunutta velliä enkä siitä kontaltani tahtonut minnekään päästä. Masentumaanhan siinä rupesin.
No aikansa kutakin. Oma vastaukseni kai tuli selväksi, sen opin että minulle on tärkeämpää tuntea ne oman pohjan käyttökelpoiset puolet ja hyödyntää niitä.
maisemamaalarin kuva on eri kuin asetelmantekijän ja totta molemmat. Yleiskuva lujasta pohjasta on tärkeä mutta ovat myös yksityiskohdat mistä se koostuu.
Uutta lukijaa voi kiinnostaa enemmän yksityiskohdat.
Minulla yksi on opeteltu riippumattomuus muiden tarinoista ja mielipiteistä, oman elämän päätösvalta.
Andanten esiinnostama ihmisen tarpeiden perusjärjestys, Maslowin pyramidina esittämä, jäi hiukan vähälle huomiolle.
Ehkä se onkin niin itsestäänselvä asia, ettei siinä paljon kommentoitavaa ole.
Kuitenkin, sen muistaminen on tärkeä asia. Ihan siksi etteivät mene yksityiskoohdat ja perusasiat sekaisin.
Ihminen pystyy rakentelemaan elämäänsä ylempiä kerroksia vasta kun ne alemmat ovat pohjana olemassa.
Ensin on aina elämän , olemassaolon turvaaminen, syömättä ei pitkään elä. Nälkä ja vilu ovat koko elämän täyttäviä, silloin kun ne läsnä ovat.
Hienoja elämäntapasuunnitelmiakin voi tehdä vasta kun uskoo elävänsä vielä huomennakin.
Kumma juttu!
Näyttäis kuitenkin siltä, että aika monella täällä on perustarpeet tyydytetty, mutta silti ei ole mitään tarvetta rakennella näitä ylempiä kerroksia. Luovuus ei tule runsaudesta vaan niukkuudesta!
Ihan käytännön esimerkkejä olisi hyvä saada tähänkin seikkaan.
Voi vaikkapa:
- Opiskella jotain
- Harrastaa monenlaisia asioita
- Lähteä mukaan politiikkaan
- Kirjoittaa ja ilmaista itseään monilla eri kanavilla
- Perustaa yritys
- Perustaa yhdistys tai lähteä mukaan sellaiseen
Lisääkin varmasti on, mutta tuossa jotain alkuun.
Luovuutta voi muuten olla sekä runsaudessa että niukkuudessa. Luovuus tarvitsee usein jonkun verran joutilaisuutta, ja aikaa ajatella rauhassa.
Sitähän tämä meidän kirjoittelumme tälle foorumillekin on: luovaa toimintaa.
voi myös
kerätä postimerkkejä
mennä uimaan
kiusata naapuria
syödä terveellisesti
uskoa jumalaan
mutta onko ne sitä pohjaa jonka varassa elämä on?
^ Ainakin monelle uskovaiselle Jumalaan uskominen on hyvinkin tukeva pohja, jonka varassa elämä on. 
Kyllä harrastukset on osa elämän pohjaa jumalattomalle pakanallekin, kuten minulle. Minulle on tärkeää esim. kirjoittaminen, lukeminen, musiikki, liikunta, politiikka, ihmisten kanssa kommunikointi.
Ei mikään yksinään, mutta kaikki ne yhdessä muodostavat elämän sisältöä. Kuten myös vaikkapa ihmissuhteet, työ jne. jne.
Naapurin kiusaamista en kyllä suosittele kellekään.
[i]voi myös
kerätä postimerkkejä
mennä uimaan
kiusata naapuria
syödä terveellisesti
uskoa jumalaan
mutta onko ne sitä pohjaa jonka varassa elämä on?[/i]
Osa on, Vadelmamunkin esittämistä, tekijöinä mi nunkin pohjassani. Sikäli että yhteiskunta viime kädessä myös tukee perustarpeiden osalta. Työttömyysturva, eläke, sairastuessa pääsee lääkärinhoitoon, turvallisuuden ollessa uhattuna saattaa saada apua virkavallalta jne.
Kyllä ne asiat ovat sitä lujaa pohjaa. Ja saisi se pohja niiltä osin olla lujempikin.
Osa VM:n esittämistä sit taas on kai elämän sisältöä, sitä mitä rakennetaan ja jonka rakentamiselle ja pysyvyydelle luja pohja on ihan hyvä olla olemassa. Pohja ja sen päälle rakennetut asiat eivät siis ole sama asia.
Minä en tässä ajattele omia juttujani vaan katson asiaa nuorten perspektiivistä:
Entäs kun on jo koko lapsuutensa ja nuoruutensa opiskellut ja valmistunut toivomaansa ammattiin, eikä töitä löydy. Vieläkö pitäisi opiskella joku uusi ammatti heti putkeen.
Kun ei niitä töitä ole niin ei ole tuota rahaakaan monenlaisten asioiden harrastamiseen.
Yrityksen perustamista tarjoaa vain ihminen, joka itse ei ole toiminut yrittäjänä.
Miksi ihmeessä perustaa joku yhdistys tai lähteä mukaan sellaiseen. Tai lähteä mukaan politiikkaan.
Kaikki ei ole nuoruudessaan orientoituneet viettämään elämäänsä rokkaamalla ja bailaamalla. Joillain on olleet aivan tavalliset tavisten unelmat elämän kulusta. Käydä koulu ja hommata ammatti, tehdä töitä, hankkiutua vastakkaisen sukupuolen suosioon, perustaa perhe sekä muut aivan tavalliset ihmiselämän kuviot. Kun ei niitä töitä ole, ei ole parisuhdettakaan ja unelmat aivan tavallisesta taviksen elämästä katoaa.
No voihan tuon luovuuden joku noinkin ymmärtää.
Pitääpä oikein koota ajatuksia, se oma pohja alkaa tutuksi tulemaan kun sitä nyt on täällä pari päivää kelattu.
Minun pohjani on miettimisen tuloksena suunnilleen tämmöisistä koostuva:
(tämä keskustelu on auttanut minua aikalailla jäsentämään pohjani olemusta, hienoa!)
-Opitut selviytymistaidot
Stressinsietokyky (vaikkapa niiden “putoamisten” ja jaloilleen nousujen kautta kehittynyt)
-Tietotaito yleensä
Jossain edellisissä jo mainitsemani hankittu “maine” esimerkiksi luotettavana ja hommansa hallitsevana työntekijänä
(ainakin minun hommissani , monenlaisissa, on aina työllistyminen ollut suurelta osin ns puskaradion varassa)
-edelliseen liittyvä verkostoituminen
(Ison laman jälkeen minutkin pelasti täydelliseltä tuholta se että meitä oli muutama kaveri jotka kertakaikkiaan jaoimme ne vähät jostain kohlimamme hommat ja saimme edes silloin tällöin jostain jotain -se oli sitä arjen pienten ympyröiden solidaarisuutta!)
-Yksi olennainen asia minusta on myös se, että tuntee oman pohjansa, tietää siis mitä ne omat vahvuudet ovat, eikä vähättele niitä.
-
positiiviset kokemukset, täällä mainitut hyvät hetket ja tarinat joilla itsetunto ja minäkuva vahvistuvat
-
hyvinvointiyhteiskunnan antama turva, köyhänapu nälkäkuoleman torjujana ja sairastuessa mahdollisuus saada en siapua ja tarvittaessa sairaalahoitoa, jonkinlainen turva väkivaltaa vastaankin.
Onhan sitä pohjaa olemassa, minullakin.
Noiden päälle tässä on kaikkea muuta sitten välillä kasaantunut ja välillä kaatuillutkin.
Todella mielenkiintoisia kyssäreitä. Vastailenkin heti.
Ei pidä, eli ei ole pakko. Oppivelvollisuus päättyy 16 -vuotiaana, sen jälkeen opiskeluun on vain mahdollisuus, eikä mikään velvoite tai pakko. Se on etuoikeus, jota ei kaikkien maiden vähävaraisimmilla ole.
Ja siitä mahdollisuudesta kannattaa olla kiitollinen, sillä Suomessa jokaisella on mahdollisuus opiskella niin pitkälle ja korkealle kuin haluaa (ellei joku vamma tai sairaus sitä estä).
Koulutuksesta Suomi tunnetaan myös maailmalla, paremmin jopa kuin sodistamme.
Aika vähällä rahalla tai ilmaiseksi löytyy harrastuksia vaikka kuinka helvetisti. Tietysti jos haluaa vain heittäytyä sohvalle kaivamaan nenää ja surkuttelemaan itseään, niin harrastus kai sekin on.
Tai sellainen joka on onnistunut yrityksen perustamisessa ja saanut sen tpimimaan. 
Niin tosiaan! Miksiköhän! Mietitäänkö oikein juurta jaksain?
Niin saakin olla. Ne on toteutettavissa, kuten juuri sanoin.
Minäkin olen toteuttanut nuo kaikki mainitut, paitsi lapsia en ole halunnut ja se on ihan oma valinta.
Ja jos minä pystyn nuo toteuttamaan, uskon että kuka tahansa pystyy. En minä hitto soikoon ketään muuta etevämpi tai fiksumpi ole.
PS. Miten ihmeesssä työn puuttuminen estää parisuhteen? Minulla on ollut joskus parisuhde työttömänäkin. Joskus jopa pari suhdetta.
Nuoruudessa rokkaaminen ja bailaaminen on muuten aika suosittu reitti päästä vastakkaisen sukupuolen suosioon. Tai vaikka omankin sukupuolen, jos niikseen tulee.
Helise: Yrityksen perustamista tarjoaa vain ihminen, joka itse ei ole toiminut yrittäjänä.
Vadelmamunkki: Tai sellainen joka on onnistunut yrityksen perustamisessa ja saanut sen tpimimaan
Juuri viikolla naureskelimme muutaman yrittäjänaisen kanssa tätä hehkutusta, että perusta yritys ratkaisuna kaikkeen. Olimme kaikki sitä mieltä, että tuota tosiaan ehdottelee vain sellaiset, jotka eivät itse ole toimineet yrittäjänä.
Myöskin tuosta toteamuksestasi saa sellaisen vaikutelman etten olisi saanut yrityksiäni toimimaan. Molemmat yritykset joissa olen ollut mukana toimivat vieläkin. Oli vain muita syitä minkä vuoksi olen luopunut toiminnasta.
Mielenkiintoiset harrastukset tarvitsevat rahaa.
Sähän kierrät jälleen koko kysymyksen. Monet ovat kiitollisena suorittaneet vielä ammattiopintonsa tuon oppivelvollisuusiän jälkeen. Töitä ei vain ole tarjolla. Ja sinulla vastauksena on opiskella jotakin. Eivät kaikki halua opiskella koko nuoruuttansa, onhan takana jo koulua aivan riittämiin. Kaikki eivät ole juoppoja nenää sohvalla kaivavia luusereita, kuten mielelläsi esität asian aina kun puhe tulee Suomen työttömistä nuorista.
Joku varmaan löytää seuransa rokkaamalla ja bailaamalla mutta kaikki eivät välitä moisesta touhusta pätkääkään.
Lähteä politiikkaan mukaan moisten pöljien mielenköyhiä kuvioita kuuntelemaan, ei helkutti vieköön.
Kun kaikki on sanottu tai tehty, on yleensä enemmän sanottu. 
Oliskohan niinkin että mielenrauhan kannalta olis tärkeää luottaa omaan pohjaansa -ainakin jonkun verran- , olipa se sitten mistä asioista koostuva tahansa.
Jos pohjansa kestävyyttä pitää pelätä niin se voi aiheuttaa jopa sen ettei stressiä ja elämän epävarmuutta selvin päin kestä.