Kiitosta vinkeistä kaikille! Kävinki vähä kävelemässä ja sen jälkeen otin pakastimesta jäätelöä ja istahdin katsomaan televisiota. Nyt ei kenkä purista mistään
Ärsyttää kun mulla on tätä masennustakin, ni tulee hoidettua sitä enimmäkseen syömällä. Liikunta olis varmaan parempi… ainakin kun katsoo tota mahaa Mut jotenki se herkuttelu aina auttaa tarpeen tullen. Pitäs päästä siitäki eroon. Ku on tapana siinäki, samalla tavalla kun alkoholinkin kans, vetää aina “överit”.
Tämä on todella hyvin sanottu. Varsinkin krapula-aamuihin tuo neuvo sopii. Janontunne ja viinanhimo ovat silloin sekoittuneena toisiinsa. Joku kylmä alkoholijuoma on silloin unelmana mielessä. Itse olen marssinut lähikapakkaan heti herättyä ja juomatta mitään, ihan puhdasta janontunnetta sammuttamaan. Taka-ajatuksena on että saa kylmää juotavaa, missä on alkoholiakin niin, että olo helpottuu tavallaan molemmilla tavoilla. Tankkaa vain jotain mehua, missä on sokeria, niin olo tulee jo siitä jonkin verran “tyydyttyneeksi”. Pelkkä vesi tuntuu jotenkin liian kovalta ja laihalta litkulta sellaisessa tilanteessa. Tuntuu melkein ettei se janoon autakaan.
Nesteytys, verensokeri ja raitis ilma - kun niiden saannista ja tasapainosta huolehtii, on hiukan helpompi kestää.
Monesti alkoholi voi tuntua ratkaisulta sellaisiin oloihin, joita voi hoitaa muillakin tavoin. Kun alkoholia saa, se turruttaa niin, että kuvittelee niiden olojen olevan hoidettu. Niin ei kuitenkaan ole. Ne olot ovat sitten taas edessä, ja pahempina.
Tänään on ollutkin jo vähän helpompi päivä. Joskin päivällä ajatukset pyöri välillä kaljan ympärillä kun työkaveritkin siitä puhui. Nyt kuitenki on niin väsynytkin työviikon jäljiltä ettei jaksa vaivata edes päätään näillä “viina-asioilla”
Huomenna aikasin jalkeille ja liikkumaan! Siinä se sitten menee tämäkin viikonloppu. Odottelen kyllä kieltämättä jo ensi viikon a-klinikkaa. On turvallisempi olo, kun tietää sen tulevan sieltä
No ni, ne yksinkertaiset perusjutut saivat taas yhden pisteen. Noin juuri, vähäpätöisiltäkin tuntuvilla jutuilla on raittiuden alussa ja myöhemminkin merkitystä. Juovana aikana asioiden piti olla suurta ja ihmeellistä, jotta siinä henkisen puudutuksen tilassa ne tuntuivat edes joltain; selvin aistein on taas mahdollista palata niihin simppeleihin ilonaiheisiin, jotka ovat ulottuvilla joka päivä. Herkutellakin saa joskus. Jäätelöpaketti ei esimerkiksi pistä omaa ja lähimmäisten elämää sekaisin…
Jep, alussa niihin kaikenlaisiin päässä pyöriviin asioihin on hyvä ottaa välillä reilusti etäisyyttä ja lähteä liikkeelle. Ennen meikäläinenkin tuppasi pitämään lenkkeilyä “energian haaskauksena”, ajatuksena oli suunnilleen “mitä järkeä on ravata paikasta A paikkaan A, siis käymättä varsinaisesti missään?”. Siinähän se idea juuri onkin, se liikkuminen itsessään tuulettaa tunkkaantunutta mieltä ja kehoa, ja lenkin jälkeen voi nukkumaan mennessään tuntea tervettä väsymystä, vastapainona päihtyneen tai kohmeloisen sairaaseen väsymykseen.
Hyvää perusasioiden täyteistä viikonloppua! Itse taidan mennä huomenna kalaan, hyvää vastapainoa työlle.
Pitää heti kärkeen sanoa, että mukava kun jaksat aina kommentoida ja vastailla. Ja yleensäkkin täältä palstalta on kyllä saanut heti alussa paljon vertaistukea ja uusia, järkeviä ajatuksia tähän sumeaan päähän
Meinaatko napata isonkin vonkaleen? Mä oon viimeks vissiin talvella saanu pilkillä yhen tosi pienen ahvenen Mut kalastaminen on kyl iha rentouttavaa puuhaa. Tai oikeastaan mul ei kyl riitä ehkä kärsivällisyys siihen.
Huomen alkais eräänlainen kuntoprojekti. Pitäs vähän kartottaa nykykuntoa ja laatia pieniä tavotteita. Ja onneks on asiansa osaava henkilö mukana hommassa. Katotaa jos sais sitä myöden tota liikuntaa lisättyä kuvioihin ja sitä kautta sit hyvää oloa
Mites muuten sun suhde tähän palstaan, onks tää sulle sellanen tukiverkko sun alkoholismin hallinnassa vai meinaatko sit feidata tän pois kun vielä tulee lisää raittiutta? Mä oon sitäkin jo ehtinyt miettii, et ehkä jossain vaihees pitää jättäytyy pois Kun jos siitä vaan jauhaa ja jauhaa ni tuntuu että sit ei pääse siitä lopullisesti irti koskaan… Tai no nii… ei kai siitä pääsekkään. Wau miten järkeviä ja selkeitä ajatuksia tuli tähän loppuun… Että näin.
Mä poimin tuon KH:lle esittämäsi kysymyksen ja vastaan ihan yllätyksenä ja pyytämättä
Kävin katsomassa tätä menoa palstalla jo joku neljä vuotta sitten ensimmäisen kerran, mutta koin keskustelun silloin lähes luotaantyöntävänä, eli en ollut silloin itse valmis tähän
Kirjoittauduin palstalle reilu vuosi sitten kun olin jo pitkään jatkuneen raittiuteni, ajankäyttöni ja elämän yleisen muun kiinnostuksen takia jo pitkään ollut vertaisryhmistä pois ja kaipasin ‘omanlaisiani’ ihmisiä. Olen tosi iloinen, että kirjoittauduin tänne! Keskustelut täällä ovat vain vahvistaneet omaa mielikuvaani siitä, että kaikilta ihmisiltä on jotain opittavaa ja kaikille ihmisille on jotain annettavaa, jos vain jaksaa olla vastaanottavainen. Olen saanut täältä paljon uutta ajateltavaa siitä huolimatta, että yli vuosikymmenen olen jo raittiina elellyt. Vaikka häipyisin täältä huomenna seuraavaksi vuosikymmeneksi, tiedän minne ja kenen pariin minun tulee hakeutua, kun kaipaan uutta sisältöä päähäni
^Eipä mittää, hyvähän tuo jos minunkin jutuistani jotain tuntuu irtoavan. Ei ole korkea kynnys vastailla, kun olen ollut siinä käsityksessä että lähtötilanteesi muistuttaisi jossain määrin omaani. Itse vain tupsahdin palstalle viime vuonna siinä vaiheessa, kun raittiutta oli alla “jo” vajaat pari kuukautta… Aivan alussa ei vielä “kirjoituttanut”, sen verran mylläkkä mielessäni kävi.
Kalastuksesta… Onhan nuo kotivedet tulleet jo sen verran tutuiksi, että nollareissua on näin kesäisin jo vaikeaa saada aikaiseksi. Ainoa varsinainen harrastus kun on, niin tulee suhtauduttua monssakin mielessä “puoliammattimaisesti”, mutta ei sentään tosissaan . Kerrassaan hauskaa touhua, vuosien myötä alkaa ymmärtää miten vähän tuurilla on loppupeleissä tekemistä kalantulon kanssa. Puhdas taitolaji, opittavaa riittää loputtomiin. Heittokalastus on se mun juttu.
Hyviä kysymyksiä. Itse asiassa, tämä nykyinen nimimerkkini on kolmas tällä palstalla. Aiemmat olivat - mitäpä niitä pimittämäänkään - “KaPe79” ja “Kaffeemuki”. Jälkimmäisen peruja on muuten tuo nykyinen kuvanikin…
“Kape79” oli lyhyeksi jäänyt projekti joskus vuonna 2008, kun ensi kertaa avauduin tänne juomaongelmastani. Viestejä saattaisi olla löydettävissä vieläkin tuolla hakukoneella, mm. ketju josta viesti kerrallaan käy ilmi, miten en ymmärrä vielä tilannettani vaan palaan juomatauon jälkeen kohtuukäyttöön, joka ei onnistu.
*No, täältä löytyy se koko silloinen keskustelu. Siinä päähenkilömme kyselee aivan vilpittömin mielin, onnistuuko kohtuukäyttö vielä deliriumin jälkeen, kun vielä ei tekisi mieli lopettaa ihan kokonaan… Muistan kirjoitusajan tunnelmat vieläkin, mutta se silloinen minä oli kyllä aivan eri ihminen kuin olen nyt.
Mistä tämä loppukesäinen paluu palstalle, nyt muka hauskana “Kuivahikkana”? En tiedä. Tuntui vaan siltä. Täältä ehti saada kumminkin “tuttuja”, en malttanut pysyä aiemminkaan täysin pois taustalta roikkumasta ja seuraamasta jengin kinaamista . On täällä mahdollisuus hyviinkin keskusteluihin… se “perussairaus” kun on jokaisella lopultakin sama? Harvemmin täältä enää löytää jotain aivan uutta puolta esim. alkoholismista itsestään, ts. perusasiat pysyvät samana, mutta aina täältä jotain ajateltavaa tarttuu. Juomattomuuteni ei ole ollut tämän palstan varassa, aivan omillanikin olisin luultavasti selvinnyt kun juomahaluja ei ole ilmaantunut, mutta ilman tätä palstaa olisin varmasti jäänyt monta ajatusta ja hauskaa hetkeä köyhemmäksi. Kannattaa täällä pyöriä.
Tässä tuli jus 1 kuukausi täyteen juomattomuutta ja selvinpäin ihmettelyä. Meikäläisen mittapuussa jo kova suoritus . Taitaapa olla jopa ennätys…
Oon edelleen lueskellut tätä palstaa ja seurannut mielenkiintoisia keskusteluita. Kirjottelusta oon pitänyt vähän taukoa. En tiedä oikein miks. Tuntui vaan siltä.
Alussa oli se mieletön into ja draivi ja ehkä erehdyin jotenkin jopa luulemaan tätä hommaa liian helpoksi… en tiedä. Nyt on ollut välillä tosi kovia himoja juomiseen (oikeastaan aina viikonloppuisin, kun sinne se juominen on aina keskittynyt), mutta olen ne kerta kerran jälkeen selättänyt. Tästä on usko itseensä mukavasti lisääntynyt
Nyt on taas hyvä ja rauhallinen vaihe ja ajatukset ei pyöri koko ajan viinassa ja siinä, että juonko vai enkö ja miksi ja miksen ja… Oon jaksanu liikkua paljon ja oon huomannu et liikunnasta OIKEESTI saa vähän saman suuntaisia mielihyväntunteita kun viinaksista. Se on se mun uus riippuvuus sitte…
Käyn edelleen a-klinikalla juttelemassa viikottain ja oon muodostanut mielestäni hyvän suhteen siihen minun tukihenkilöön. Pystyn puhumaan kaikesta siellä ja se helpottaa paljon.
Kovasti tsemppiä kaikille lopettajille ja lopettaneille ja kaikille siltä väliltä!
Tervehdys Willelle. Mukavaa kuulla, että selväpäisyys on tuntunut edelleen paremmalta vaihtoehdolta kuin juominen… Ja hyvä sekin, että haluat myös työstää tilannettasi käymällä A-klinikalla. Oletko muuten maininnut siellä lukevasi tätä palstaa? Ainakin minun p-työntekijäni piti Päihdelinkkiä hyvänä juttuna ja kannusti jatkamaan kirjoittelua, kun kerran tunsin saavani tästä jotain hyvää irti…
Niin, viikonloputhan ne tuppaavat olemaan alussa tarkkaavaisuutta vaativia aikoja, jos ne on tottunut aiemmin rakentamaan “alkoholin nauttimisen”, “biletyksen”, “hauskanpidon” tms. eli todellisuudessa sekoilun varaan… Mutta selvänä niistä on mahdollisuus nauttia erilaisella tavalla. Minullekin viikonlopun merkitys levon ja rauhan kannalta alkoi aueta vasta jonkin aikaa raittiina oltuani, kun aivan alkuinnostus oli ohitettu. Työssä jaksaminenkin helpottui kummasti.
Oma 1 kk merkkipäiväni sattui viime vuoden helmikuussa eräälle aurinkoiselle sunnuntaille. Juhlistin sitä käymällä syömässä lounaaksi kunnon kebab-aterian ja iltapäivästä tein vielä kävelylenkin. Oli hieno fiilis! Minusta ei ole ollenkaan lapsellista palkita itseään silloin tällöin jotenkin; on kai ihminen sen ansainnut, jos on ensin kurittanut itseään vuosikaudet juomalla ja pääsee lopultakin uuden elämän alkuun…
Rauhallisuus on avain moneen asiaan. On sitten kyse juomisesta, laihduttamisesta, kuntoilemisesta tai mistä hyvänsä. Riippuvainen persoona lähtee helposti aivan liian täysillä kaikkeen ja sitten uupuu Ja sen jälkeen palaa vanhaan käyttäytymismalliin. Itse opettelen kohtuutta ja malttia monessakin asiassa. Vuosikymmeniä mennytkin vähän väliä kohtuuttomuudessa.
Kun en juo, kiinnitän huomiota ruokaan, liikun edes vähän joka päivä ja nukun hyvin. Jaksan töissä ja erityisesti jaksan itseni kanssa. Seinälläni on pieni taulu, jossa lukee “Ole itsesi ystävä, niin et ole koskaan yksin”.
Mut kalastaminen on kyl iha rentouttavaa puuhaa. Tai oikeastaan mul ei kyl riitä ehkä kärsivällisyys siihen.
Muistan kirjoitusajan tunnelmat vieläkin, mutta se silloinen minä oli kyllä aivan eri ihminen kuin olen nyt.
Se on se mun uus riippuvuus sitte…
Ja sen jälkeen palaa vanhaan käyttäytymismalliin. Itse opettelen kohtuutta ja malttia monessakin asiassa. Vuosikymmeniä mennytkin vähän väliä kohtuuttomuudessa.