Kuulun siihen suomalaiseen alkoholin väärinkäyttäjien enemmistöön, joka käy vaativassa työssä ja hoitaa monet velvollisuutensa moitteettomasti ja vähän liiankin tunnollisesti, harrastaa likuntaa, eikä käyttö näy naamasta.
Alkoholi kuuluu lähes aina yksinäisiin iltoihin, joita yksin asuvalla riittää. Yksin eläminen tekee juomisen helpoksi, kukaan ei siihen puutu, ei huomauttele, ei huolestu. Itselleen on niiin helppo antaa periksi, kun ei joudu siitä mitenkään tilille.
Määriä en edes halua ajatella, koska olen ilmeisen vahvaa tekoa hennosta olemuksestani huolimatta.
Alkoholinhuuruisia vuosia on kertynyt oikeastaan nuoresta asti. Lapset ja perhe pitivät juomisen jonkinlaisessa kohtuudessa, mutta nyt ymmärrän, että jo niinä aikoina olin addiktoitunut.
Sekin kertoo pitkittyneestä ongelmasta, että kirjauduin tälle sivustolle ensimmäistä kertaa varmaan jo 15 vuotta sitten selittäen viikonlopun viiniharrastuksestani - ja joku silloin sai minut suuttumaan kommentoimalla, että olen menossa kohti alkoholismia.
Olen useamman kerran ilmoittautunut Päihdelinkin tipattomaan 30 päivää -ohjelmaan, mutta viestit ovat jääneet ensimmäisten jälkeen lukematta.
Eli olen huomannut, että mitä useammin on yrittänyt tehdä asioille jotain, sitä enemmän tottuu siihen, ettei siitä kuitenkaan tule mitään.
Pelkään terveyteni puolesta. Eihän kukaan voi jatkaa juomista ikuisesti kuolematta siihen lopulta. Ikää on 60+, joten nyt on tehtävä lopullinen korjausliike.
Olen katsellut erilaisia hoitomahdollisuuksia, mutta en voi mennä edes työterveyslääkärille, koska pelkään, että tietoja jää kirjoihin ja kansiin.
Tämä on oma yksityinen salaisuuteni, josta ei tiedä kukaan. Paitsi nyt te, vertaistuki.
Toivon ja janoan täältä tukea, ja toivon että voin vastavuoroisesti sitä myös kokemusasiantuntijana antaa.
Olen siis aivan alkutaipaleella. Eilen vielä join.
Minä kirjauduin tänne uudestaan neljän vuoden tauon jälkeen. Kuten tuossa omassa ketjussa kirjoitin, mä niin huomaan omista teksteistä, miten en ollut valmis vielä silloin tekemään asian eteen jotain niin sanotusti aikuisten oikeasti. Olin silloin Vähentäjien puolelta.
Tuon jälkeen olin yhden viiden kuukauden pätkän kokonaan juomatta, mutta sitten ajattelin, että joululoman kunniaksi viiniä juustojen kanssa. Jep.
Mulle toimi silloin ja toivottavasti myös nyt se, että joka aamu teen itseni kanssa päätökseni, ettei tänään yhtään alkoholillista juomaa.
Kiitos Pinklady. Samaa yritän. Huolehdin vain tästä illasta.
Minä olin viimeksi raittiina pidempään eli puoli vuotta reilut kolme vuotta sitten. Olin etukäteen päättänyt olla juomatta vuoden alusta juhannuksen asti. Kun koitti juomattomuuden lopetuspäivä, ei juominen huvittanut yhtään, mutta pitihän sitä koittaa urakan päätöksen kunniaksi. Piti ikäänkuin palata ruotuun, vanhoihin tapoihin määräajan jälkeen.
Ymmärrän nyt, että mitkään määräaikaiset tipattomat eivät ole ratkaisu. On tehtävä loppuelämän periaatepäätös, ettei halua enää, ja edettävä sitten päivä kerrallaan.
Tupakoinnin lopetin juuri niin: Mikään tilanne tai tilaisuus ei ole niin poikkeuksellinen, että se ikinä tässä elämässä saisi minua sytyttämään savukkeen. Se on pitänyt jo monia vuosia, eikä ollut edes vaikeaa.
Miten menee? Mulla oli tänään pienesti vaikea hetki, kun mies tuttuun ja niin totuttuun tapaan totesi, että pitäiskö ottaa saunaoluet.
Vastasin kuin automaatti, tänään en juo.
Sen jälkeen alkoi mielessä kaihertaa, mutta myös mies päätti, ettei lähdekään kauppaan. Meni pihahommiin; mä taidan tehdä lettutaikinan.
Toivottavasti sun iltasi menee, kuten suunnittelit.
Kiitos Pinklady, tuntuu hyvältä, kun kysyt, miten menee.
Vastaus ei sitten olekaan yhtä kiva.
Ennen yhdeksää kävin palauttamassa tyhjiä pulloja ja tölkkejä, ja jalat veivät Alkoon, josta ostin pienen pahvitölkin punaviiniä. En ole sitä vielä juonut.
Yritin saada kiinni ajatuksistani ennen kuin päädyin ostoksille. Mieltä alkoi kotiin ajaessa kaihertaa ankea ilta teemukin kanssa. “Nythän on loma, vielä tämän kerran” “Onpahan varmuudeksi, ehkä tieto siitä lievittää levottomuutta, eihän sitä tarvitse juoda” “Vain vähän viiniä, ei lisäksi olutta tai siideriä” “Punaviinissä on flavonoideja”
Aivoni kieltäytyivät keskittymästä siihen, että nyt ei mennä Alkoon ja sillä siisti. En saanut mitään otetta itsestäni.
Niinä iltoina, kun olen onnistunut välttämään alkoholin ostamisen, ei ole ollut mitään ongelmaa tai vaikeutta olla juomatta. Ongelma on juuri tuossa kohdassa, että suon itselleni sen, että menen ja ostan.
Nostan peukkua sinulle, että pidit tänään pintasi. On toisaalta niin, että kiusaus on helpompi välttää, jos ei ole ketään ehdottamassa alkoholin nauttimista, mutta toisaalta taas yksin on vapaa pyörtämään omat päätöksensä helpommin ja työntää jalka Alkon oven väliin vielä minuuttia vailla yhdeksän, vaikka juuri on sanonut itselleen, että tänään en juo.
Kyllä se Alkon ovi vielä jossain vaiheessa kohdallasi pysyy kiinni.
Mä yritän muuttaa arkikäyttäytymistä toisenlaiseksi ja siten, ettei sitä juomisen houkutusta niin vahvasti tulisi.
Meillä on ollut tapana mennä sinne saunaan suhteellisen aikaisin ja syykin on tiedossa. Nyt venytän tekemisiä myöhemmäksi. Sanoin miehelle, että mikään ei muutu, jos ei mitään ei muuta.
Yksi asia, joka mulla vahvasti herättää sen halun saada muutama olut, on väsymys ja nälkä. Nämähän ovat ihan yleisesti tunnistettuja vaaratekijöitä. Pidän huolen ruokarytmistä mahdollisimman hyvin. Jos kello 16-17 ateria jää väliin, se on vaaran paikka erityisesti jos väsyttää.
Onko sulla mahdollista käydä kauppaostoksilla aamulla ennen töihin menoa? Tai käydä töiden jälkeen kaupassa ja mennä sen jälkeen vaikka uimaan tms?
Hei. Onnekseni pääsin AA-ryhmään, mutta se ei ole kait kaiklle helppo juttu mennä, vaikka siellä ollaankin nimettömnä.
Mutta siellä sain sen opin ettei kannata luvata yhtään mitään, ei kenellekään, eikä ainkaan itselle… on vain päivän, hetken kerrallaan juomatta, ostamatta. Mnulla on myös rukous voimavarana, aloin rukoilla aamuisin että Luoja tai korkein auttais pysymään sen päivän raittiina, tai nykyään tämän päivän, ja nitä päiviähän on tullut aikamoinen määrä jo, mistä olen tosi kiitollinen.
Mutta tuo että aikoo etten tänään, enkä tänä viikonloppuna ainakaan juo… mutta kas kummaa sitä vain juo, ja halu on sen kovempi mitä enemmän itseään yrittää vartioida.
Muistan kuinka olin silloin opiskelemassa ja oli hyvä päivä koulussa, lähdin kotiin ja olin päättänyt etten käy alkossa… mutta tiedättekö mitä… yhtäkkiä seisonkin alkossa keskellä hyllyriviä katsomassa viinejä, vertailemassa kaiken lisäksi mikä olis vahvinta, siinä ikäänkuin heräsin ja tajusin ja hiki valui otsalle. Miksi, miksi olen taas täällä vaikka lupasin etten juo.
Semmoinen sitä on. unohtaa hetken päästä mitä lupasi itselleen.
Sitä en tiedä mikä minut sai menemään AA-han, ehkä kuoleman pelko, kauhu, häpeä, ja kivut kehossa, kaikki yhdessä…
Tätä olen paljon itsekin miettinyt, että pitää selkeästi muuttaa totuttuja rutiineja ja aikatauluja. Lähden yleensä illalla töistä väsyneenä ja nälkäisenä (!) kaupan kautta kotiin. Pitäisi myös muistaa juoda vettä pitkin päivää, koska jano on minulla myös vaaratekijä, joka houkuttelee ostamaan oluen tai siiderin. Uiminen illalla on hyvä ajatus, mutta se kaatuu usein väsymykseen. Usein urheilenkin aamupäivällä, koska työ on iltapainotteista.
Kyllä se tästä, olo on toiveikas ja aika energinenkin. Tänään taas uusi yritys. Tsempit sinnekin!
Joo on se merkillistä, miten mieli toimii, kun yhtäkkiä tosiaan on siellä Alkon hyllyjen välissä, vaikka juuri on päättänyt toisin. Mulla ei ole kyse niinkään “viinanhimosta” kuin pakkomielteestä saada hemmotella itseään. Ja kyllä osittain pelostakin, jota pääsee pienessä hiprakassa hetkeksi kivasti karkuun.
Luulen, että terveyden menettämisen tietoinen ajattelu voisi toimia parhaiten vastustamaan petaamisajatuksia sillä hetkellä, kun auton nokka kääntyy kohti alkoa.
Ja muistutus itselle, että täytyy oppia sietämään pientä epämukavuutta.
Ja olla vaikka heti toteuttamatta aiettaan; Odotan 20 minuuttia tässä ulkona, jos sitten vielä haluan mennä, menen, mutta en ennen sitä… Voisiko toimia?
Kyllä odottelu voisi toimia; samaa tehnyt itsekin. Pysähtynyt mielitekonsa ääreen ja miettinyt seuraavaa päivää.
Jos pystyt ottamaan kunnon eväät töihin ja syömään siellä, kokeile ihan kurillasi onko vaikutusta
Aivan oikein, muistinkin että noinhan minullekin sanottiin alussa, että aina olla mukana vettä tai limsaa, suklaata ym. etten ole nälissään. Väsyneenä sama juttu, pitää nukkua hyvin. levätä.
Näin se on tai ainakin sitä uskottelee näin, kun juo. Jos arvostaa itseään, miksi valitsee ainaisen krapulan? Tätä olen miettinyt. Mietin ihmisiä, jotka elävät raittiina (ilman alko-ongelmaa) ja yritän päästä heidän pään sisäänsä, mitä he tekisivät, mitä he ajattelisivat minulle vaikeissa tilanteissa, kun eivät lähtökohtaisestikaan juo ja se ei ole heille vaikeaa. Yritän tehdä itselleni näkyväksi oman sairaalloisen suhtautumisen, jossa kaikki syyt sallivat käytön. Jos ois huono parisuhde, juotaisko sitten sille?
Huomenta, onhan näitä addiktioita vaikka mitä ihmispoloisilla joille se mieli tai aivot on kehittynyt vai oliko se alussa jo, syntymästä saakka, tiedä häntä milloin se puhkesi, addiktio?? Minä taistelen välillä nyt, kun ei viina ja tupakka hallitse, niin muita mielitekoja vastaan… herkkujen syöminen, sekin vielä… eli kyllä näitä addiktioita riittää. Taas toisaalta olen aika kiitollinen että olen tällainen, koska kun ns. valjastan tuon addiktion oikeaa suuntaan niin siitä on ollut hyötyä. Esim. liikunta, musiikki, taide niistä saan hyvän mielen, varsinkin luonnossa liikkuminen on ihanaa…
Eihän sitä krapulaa kukaan valita halua, se tulee ihan kaupan päälle… Tarkoitan, että silloin kun alkaa nauttia alkoholia, nousuhumalan nautinto kaataa alleen ikävien seurausten ajattelun. Sitä ikään kuin sulkee sen pois tai vähättelee sitä. Addiktio on se, joka meissä silloin puhuu ja keksii toinen toistaan parempia syitä, jotta juominen olisi oikeutettua. Itseasiassa alan tunnistaa itseäni tällaisesta ajattelusta nuoresta asti… Olen aina hoitanut asiani, en ole ollut holtiton, en koskaan ota krapularyyppyjä, en juo päivällä, menen töihin, menestyn siinä - mutta aina on ollut taustalla se, että jos vaan on tilaisuus “juhlia”, olen aina olut mukana, enkä ikinä kieltäydy alkoholista.
Enimmäkseen alkoholi on kuitenkin seuralainen kotona, ylhäisessä yksinäisyydessä.
Alkoholi on addiktoiva hermomyrkky, eivätkä ne, jotka siinä koukussa eivät ole, voi ymmärtää, että juomatta jättäminen ei ole huoletonta valintaa, vaan taistelua addiktiota vastaan. Tietysti addiktio on hankittu vapaaehtoisesti, kukaan ei alkoholisoidu juomatta alkoholia, sen sijaan sairastumisalttius on puoliksi geneettistä.
Jos sen olisi nuorena tiennyt, olisi ehkä osannut varoa.
Omia lapsiani seuratessa huomaan, kuinka hienosti tiedostavat geneettisen taipumuksensa, että alkoholi on heille vaaran paikka, ja tietoisesti useimmiten pidättäytyvät siitä. Tosin soberismi on kovasti muotiakin, ja hyvä niin!
Minulle tuo kuulostaa normaalilta viihdekäytöltä, mitä valtaosa suomalaisista tekee. Kuka nyt ei juhlista kieltäytyisi, jos ajatellaan, kuinka normaalia se kuitenkin kulttuurissamme on? Vaikuttaisi siltä, että hallitset käyttöä, etkä ole vielä kovin syvällä, koska alkoholi ei vaikuta elämääsi haitallisesti. Siinä voi piillä vaarallinen koukku jatkaa yhä syvemmälle, jos tekstisi on petaamista eli sorrut selittelyyn, jotta voit jatkaa käyttöä. On se vaan pirulainen koukku. Toivottavasti pääset nyt vertaistuen avulla tavoitteisiisi, koska lopettaminen missä vaiheessa tahansa on kannattavaa. Hyvää ja rauhallista sunnuntaiaamua sinnekin.
Voi, saattaa kuulostaa normaalilta viihdekäytöltä, mutta se ei ole sitä, vaikka pystynkin sitä rajaamaan edellä mainituilla tavoilla. Viisaasti oivallettu epäilys, että jos vaan tekstilläni petaan jatkoa… Näin olikin varmasti ennen, mutta ei, en tässä yritä enää selitellä, vaan yritän ennemminkin tuoda esiin sitä, että elämä voi jatkua päällisin puolin (ja näkyä ulospäin) aika normaalina, vaikka on täysin epänormaalia joka ilta juoda itsensä enemmän tai vähemmän humalaan. Totta kai olen aamuisin väsyneempi ja ennen kaikkea pelko, ahdistus ja morkkis sietämättömiä, mutta kun pääsen jaloilleni, aloitan yleensä päivän suhteellisen normaalisti… Ja miten voivat sisäelimet? Ja mihin kaikkiin sairauksiin alkoholi liittyy!
Ja ennen kaikkea: En halua jatkaa näin, mutta en tunnu saavan itseäni niskasta kiinni.
Tänään yritän taas kääriä hihat: syön hyvin, juon vettä pitkin päivää, menen illalla uimaan.
Onko kukaan täällä kokeillut hypnoterapiaa, jota kovasti mainostetaan alkoholista irti pääsemiseen? Makaat kotisohvalla kuulokkeet korvissa kymmenen minuuttia päivittäin, ja aivot taipuvat uuteen ajattelumalliin…?
Minä kuuntelin alkuun paljon ihan YouTubesta löytyviä hypnooseja / rentoutumisharjoituksia / meditaatioita, ja koin niistä olevan apua.
Se on ainakin ihan tieteellinen tosiasia, että lyhytkin, mutta säännöllinen meditointi vahvistaa aivojen etuosassa sijaitsevaa prefrontal cortexia, jossa tehdään pitkän tähtäimen suunnitelmat.
Kun siitä tulee arjessa vallitsevampi, niin ne juomahimot eivät pitäisi olla niin voimakkaita ja pitkäkestoisia, kun aivot ovat vähemmän niissä luolamies asetuksissa.
Varsinaisessa alkoholista irrottautumiseen tarkoitetussa hypnoosissa pitäisi tapahtua varmaan jotain muutakin.
Sekava selitys, mutta kannattaa aiheesta ottaa lisää selvää ja mielestäni ihan kokeilemisen arvoinen juttu, koska tätä voi kokeilla niin pienellä vaivalla.
Ihan mikä vain tapa meditoida pitäisi toimia, eikä sen tarvitse olla välttämättä kuin joku 10 min päivässä.
Itse huomasin ihan 5 minuutin pysähtymisen ja itseni maadoittamisen olevan niin hyvä juttu noin muutenkin, että sitä kannattaa tehdä pelkästään siitä saatavan välittömän hyödynkin vuoksi.
Itkuhan siinä tuli kun luin tarinaasi! Kuvailit minun elämääni täysin. Olen ensikertalainen näillä sivuistoilla. Ilmoittauduin uusi alku - 30 pvä ilman alkoholia - kurssille. Ja niin kuin kirjoitit: Olen siis aivan alkutaipaleella. Eilen vielä join.
Näin olikin varmasti ennen, mutta ei, en tässä yritä enää selitellä, vaan yritän ennemminkin tuoda esiin sitä, että elämä voi jatkua päällisin puolin (ja näkyä ulospäin) aika normaalina, vaikka on täysin epänormaalia joka ilta juoda itsensä enemmän tai vähemmän humalaan. Totta kai olen aamuisin väsyneempi ja ennen kaikkea pelko, ahdistus ja morkkis sietämättömiä, mutta kun pääsen jaloilleni, aloitan yleensä päivän suhteellisen normaalisti… Ja miten voivat sisäelimet? Ja mihin kaikkiin sairauksiin alkoholi liittyy!