Mikä olisi “hyvä” annos iv ensikertalaiselle? ettei tuu tollasia övereitä 
tai no onhan mulla kokeneempi “kaveri” mut se on jo niin kauan vetänyt niin ei se ehkä tiiä paljo mä “tarvin”.
Mulle hyvä annos on aina juuri siinä overeiden rajamailla. Kerran olen vuosia sitten lähtenyt sairaalaan kun en enää erottanut todellisuutta halluistani. Tämän jälkeen opin. Nykyään väh. 2 metriä vettä ja hidas männän pohjaanpaino kokoajan tunnustellen oloa. Eilenkin sain juuri oikeat vedot. Se “hattu” oli kyllä aluksi päässä ja vetojen jälkeen piti muutama minuutti istua paikoillaan (ei mitään huonoa oloa), mutta siitä menikin sitten loppuilta loistavasti. Koko ilta ja yö istuttiin kaverin kämpilla musaa kuunnellen ja maailmaa parantaen. Mahtaakohan tuon poreen vaikutus muuttua iän tai käyttöhistorian karttuessa? (ikää 34v. ja käyttöhistoriaa sellainen 16 v.). En ole nukkunut viime yönä tuntia pidempään, mutta ei ole myöskään minkäänlaisia laskujakaan. Ja kohta hakemaan päivän buprea.
Hyvää päivänjatkoa kaikille ja olkaa kuitenkin varovaisia sen poreen kanssa. Se “mielummin överit kuin vajarit” on sellaista typerää uhoamista. Se loppuu siihen kun vetää oikeasti kunnon överit ekan kerran.
Ei todellakaan kannata kokeilla iv, koska siitä et pääse eroon koskaan. Mä tiedän vain muutamia ihmisia ketkä pystyy kontrolloimaa iv-käyttöä… Sitäpaitsi vaik nyt saisit respectii et olit kova tyyppi ku menit hihattamaan, ni muutaman vuoden päästä oot ihan samanlaista paska-sakkia ku muutkii nistit; sen sijaa ne ketkä on käyttäny vuosia eikä oo koskaa hihattan, on paljo muita vahvempi vaik koukus oliskin!
Ite oon lopettan jo yli 4v sit pirin ja korvaukses ja nyt olin lähes 10vkoa piikittämättä ku sit taas retkahin; oli muuten vuoden 2003 jälkee pisin aika… Mut joo turha se on valistaa ku kaikkien on koettava se oma pohja ite. Se se vasta onkin kivaa ku on kädet aivan paskana, jalat samaten ja silti yrittää tuntikaudet vetää yhtiä stnan pirivetoja, mut elämäähän se vain on… 
Koettu on useampaan otteeseen; onneks aikaa tästä on varmast se 5-7vuotta… Mut kerran ku vedät hihaa pirit ni sit ei voi olla vetämättä muuten ku hihaan! Ite jättäisin väliin jos nyt saisin päättää, ero joka on nistillä ja rapanistillä on just se et rapanisti piikittää AINA ja yleensä lääkkeetkin! Ja ku kysytää et miks ni eiköhän vastaus oo aika pitkälti PIIKKIKOUKKU! Ja sitähän ei kukaan tiedä et kuka siihen koukuttuu ja kuka ei; kukaa tahtoo nopeat kicksit ja kuka hitaat; öööö, vaikea miettiä!!!
Eikä annosta voi sanoa, koska ei teillä oo mitää hajua kuinka paljon sitä piriä on jatkettu ku suomen katupiri voi olla mitä vain parin viiva alle 90 väliltä; siinä ei paljoa auta sun kokeneet ystäväsikään ku vedätte molemmat överit jos sattuu hyvää tavaraa olemaan! Todennäkösemmin se on kuitenkin paskaa, mut ihan arpapeliä!
Mulle ei ole hyvää annosta PIRIÄ, ainoastaa lääkärin määräämää dexeä suostun edes ottamaan. Piri tekee ihmisen sellaseks rotaks ettei kiinnosta sen jälkeen ihmistä enää edes moikata; kokemusta on itelläkin millaseks se ihmisen muuttaa ku tarpeeks vetää vaikkei sitä silloin huomaa ja mä en alkais mistää hinnasta ite tuota paskaa uudelleen vetämään mut makunsa kullakin… 
Hei pienikuolema! Jätä se eka kerta väliin iha suosiol. Ite ekan fiksin 15 kesäsenä otin tai kaveriha sen tuuppas ja sano et älä ota tavaks , mut paskat ku saman iltan opeteltii sit ite hakkaa naulaa pohjaa. Sen jälkeen Armottomassa pirikoukussa. Verenkierto ja suonet iha paskana. Kaikkeni tein et sain pussukan piriä tai ees yhet vedot ja joka aamu mietti et mistä sitä perkele vähä piriä sais tai rahaa siihen. Sitten alko Varastelu ja rottailu mikä johti vankilaan. 16 vuotiaana eka kertaa linnassa ja viimosen kerran 19 vuotiaana. Mutta nyt kuivilla 3 vuotta piristä ja muusta paskasta paitsi äitiluonnon yrteistä. Nykyään ku kattoo menoa niin frendit pöllii polkupyörän osia ja kaikkee maan ja taivaan välilt et sais ne yhet fiksit. Elämä on veitsenteräl tanssimist. Mut tää on vaa oma kokemus.
Siin on sulle mietittävää
Järkeni sanoo että te puhutte järkeviä ja ei kannattas. Olen lukenut ja nähnyt ja kuullut varmaan tuhat eri tarinaa miten on käynyt huonosti jne. Ainahan sitä kumminkin ajattelee että ei mulle käy niin. Yksi ainoa kerta vaan, kun haluan tietää miltä se tuntuu.
Olen ujo, syrjäänvetäytyvä, itsetunto on huono, tuntuu etten uskalla mitään eikä minusta ole mihinkään. Ja sikspä varmaan jäisinkin herkästi koukkuun ja piri ois “sopiva” aine mulle. Tuntuu vaan ettei elämässä oo oikeen mitään mielekästä, oon tylsistynyt ja turhautunut ja kaipaisin sisältöä elämään. Pelkään että sairastun taas masennukseen. Järki sanoo että haen sisältöä nyt väärästä paikasta, mutta mutta… Jos ja kun minulle tulee jälleen tilaisuus kokeilla niin en tiedä mitä teen. Olisin fiksu ja uskoisin teitä kokeneita.
^ Jos nyt päätät kuitenkin kokeilla vauhtii, nii älä ainakaa ota iiveesti… Mun mielestä piristä on helpompi päästä irti kun piikistä. Vaikka en kyllä pirii oo vetäny hihaan ku varmaa max 10 kertaa…
^^Tiedätkö, sä oot niin oikeassa, kaikessa tuossa. Mä olin (ja olen) kans sellanen et itsetunto on huono, pelkään et ihmiset ei hyväksy mua itsenäni, mä olin tosi masentunu ku aloin käyttää (ja monest vieläkin) ja olin silloin ujo. No tuota kautta se ujous lähti; mä oon käyttänyt kaikkea mitä eteen tuli, koska mä tahdoin pitkään kuolla ku olin varma et musta ei ole mihinkään. Tuohon seuraan otetaan kuka vaan ja siellä sä olet jotain; silloin ku sulla on kamaa tai kun oot samas tilantees et hankitte kamaa tai tarvitte sitä ja hankitte massia… Mut tuo on just niin prlkeen petosta…
Oletetaan et sä vedät ne vedot ja vedät toisetkin ja alat käyttämään. Okei, sä pääset ujoudestas ja saat ystäviä, paljon. Toisaalta sul kuolee ystäviä ja osa joutuu linnaan, sukulaiset kattoo ku meet tosi huonoon kuntoon vaik ite kuvittelet olevas maailman parhaas kunnos; sitä ihmeellisest pireissää uskoo et on kaunis ku on laiha ja tehokas ku saa kaikkea tehtyä, mut oikeasti näyttää sairaalta ja iho on huonossa kunnossa jne.
Vähän ajan päästä kuitenki kulissit alkaa putoilemaan koska siitä ei saa enää samaa oloa. Käyttö lipsuu aivan huomaamatta siihen et se on liikaa. Mä olin aikoinani reilun kk:den ilman piriä ja päätin kokeilla sitä. Sit käytin vkloppusin (nokitin viäl silloin), sit vaik oli uus työpaikka ja testit ni aloin vähä ottamaa useammin ja muutaman kk:den pääst kärähdin testeissä. Lopult sain sit potkut ja sit ei tarvin enää miettiä et koska voi vetää ja koska ei… Mut siin alkaa pää hajoilee, alkaa määräilemään muita, tulee todella vittumaiseks eikä ikinä selvinpäin tuntis itseään kuinka kusipäisest osaa käyttäytyä jonkun pirin takia. Serkku just eilen sano et hän lopetti joksikin aikaa viimeks just sen takia, et oli vappu ja se kiukutteli ku pien kakara ku ei ollu piriä. Sit sai ratkasevan soiton ja oli aivan et “JIPPII” vaik se piri oli viäl parin kilsan päässä. Se muutos on niin huomaamaton et sitä ei todellakaan huomaa!
Mut jos viäl jossittelee tuota ni sit ku tahdot päästä eroon ni sul kaverit tarjoo ja et pääse porukast eroon. Yrität päästä, mut se ei vain onnistu koska sul ei ole enää kavereita ketkä ei piikitä tai käytä. Menee pitkää miettien et joutuuko täs olemaan yksin loppuelämän sit?? Mut tuostakin kun pääsee ja lopettaa käytön ni kaikista mukavin asia on edessä; sä oot tasan sen ikänen henkisest ku mitä olit ku alotit käytön! Mä luulin pääseväni eroon itestäni ja nyt oon ku joku teini vaik oon lähemmäs 30. Tosi mukavaa ja kannatti ehdottomast vetää 10v putkee aineita… 
Ainoa asia joka täs on parantunu on se, et mä en oo enää niin ujo! Mut se ei todellakaa kannattanu tällä hinnalla. Nyt oon työtön ja mietin opiskelu-paikkaa. Thank God oon menos sentää AMK:hon joten ei tarvi y-asteelaisten ikästen kanssa istua päivät pitkät, mut mä niin jättäisin väliin nuo vetämiset ja etenkin sen piikittämisen. Tosin mul ei edes viihdekäyttöaikaa ollut koska tahdoin vain eroon itsestäni jossa onnistuinkin, mut ne ongelmat on edessä nyt sit!
Sä todellakin olet sellainen ihminen joka jää koukkuun, koska kaipaat jotain vaikka et tiedä mitä! Kama täyttää tuon tyhjiön hyvin nopeasti! Yleensäkin kaikilla kamankäyttäjillä on joku tyhjiö, jos ei muuta niin aikaa jota tappaa… Tai et tahtoo bailata. Mut niillä kellä tuntuu et elämäst puuttuu jotain se riski jäädä koukkuun on paljon suurempi! Teidän kokemuksest et masennus tappaa kaikki tunteet ja sit pitäis saada jotain extremeä; tiedän myös sen et masennuksen uusimisen pelko on todella vittumaista! Mut silti mä sinuna yriittäisin täyttää tuon tyhjiön jollain järkevällä… Jollain jota oot aina tahtonu tehdä. Hanki joku tarkoitus elää enemmän; vaikka koira jolle laitat tavoitteet tai uusi harrastus tms. Joku missä pääset mukaan ilman et sun tarvis mennä tuohon piiriin jossa oikeasti näet vain kuinka kaverit menee jotkut aivan älyttömän huonoon kuntoon, osa joutuu linnaan ja osa kuolee. Siltikään ei mieleen tule et kyse vois olla siitä piristä! Ja jos olet nainen ni piri on se pahin, koska piri tekee tosiaan laihaks, saa siivottua, on sosiaalinen, pirteä ja maailma hymyilee; aluks. Laskuissa asia onkin sit aivan eri… Mä toivon et noin fiksu ihminen jättää kokeilematta koska se on venäläistä rulettia eikä siinä ole mitään siistiä… 
Vihaatko sä itseäs niin paljon et tahdot lyödä suoniisi jotain, jonka sisältöä et tiedä ja joka pilaa sun suonet? Mul on esim. itelläni joku jatkeaine jota elimistö ei siedä ja kun oon ottanu piriä (aikoinaan siis, nyt en oo yli 4 vuotee käyttäny ku lääkärin määräämää dexeä annoksen mukaan), ni käsi on menny aivan punaseks ja kuumottanu sekä tullu täyteen näppylöitä; silti mä sitä aina piikitin… Ku ei OLE muuta vaihtoehtoa enää sen jälkeen… Mä toivon et sä löydät jotain muuta, jonkun muun tavoitteen, vaikka pienenkin sun elämälle…
Sä puhut malibu asiaa. Ja uskonkin kaiken mitä sanot, mun järki sanoo et oot oikeessa. Mä en tosiaankaan haluais riskeerata sitä vähää mitä mulla on. Oon siis sairastanut ennen vaikeen masennuksen jne ja ollut niin paskana. Nyt mulla on opiskelupaikka ja kaiken pitäs olla suht hyvin. Silti joku vaan mättää…
Mulla ei siis varsinaisia narkkarikavereita ole. Mun lähimmät ystävät on oikeastaan kauheen huumevastaisia, niille riittää dokailu sillon tällön. Eli en oo voinut puhua näistä kenellekään ja se on kauheeta. Joihinkin tyyppeihin tutustuin jossain bileissä, ja he ovat enemmänkin sellasia kavereiden kavereiden kavereita. Kesällä mulla oli pieni romanssi yhden tyypin kanssa jolla on suhteita näihin henkilöihin ja silleen. Mut mä tiedän, että mulle koittaa vielä tilaisuuksia. Mökkireissuja, viikonloppuja, mitä vaan, missä on narkkareita.
Mä en siis ole huumeidenkäyttäjä, jotenkin vaan ajautunut tänne palstalle ja paljon tätä lukenut. Joskus teininä poltin pilveä jonkin verran ja se oli kivaa. Jotain sieniä kans. Kas kummaa mä olin ainoa meidän kaveriporukasta joka innostui. Se sitten kumminkin jäi, varsinkin sen jälkeen kun tuli kai jonkinlaiset överit pilven ja sienien kans. Masennusaikoina mulla oli reseptejä kaikenlaisiin lääkkeisiin, mut en sillon ollut ite kiinnostunut ainakaan niiden viihdekäytöstä ja myin osan. Eihän niistä paljoa saanut mutta rahapulassani olin.
Joskus kokeilin unilääkkeitä tai nukahtamislääkkeitä, mitä ovatkaan, ihan oikeaan tarkotukseen. Kuin vahingossa huomasin että hitsi näistä meneekin pää kivasti sekavaksi. Stilkkareita ja Tenoxia mulla pääasiassa oli, en tuntenut silloin yhtään ketään “apteekkaria” enkä oo ikinä ruinannut mitään reseptejä. Huomasin et aloin keksiä syitä miks just tänä iltanakin tarvin lääkettä et saan nukuttua. Jotain pikkujuttuja, tyyliin huomenna on tärkee tapaaminen, jännittää. Kaveri sanoi pahasti, se varmaan aiheuttaa et en saa unta. Toleranssi kasvoi myös, ja olinkin välillä pitkiä aikoja ottamatta, ja sit taas. En koskaan alkon kans kumminkaan. Musta on kivaa kun tavarat muuttuvat eläviksi ja radion sisällä on elämää jne. Kun huomasin vetäväni nokkaan, niin ajattelin et hitto tää ei oo normaalia. Tästä ei tiedä siis kukaan, ekaa kertaa sanon “ääneen”. Jotain mietoja juttuja on sit viinan kans tullu, Panacodia, Diapamia, Tramalia… Mut ei sen kummempia ja neki aika harvoja kertoja ja “jostain vaan” oon saanut, ei siis itellä oo reseptejä. Eilen en saanut millään unta, ja löysin jotain vanhoja Sirdaludeja, otin niitä 3x2mg (yks nokkaan) ja ei ne oikeen mitään auttanu. Oon kuullu et ne vois väsyttää kun kolmiolääkkeitä ovat.
Mut mitään ns. oikeita huumeita en oo koskaan kokeillut. Vaikka mulla selkeesti on taipumusta siihen et pitäs saada pää sekas… Ja siks mua pelottaa, kiinnostaa, hirvittää se et mitä teen jos ja kun mulle tarjotaan. Nythän oon ihan kokematon tällasissa. Ja tajuan että mun ei tarvis olla mitenkään “kokenut”. Parempi vaan kun unohtaisin koko asian ja jatkasin elämää ja rakentaisin sitä. Mä valmistun pian mun ammattiin ja oon suunnitellu et muutan toiselle paikkakunnalle työn perässä, mut ehkä se ois muutenki ihan hyvä juttu.
Viinan kans läträäminen mulle on ihan selkee ongelma ja sen mä myönnän, ja vituttaakin koko alkoholi eikä siitä saa enää oikeen mitään irti.
Tuo kolahti erityisesti malibu kun sanoit et joutuu miettiin onko sitä sit loppuelämän yksin, jos ajautus niihin porukoihin ja sit haluis eroon aineista. Uskon et kaikki mun läheiset katois mun ympäriltä jos alkasin jotain käyttään. Paitsi tietenkään mulla ei olis tarkotuksena kokeilla kun kerran… Enkö mä oliski jo liian “vanha” alottaan kun oon kumminkin yli kakskymppinen.
Tällä vuodatuksella nyt ei ollu ehkä mitään merkitystä ja tää ei todellakaan kuulu tähän aiheeseen, mut sainpahan ekan kerran puhuttua tästä asiasta.
^Ei oo oikeaa ikää kokeilla. Mul alko yks kaveri käyttää reilust yli 20v. Sil oli kans ongelmia alkon kans ollu jo pitkää ja se viäl pokas miehiä siihen päälle. Tai “ongelmia alkon kans”, oli myös mullakin ennenkuin aloin käyttää, eli oli pakko saada vedettyä kännit niin usein ku mahollist vaik se ei enää riittän.
Tälle kuitenkin eka kokeilu oli just piriä ja lääkkeitä suoneen kännissä ja kaiken lisäks likasil vermeil… Siit alko sen vuosiakaudet kestänyt piri-riippuvuus jossa yhessä välissä myi itseään et sai rahat siihen aineeseen. Tääl kirjotteli viäl pari kk:tta sit yks nainen joka valitsi pirin vaikka menetti lapsensa sen takia; sai tavata enää määrätyin väliajoin…
Se on vain aivan hemmetin suuri hinta elämästä… Jos huomasit et jo pillereihin jäit psyykkisesti koukkuun ni piri on kuitenkin niin älyttömän paljon vahvempaa ja sitä jotenkin pystyy keksimään niitä selityksiä itselleen et miks viäl tää toka kerta, sit kolmas jne. Raja on todella häilyvä riippuvuuden ja “viihdekäytön” välillä ja ihminen ei sitä itse huomaa. Joku voi sanoa et on aivan karseassa kunnossa mut jos ite kokee olevansa aivan kunnossa ni sitä ei vain tajua ennenku on myöhästä.
Mitäs sit jos se onkin niin älyttömän hyvää et se kerta ei riitä? Et tahot ottaa satunnaisest vaik kerran kuussa alkoholin sijaan? Millä sä sit sen oikeutat ja kuinka usein sit saa vetää? Sanoit et noilla lääkkeilläkin keksit syitä et miks tarvis ottaa niitä ja se on just addiktin käyttäytymist; otetaan vaik ei oikeasti edes tarvita… Se on paljon pahempi jonkun pirin kanssa…
Sanoit et oot just valmistumas… Jos sulla noita tilaisuuksia on, ni miks et odottaisi ensin et pääset töihin ja katsot josko sillä sais sen “tyhjän tilan” täytettyä… Jos siellä vaikka tutustuisit uusiin ihmisiin ja saisit enemmän asioita elämääs? Mä en oikein osaa neuvoa koska ite valitsin tuon reitin. Mä en tosin ollut valmistumas eikä sitä ammattia vieläkään ole, nyt syksyl pitäis lähteä lukemaan jos pääsen kouluun. Mä tahdoin kans nähdä kaiken sekasin ja olin totaalisen kyllästyny alkoon ja iteasias mitä enemmän sekasin olin ni sen parempi. Nyt ku oon lopettanu käytön ni on todella kiva katsella maailmaa selvinpäin, koska en mä sit ole oikeastaan koskaan niin kestänyt katsella… Masennus tietty on jotain niin järkyttävää, koska mikään ei tunnu miltään mut sit jotkin piri- tai esso-laskutkin on tosi masentavia ku serotoniini on aivoista aivan lopussa ja siinä menee sit muutama päivä saada itsensä takasin kondikseen…
Mä todellakin toivon et sä saat sen aukon täytettyä jollain muulla. Se on outoa ku mullakin oli ystäviä ketkä ei kaivannu mitään päihdettä paitsi alkoa, vaik he oli kans ujoja ja iteasias mul oli äijäkaverikin useampi vuos ennen heitä (vaik tietty monet alotti seukkaa jo 12v ja mä nyt en ihan niihin kuitenkaa kuulun), he ku vast baaris löys ekat “miehensä”. En tiedä, jotenkaan en sopinu vain kenenkään seuraan ja ku käyttäjiin sopii kuka vain, siäl ku on kaikki kel on se tarve saada pää sekasin syystä tai toisest… Se on vaa et liian helpost tulee se tunne et “tänne mut tahdotaan omana itsenäni ja tääl mut hyväksytää ja mua ymmärretään” ja lisäks se yhteenkuuluvuus et kaikki vetää päihteitä… Siin todellakin monet selvät ystävät jättää tai jää taakse…
pienikuolema…kuuntele noita muita et jätä ne ekat vedotki vetämättä…loppupeleis se ei todellakaan oo sen arvoista! piikkiin jää niin vahvaan henkiseen koukkuun ettei sitä usko ennenku itse kokee…piriöverit on tullu pariin otteseen vedettyä sekä nenittämällä että iv’:nä…iv:nä vedin paskaa piriä puolen gramman töötit ja vartin päästä samankokoiset tasarit-> vitun kipee pää pari tuntia!! toisella kerralla lens laatta oikein komeella kaarella…jatkettua paskaa sekin!
Piikkikoukku on niin totta vaikka joskus naureskelin et “en minä ainakaan”, sit kun viihdekäyttö muuttu päivittäiseks niin kaikki mahollinen oli otettava hihaan… Siitä opettelen parhaillaan pois.