Oikein hyvää lomaa, Foolsgarden!
Tärkeän ihmissuhteen päättymistä saa surra! Mutta yritä samalla myös iloita siitä, mitä tulevaisuus on vielä tuova tullessaan! Emme tiedä vielä mitä se on, mutta olet nyt antanut itsellesi ja lapsellesi mahdollisuuden! Ovet ovat jollei vielä seläillään, niin ainakin raollaan, jonakin päivänä onni vielä kurkistaa ujosti oven raosta ja huomaa, tuollahan tuo Foolsgarden odottaa minua, tuonne jään asumaan 
Kiitos lomatoivotuksista, Rinalda!
Ihan mukavat 4 päivää takana.
Vähän liikuntaa, vähän ystävien tapaamista, hyvää ruokaa.
Juoppoki nyt yllättäin muutaman kerran yrittänyt soittaa. Ei tiedä, että mulla on loma.
En ole vastannut, koska a) En halua takaisin entiseen, ikävästä huolimatta, b) en oikeasti vielä kestä kuulla, miten hänellä menee (oli uusia naisia tai ei) c) saattaisin olla julma ja tyly, eikä niillä asenteilla mitään itsekään voita d) saattaisin saada empatiapuuskan, joka laittaisi mut lupailemaan ihan mitä vaan…
Mut kyllä tämä tästä ja ehkä se tulevaisuuskin tuolla jossain ihan myönteisenä pilkottaa.
Hehee. Parasta silloin olla tekemättä mitään. Mulla nimittäin pöllyää niin pohjamudat, että viskon sieltä pohjattomasta saavista paskaa paiskottavaksi toisen silmille.
Mulla on kuulemma ikävä asenne. Juu, tunnustan, enkä tunne itseäni. Hänen asenteensa on ihan kohdallaan. Ja juominen jatkuu. Tänään taisin kiljua (ei, minä en korota ääntäni, mutta noin niinkuin sanat huusivat, en minä…) että feisbuukpäivityksistä päätellen sulla on niin ihanaa YKSIN, että mua ottaa päähän etten aiemmin tajunnut lähteä. Ja veemäinen asenne pitää säilyttää, että sillä on yhä syy juoda, kun eksä on niin perseestä :mrgreen:
Ihmeellistä. Ihminen joka on saanut rellestää miten haluaa ja kaikki on mennyt kuin vesi hanhen selästä on muuttunut sellaiseksi ohdakkeeksi, että kiihdyn nollasta sataan. Tosin, vaikka itse tunnistan jo hyvin niitä kipupisteitä, naamioin kiukkuni aina johonkin muuhun asiaan.
Koska olisi perhana liian kipeää, jos se saamarin pallopää oikeasti tajuaisi, millainen valta sillä on ollut satuttaa.
Juurikin noin minä Kultakala reagoisin myös, jos oisin mieheen yhteyksissä.
Kiihtyisin nollasta ainakin tuhanteen sekunnissa.
Mutta minä otan nyt etäisyyttä, siitä on tähän mennessä seurannut vain hyvää - minulle. Toivon, että hänellekin, vaikkei hän paljon hyvää edes ansaitse.
Moi kaikki! Yritän kertoa tän lyhyesti, koska tiedän, että tämä on tärkeää vain mulle eikä kenellekään muulle. Tai ehkä ei minullekaan? Eksäni on kuulema vaihtanut vaihteeksi seuralaisena. Huomaan, että tuo informaatio sattuu kerta kerralta vähemmän. Mutta tuli mulle sen verran hänestä huoli, että laskin mielessäni riittääkö sille pystyssäpitäjiä. Hän on tosi viehättävä, mutta varmaan aika tarkkaan on jo tiedossa hänen temppunsa. Huomaan toivovani hänelle hyvää 
Voiko hänellä olla sellainen onni, että taas löytyy joku työssäkäyvä rahoittaja? Tavallaan toivon, että löytyy, muutenhan se kuolee.
Itselleni kuuluu ihan hyvää, loma antaa voimia. Sellainen detalji, että eksäni lähdettyä olen kasvattanut hiuksiani (tai kasvoivat vahingossa, en jaksanut ajatella) ja nyt ovat pitkät. Mä muistan niistä konkreettisesti ajan kulun… Olen kaukana siitä, kun kärsin rakkauteni takia. Ajattelen sitä sellaisena kruununa, nyt olen oman elämäni kuningatar no joo ei tunnu aina siltä, mutta hyvä kun edes välillä.
…
On sulla Parveke sanavalinnat! Eksäs on vaihtanut seuralaista… Ehkä se seuralainen oli se aktiivinen
Vesi virtaa, hiukset kasvaa… Mutta retku ei muuksi muutu. Hän on varmasti hurmuri, mutta vanhenee siinä missä jokainen. Aika saa kaikki kiinni.
Mä toivon, että sä voit todeta sydänsurusta huolimatta kuitenkin eläneesi, ja eksän vain tavoitelleen tuulta ja maalanneen taivaanrantaa. Ei materia ole mikään elämässä menestymisen mitta, mutta kyllä se vaan on mukava, kun omistaa jotain konkreettista, omin voimin hankittua.
Kiitos myös, että muistutat, millaista seuraa tuolla vapaana liikkuu! Jos mies vaikuttaa olevan liian täydellinen ja joutunut koko elämänsä kärsimään hirveistä puolisoista, niin… Vanha viisaus, jos se on liian hyvää ollakseen totta, se ei ole
huomenta kaikki!
alkkis ex:sä vaihtaa seuralaista 
ajatelkaa alkkista joka ei ymmärrä tilaansa…
ensin hänellä on vaimo,perhe, koti ja työ
sitten tulee alko
vaihtaa vaimon työssä käyvään uuteen siippaan ja samalla “unohtaa” lapsensa, sitten tuleekin vaihto osa-aikasesti työssä käyvään, sitten työttömään ja lopuksi alkkis löytää alkkiksen… ja siitäkös se onni sitten löytyykin ja kaiken kukkuraksi entinen perheen isä kuvittelee vielä lastensa äidin olevan jotenkin katkera hänen “hyvälle tuurilleen”…voi hyvänen aika
Kyllä, kyllä Kultakala! Mä en tiedä, miksi edelleen mittailen onnistumistani osittain sillä. Miten eksällä menee. Se on niinkuin siinä kortissa, että jumala jos et voi antaa minun laihtua niin anna ainakin, että ystäväni lihovat,
Kai osa eksäni sanoista pureutui niin selkäytimeen, ettei ole vieläkään unohtunut.
-luuletko, ettei mua kukaan muu voi rakastaa
-mä rakastin sua sen kaksi vuotta, sen jälkeen olin sun kanssa vaan kun ei ollut muutakaan
-mä haluan mennä elämässä eteenpäin
Näen sen touhun siellä heidän maailmassaan jonkinlaisena kansantanssina, missä naiset bailaa sisäpiirissä ja hurmurit ulkopiirissä ja puolisen vuoden välein pyörähdetään niin, että jokaisella on kohdallaan uusi “seuralainen” 
Se on hullua, mut olinhan itsekin siellä monta vuotta… Mun roolini oli tosin odotella selvinpäin, milloin saan Kuninkaani mukaani kotiin paijattavaksi… Yhä hullumpaa siis!
Jos on tehnyt itsekin niin hulluja juttuja niin voihan siinä mennä aikaa ennen kuin näkee edes asiat selvästi.
Mutta mitä tulee materiaan niin siitä pidin kyllä totaalisen tauon silloin. Se oli yksinkertaista ja kivuliasta elämää mutta sinällään hyvinkin onnellista. Vaihtaisin sellaiseen olotilaan, jos sen saisi ilman että menettää omat voimansa.
Nyt kauempaa vasta näen eksäni kuvion ja toiminnan, tajuan olleeni osa ketjua, en maailman suurin rakkaus
Näen, miten raskas pallo jalassa se päihderiippuvuus on! Mutta en tiedä, olenko sen vapaampi itsekään… Enhän minäkään pyrähdä yhtäkkiä ihan muihin kuvioihin kuin missä olen. Mun palloni jalassa on varmaan järki… En uskalla enää. Ja pitäähän lapsesta huolehtia.
Mutta katsellaan mitä tässä tulee eteen 
Tsemppiä meille !!!
kyllähän se hassulta kuulostaa, mutta itselläkään kun ei ole palikat ihan kohdallaan vuosien aivopesun jälkeen. Sitä voi luulla, että menestyksen mitta on umpirakastunut puoliso aina vierellä.
P.s mun lapseni ei ole alkkis-eksäni. Onneksi.
Tuosta tuli niin mieleen elokuva Juha, jossa Semeikka saa liehiteltyä Juhan vaimon ja vie mukanaan hoviinsa, ja siellä käykin ilmi, että siellä on kokonainen liuta entisiä, jotka tanssivat ja keimailevat. Juhan vaimo oli liian tosissaan rakkaudessaan, eikä Semeikka jaksanut häntä kauan katsella vaan lähti taas uutta hakemaan. Ja kun hän palasi reissultaan, liehakoi eksien lauma häntä edelleen, paitsi Juhan vaimo joka otti lapsensa ja lähti…
Mutta eikö ole oikeastaan melko kutkuttavaa huomata, että ei tuokaan kestänyt :mrgreen: Älä sinä Parveke enää sure Kuninkaasi perään, hän pyörähtelee Semeikkana eteenpäin eikä tiedä aidosta kestävästä rakkaudesta mitään! (olettamus). Sinulla on sen sijaan mahdollisuus löytää onnea elämään, kun uskallat jatkaa matkaa 
No vakavasti ottaen, kyllähän mä tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta jospa tuo exäsi parinvaihto auttaisi jotenkin myös sinua irtautumaan entisestä… Tsemppiä!
Juu kyllä, Rinalda, kyllä se tuntuu melkein kuin olisi ansiomerkki lyöty rintaan, kun eksäni naiset vaihtuvat. Se vähätellen sanottu “en mä sua rakastanut kuin sen kaksi vuotta” saa ihan uuden sävyn kun muut suhteet mitataan kuukausissa, mä nautin ajatuksesta! En tiedä onko mulla eksän suhteen niinkään näpäyttämisen tarvetta, mutta meillä on kuitenkin yhteisiä tuttuja, joiden mielestä mä olin huono ja uudet tulijat niin hyviä. Kunnes taas,
Kai sitä ihminen kuitenkin yrittää kokea onnistumisen tai oikeassa olemisen kokemuksia.
On mulla huolikin eksästä, mutta olen mä siitä jo niin kaukana ja niitä mun seuraajia niin monia, että on mahdotonta kuvitella, että lähestyisimme enää. Varmaan viime kesänä kaipasin häntä vielä takaisin, nyt en tunne niin.
Vaikka eihän sitä tiedä, millainen viidenkympin villitys tulee 
Lainaan nämä, jos et itse huomannut mitä kirjoitit 
Näin kauempaa katsoen muutos on melkoinen! Mahtavaa!
Cricket <3
Varmaan jotain on korjaantunut,… Ja paljon jotain vielä mikä on rikki edelleen. Mutta matkaahan tässä tehdään.
Parveke, minustakin sinä olet edistynyt! Se on tärkeää huomata itsekin.
Ja mäkin oon, matkalla vain (Kirkan biisistä).
Nyt kun tästä uusimmasta ja toistaiseksi kestäneestä erosta on pian 2 kk kulunut, huomaan, että ihan pikkuisen on ikävä hellittänyt.
Tilalle hiipi lamaantumisvaihe. Loma vielä jatkuu, mutta tässä pari päivää olen huomannut, ettei minua oikeasti kiinnosta yhtikäs mikään. Mikään ei sytytä. Velvollisuudet hoidan (kodin, laskut, ruokaa lapselle), mut neki tekee joku automaattiohjaus minussa, en minä.
Al-anonin oppien mukaisesti kannattais hoitaa itseä ja olla myös armollinen itselleen. Kumpaankaan en oikein yllä. Soimaan itseäni ylensyönnistä, enkä jaksa liikkua, mikä olisi juuri sitä itsen hoitamista omassa tapauksessani.
Minusta tuntuu, että olen väsynyt vaan koko ajan, mut ei siihen ole nukkuminen auttanut.
Se alkoholisti-mies oli usein inspiroivaa seuraa joko paikalla ollessaan tai puhelimessa. Hän seurasi ajankohtaisia asioita, kertoi niistä omat yleensä humoristitset mielipiteensä. Ja silloin, kun hänelle suutuin, sain siitäkin virtaa. Nyt lähinnä suutun vain itselleni, ei siitä mitään virtaa saa.
Tämä on nyt tämmöistä valitusta, koettakaa kestää. Oikeasti en ole tyytyväinen, vaikka lähes kaikki on elämässäni hyvin. Vain se juopon jättämä kolo on tyhjä. Enkä keksi mitään tosi mukavaa siihen tilalle.
Sen kolon voisi myös antaa kasvaa umpeen. Kuten poistetun, mädäntyneen hampaan jättämä kolo vähitellen pienenee eikä kieli enää hakeudu siihen tyhjään paikkaan. Terveet hampaat (= elämän alueet) laajentavat/ottavat takaisin omaa tilaansa.
Tsemppiä.
Tuplaviesti.
ihan mun tekstiä!!! Paitsi että mä olen toiminut näin kaksi vuotta.
Aki Kaurismäen leffan vuorosat EI RAKKAUS KUOLE, SE VAIN JÄTTÄÄ MEIDÄT, ME SIINÄ KUOLEMME on osoittautunut todeksi.
Mutta mutta… vaikka tavallaan toivoo, että pääsisi siihen euforiaan takaisin, se ei ole mahdollista sen jälkeen kun järki on palannut takaisin päähän…että ei kuitenkaan koskaan enää näkisi sitä hyvänä tilanteena.
Elämä loiskuttelee eteenpäin ja en tiedä umpeutuuko tyhjä tila … välillä luulen että se tyhjyys kasvaa ja edes maastataivaaseen rakastettu eksäni ei mitenkään enää sitä pysyisi täyttämään joten mikä sitten… oiskohan Teemu Selänne vapaana
Aivan loistava sitaatti! Kiitos siitä Parveke!
Vaikka hengissähän tässä ollaan, mut jokin on kuollutta, sydämestä pala tai sielusta, en tiedä.
Minä yritän uskoa, että aika tekee tehtävänsä. On se ennenkin tehnyt. Sama mies rikkoi sydämeni jo vuonna 1996. Tämän uudemman suhdeyrityksemme jälkeen “eronjälkeinen” oloni on siihen verrattuna kevyt - en ole edes katkera, silloin nuorempana olin.
Olet sinä Parveke sentään meikäläistä paremmin toipunut, koska tiedät, ettei eksäkään sitä tilaa täyttäisi. Minäkin tiedän, mutta jos ilmestyisi tuohon oven taakse, en ole varma, miten toimisin… Järki käskis olla avaamatta ovea.
no joo tämä toipunut huomasi pienen valonpilkahduksen siinä kohtaa kun sanlit olleesi sama tapauksen kanssa aikaisemminki… Ehkä minäkin joskus vielä
mutta se on totta, että eksäni karisma on pienentynyt silmissäni naisystävä naisystävältä… Olen sanonutkin hänelle, että siinähän kulutat charmiasi. Voisin mä leikkiä sen kanssa vielä, mutta tosissani en pystyis ottamaan. Jooo… kai se on sitten sitä toipumista. Jonain päivänä se on pelkkä hiekanmuru mun silmissä. Toivottavasti vaan se kultakimpale löytyis sitte jostain muualta. Tää tasainen ja kieltämättä turvallinen arki mielestäni vanhentaa mua.
Mulla on kavereiden kavereina kymmenkunta eksäni eksää ja olen päivä päivältä onnellisempi siitä, että pysyin heti eron jälkeen kylmänä kuin jää — mun mielestä säilytin kasvoni loistavasti ja uin pois siitä baarissa itkijän roolista. Vaikka sitten itkinki hullun lailla jokapaikassa muualla ja varsinkin täällä. Ne toiset pyörii siellä edelleen.
Voimia siis sinulle, päivä päivältä tuska hälvenee.
Kuulin tänään kun äitini ja tätini puhuivat mökkitontin hoidosta. Tätini sanoi äidille, et onhan sulla vävy, laita se töihin. Hän tarkoitti lapsen isää, joka ei juurikaan ole kuvioissa. Keskusteli sytytti kuitenkin jälleen jonkun lampun… Mun alkkiseksäni kävi täällä vaan saunomassa ja juomassa kaljaa. Elämän jatkumisen kannalta ei ihan järkevintä hyysätä alkkista muka hyvänä kumppanina. Nyt on sentään oma puutarhanhoitoenergia jotenkuten tallella. Vaikka olihan sekin siinä euforiassa sellaista, että sain paljon aikaiseksi. Lopahti sitten kun murheet astuivat esiin. Niin se vaan menee.