Onko muita alkoholistin kanssa eläjiä, joita syyttä syytellään pettämisestä? Välillä aikoja, ettei asiaa ota puheeksi, ja sitten taas samat jutut nousee esille. Aiemmin oli niin, että syytöksiä tuli miehen ollessa kännissä. Nyt syytti samoista asioista selvinpäin. Tai oliko tuo kuiva kännissä, otti viikon viinaa, sit alkoi kireä tunnelma, ei yleensä tuolloin edes katso minua kunnolla päin, kolmantena viinattomana päivänä otti jälleen puheeksi miten olen tuonut jonkun/jotkut miehet jopa kotiimme, pettänyt jne.
Siis mistä nuo jutut kumpuaa, kun en ole koskaan aihetta antanut epäilyksille. Käyn töissä, olen kotona, en koskaan kavereiden kanssa missään käy (ei ole kavereita, omia menoja, ettei suotta epäilyksen aiheita tulis).
Eroakin ollaan vilauteltu, hän jossain vaiheessa halusi erota. Kun sanoin, että erotaan vaan, ei haluakaan.
Tällaisesta elämästä ei kuitenkaan tule mitään: en halua olla suhteessa, jossa toinen luulee minun pettäneen, kumpikaan ei voi silloin hyvin.
Onko viina tuhonnut aivonsa ja aiheuttaa outoja juttuja? Yks kerta paljastui aikansa minua pettämisestä syyttäessään, että taisikin se liittyä entiseen heilaansa. Josta aikaa jo monia vuosia.
Muiden kokemuksia haluaisin kuulla ja neuvoja, miten pitäisi toimia. Lähteminen on “helpoin” tapa, mutta jos tuo onkin miehessä sairaus. Välillä puhuu, ettei pärjää ilman minua, välillä ei katso päin, on etäinen ja tuntuu kuin halveksisi.
Kun elin vielä alkoholistin kanssa, pettämisestä syytettiin myös mua. Ja ilman syytä. Itse ajattelen, että turhat syytökset johtuivat jotenkin hänen pahasta (?) olostaan, etsi lisää syitä itselleen, mikä antaisi luvan juoda jne. Olihan se turhauttavaa kuunnella syytöksiä, jotka eivät pitäneet paikkaansa ja tuli kyllä joskus itselle mieleen, että aivan sama, vaikka pettäisinkin, kun syytetään turhaan. Eron jälkeen, kun löysin uuden miehen, on minulta kysytty (ex-miehen sukulainen), että missä vaiheessa olen kyseisen miehen löytänyt. Oli ilmeisesti hänelle kertonut, että syynä eroon oli toinen mies. Mutta kun itse tiedän totuuden, se riittää.
Ex:lläni myös jotkut jutut, varsinkin kännissä, olivat sen verran “lennokkaita”, että mietein, mistä edes keksii sellaisia juttuja. Näki hän jo harhojakin…Kyllä se alkoholi vaan muuttaa ihmistä, hänen ajattelukykyä ja tuhoaa aivot. Onneksi se elämä on takanapäin.
Tota samaa oon kans aatellut, että itsellään on paha olo, lisäsyitä juomiselle hakee (näyttää välillä siltä, ettei viina niin maistuis mut pakko saada). Ja kun kärvistelee pitemmän viinaputken jälkeen ni on ärtynyt, kiukkunen ja syyttää mua.
Alkoholismi on kamala sairaus ja kamala vieressä seurata toisen aivojen tuhoutumista. Meillä niitä harhojakin on esiintynyt (haju-, kuulo- ja näköaistimuksia). Mies väittää jopa nähneensä mut jonkun kanssa meidänsängyssä!
Kuuluu taudin kuvaan - meillä oli ihan samanlaisia juttuja. Tosin pettämiskuvitelmat oli sieltä lievimmästä päästä…
Luulen, että osittain kyse on ihan siitä, että viina tuhoaa aivoja. Mun exällä alkoholi oli ollut ongelma pidemmän aikaa ja kyllä ihan arkisista asioistakin näki, että kaatuilut/viina on tehnyt aivoissa tehtävänsä. Lisäksi epäilen, että osittain toi toisten syyttely on “hyökkäys on paras puolustus”-taktiikkaa. Ainakin meillä syyttely alkoi systemaattisesti silloin kun yritin ottaa hänen juomisen tai kännitoilailut puheeksi. Hänelle ikävästä ja häpeällisestä asiasta ei tarvinut puhua, kun keskityttiinkin mun vikojen ja kuviteltujen tekemisten kaiveluun. Lisäksi näistä mun kuvitelluista pettämisistä jne hän sai aina syyn möksähtää ja aloittaa mykkäkoulun ja/tai juomisen. Näppärää.
Alkoholisimi on etenevä, krooninen sairaus. Luvassa on siis lisää samaa ja todennäköisyyksien mukaan vielä enenemässä määrin. Kannattaa pitää tämä mielessä, kun miettii vaihtoehtojaan ja tekee lähtemis/jäämispäätöstä.
Noin juuri viime syyttelyissä kävi, että kun itsellä “napsahti” se toisen ärtyisyys ja kuohahdin kertoen miltä tuntuu, kun on huoraksi haukuttu ym., niin tuo alkoi pitkästä aikaa ottamaan esille pettämissyytöksensä. Sanoin tuosta, että ei ole järkeä jatkaa yhteistä matkaa, kun taustalla koko ajan kummittelee se, että oisin tehnyt jotain väärää. Sit mies taas “tyyntyy” ja ollaanniinko ei mitään syyttelyitä olis esitettykään. Välillä mies haluaa erota, pärjättäisiin kuulemma hyvin erillämme yksinään. Sit kuitenkin ei enääerosta puhutakaan vaan " hän kyllä ilmoittaa sitten, jos päättää lähteä/päättää, että erotaan? ! Hän niiniu on vaan se joka eroamisesta päättää? !
Etenevä tauti on ja todellakin mietittävä tällaistako haluan elämältäni.
Meillä oli myös nuo lähtemisuhkailut ihan tyypillisiä. Exäni oli tuurijuoppo ja aina ryyppyputken ollessa päällä jossain vaiheessa lähetti mulle viestin, että hakee tavaransa ja nyt erotaan. Jälkikäteen ajatellen varmaan tuollaisella uhkailulla ja mun syyttelyllä ja mun huonojen puolten analysoinnilla pyrki siihen, että mä olisin ryhtynyt pyytelemään anteeksi ja anelemaan häntä kotiin eikä olisi tarvinut käsitellä niitä ryyppyreissuja ja nolona tulla anelemaan kotiinpääsyä.
Vuosi sitten oli taas ryyppyreissulla ja lähetti mulle tuon erouhkausviestin, johon vastasin vaan, että olen samaa mieltä, parempi kuin tulee hakemaan tavaransa ja erotaan. Vastasin myös, että pakkaan tavarat valmiiksi (niinkuin pakkasinkin) Nolona haki tavaransa ja kaikki uho ja syyttely oli kyllä siinä vaiheessa poissa. Nyt jo naurattaa tuo ja olen tosi tyytyväinen itseeni, että tuon tempauksen tein. Ex varmasti oppi jotain ja mulla on nyt jo ihan voittajafiilis, kun pystyin nousemaan pompottelun yläpuolelle.
Musta tuollainen erolla uhkailu on ihan perseestä. Se on eräänlaista vallankäyttöä eikä kenenkään kannata jäädä tuollaiseen löysään hirteen roikkumaan. Joko ollaan tai ei olla, mutta tollainen on musta todella lapsellista sellaisessakin suhteessa, jossa ei ole alkoholiongelmaa. Miksi kukaan olisi suhteessa, jossa toinen käyttäytyy epäasiallisesti ja lisäksi koko ajan heiluttelee erouhkausta ilmassa?
Kuulostaa siltä, että parasta mitä itsellesi voit tehdä on puhaltaa peli poikki. Meillä on yksi ainut ihmiselämä käytössä. Sitä ei kannata tuhota alkoholiongelmaisen lähellä, koska mitään hyvää ei alkoholiongelma lähelleen tuota. Pelkkää tuskaa ja pahaa mieltä vain.
Pakko vielä kevennyksenä kertoa, että yhdellä ryyppyreissullaan ex lähetti mulle viestin, jossa omien sanojensa mukaan kertoi, mitä “ei voi minussa sietää”. Ensimmäinen asia listassa oli se, että jätän keitetyt kananmunat jäähtymään kylmään veteen, kun oikea tapa oli hänen mukaansa vain nopeasti käyttää ne kylmän veden alla 
Vitutti ja harmitti, että tyyppi oli jälleen kerran kadonnut juomaan, mutta pakko sanoa, että tuossa kohdassa kyllä repesin nauramaan. Aika täydellinen tyyppi taidan olla, jos tosiaan tuollaiset asiat on niitä ainoita, joita mussa ei voi sietää 
Minun ex:änikin syytti minua aiheetta pettämisestä. Itse oli kuitenkin pettänyt. Muistan kun olin niistä syytöksistä jotenkin ihan että häh? Sitä rankemmin syytteli, ja muustakin kuin pettämisestä, mitä epäpuhtaammat jauhot itsellään oli pussissaan. Aika kieroa ja rumaa käytöstä.
Erolla uhkailu ei oo kivaa, ei. Joskus kännissä mesos miten katuu naimisiinmenoammekin (häistä oli kulunut vasta vajaa vuosi:( ja miten ois ollu parempiakin vaihtoehtoja vaimoks hälle. Tollanen on kovaa kuultavaa, siihen päälle huorittelu ja pettämissyytökset (mäkin ekalla kerralla kuullessani ne olin varmaan suu auki että häh, vitsiäkö mies heittää), mut joskus tulee surku toistakin kohtaan, kun huomaa, että rumat puheensa johtuu viinasta ja pään sekavuudesta.
Helpottaa kuulla teidän kokemuksista ja ajatuksista, oon ihan yksin tämän asian kanssa, ei ketään jolle kertoa.
Mua suoraan sanottuna oksettaa tuo “sillä on paha olla”-hymistely. Kyllä alkoholistilla varmasti on paha olla, kun on juomisella sen pahan olon aiheuttanut eikä ota vastaan apua, jolla siitä itseaiheutetusta suosta saisi noustua. Minusta koko ”paha olo”-argumenttia helposti käytetään (ja juopot itsekin käyttää) sellaisena ”vapaudut vastuusta”-korttina. Eihän mekään voida tehdä mitä tahansa sillä verukkeella, että meillä on niin paha olo. Miksi juopon pitäisi?
Kyllä mullakin oli juopon takia ihan helvetin paha olla. Mutta välittikö juoppo siitä vähääkään? No ei. Pyysikö anteeksi aivan törkeää käytöstään? No ei. Hakiko apua itselleen? No ei. Yrittikö tehdä jotain tälle ns ”pahalle ololleen”? No ei. Mutta juoppoa olisi pitänyt ymmärtää ja kaikki sen mölinät ja loukkaukset antaa anteeksi, koska ”paha olo”. Ja entäs mun paha olo? Vaadittiinko juoppoa käyttäytymään kauniisti tai hakemaan apua, koska mulla oli ”paha olo” ja vieläpä ilman omaa syytäni? No ei. Helvetti, suoraan sanottuna ottaa päähän…
Välillä musta tuntuu, että me liian helposti tarjotaan pahaa oloa vastaukseksi kaikkeen huonoon käyttäytymiseen. Musta se on liian helppo ratkaisu. Varmasti esimerkiksi mun exällä oli ”paha olo”, kun oli sössinyt juomalla maineensa, rahansa, monet työpaikat, ihmissuhteet, pää ei leikannut, koko ajan oli hankalampaa pitää kulissia yllä, koko ajan kompasteli omiin valheisiinsa tai menneisyytensä jne. Silti väitän, että mun syyttely ja solvaaminen oli enemminkin ihan puhtaasti alkoholin aiheuttamaa ajattelukyvyn puutetta ja vielä enemmän taktiikkaa, jotta juopon ei olisi tarvinut ottaa vastuuta omista tekemisistään, selvitellä sanomisiaan, pyytää anteeksi, myöntää alkoholiongelmansa jne. Siis ihan puhdasta taktista vastuunpakoilua. Paljon mukavampi oli keskustella mun keksityistä pettämisistä tai mun luonteen vioista kuin siitä, että hänellä on alkoholiongelma ja että mitäpä taas oli tullut kännissä lauottua. Sehän olisi, herran jumala sentään, vaatinut vastuunottamista omasta elämästä 
Kyllä jokaisen pitää ottaa vastuu tekemisistään ja sanomisistaan, vaikka olisi kuinka paha olo. Ja hakea apua siihen pahaan oloon. Tommoinen ryyppääminen pahan olon verukkeella on vaan veruketta ja tekosyytä, jolle ei minusta pidä antaa mitään arvoa. Jos et hae/ota apua vastaan pahaan oloosi ja lakkaa pahentamasta oloasi juomiselle, niin silloin menetät oikeutesi valittaa.
Ja sori tiukka teksti. Tämä ei ollut suunnattu teidän kirjoituksiin, vaan ihan yleisesti tähän yhteiskunnalliseen tyyliin, jossa aina vedotaan juoppojen tai koulukiusaajien pahaan oloon. Vituttaa vaan niin suunnattomasti tuo ”paha olo”-lätinä. Mullekin sanottiin ulkopuolisten toimesta, että en voi jättää miestä, kun sillä on ”niin vaikeaa”. Joo, oli varmasti vaikeaa, kun itse toimi ja käyttäytyi kuin idiootti. Miehelle ei kuitenkaan kukaan sanonut, että sen pitäisi vetää pää pois perseestä ja lakata käyttäytymästä kuin itsekäs idiootti, koska mulla oli ”paha olo”.
Ja pari pahista tähän loppuun: 
Jee Akvara - sun kirjoitus on hyvä eikä pahoitteluja tiukasta tekstistä tarvi esittää:) Se on just noin kun kirjoitit, toisen paha olo täytyy aina huomioida ja kaikki muukin, ei sen oo väliä miten muija jaksaa tai jaksaako ollenkaan. Tai tuleeko sille paha mieli puheista ym.
Hitsiläinen, sun tekstis antas mulle vaan lisää puhtia alkaa selvittämään ongelmaa avioliitossani. Koska mä voin huonosti siinä, tukehduttaa ihan se kokemani ahdistus välillä.
Mies luulee kait olevansa jotenkin niskan päällä erouhkailuilla, paskan puhumisella ja kaikella muulla huonolla kohtelulla, mut mä taidan kerätä voimia kohdatakseni mahdollisen eron, itse ilmoittamani:)
“Paha olo”-lätinän lisäksi ottaa päähän kiltteys-kortti, jonka ulkopuoliset ihmiset vetävät esiin. Sukulaiset, ystävät, jopa naapurit, jos jollekulle sanoo, että mies juo liikaa, tulee turhan usein vastaus: “Joo, mutta eihän se sun miehes kuitenkaan ole ilkeä!” Se nyt vielä puuttuis! Mutta onko se joku perustelu. Juoppo se silti on. Onko ihmisellä jokin velvollisuus jatkaa juopon puolisona, vain koska se on “kiltti juoppo”?!
Tarttui tuo Akvaran ihana vaahtoaminen Hymistelyn aika on ohi! Jos meillä on paha olla juopon rinnalla, tehdään asialle jotain! “Harmiton juoppo” on kans yksi ärsyttävä määritelmä. Vaikka juoppo ei tappelisi ja särkisi paikkoja, niin harmitonta juoppoa ei olekaan. Vai onko se harmitonta, että pilaa oman terveytensä ja tuottaa läheiselle ahdistusta ?!
No joo, minä jatkan töitä. Sain tästä pikkusen energiaa sen energian tilalle, joka hulahti hukkaan kun äsken näin taas erään joka oli juonut puoli litraa viinaa ja lässytti ällöttävästi
Noustaan “barrikadeille”, turha kiltteys pois ja humalaisen hyysääminen
Todellakin, jos paljolti saa vain pahaa mieltä osakseen, on se sitten haukkumista tai toisen kuivilla ollessa sitä hiljasta kiukuttelua ym., niin alettava pitämään vaan itsestä huolta. Itse koen elämäni valuvan hukkaan, tässä mennään vaan toisen ehdoilla ja mitä hän haluaa.
Nämä jos miehen kanssa ottais puheeks niin eipä taitais korviaan lotkauttaa. Tai alkaisi haukkumisensa tai muka kuuntelisi ja seuraavalla kerralla ryypätessään ottais asiat esille - ja taas haukkumista sataisi niskaan 
Alkoholistin sielunelämästä - mitä itse mahtavat ajatella haukkumisistensa jälkeen? Meillä kun on ensin haukuttu tai syytelty, on kuin ei ois mitään tapahtunut, koittaa olla nätisti. Mut itse mietin, mitä tuo mahtaa päässään hautoa, miettiikö jatkuvasti mun “pettämisiä”. Tuntuu ainakin olevan tarkkana mun mahdollisista menoistani, tuntuu että epäilee koko ajan. Mullahan “on” äijä ollu ihan kaupan nurkillakin
Sit sellanen asia, kun joskus solvatessaan meinas kavereidensakin varotelleen minusta ja mitä mieltä minusta ovat. Ja miten monet muutkin mua halveksii. Tosta seuras se, että aloin kans olemaan välinpitämätön itseäni kohtaan, jos kerran “halveksitaan” ni mitä väliä esim. sillä miten pukeudun tai meikkaanko ollenkaan jne. Aattelin sen tehoovan mieheen, että siitäkin huomais miten paha mulla on olla solvauksien ja itsetunnon nujertamisen vuoksi. Mut tuntuu kyl siltä, että ukolle on ihan sama miltä näytän. Joskus sentään kehui mua ja tykkäs kun laittauduin, nykyään yks ja sama: ei kehu eikä välitä miltä näytän. Sehän kai alkoholistin tarkotus onkin, lytätä toinen maanrakoon.
Siitä huomaa, ettei tuon kaverit oo mua mollanneet, kun joskus sanon, että en voi sietää sitä tai tätä kaveriaan, kun kehtaa mua haukkua ja sillon mies vetää puheitaan takas, ei ketään ookaan sanonut mitään. Oon kuitenkin puheittensa vuoksi alkanut inhoomaan joitakin kavereitaan - tyhmää joo, jos eivät pahaa musta oo sanoneet. Mut alkoholisti näköjään saa muutettua ympärillään olevienkin ajatusmaailmaa, sekoittaa läheistenkin pollan.
Noilla alkoholisteilla on varmaan joku salainen käsikirja, josta ne näitä temppujaan opiskelee. Niin samanlaista toi käyttäytyminen on.
Meillä kanssa tuli ihan järkkyä paskaa, syyttelyä ja haukkumista. Monet jutut oli totaalisen mielikuvituksellisia ja ainut tarkoitus oli vaan loukata mua miten vain eniten pystyi. Jos jälkikäteen yritin ottaa asiaa esille, niin alkoi mykkäkoulu ja mökötys. Itse oli just noin, että mitään ei olisi tapahtunut (olisihan se ollut tosi ikävää myöntää oma törkeä käytöksensä, paljon helpompaa oli olla ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut)
Myös noiden juttujen keksiminen, että mitä ihmiset musta on muka sanonut oli ihan arkipäivää. Väitti muun muassa, että paras ystäväni oli musta tosi huolissaan, kun “en ole ok”. Tietty tarkistin tämän ja paljastui, että mies ei ollut ollut missään yhteydessä tähän parhaaseen ystävääni. Keksi siis noita juttuja ihan vaan mua loukatakseen ja saadaakseen näistä " muiden ihmisten mielipiteistä" työkaluja mun loukkaamiseen.
Valehtelu muissakin asioissa oli ihan arkipäivää. Osan valheista tajusin jo heti ja osa on paljastunut nyt eron jälkeen. Mies ei ollut puhunut mulle juuri mistään totta. Kaikki oli joko ihan silkkaa valetta tai ainakin vahvasti väritettyä. Osittain luulen, että mies oikeasti uskoi noihin juttuihinsa, koska psyyke ei vaan kestä sitä, että joutuisi myöntämään, että on sotkenut elämänsä ja että on vaan surkea juoppo. Osittain varmasti kyse on siitä, että alkoholistit nyt vaan yleisesti on sairautensa takia ihan patologisia valehtelijoita.
Me alkoholistien läheiset ollaan osin varmaan niin sekaisin ja ahdistuneita tilanteesta, koska eihän normaalit ihmiset ole tottuneet siihen, että toinen valehtelee systemaattisesti ihan kaikesta. Lähtökohtaisesti ainakin itse ajattelen, että ihmiset nyt ylipäätään on ainakin jossain määrin totuudessa pysyviä ja joiden aktiivinen tarkoitus ei ole loukata toisia tarkoituksellisesti. Siksi oli todella vaikea hahmottaa tilannetta, kun tällaisen todella sairaan tyypin kanssa jouduin tekemisiin.
Alkoholismi on sairaus ja se ilmenee muutenkin kuin pelkkänä viinanhimona. Alkoholismi muuttaa ihmisen persoonan täysin ja ennemmin tai myöhemmin alkoholistista tulee “itsekäs valehteleva paska”, jonka kanssa on ihan turha yrittää toimia samoilla säännöillä kuin tavallisten ihmisten kanssa toimitaan. Alkoholisti välittää lähinnä itsestään ja siitä, että saa juoda ilman että kukaan asiaa häiritsee. Paras pelastaa itsensä tällaisen tuhoavan ihmisen läheisyydestä. Se on parasta, mitä voi tehdä.
Noilla alkoholisteilla on varmaan joku salainen käsikirja, josta ne näitä temppujaan opiskelee. Niin samanlaista toi käyttäytyminen on.
Meillä kanssa tuli ihan järkkyä paskaa, syyttelyä ja haukkumista. Monet jutut oli totaalisen mielikuvituksellisia ja ainut tarkoitus oli vaan loukata mua miten vain eniten pystyi. Jos jälkikäteen yritin ottaa asiaa esille, niin alkoi mykkäkoulu ja mökötys. Itse oli just noin, että mitään ei olisi tapahtunut (olisihan se ollut tosi ikävää myöntää oma törkeä käytöksensä, paljon helpompaa oli olla ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut)
Myös noiden juttujen keksiminen, että mitä ihmiset musta on muka sanonut oli ihan arkipäivää. Väitti muun muassa, että paras ystäväni oli musta tosi huolissaan, kun “en ole ok”. Tietty tarkistin tämän ja paljastui, että mies ei ollut ollut missään yhteydessä tähän parhaaseen ystävääni. Keksi siis noita juttuja ihan vaan mua loukatakseen ja saadaakseen näistä " muiden ihmisten mielipiteistä" työkaluja mun loukkaamiseen.
Valehtelu muissakin asioissa oli ihan arkipäivää. Osan valheista tajusin jo heti ja osa on paljastunut nyt eron jälkeen. Mies ei ollut puhunut mulle juuri mistään totta. Kaikki oli joko ihan silkkaa valetta tai ainakin vahvasti väritettyä. Osittain luulen, että mies oikeasti uskoi noihin juttuihinsa, koska psyyke ei vaan kestä sitä, että joutuisi myöntämään, että on sotkenut elämänsä ja että on vaan surkea juoppo. Osittain varmasti kyse on siitä, että alkoholistit nyt vaan yleisesti on sairautensa takia ihan patologisia valehtelijoita.
Me alkoholistien läheiset ollaan osin varmaan niin sekaisin ja ahdistuneita tilanteesta, koska eihän normaalit ihmiset ole tottuneet siihen, että toinen valehtelee systemaattisesti ihan kaikesta. Lähtökohtaisesti ainakin itse ajattelen, että ihmiset nyt ylipäätään on ainakin jossain määrin totuudessa pysyviä ja joiden aktiivinen tarkoitus ei ole loukata toisia tarkoituksellisesti. Siksi oli todella vaikea hahmottaa tilannetta, kun tällaisen todella sairaan tyypin kanssa jouduin tekemisiin.
Alkoholismi on sairaus ja se ilmenee muutenkin kuin pelkkänä viinanhimona. Alkoholismi muuttaa ihmisen persoonan täysin ja ennemmin tai myöhemmin alkoholistista tulee “itsekäs valehteleva paska”, jonka kanssa on ihan turha yrittää toimia samoilla säännöillä kuin tavallisten ihmisten kanssa toimitaan. Alkoholisti välittää lähinnä itsestään ja siitä, että saa juoda ilman että kukaan asiaa häiritsee. Paras pelastaa itsensä tällaisen tuhoavan ihmisen läheisyydestä. Se on parasta, mitä voi tehdä.
No usein ne juoppiksen kaveritkin on juoppiksii, varsinkin jos on pidemmällä alkoholismissaan, niin että viina se niiden kavereidenkin päät on sekoittanut.
Nauratti tuo “alkoholistin käsikirja”. Hyvin oli ex sen lukenut. Täällä sivuilla olen vasta huomannut että sehän oli oikein mallikelpoinen juoppo. En tiennyt ennen näiden sivujen lukemista esimerkiksi sitä, että alkoholisti syyttää aina juomisesta läheisiään. Mulla ex edelleen muistuttaa että oli mun takia niin masentunut että oli pakko juoda. Minä olin niin kamala.
Samoin tuo haukkuminen on tuttua. Mies muistutti minua monta kertaa siitä että olen lihava ja hän oikeasti ansaitsee parempaa eli hoikempaa ja kiinteämpää ja karvattomampaa ja mitähän vielä!! Väitti kerran jonkun ihmetelleen hänelle että miten niin komea on tällaisen ressukan kanssa. Nyt oikeasti alkaa jo hymyilyttää kun nuo jutut on niin absurdeja. Kun muistelen sitä miestä istumassa vaikka sammuneena vessanpöntölle…varsinainen herkkupala. Ehkä se oli sitä että ex halusi vetää mun itsetunnon niin alas etten olisi uskaltanut lähteä. Itsetunto on yhä hakusessa mutta uskalsinpa lähteä! Oikeasti normaalissa parisuhteessa käsittääkseni tykätään siitä toisesta ja kerrotaan se sille, ehkä joskus vielä koen sellaista.
Nyt jälkikäteen tunnen helpotusta siitä kun jotkut asiat osaan jo melkein ottaa huumorilla vaikka ei silloin naurattanut: Mies kiisti kivenkovaan olevansa alkoholisti VAIKKA löysin sen sammuneena pihasta, parvekkeelta, pöntöltä, vessan lattialta, nojatuolista, rappukäytävästä jne. Alkoholismi on kamalaa läheisille enkä halua niiden tuskaa väheksyä jotka siitä kärsivät, mutta oikeasti, olin minä aika hölmö.
Minun ex:äni alkoholismi kuulema johtui ja/tai ongelmat johtui siitä, että pidin häntä kuristuspannassa. Näin kuulema hänen sisartensa mukaan.
Minusta se oli niin ilkeä heitto, kaiken sen keskellä/jälkeen mitä jouduin kestämään, että en välittänyt todellakaan olla moisten sukulaistensa kanssa missään tekemisissä.
Itse asiassa jälkikäteen ajateltuna en tiedä, keksikö alkkis koko jutun vai olivatko hänen sisarensa oikeasti sitä mieltä, että pidin kuristuspannassa. Voi kyllä olla, että oikeastikin olivat sitä mieltä, joka tapauksessa pitivät minua pahiksena, jolle ei herunut pisaraakaan myötätuntoa oli tilanteet kuinka kaameita tahansa - en käsitä, miten he alkoholismista ovat/olivat niin tietämättömiä, vaikka suvussaan alkoholismia ja ex:n isä ja veli itsemurhan tehneitä alkoholisteja.