Tasapainoilustahan juuri onkin kysymys. Oli hyvä aasinsilta omaan jo aikoja sitten lössähtäneeseen ketjuuni jolle annoin nimeksi “Nuorallatanssijan Askelia”. Pitäis kait nostaa taas ylös? Tai sitten ei - ketjun paimentaminen vaatii kuitenkin aina enemmän kuin toisiin vastaaminen. Eikä mulla ole tällä hetkellä mitään erikoista raportoimista tai epätasapainoisia tilanteita ole joten odottelen hieman vielä. Mulla on pari juttua viritteillä, mutta niiden toteutuminen tai kumoutuminen kestää vielä jonkin aikaa. Käy sinä TM lukaisemassa jos ehdit. 
Mielen tasapainottamiseen käytän muuten aika useinkin kirjainkerholaisten tunnetuksi tekemää “tyyneyslausetta tai -rukousta” joka sekin on antiikin perua. Tutustu ajatuksella, googlaamalla löytyy eri versioitakin joten en laita tähän itse tekstiä. Äläkä pls. hämäänny jumaluuskäsitteestä, toimii myös ateisteilla ynnä muilla!
No mä jo aiemminkin yritin etsiä, et onks sulla joku oma ketju mut ei löytynyt, eikä toi hakukonekaan antanut ku 137 tulosta, missä mainitaan tuo Nuorallatanssijan askelia? Tai sit mä en vaan osaa käyttää tätä… 
Ketjun paimentaminan. Niin, voihan sen noinkin ilmaista. Luulisin et sun kohdalla sivu olisi aika suosittu, sen verran viisauksia olet ilmoille heitellyt, et ainakin tiedät mistä puhut. Mainitsit ton toisiin vastaamisen helpommaksi, niin mä en jotenkin osaa vastailla ja tsempata oikein ketään tällä hetkellä, vaikka muutamille olen jotain kannustavaa yrittänytkin kirjoitella. Ei ole oikein katu-uskottavuutta viel tossa “raittiina 12 päivää, Miedosti panostava” Lueskellut kyllä olen aika paljonkin muutten juttuja, antaa enemmän perspektiiviä tähän kokonaisuuteen.
Toi tyyneysrukous on ihan tuttu juttu ja siitä kun nappaa sen ekan sanan pois, niin pätee aika monessakin asiassa.
Mä en tunne mun suhdettani Jumalaan tai yleensäkään uskoon. Ikinä ei ole rukouksiini vastattu ja siksipä ei kuulu tapoihini, vaikka joskus onkin tullut pyydettyä luojalta apua kädet ristissä…heikkoina hetkinä juomaputkien jälkeen.
Juu, ei se muille vastaaminen olekaan kovin helppoa noin alkutaipaleella. Sitten kun tulee etäisyyttä juomiseen enemmälti, eikä se juominen vs. raitistuminen -taistelu pyöri pään sisällä koko ajan, on jotenkin luontevampaa vastailla muiden ketjuihin - jos sattuu ajatuksia itsellä herättämään joku asia kyseisessä ketjussa. Ei siis kannata hättäillä tämänkään asian kanssa. Tuolla Andantelandialaisellä on raittiita päiviä kertynyt muutama kasa enemmän kuin mulla, mutta yhtä lähellä ollaan juomista kuitenkin. Eihän siihen tarvii kuin yhden huikan…
Ja jos oikein muistan, niin kun on 50 viestiä täynnä, niin profiiliin muuttuu tekstiksi ‘Vahvasti panostava’.
Itsellenikin upposi se alkuosa kirjasta, jossa kerrotaan alkoholismista itsestään. Sitten se loppuosa askeleineen (vaikka olikin muokattuna versiona alkuperäisitä aa:n askeleista) ja yhteiskunnallisine katsauksineen ei napannut. Alkuosa kirjasta oli kuitenkin sen verran silmiä avaava itselleni, että kirja kannattaa mielestäni mainita.
Nniin, siis kyseinen päihdehoitajasysteemi, joka täällä keskisessä maassa on käytössä, on paikallisen sairaanhoitopiirin alainen, eikä suoraan maksa potilaalle/asiakkaalle mitään. Veroinahan tuota toimintaa yhä rahoitan, vaikken enää käytäkään. Eli ihan maksutta kävin kymmenkunta kertaa päihdehoitajan juttusilla á 1h ja siihen päälle labrat sis. maksa-arvot, pieni verenkuva ja Antabus-seuranta. Mutta kyllä “sijoitus” vaikuttaa kannattavan. Isoin steppi oli soittaa ensimmäistä kertaa päihdehoitajalle, kertoa tilanteensa lyhyesti puhelimessa ja sopia aika varsinaiseen tapaamiseen. Kynnys soittaa tuntui korkealta, vaikka se kynnys ei korkea ollutkaan. Sama kynnysjuttuhan se on aa:n kanssa.
Iso helpotus siitä kuitenkin tulee, kun sen askeleen ottaa.
Huomenta kaikille ja kiitos vastauksestasi, Yory.
Oli mukava lukea kun kirjoitit sen noin. Kelannut et olenkohan joittenkin mielestä liian itsekeskeinen kun en ota kantaa pahemmassakin tilanteessa olevien keskusteluihin juuri lainkaan. Kyse ei tosiaankaan ole siitä. En vain tunne et mulla olisi vielä tässä vaiheessa varaa alkaa neuvomaan tai antamaan vinkkejä tai muutenkaan ohjeistamaan ketään, kun oon itsekin vielä aivan alussa projektini kanssa. Kyllä mä vielä ehdin, sitten kun omat jutut alkaa olemaan hanskassa.
Okei, hienot saavutukset siis molemmilla, niin jotenkin arvelinkin tekstistä päätellen. Toi loppu ei liikaa selityksiä tarvii, osuvasti sanottu!
Ihan samoilla asioilla ollaan oltu hoitajien käsissä. Mun kohdalla se ensimmäinen steppi tuli vaan pakon edessä, kun terveys lopulta petti. Mut silloin se oli aika luonnollista myöntää ja tunnustaa olevansa voimaton saurautensa kanssa. Kävin myös joku pari kuukautta antamassa arvoja ja juttelemassa + että aloitettiin Antabus.
Tän hetkisestä ulkopuolisesta avusta tai sen tarpeesta olen kyllä jotenkin tarkkanan nyt, koska liika asian ympärillä paapominen, on sekin omalla tavalla raskasta hommaa. Miettiä jatkuvasti itseänsä muista poikkeavana ja pitää sitä yllä ottamalla vastaan “kaikki mahdollinen apu”, kun vättämättä siihen ei tarvita kuin se yksi oikea. Lueskelin et täällä pidetään avokatkolla myös istuntoja ryhmissä. Saatan käydä katsomassa, koska katkosta on kokemuksia ja se on kyllä onnistunut juttu kaikin puolin mun mielestä. Kaikkea muuta kun mitä toi karmiva sana tuo mieleen!
Aurinkoista päivää itse kullekin 
Ei tarvitse jatkuvasti miettiä omaa poikkeavuuttaan, vaan tosiasiana se on painettava sillä tavoin mieleen, että sen muistaa automaattisesti houkutuksen hetkellä. Me jokainenhan poikkeamme kanssaihmisistä monissa asioissa, mutta alkoholistin poikkeavuus on kuolemanvakava sairaus, Kuitenkaan sairautta ei voi pitää tekosyynä juomiselle. On otettava vastuu itsestä, siis erotettava toisistaan asiat, joita emme voi muuttaa tai joita voimme. Juomistapamme voimme muuttaa, kerran puhjennut sairaus on krooninen.
Rasti allakkaan!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Moi lomapuisto.
Just noin olen asiaa yrittänyt tarkastella ja sen verran hyvällä mallilla menee tää arkielo nyt, että ajatuksissa jää tilaa muillekin asioille. Niin hieno päivä et tartumpa härkää sarvista ja alan panostamaan nyt myös tuohon liikuntaan, eli ulos ja lenkille välillä. (mun kohdalla kävelylle siis)
Jostain on alettava senkin asian kanssa, kun ei ole liikoja tullut lähikauppaa pidemmälle lähdettyä ilman autoa sitten miesmuistiin, oma-alotteisesti siis.
Ulkoilupäiväätä TMS
Mä kävin noin kuukauden välein paihdehoitajalla - se oli mulle sopiva ja riittävä tahti. Kokonaisuudessaan ne noin kymmenen kertaa otti 9 kuukautta.
Pitää itseään poikkeavana - hmm… kyllä kaikenmaailman juttuja ihmisillä on, eikä tämä alkoholismi ole ollenkaan tavaton. Kuulostaaa jotenkin hirveältä ajatella olevansa poikkeava. Eipä ole mieleeni tullutkaan moinen, vaikka erilainen olenkin. Mut toisaalta erilaisuuskin voi olla vahvuus - alkoholismikin sitten kun on raitistunut (ei vain kuivilla).
Tuolla “kaikella mahdollisella avulla” meinataan sitä, että kokeilee kaikkia mahdollisia apuja, kunnes se oikea löytyy. Ei suinkaan sitä, että pää kolmantena jalkana juoksee paikasta toiseen. Kovin stressaavaakin moinen olisi. Aikaa raitistuminen kuitenkin vaatii, usein enemmän kuin mitä olisi valmis antamaan. Pitää unohtaa sellainen kaikkimullehetinyt-meininki. Ja eri paikkoja, mistä apua voisi saada, kannattaa kokeilla, vaikkei se ensimmäinen kolahtaisikaan itselle (vastakohtana olisi, että kun ensimmäinen ei toimi, niin luovuttaa homman ja palaa alkupisteeseen). Ei se juoksukaan kaikille sovi, mut kannattaa kokeilla sitten vaikka pyöräilyä, jos liikuntaharrastusta etsii. <-tuo oli siis ihan vaan yleistys asian tiimoilta
Tervehdys yory!
Tuli joo ulkoiltua sillee reippaasti ja ihan hyvää se teki (kait). Harkitsen vakavasti siirtymistä uimahallin asiakkaaksi, kun ollut joskus ihan aktiivi harrastus. Ei musta kyllä hölkkääjää saa, se tuli huomattua kun pelkkä kävelykin aika työlästä.
No sä oot sit ottanut tosi rauhallisesti kun joskus aikoinaan oot päätöksesi tehnyt. En löytänyt sunkaan kohdalla mitään aloitettua keskustelua, mistä olisi voinut lukaista et mitkä ovat olleet mietteet silloin 16 kuukautta sitten tai sit en osaa tosiaan käyttää tota hakukonetta?
Joo mä oon ottanut tosta vähän liikaa ite paineita, kun tänäänkin ois ollut se aa-kerho eikä pienintäkään mielenkiintoa mennä sinne, kun just nyt tuntuu hyvältä. Nopeastihan se mieli voi muuttua ja hyvä että on myös pe. klo.19:00, kun sehän on mun kohdalla sitä “heikoilla jäillä kävelemistä”, viikonloput siis.
Niinpä. Ja sitä aikaa kun mulla on riittämiin ja joskus tuntuu että liikaakin, välillä on pysähdyttävä oikein miettimään et mihin mulla tässä kiire on? Saada äkkiä kuukausi täyteen vai mikä? Vaikea sanoa ja kai se on taas tää alku kun jokainen päivä merkitsee oikeasti tosi paljon. Sen takia odotankin että se kuntouttava työtoiminta toisi mukanaan muutakin sisältöä viikkoihin, kun pelkästään pohdiskella itekseen. Jotenkin lukemisestakaan ei tule juuri nyt mitään, kun yleensä uppoudun täysin kirjan kertomuksiin ja viisauksiin jos kyseessä on jokin teos päihteiden käytöstä. Mato Valtosenkin kirja Rakkaani Alkoholi multa löytyy. Sain sen lahjaksi joku pari vuotta sitten, kun olin “kuivilla”. Ei sitä kyl pysty lukemaan ihan kaikella vakavuudella, vaikka Rock-ihmisiä itse olenkin.
Ehkä tätäkään ei pitäisi ottaa liian vakavasti, vaikkakin kyse onkin isosta päätöksestä.
Kävelyllä tuumiskelin et tää on sellainen kokonaisvaltainen muutos ja käännekohta, ei pelkästään juomisen lopettaminen. Koko Elämän remontti tavallaan? No huh! Ehkä just ton takia pitäis nyt jarrutella
Että tällaista tähän iltaan.
Kyllähän se juu monen kohdalla se muutos koskee koko elämää. Ja silloin ainakin siitä elämästä helpommin tulee sellainen, ettei alkoholi siihen kuulu. Mutta tosiaan kannattaa jarrutella, jos vauhtia on liikaa. Ei kaikkea kerralla pysty pysyvästi muuttamaan. Esimerkiksi ruokavalio on mulla muuttunut kovastikin juomisen ajoista, mutta se muuttuminen alkoi vähän niinkuin omalla painollaan, mutta oikeastaan vasta yli puolen vuoden päästä juomisen lopettamisesta. Silloin saman tien lopettamisen jälkeen makeannälkä oli kova ja niinpä söinkin karkkia ja suklaata aika lailla - ja silloin ei vielä vihanneksia yms. terveellistä kulunut siihen malliin kuin nykyään. Mun kohdalla makean mässyttäminen ei onneks näkynyt painossakaan, kun jäi pois kuitenkin se 3-4 litraa olutta joka illasta.
Tarkennetulla haulla löytyy kohtalaisesti, jos jotain spesifimpää hakee. Sieltä voi vaikkapa laittaa nimimerkin mukaan ne ketjut, joissa kyseinen nimim. on kirjoittanut ekan viestin. Ja nimimerkki kannattaa kirjoittaa oikein, jos tuloksia haluaa löytää.
Itse en silloin syys-/lokakuussa 2014 väkertänyt omaa ketjua pystyyn, ja vaikka ajattelin 3, 6 ja 12 kuukaudenkin kohdalla sellaisen tehdä, en sitä ole tehnyt, kun ei siltä ole tuntunut. Vanhempia ketjuja löytyy vuodesta 2012 alkaen. En mikään himokirjoittelija ole ollut, niin “vain” kolme ketjua olen saanut aikaan.
2012 (me vähentäjät), 2012 (me lopettajat) ja 2014 (me lopettajat). Ei mitään menestysketjuja, mutta itseään varten tänne pitkälti kirjoitellaan, tai jotain.
Andante taisi mainita tämän Nuorallatanssijan askelia-ketjun jossain kohtaa.
t. yoru 
TMS72
Keskiviikkokin ilman pulloa, eikös niin, ja rasti allakkaan!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Huomenta päivää ja kyllä vain, keskiviikkokin selvinpäin.
Kalenteriin merkinnät lopetan, on jotenkin parempi kun lakkaa laskemasta aamuja kuin jossain, mistä odottaa lomia, pääsyä pois tai tietyn asian valmistumista, oli se nyt sit mitä tahansa, niin yritettävä pikemminkin alkaa sisäistämään tää juttu kokonaisuutena, jossa ei ole viimeinen päivämäärä - merkintää tai takarajaa. Tulihan tohon kalenteriin nyt se 2 viikkoa täyteen. Saa tuo laskurikin lähteä.
Joo kävin lukaisemassa sun kirjoituksiasi yory. Oli siellä paikalla muitakin utelijaita 
Ihan samaan tyyliin tai samantapaisista lähtökohdista on sunkin kohdalla homma alkanut muhimaan mielessä jo sieltä me vähentäjät ajoilta. Alkuun mullakin oli ensisijaisena seikkana se, et alkanut miettimään miten kaikki, jokainen penni on mennyt juomisen rahoittamiseen! Joskus kanssa laskeskelin et teoriassa mun rahoilla ei edes pitäisi pystyä juomaan kokonaista kuukautta, joka päivä. Mut niin vaan on pystynyt ja en edes tohdi sanoa, miten vähän olen jättänyt rahaa ruokaan ym. Rahasta pelaaminen on kanssa ollut osa sekä tuovaa että vievää tulonlähdettä. Mut kaikki mitä on käsissä ollut, on mennyt kurkusta alas. Määrällisesti ehkä hiukan vähemmän kuin monella muulla, koska varsinainen humalahakuisuus ei ollut tavoitteena. Pysyä pienessä hiprakassa tai paremminkin pöhnässä oli mun juttu. Sillee ettei sitä kukaan huomaa, mut saa olla silti rauhassa omassa sumussaan.
Mut kyllä tässä on nyt muitakin motivaattoreita mieleen tullut kuin pelkkä raha. Jo se että pystyy esiintymään joka paikassa selvinpäin, oli se sitten kirjasto, kauppa tai joku muu, niin antaa sellaista hyvällä tavalla itseluottamusta ja reipasta asennetta tarttua toimeen. Kyllä se heijastuu myös kanssaihmisistä, kun ei tarvitse hävetä kassalla ostavansa olutta keskellä viikkoa ja vieläpä heti aamupäivällä, tai keskustellessa vetäytyä se “turvametri” taakse päin, ettei vaan haju paljastaisi, et heppu onkin känässä vaik esiintyykin ihan mallikkaasti. Onhan niitä vaikka mitä.
Toi makeanhimokin ihan sama juttu, nyt kyllä mennyt ohi vaikka tossa pöydällä mässyjä ja suklaata onkin.
Enemmän panostanut siihen että syön kunnollisen lämpimän aterian ihmisten aikaan, eli mielellään ennen iltapäivää. Se tasoittaa mukavasti päivärytmiä ja ehkäisee myös juomahaluja. Minimi kolme kuukautta. Jostain kanssa lukenut siitä, kuin myös että pää alkais toimimaan kunnolla vasta joskus puolen vuoden jälkeen. No en aseta mihinkään nyt mitään tavoitetta tarkasti, koska luulen että olen suopeampi itselleni kun tyydyn siihen, että elän tämänkin päivän tyytyväisenä siitä etten juo.
Jossain oli hetkittäin käyty joku tutkimus, mihin oli vastannut muistaakseni n.1600 vanhusta ja kysymys oli, et mikä jäänyt harmittamaan elämän varrella eniten tai jotain vastaavaa. Niin ylivoimaisesti suurin osa vastasi että se, kuinka paljon on tuhlannut aikaa elämässään murehtimiseen. Näillä mietteillä.
Aurinkoista päivää kaikille.
Se uutinen, johon vielä jatkoartikkelikin.
Turhia murehtimatonta päivän jatkoa
Oikein hieno päivä pitkästä aikaa. Piti lähtee aamulla uimahallille, mut kaveri pyyteli pelaamaan ni mentiinkin sit keilahallille. Ja voin nyt sanoa, et vaikka se vetikin siinä ohessa pari bisseä ni itellä ei tehnyt kyllä yhtään mieli.
Toi aamuinen avaus, et mitä helvettiä mäkin tässä väkerrän jotain rasteja ruutuun ja surkuttelen omaa eloani, antoi sen verta poweria päivään et oksat pois! (siks oli laitettava se juttu vanhuksista, minkä yory oivasti jostain löysi).
Nyt muutaman hiukan aktiivisemman päivän jälkeen en voi muuta sanoa, ku et liikunta ja liikkuminen yleensäkin on isossa roolissa edistyäkseen toipumisessa. Lukeehan se nyt melkein jokaisessa alan kirjoissa, mut silti. Ulos neljän seinän sisältä, tekemään sit ihan mitä tahansa. Liika märehtiminen ja itsesäälissä kieriskely vie ainakin multa voimat ihan kokonaan. Ja toi kevään tulokin saa pirteälle päälle, jos vaan vaivautuu mennä ulos katselemaan sitä, mielummin ku istua himassa itekseen päivät pitkät. Itteeni tässä nyt lähinnä tsemppaan, mut tiedä vaikka joku saisi tästäkin edes pienen kipinän, ainakin suosittelen.
Tää oli vaan kirjoitettava jotta säilyy tallessa sit kun taas tulee räntää ja kaikki ottaa päähän!
Muistutuksena, et kyllä niitä mukavia päiviä toden totta tulee selvänäkin.
Eilinen olikin sitten aikamoinen pläjäys. Irti kahleista-päivä tai jotain. Kieltämättä teki ihan hyvää jättää edes hetkeksi ajattelu sikseen koko alkoholista, kun sitä on miettinyt lähes tauotta viimeiset pari viikkoa.
Nyt yön yli nukuttuani luin uudelleen eilisen tekstin “sisällön” ja vaikka se olikin pieni kapina vääristyneitä käsityksiä vastaan, niin koen edelleenkin sen hyvänä päivänä. Sellainen “pallo jalassa-eläminen” kun on kovin raskasta.
Tänään ei enää paista aurinko eikä tuo keli houkuttele muutenkaan ulos lähtemään, räntää sataa. Siitä huolimatta fiilis on ihan hyvä vaikkakin tasaisempi. Ei ole tarvetta ryntäillä mihinkään.
Mietinkin tuossa et onko sit oikeutettua kirjoitella tänne, et minullapa meneekin juuri tällä hetkellä hyvin, niin mielestäni on. Koska jos kirjoittelisin tänne viikko toisensa perään pelkästä pahasta olosta ja synkistä tunteista, niin ei se nyt antaisi kovin realistista kuvaa siitä, mitä raitistuminen hiljalleen voi tuoda mukanaan. Iloa myös ilman viinaa.
Olisihan se näillä sivuilla vierailevillekin aika ikävää luettavaa jos ei raittiudesta, (tai no minun kohdallani puhutaan vielä toistaiseksi juomattomuudesta) olisi mitään muuta kuin harmia ja päänvaivaa? Kuluttavaa pohdiskelua ja pelkkää taistelua juomahimojensa kanssa. Niitäkin päiviä tulee, tottakai, mut on väliin mahduttava myös ripaus toivoa paremmasta. Konkreettista näyttöä, että se juomattomuus lopulta palkitsee kun sen ensimmäisen kynnyksen ylitse vain pääsee.
Sen merkkaamisen ja laskurin pitämisen lopetin siksi, kun se alkoi muistuttamaan enemmänkin tikittävää aikapommia kuin sitä, että kuinka hienoa on katsella selvien päivien lisääntyvää määrää.
Tarkoituksenani on kuitenkin suuri halu lopettaa koko juopottelu, ei vain olla hetken kuivilla, niin miksi sitten enää laskea jos ei mitään takarajaa ole itselleen asettanut. Ainoastaan halu raitistua.
Mukavaa päivää kaikille!
Hienoa luettavaa selvinpäin olosta… ei mulla muuta, kunhan halusin kertoa 
TMS72:
Mukavaa luettavaa, kyllä raitis arkipäiväkin on oikeastaan täyden kiitoksen arvoinen juhlapäivä, ja mukava oli tänään herätä tavallisena alkoholistina ilman krapulaa.
Pidetään tämäkin perjantai pullottomana!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Huomenta TM. Tottakai kannattaa pistää hyviä kuulumisia tänne. Paitsi että joku voi saada niistä juuri sen tarvittavan vahvistuksen omille pohdinnoilleen jäävät nämä sinullekin muistoksi ja tietynlaiseksi mielialapäiväkirjaksi myöhempiä aikoja varten.
Kiitos Lomapuisto ja andante!
Se ois “perjantai” sit taas. Joku ihme päähänpinttymä tohon sanaan kyllä liittyy, hyvin voimakkaasti.
Vaistot alkoi heti aamusta tekemään sotasuunnitelmaa vkl. varten. Ensitöikseni kävin katsomassa pääkirjaston sivuilla, et haluamani teos löyyy lainattavista kirjoista. Ajattelin lukea Nan Robertsonin - Alkoholismista voi toipua. On sen verran kehuttu kirja.
Aamu alkoi muutenkin poikkeuksellisesti. Emäntä olikin mennyt omin nokkineen heti 8 jälkeen viemään autoaan rengasliikkeeseen, kun yhden renkaan kudokset oli pettäneet. Auto jäikin sinne kun eivät pystyneet heti vaihtamaan. Soitteli sit kyytiä hakemaan, niin tottahan toki hain.
Tuli ajellessa jotenkin hyvä mieli kun olin yleensäkin ajokunnossa heti aamusta!
Hienoa et hänellä nyt tää ja huominen vapaita, ni ei tarvii yksikseen kärvistellä iltoja.
Lomapuisto tuolla aiemmin mainitsi, että kaljaporukat kaikkoaa nopeasti ympäriltä kun asia alkaa selvitä etten ole mukana juomingeissa, niin pitää kyllä kutinsa. Face on hiljentynyt täysin, kun vastauksena on tarjota ei kiitos.
Reilun viikon päästä la. ois synttärit ja kaveri tulee Ruotsista lomille, on siellä keikkahommissa. Kyseli miten meinaan juhlistaa ja että keksivät mulle kyllä “jotain”, niin vastasin etten mitenkään ja en aio dokailla nyt hetkeen, niin kommentti oli lyhykäisyydessään, Höh!? Sen jälkeen ei mitään. Noi on vähä sellaisia juttuja mitkä laittaa huokailemaan, että kaikkea kanssa. Ihan kun tässä ei olisi muutenkin täys työ pitää ajatuksia kurissa, niin sitten vielä tollaisia juttuja. Eipä ole kukaan ainakaan kannustanut tai puhumattakaan että kehunut. No en mä mitään kehuja nyt odotakaan mut kuvittelisi että edes joku pitäisi hienona asiana?
Vähän huvitti kun kävin varaamassa saunavuoron, ainut vapaa oli klo17. Tuli mieleen se Irwinin biisi, Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan… Ei ole nyt ihan vastaavia kokemuksia, mut on tullut ryypättyä monetkin saunaillat pilalle.
Mutta sellaisia ajatuksia tänään. Fiilis on muuten kaiketi ok, vähän ehkä apea, mut kai se tästä kun lähtee liikenteeseen. Viinanpiru on pysynyt aisoissa, joskin tylsyys ottanut pienoisen palan päivistä. Sais tulla jo kevät.
Raitista viikonloppua!
Edellisen olin ehtinyt jo kirjoittaa ennen juurikin sitä kannustusta, mitä täältä saa! On tärkeämpää kuin moni uskoisikaan saada täältä Plinkkiläisiltä voimia asiansa kanssa eläessä.
Lämmitti mieltä kovasti.
Jyvät alkavat erottua akanoista. Tulee selväksi mikä on (ollut) yhteistä ja yhdistävää. Mitä aikaisemmin, sitä parempi. Kehumisiin sen verran, että ehkä joku samaa päätöstä harkitseva sisimmässään pitää raittiuttasi hienona ja tavoittelemisen arvoisena asiana, mutta ei vielä uskalla itse arvioida omaa tilannettaan?! Saatikka sitten totuttujen raamien puitteissa tunnustaa mitään. Rooleista on vaikea luopua.
Pidä linjasi.Koirat haukkuvat, mutta karavaani jatkaa matkaansa…