Taas pystyy hengittämään. Niin helposti sortuu siihen, että alkaa harppomaan ja siitä kun on varoiteltu niin moneen kertaan, oli pakko huokaista syvään ja antaa hetki aikaa pienille aivoille.
Isojen asioitten ja päätösten edessä on hyvä välillä pysähtyä kuuntelemaan sisintään, koska käsittelemättöminä ne ajaa lähes vääjäämättä meidät stessistä aiheutuvaan masennukseen, johon ei tunnu olevan muuta lääkettä kuin alkoholi.
Kun tunnistaa ne merkit ja tiedostaa ajoissa mahdolliset seuraukset, on vielä tilaisuus korjata suuntaa ajautumatta pois raiteiltaan, ajautumatta takaisin siihen mistä juuri pyrimme kaikin keinoin ja toivein pois.
Kun kerran keskustelin omasta alkoholismistani erään vanhan kokeneen miehen kanssa, jonka kasvoilta näkyivät jokainen elämänuurre, koko kolhittu sielu, kaiken nähneet väsyneet silmät ja kerroin suurimmaksi huolekseni sillä hetkellä, että miten paljon on jäänyt tekemättä asioita kaikkien näiden vuosien aikana, kun ole vain juonut ja juonut…sain vastauksen jota en unohda koskaan ja jonka toivon auttavan myös muita heikkoina hetkinä.
“Vuodessa on 365 päivää ja jos jokaisena päivänä tekee edes yhden pienen asian, on se silloin jo melkoinen määrä asioita, joten miksi murehtia niitä kaikkia nyt?”
Siihen loppui kiire korjata kaikki tekemänsä virheet yhdessä yössä, kun kyseessä on kuitenkin koko loppu elämä.
Lukasin ketjun läpi ja poimin joitain asioita, mistä tuli mieleen muutama sananen.
Tuohonhan uppoaa jo kirjaimet H ja T, kirjainyhdistelmästä HALT, mistä löytyy juttua useammassakin kohtaa foorumia. Kyse siis tunnetiloista, jotka helpommin aiheuttavat himon syntymisen. Hungry-Angry-Lonely-Tired (nälkä-viha/suuttumus-yksinäisyys-väsymys). Noita kun välttää, niin eteneminen on ainakin piirun, ellei jopa kahden verran kevyempää. Ja kokemustakin sulta jo siis löytyy tuon nälän ja vasymyksen tunteen kadottamisesta, ja tämän aikaansaamasta paremmasta olotilasta.
“Yrititkö” kenties olla juomatta, koska oli Antabus tai koska lääkäri suositteli? Antabus toimii ihan hyvin monilla, mikäli se ei ole syy juomattomuuteen, vaan ainoastaan kyynärsauva, tuki. Syynä juomattomuuten/raitistumiseen pitää olla itsestä lähtöisin (oma terveys, oma elämäntilanne tms.). Itselläni syy oli/on se, että elämän eteenpäinmeno kuvainnollisesti pysähtyi. Päivät, viikot, vuodet olivat sisällöltään jatkuvasti sitä samaa kaavaa, enkä siitä kaavasta muutoin tietä ulos löytänyt. Antabus oli käytössä kuukauden ajan, jonka jälkeen maksa-arvot nousi niin, että lääke piti lopettaa. En kuitenkaan alkanut juomaan, vaikka päihdehoitajanikin sitä jotenkin pelkäsi. Ei mun raitistuminen toki ekalla kerralla, ei toisellakaan, saati kolmannella onnistunut, mutta ties kuinka mones tämä kerta nyt onkaan, siitä Antabuksen aloittamisesta on vierähtänyt reilut 16 kuukautta ilman alkoholia (Antabuksen lopettamisesta 15).
Tämä oli sen verran jyrkästi ilmaistu, että pitää vaan mainita, että vaikkei aa sopisikaan, niin ei entiseen kuitenkaan tarvitse palata. Sinällään tuossa on hyvä tuo lihavoitu kohta, kertakäynnista saa vasta sen “alkutyrmäyksen” ( ), joten ei siinä vielä kunnolla pääse hommaan kiinni. Joten kannattaa, jos siis menet, käydä useampi kerta, että pääsee kunnolla mukaan. Itselleni aa ei istunut silloin kun siellä muutamia kertoja kävin. Ja tällä raittiudella en ole käynyt, koska en ole kokenut tarpeelliseksi. Mutta oven pidän auki siihenkin suuntaan, jos tilanne muuttuu. Mikään ei ole niin pysyvää kuin muuttuvuus, lukee andantenkin viestien perässä.
Ja loppuun sitten vielä
Itsekin poimin sieltä täältä hajatelmia talteen, kun sattuu puhuttelemaan. Kirjoittaja Juu Ei kertoi joskus kirjoittaneensa tämän muistiin: Murehtiminen ei poista huomispäivän ongelmia, mutta kylläkin hävittää tämänpäiväiset voimat (-A.J. Cronin)
Hei yoru, palaverissa saattaa istua joku epätoivoinen, joka voisi löytää pysyvän raittiuden jujun juuri sinun kokemuksistasi. Vertaistukihan on kahdensuuntaista.
Ryhmässä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Huomenta Yoru ja TM. Mullakin on ohjelmassa ensimmäisenä juuri HALT- tilanteen tsekkaus jos jostain syystä tunnen olotilani epämiellyttäväksi. Ei tosin enää pitkään aikaan juomishimoihin liittyen koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Syitten havaitseminen on ensimmäinen askel, tilanteen parantaminen toinen. Tässäkin yritän erotella välittömät ja akuutit syyt kauaskantoisimmista enemmän elämänrakenteeseen liittyvistä.
TM, akuuttiin tilanteeseesi saattaisi antabus sopia juuri Yorun mainitseman kainalosauvan tapaisena ylimenoapuna. Saisit ehkä korkin kiinni ja itsesi selvinpäin jonkin auttavan tahon kanssa nokikkain. Myös kirjainkerhon suhteen olen Yorun kanssa samaa mieltä. Käy tutustumassa mahdollisuuksiesi mukaan vaikka useampaankin ryhmään. Eikä pelkästään AA:han vaan muihinkin joilla on vapaampi konsepti.
Käy vaikka useampanakin päivänä jos tunnet tarvetta - saat ohjelmasta riippumatta ankkuroitua päihdevapaan päivän (päiviä) viikko-ohjelmaasi. Älä aluksi velvoita itseäsi mihinkään. Ovesta pääsee yhtä helpösti ulos kuin sisäänkin, turha potea kynnyskammoa.
Toinen tärkeä seikka oli minulle aloittaessani tarkka rajaus. Pyrin välttämään juomiseen yhdistämiäni ihmisiä, paikkoja ja tilanteita. Pitäen mielessäni, että kaikki tapahtuu ensi alkuun vain toistaiseksi. Ilman mitään liian projektimaista alkua tai loppua. Ja ilman ehdottoman lopullisuuden pakkoa. Omalla painollaan ryyppykaveritkin ja kapakat hävisivät kuvioista kun en enää ollut yhteydessä. Pidä pls. mielessäsi, että vain terveet rotat jättävät uppoavan laivan.
Yoru, kiva kun mainitsit tuon signuni joka saattaa minua myös arkipäivässäni. Ja toimii! Tästä sain hyvän todisteen kun minua pyydettiin vuoden alussa jo parikin kertaa yhdeksi puhujaksi sen sekaryhmän informaatiotilaisuuteen jossa kävin viime vuonna runsaat puoli vuotta säännöllisesti. Jännää, että tämä ryhmä toimi itselläni parhaiten vaikka olikin ex-narkkipainotteinen. Eli kannattaa tosiaan pitää ovia joka suuntaan auki ja luottaa tulevaisuuteen ja siihen, että raitis elämä kantaa.
Hyvää sunnuntaita ja uutta alkavaa viikkoa.
Huomenta. Tuli nukuttua kunnolla melkein 8 tuntia putkeen ja sen mukainen on fiiliskin!
Nyt voikin sanoa et tulipahan tämäkin tunnerikas vkl. selätettyä, aikamoisia pohdiskeluja tää plinkki on saanut aikaiseksi ainakin näin alkuun. Ihan mahtava paikka, vaik hetkittäin ottaakin henkisesti aika koville.
Kiitos kirjoituksistanne Yory ja andante! Todella avartavia juttuja.
Toi juttu on tosiaan tullut vastaan useammassakin kohtaa, mut olen vain lukenut sen läpi, ymmärtämättä sen sisältöä sen tarkemmin. Vasta nyt, pitkän kelauksen jälkeen tajusin et juuri noinhan se menee. Olen tavallaan siis noudattanut sitä tiedostamattani, kun pää alkanut käymään ylikierroksilla, niin lopulta olen saanut puoliväkisin syötyä jonka jälkeen voimat ovat yksinkertaisesti antanut periksi ja olen nukahtanut sohvalle, kun siihen tuppaan käpertymään vilttini alle kun ei jaksa enää muuta.
Tosta Antabuksesta. Mulla on tosiaan niitä, A-klinikan reseptillä purkillinen. Söin tossa yhdessä vaiheessa tabletin joka kolmas päivä, kun olin lukenut että vaikutus kestäisi ainakin viikon.
No yhtenä vkl. olin torstaina ottanut edellisen, perjantaina jätin ottamatta “kun jokin sisälläni käski jättää väliin” ja niinpä tuli sekin kokeiltua, et mitä todella tapahtuu jos ottaa bisseä niinkin pian lääkkeen jälkeen, ni ei se nyt ihmeempiä oireiluja aiheuttanut. Pientä punoitusta alkuun, mut sekin meni ohi parissa tunnissa ja taas pystyi juomaan entiseen tapaan. En ole sen koommin niitä syönyt, kun sivuvaikutuksena tuli aina vatsa kipeäksi. (oli kuulemma normaalia alkuun, sanoi tk. lekuri).
Eipä tuota juuri paremmin voisi sanoa! Ehkä eniten voimista kuluu juurikin murehtimiseen tai jonkinlaiseen jatkuvaan kelaamiseen, et muistaa millä asialla tässä ollaan liikenteessä. Tiedän ettei se hyödytä mitään, päin vastoin lisää paineita “suoriutua tästäkin päivästä” ja siihen mulla kuluu ehdottomasti aivan liikaa aikaa ja energiaa. Tiedän kyllä et sekin juttu helpottaa ajallaan, mut taaskin palaan siihen et tää plink laittaa vaan miettimään asioita tuplasti enemmän, ainakin näin alkuun. On sellaista hyvällä tavalla kokopäiväistä terapiaa, kun tän sivun aukaisee. (Voi olla et toiset kokee erilailla).
Nyt on pakko sanoa etten tiedä mitä on kirjainkerhot? Tuolla AA:ssa aion kyllä käydä ilman ennakkoluuloja ja katson sitten miten se istuu tarpeisiini. Jotain vastaavaahan tässä olisi hyvä olla tukemassa tän asian kanssa eläessä.
Toi 365 päivää juttu muuten ei ollut mikään hajatelma mistään, vaan se todella tapahtui joku varmaan 15 vuotta sitten, kun olin ensimmäistä kertaa pahasti hukassa itteni kanssa ja silloin mulla ei ollut itsehoito menetelmiin minkäänlaista tietoutta eikä kokemustakaan, niin kävelin silloin ekaa kertaa AA-kerhon kokoukseen mut se olikin loppumaisillaan, eli olin katsonut väärin “aikataulut”, ni siinä ulkopuolella juttelin sellaisen mukavan vanhan ukkelin kanssa pitkähkön tovin ja se heitti mulle tollasen vastauksen. En tosiaan tiedä sit, et onko toi ihan yleinen juttu niissä piireissä, mut osu aika hyvin siinä kohtaa.
Nykyään tilanne on aivan toinen. Olen lukenut paljon aiheen ympäriltä erinlaista tietoutta/ kokemuksia ja kertomuksia, viimeisimpänä Raimo O. Kojon - Eroon viinasta, jota suosittelen kaikille lämpimästi.
Muutenkin noi ed. kirjoitusten jutut on vedetty hihasta pitkälti sillee, miten muistan asiat suunnilleen lukeneeni/ kuunnelleeni. On iskostunut niin takaraivoon tollaiset “viisaudet”, et pakko kirjoittaa niitä oman muistin virkistämiseksi, jotenkin helpottaa. Eli hyvin olen yrittänyt aivopestä itseäni, jotta pystyisin kamppailemaan vastaan heikoimpina hetkinäni ja jäisi se ensimmäinen ryyppy ottamatta, vaik kuinka sattuis.
Siinähän se tuli, hyvin sanottuna! Ton soveltaminen omaan arkielämään on se paikka, missä täytyy tosiaan tarkastella asioita ihan uusiksi. Olenhan jo nähnyt riittävän monta kertaa että miten siinä lopulta käy.
Puhun kavereista ehkä hieman väärän kuvan antaen, ikään kuin niitä olisi enemmänkin. Tosiasiassa mahtunee yhden käden sormiin ihmiset, joita voin sanoa oikeasti kavereiksi. Loput ovat sitten niitä tuttuja, joita baareissa pyöriskelee.
Mut kiitos vielä kerran, oli hyvää ja kannustavaa tekstiä
Moi TM, kiitos itsellesi kun jaksoit lukea ajatuksella. Hyvinhän olet hypännyt remmiin mukaan! Kirjainkerholla tarkoitin nimenomaan AA:ta - nappasin joskus käsitteen täältä eikä sitä ole tarkoitettu millään lailla halveeraavaksi. Mulla on omalla paikkakunnallani tosin aika paljon muitakin joista käytetään lyhenteitä. Esimerkiksi KB (Kreuzbund) ja PAUKE (mainitsemani narkkisten ja alkkisten yhteisorganisaatio jolla on aika paljon ohjelmaa myös päihdeongelmien ulkopuolellakin - järjestävät konsertteja, kabareeta, esitelmiä yms.), ALOS ( Aktiv Leben Ohne Sucht) jne.,jne.
Tuli muuten sellainenkin mieleen, että oletko yrittänyt pelata bilistä limsapullon kanssa? Eli oletko varma, että saisit pelkästään negatiivista palautetta? Saattaisi käydä niinkin, että löydät samanhenkisiä ja lopettamista harkitsevia omasta porukastasikin. En tiedä, sinä tunnet tilanteen ja tyypit paremmin.
Okei, kiitos selvennyksestä kun jäin miettii etten ole kuullutkaan sellaisista
Olen pelannut ja paljonkin ihan vesilinjalla. Se on aivan normitapa isommissa bilispaikoissa, tai paremminkin biljardisaleilla, missä tosiaan itse harrastus on se pääasiallinen juttu. Porukka käy treenailemassa itskseen, kaksin tai sit kisoissa.
Mut sit kun puhutaan näistä paikalliskisoista, mitä pelataan baareissa nimellä viikkokisat, mitkä olisi tänäänkin tiedossa alkaen klo.15, ni niissä sit näkee kaikenlaista porukkaa ja näin sunnuntaisin tosiasia on se, et moni on vaan kuluttamassa aikaansa tasoittelemalla siin samalla krapuloitansa. Silloin täytyy suhtautua niihin vähä sillee et toisesta sisään ja toisesta ulos-asenteella.
Totuushan on se, että lähes aina olen ollut itsekin sunnuntaisin aivan samassa jamassa, lähes poikkeuksetta.
Mut silloin kun en ota, ni ei mun juomattomuuteen ole suoranaisesti sen kummemmin kiinnitetty huomiota, kun pienessä kylässä on totuttu näkemään mut pelaavan välillä myös limulinjalla. Se et siihen saatetaan tokaista, “et taas breikkiä bissestä, tai onks meneillään nenänvalkaisukausi?”, niin vastailen ohimennen vaan et joo. En nyt kiusaannu siitä, mut sit ku kattelee miten porukka humaloituu, niin silloin kyl toivoo välillä et loppuis jo, et pääsis himaan.
Ton asian suhteen mä oon tehnyt jo päätökseni etten enää osallistu lainkaan vkl. kisoihin. Ihan sama vaik ne olis sit missä. Luullut kestäväni paremmin sen ympärillä olevan meiningin, kun joskus saattaa olla paljokin muita pelaajia, jotka eivät juo lainkaan alkon tuotteita. Yleensä toiselta paikkakunnalta kotoisin. Tulevat siis vaan pelaamaan. Mä en enää sillä asialla itteeni kiusaa.
Oli hyvin arvattu, et näinkin saattaisi olla ja onkin. Multa on röökillä kyselty sit tarkemmin et kauanko olen ollut selvin ja meinaanko olla pitkäänkin? Vähä sellaisia kysymyksiä mihin ei oikein huvittaisi vastailla mitään, mut on myös avauduttu, et “pitäis vissiin itekin pitää pientä breikkiä” jne. Mut ne on sit ollut vaan sen hetkisiä puheita eikä niistä ole myöhemmin esim. puhelimessa puhuttu enää mitään. Seuraavana päivänä koko juttu on haudattu.
Suurin osa on työssäkäyviä tyyppejä ja maanantait saattaa olla hankalia monelle, mut hyvinpä nuo tuntuvat jaksavan vaikka vetävätkin aika huolella edeltävänä päivänä. Itestä ei olisi moiseen enää, kun sekin tullut koettua ja mun kohdalla se tarkoittaa yleensä sit rokulipäivää tai sitten olen vetänyt parantavia salaa. Rakennusalalla se ei nyt ole mitenkään uus juttu. Nyt oon ollut työttömänä jo useamman vuoden. Kuntouttava työtoiminta pitäis alkaa tän kuun aikana ja sitä odotan “innolla”, tulee jotain muutakin sisältöä näihin viikkoihin. Täysipäiväiseen työhön en kykenisi juuri tällä hetkellä. Kokeiltu on.
Mut hiljaa tässä voimia keräillen palaan ehkä vielä työelämäänkin, tosin alanvaihto on edessä johtuen loppuun kuluneista polvista ja perhanan perjantai pulloista!
Nyt on hyvä olo kaikin puolin ja pitkälti tän plinkin ansiota, et uskon jatkossakin pystyvän kohtaamaan nää viikonloput pikkasen enemmän järki mukana touhussa, jos alkaa tuntumaan “siltä”
Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta tällä hetkellä ei ole hinkua aa:n toimintaan mukaan. En jaksa ruveta käymään läpi menneitä asioita, jotka olen jo käsitellyt, vain siinä toivossa, että joku tulokas sen ansiosta raitistuisi. Vähän sama ja ei ollenkaan sama juttu kuin että en muistele entistä tyttöystävääni, Se kuuluu historiaan. Toki täällä käyn lueskelemassa samankaltasia juttuja, mutta täällä voin valita, luenko jutun loppuun vai en. Eniten aa:ssa itseäni häiritsee dialogisuuden puuttuminen - mikä toisaaltaan on ymmärrettävää, ettei kokouksista tulisi koko päivän/yön pituisia. Itselleni tuntuu toimivan metsänreunan miehen itsesuggestio vaimikäsenytoli (ei kovin aa:laista), kahdenkeskeinen terapia päihdehoitajan kanssa ja plinkki siihen päälle. Monta moduulia siis.
edit: Lisättäköön tärkeiden juttujen listaukseen aiheesta lukeminen. Siis kirjat, jotka alkoholismia/riippuvuutta käsittelee. Enää en ole niitä lukenut, vaikka sen Lähteen kirjan voisikin lukaista. Mutta muutaman vuonna ennen raitistumista tullut joku viitisentoista eri kirjaa lueskeltua. ‘Viimeinen Pisara’ viimeisimpänä.
Huomenta ja hyvää alkavaa viikkoa, TM. Tämänhetkisestä työttömyydestäsi huolimatta - ta ehkä juuri sen takia - sulla on oikeastaan ihanteellinen tilanne saada päihdeasiasi hallintaan. Mielestäni sinun ei tarvitse etsiä mitään erityisiä syiden selittelyjä mihinkään suuntaan koska uusi elämäntilanteesi vaatii keskittymistä oleelliseen isompaan muutokseen. ja tämä onnistuu takuulla parhaiten selvin päin.
Tuleva työtilanteesi on tulevaisuuden murhe. Nyt ensin kuntoutukseen ja sitten vaihtoehtoja miettimään. Itselleni oma työkyvyttömyyseläke sopii hyvin. Ei turhaa stressiä turhista työkkärin “ohjelmista” joissa palaa aikaa ja jotka eivät johtaneet mihinkään. Kokeiltu on. Tosin vielä juovana aikana, joten en tiedä miten olisi mennyt jossen… OK, ollutta ja mennyttä.
Raaka tosiasia on ainakin täällä , että ollessaan liian kauan poissa työkuvioista paluu omalle alalle on mahdotonta tai ainakin erittäin vaikeaa. Kun lisäksi ikää on “liikaa” niin parempi myöntää faktat. Tai todellakin vaihtaa alaa jos on vielä edellytyksiä esim iän puolesta.
Mutta! Ei säännöllinen palkkatyö mikään edellytys tasapainoiseen elämään mulla koskaan ollut. Eläkkeelläni pärjään ainakin sen verran kuin pitääkin. Ei suuria taloudellisia hyppyjä eikä suuria hankkeita tai ulkomaanmatkoja. Näitä en onneksi tarvitsekaan. Ihan yksinkertaisesti siksi, että kaikki on jo ollut ja koettu. Minimalistinen elämäntapa sopii itselleni aivan yhtä hyvin. Yksilöllistä toki ja jokaisen oman arvomaailman asia.
Mulla on ollut menneinä vuosina aika paljon erilaisia vapaaehtoistouhuja. Paraikaa pari hommaa kehitteillä joista enemmän muutaman viikon päästä jos lähtevät käyntiin.
Sulla on kyllä hieno taito poimia tuolta juuri ne asiat esille, mitkä eniten kaivertaa mieltäni. On jotenkin lohdullista, et joku ymmärtää, kun oma riittämättömyys saa aikaan sen että sitä syyllistää itseään lähes kaikesta.
Työtön, saamaton juoppo! Siinä pähkinänkuoressa Minä.
Totuushan on se, että vielä 90-luvun lopulla mulla oli oma firmakin, pieni mutta pippurinen. Olin menossa lähes aina ja virtaa riitti kuin pienessä kylässä. Sitten tuli lama ja sen pyörittäminen kävi liian hankalaksi, palasin palkkatyöhön takaisin.
Mulla ei ole mitään tarinaa että menetin siinä tilanteessa kaiken, niinkuin monilla konkurssin tehneillä. Menetin ne vasta paljon myöhemmin, juomalla.
Toi kuntouttava työtoiminta on alkuun vain sellaiset kaks pv/viikossa 4 h/pv. Se on A-klinikan, työkkärin ja sossun yhteistyössä muodostettu hanke, ainakin näin mä olen sen ymmärtänyt. Sitä sit punnitaan tasaisin väliajoin, et lisätäänkö päiviä jne. Maksimissaan 2 vuotta kestävä juttu. Siinä ajassa sit pitäisi jo tietää että onko valmis työelämään vai jotain muuta ja kaikkea sellaista…ei jaksa miettiä vielä niin pitkälle kun ei se ole vielä edes alkanut.
Omalla kohdallani otan sen vastaan mielelläni, olen jopa soitellut perään kun sen piti alkaa jo ennen vuodenvaihdetta.
Nyt sit luvattiin et helmikuun aikana.
Sitten kun/ jos aika on otollinen kokeilla paluuta työelämään, niin en enää pysty jatkamaan ammattiani (laatoittaja) vaikka siinä hyville ansioille pääseekin. Noi polvet on tosiaan p*skana ja muutenkin, ei jaksa kiinnostaa enää koko homma. Vajaat 20 vuotta sitä riitti. Teen kyllä yksittäisiä pieniä keikkoja aina silloin tällöin, tutun tutulle jne.
Se että mitä sit mahdollisesti tilalle, niin oikeassa olet et se ei ole tämän päivän murhe.
Mut joo, tässä on tullut katsottua omaa napaa niin herkeämättä, et olen täysin unohtanut huomioida muitten saavutuksia ja ainakin yory, onnittelut hienosta yli 16 kuukautta kestäneestä raittiudesta! Muitten kohdalla en tiedä (en löytänyt) et kuinka pitkään on kuiva kausi kestänyt, mut ilmeisesti kirjoituksista päätellen pitkään! Onnittelut myös teille ja sulle andante! On niin fiksua tekstiä että…
ps. mulla sama kirja tossa pöydällä, Viimeinen Pisara. Ei ole toi Minnesota mun juttuni, vaikkakin hyvää tekstiä muutoin. Jäänyt nyt vaan kesken kun tuli tää plinkki tähän kuvioihin mukaan.
Se on hyvä sijoitus, tunnollisesti omaksuttuna sieltä saatu ammattilaisen tuki tuo rahat ja ajan takaisin moninkertaisena.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Unohtu koko rasti tänään kun aamu lähti käynttiin energiaa täynnä, kiitos muistutuksesta
Alkanut toi uni olemaan sen verran säännöllistä et jaksaa taas touhuta ihan toisella tapaa.
Ongelmahan on nääs siinä, et jos otan vkl. ni jää helposti päälle kun maanantait alkaisi tasoittelemalla, et kykenee edes johonkin. Mut jos menee vkl. raittiina, menee kyl sit koko seraava viikkokin. Sillee mun kohdalla.
Tästä tulikin siivous- ja pyykkipäivä radio taustalla soiden, muuten alkaisin varmaan viheltelemään.
Sen verran hyvä fiilis on nyt.
Mut lainaan kuitenkin,
Tuo täytyy pitää mielessä et jalat pysyy tukevasti maassa!
Tosta kahdenkeskeisestä terapiasta. Niin täällä siihen ei ole muuta mahdollisuutta kuin A-klinikka, ja sitä en ole kokenut koskaan millään tavalla auttavaksi tahoksi omalla kohdallani.
Puhuvat kuin olisin joku tarhaikäinen poikkeustapaus ja todellisista alkoholistien helvetistä niillä ei ole sen enempää tietoutta teoriassa kuin minullakaan. Käytännön puolella olenkin jo melkoinen ammattilainen.
Ainut terapeutti, joka ymmärsi alkoholismini ja siitä seuranneen stressistä seuranneen masennuken oikealla tavalla, oli pari vuotta sitten aikuispsykiatrian poliklinikalla ollut lääkärini.
Hänen kirjoittamillaan resepteillä lääkityksenikin aloitettiin, mut totesi bentojen, tässä tapauksessa Diapamien käytöstä aika hyvin;
Mun kohdalla ne ei ole päässyt koukuttamaan. Joissakin tilanteissa auttavat, mut jokapäiväisessä käytössä hyöty muuttuu nopeasti uudeksi ongelmaksi. Sekin koettu.
Terapia lopetettiin kun katsottiin ettei siitä ollut juurikaan apua alkoholismiini ja en edes siihen apua hakenut.
Jotkut ovat varmaan lukeneetkin eri palstalla kirjoituksiani, et vajaan parin vuoden aikaisena hotojaksona mulla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö, sen asian löytäminen oli aika harppaus eteenpäin elämässäni, koska on aika myrkkyä hermoille hoitamattomana ja pelkäksi masennukseksi luokiteltuna. Jos ei tiedä siitä mitään, kannattaa googlettaa! En ala tähän siitä mitään linnkejä laittamaan kun on ihan eri asia kuin mistä täällä kirjoittelen.
Heippa TM. Tuo allekirjoitukseni viisaus muutoksen pysyvyydestä on antiikin filosofiasta (Heraklit) napattu ja auttanut itseäni monessa tilanteessa. Etenkin kun olen parantumattomana optimistina sisäistänyt, että muutokset voivat olla myös positiivisia - ja ihme kyllä ovat raittiina aikana pääsääntöisesti olleetkin!
Jollain lailla olen vakuuttunut siitä, että jalkasi pysyvät maassa. Ihan ilman liikoja pyytämättömiä neuvomisia tai joitain konsepteja tai aputahoja joihin et itse tunne vetoa.
Mulla on aikalailla samantapainen reitti takanani. Myös paljon menettänyt juomisen takia, terveys onneksi palautui aika hyvin arkioloihin ja itse määrittelemiini tehtäviin ja puuhasteluihin riittäväksi. Mullahan oli melko hyvät mahdollisuudet päätyä invalidiksi polyneuropatian takia eikä muistikaan pelannut kunnolla vielä n. 6 vuotta sitten. Kaikki parempaan päin nykyään. Ja parasta tässä, ettei edes tarvitse tehdä mitään kuperkeikkoja. Kunhan vain jätän ryypyt väliin.
Tutulta myös kuulostaa tuo itsensä syyttäminen entisistä mokista ja siksi ymmärrän hyvin ettet halua pureskella entisiä loputtomiin. Pyöritään kehässä eikä päästä tippaakaan eteenpäin. Itselläni oli ja on tähän työkaluna liiketaloustieteessä käytetty “nollapohjabudjetointi” sovellettuna. Lähdetään puhtaalta pöydältä ja keskitytään oleelliseen nykypäivän tilanteen mukaan - vähemmän mennyttä vuotta huomioimatta. Toki vanhasta kannattaa poimia hyvät seikat mukaan, niidenhän perustalle olen nykyisen päihdevapaan elämäni rakentanut.
OK, oli miten oli - kiva kun olet mukana täällä. Sinua askarruttaviin teemoihin on ollut paljon eri ketjuja ja hyviä mielipiteitä ja näkemyksiä. Pitää vähän plärätä niin muistuu taas mieleen. Jengihän on vaihtunut vuosien varrella, muutama toki on vieläkin mukana. Ja aika moni myös lukee näitä pompahtaen sitten yllättäen taas näkyviin.
Oletko kirjoitellut muille plinkin osioille? Jos olet niin käyn kurkkaamassa.
Mielenkiintoinen toi sun liiketalous-juttu! Enivei, jälleen kerran tulkitset asioita silleen, kun ne yritän ilmaista.
Se että omalla kohdallani ei toiminut esim. juurikin A-klinikka, niin johtunee siitä että olin jo kaiken läpikäynyt psykiatrian kanssa, siis hoitajien että lääkärini. Musta oli turhauttavaa mennä elämässä kokoajan vaan syvemmälle menneisyyteeni, kun välillä tuntui ettei ketään kiinnosta mun tulevaisuus.
Toisille se silti voi olla suunnaton apu, ei siis kannata vetää mun mielipiteistä sen suurempia johtopäätöksiä.
Mä tulin ekan kerran tänne Plinkin sivuille 4.2. “Uusi” lopettaja ketjussa. Siinä kirjoittelin elämänkertaani läpi kuin jotain kirjaa, en tiedä. Se vaan jotenkin helpotti silloin kun oli juuri ensimmäinen selvä päivä ja luja päätos, et nyt saa helvetti loppua tää ryyppääminen, tavalla tai toisella. Mä en oo edes ite käynyt niitä enää lukemassa. Olin silloin aika epätoivoinen ja pihalla ku lumiukko räntäsateella. Jostain oli aloitettava.
No joo, muistin ihan väärin mut kuitenkin. Se oli mun ensimmäinen kosketus tälle sivustolle. (En jaksanut lukea mitä olen sinne kirjoitellut, mut raittius ajatuksena jokatapauksessa.)
Kun silloin päätin etten ota mitään tulevana viikonloppuna, ja se päätös piti!
OK, käyn lukaisemassa. Kirjoittelu on minullekin tärkeä keino jäsennellä asioita ja palauttaa niitä mieleen. Yksi tapa käsitellä mietteitään. Jostain olen napannut sellaisenkin mietteen, että kaiken minkä voi pukea sanoiksi voi myös ottaa käsittelyyn. Pitää paikkansa, mutta joskus on hankalaa tunnistaa sitä mikä kengässä hiertää.
Alussa mulla oli sellanen fiilis, että seison jonkun valtavan sumuisen kasan edessä enkä ollenkaan tiedä mistä aloittaa. Onneksi oli ammattineuvojat apuna kokonaisuuden pirstomiseksi ja oikean aikataulun luomiseksi. Näihin mulla on vieläkin hyvä kontakti, muttei akuuteista syistä. Hyvä pitää ovia eri suuntiin auki.
Sama juttu, siksi toistelen täälläkin jo opittua, vaikkain omin sanoin. Silleen miten olen ne itse ymmärtänyt.
Jospa niistä saisi joku kenties ajateltavaa ja ehkä apuakin aloittaessaan käsittelemään juomattomuutta ajatuksena raitistua, mikä onkin helpommin sanottu kuin tehty.
Siksi toivon kaikille nimenomaan voimia kohdata asiat selvinpäin, koska ylämäki voi olla paikoin jyrkkäkin.
Kyllä se vaan niin on, et tuo ruoka ja lepo ovat ihan yhtä tärkeitä “lääkkeitä” siinä missä mikä tahansa.
Tänään on tullut touhuttua melkein liikaakin jo. Oppinu tunnistamaan milloin on vaarana päästää homma ylikierroksille eikä sekään ole hyväksi, koska tasapainoilemisestahan tässä on lopulta kysymys. Mielen tasapainosta.
Luulen et se on niitä ensimmäisiä edellytyksiä, mitä on syytä oppia itsestään, jotta paraneminen voisi yleensäkään alkaa.
Tämähän on nyt juuri lainattua siitä HALT:sta, jonka vasta oivalsin ja hyvä että niin kävi. Ei liikaa yhdelle päivälle.
), joten ei siinä vielä kunnolla pääse hommaan kiinni. Joten kannattaa, jos siis menet, käydä useampi kerta, että pääsee kunnolla mukaan. Itselleni aa ei istunut silloin kun siellä muutamia kertoja kävin. Ja tällä raittiudella en ole käynyt, koska en ole kokenut tarpeelliseksi. Mutta oven pidän auki siihenkin suuntaan, jos tilanne muuttuu. Mikään ei ole niin pysyvää kuin muuttuvuus, lukee andantenkin viestien perässä.