Perjantai ilman pulloa...

Me Lopettajat
1

Ensimmäinen viikko ja vähän ylikin ilman pisaraakaan takana. Pahimmat fyysiset vieroitusoireet meni aika lailla nopeasti ohitse (suurimman osan ajasta nukkuessa) ja nyt onkin kyse lähinnä siitä, et miten jatkaa tästä eteenpäin ilman että on jatkuvasti hoettava sisimmissään, et älä juo tai edes ajattele sitä ja vältä kaikkea mikä liittyy juomiseen, myös ystäviäsi jotka viettävät vähintäänkin viikonloput suht kosteissa merkeissä. Mun kohdalla se tarkoittaa sitä, et vältä melkein kaikkea koska viimeiset 10 vuotta ovat menneet käytännössä täysin alkoholin määräämänä, oli kyse sit mistä tahansa mihin olen ryhtynyt. Hemmetin yksinäistä touhua siis ja siksipä täältä on hyvä ponnistaa.

Luin tossa parin päivän aikana muilta sivuilta lukemattomia tarinoita ja täytyy sanoa että eilen illan päätteeksi tuli suorastaan huono olo, kun silmät aukesivat viimeinkin siihen, että kuinka syvällä montussaan sitä onkaan ja millainen ylämäki tässä on vielä edessä taitettavana, jotta voisi edes puhua raitistumisesta. Siksipä ajattelin aloittaa puhtaalta pöydältä tavoitteenani pysyä päivä kerrallaan selvänä, niinkuin monilla muillakin ja pidän siitä kirjaa pieneen seinäkalenteriini, johon merkkaan joka aamu uuden rastin symboliksi siitä, että lupaan itselleni olla juomatta tänään.

Nyt on siis jo toinen viikonloppu edessäni, mistä selvittävä kunnialla vaikka tiedän että houkutuksia on luvassa ja vaikeuksia selvittää sitä muille, etten tosiaankaan ole nyt ottamassa, en tulossa baariin tai muutakaan vastaavaa.

Se on mun kohdalla ainakin suunnattoman raskasta selitellä ja kierrellä kysymyksiä, koska en halua julistaa mitenkään olevani nyt raittiuden tiellä ja viinaa en enää juo, sillä enhän voi tietää mikä tilanne on ens viikolla?
Asiaa pahentaa vielä se seikka, ettei tämä ole todellakaan ensimmäinen kerta kun olen sanonut lopettavani ja kas kummaa, seuraavana vkl. olenkin taas jo tuoppi kourassa kaiken lupaamani unohtaneena.

Nyt on vaan jokin toisin, tunne on hyvin erinlainen kuin monesti aiemmin. Kumppanini, joka ei lupauksiini ole enää aikoihin ottanut sen suurempaa kantaa, koska joka kerta lupaukset ovat kestäneet sen viikon pari, niin hänkin kannustaa koska vissiin huomannut, et nyt “tosissaan” myös tarkoittaa sitä, vilpitöntä halua ottaa vastaan kaikki tuki ja päästä eroon tästä kierteestä, joka syö ja nakertaa kaiken ympärillään tuhoen.

Olisi mukava kuulla miten te, juomisen äskettäin lopettaneet ja muutkin suoriudutte näistä sudenkuopista, eli esim. viikonlopuista tai muutenkin juhlapyhistä ym. vastaavista, joihin yleensä kuuluu alkoholi kuvioihin silloin kun on suurkuluttaja, tai siis tarkemmin sanottuna alkoholisti, joka yrittää tavoitella raittiutta ilman sen suurempaa meteliä asian ympärillä?

Tsemppiä kaikille teille, jotka valinneet ryyppäämisen sijaan selvän viikonlopun! :slight_smile:

2

Miten sattuikin näin! Just telkkarissa Studio55 aiheena “liika on liikaa…miten eroon alkoholista”! :slight_smile:

3

Heippa.

Juurikin samoja asioita pohdiskelen, mullakin toinen selvä viikonloppu edessä. Jään lueskelemaan muiden vastuksia kun itse kysyin just samoja tuolla “omassa” ketjussani. Mitään neuvoja en osaa antaa, mutta vertaistukea tulee täältä ja tosiaan, mennään päivä kerrallaan eteenpäin. Hienoa että olet alkanut ajattelee asioita, se on askel eteenpäin!

Lyyli Romu

4

No hei Lyyli ja kiitos kannustuksesta, sitä samaa sinulle :slight_smile:

Ei näitten asioitten kanssa kannata jäädä yksin pohdiskelemaan ja on hienoa että täältä saa ja tänne saa kirjoitella omista fiiliksista ja lueskella muitten ajatuksia.

Itellä nyt helpompi vkl. tiedossa kun emännällä vaihteeksi vapaata ja hän ei juurikaan itse juo kuin satunnaisesti jonkun kerran vuodessa. Eli sauna, ruokaa ja Voice of Finlandia ym. hömppää telkkarista.

Huomenna lupasin mennä lenkille kaveriksi kun voimat antaa vihdoinkin mahdollisuuden. Itse se käy aika säännöllisesti ja houkutellut mua mukaan kovasti oman parhaani takia, mut aina tuo rakas kumppanini alkoholi on ollut siinä välissä, tai mennyt siis etusijalle, joten hänkin hyvin innoissaan kun on suht selvät suunnitelmat tiedossa koko viikonlopuksi.

Mutta tästä kun taas selvitään yli, niin maanantai kiittää takuulla kun saa aloittaa viikon ilman pahaa oloa ja pelkoa katsoa tilin saldoa ym!

Tsemppiä sinulle ja kaikille muillekin :slight_smile:

5

Tervehdys ja tervetuloa!

Onnittelut ekasta viikosta! Tänne kirjoitteleminen on tietynlaista sielunhoitoa ja “mukava” lueskella toisten kokemuksia ja mietteitä, avartaa omaakin näkökulmaa melkoisen lailla!

Itsellä todella samankaltainen fiilis. Monta lopettamisyritystä takana. Monen monta krapula-aamua kun olen todennut itselleni että juominen ei sovi minulle, silti aina kuitenkin palasin lähtöruutuun (toivottavasi en enää). Olen kertonut aikaisemmin kavereilleni, vanhemmilleni ja puolisolleni että aion vähentää saati lopettaa alkon kokonaan koska “tajuan” miksei se sovi minulle. Aikaisemmin en vain osannut hakea apua, omaan kuntoutumiseen en täysin koe osaavani suhtautua kunnolla vieläkään mutta tavoitteenani on tosiaan nyt saada niitä selviä päiviä päivä kerrallaan. Tärkeintä on luvata itselleen, ei kenellekään muulle. En ole kertonut tavoitteestani vielä kavereilleni, vaan muutamalle henkilölle. Tuntuu että se taakka lisääntyy kun yrittää vakuutella kaikkia ihmisiä omaan juomattomuuteen ja heidän silmistään on nähtävissä se sääli ja ajatus että “noinkohan nyt on”.

Tämä on kyllä hankalaa kun niitä houkutuksia on! Vaikka loppupeleissä itse sen päätöksen tekee, on ympäristöllä erittäin suuri vaikutus kaikkiin päätöksiin jos ei ole tarkkana. Itsellä aina käynyt niin, että kun viime viikonlopun morkkikset on selätetty niin ne omat tavoitteet ja halu raitistua siirtyy tulevaisuuteen, koska enhän nyt haluaisi missata tätä viikonloppua olemalla selvänä! Tai niin ainakin ajattelen ensimmäistä olutta korkatessa. Aina se sama kaava kuitenkin toistuu ja herään seuraavana päivänä katuen sitä etten vaan jäänyt kotiin ja vaikka kirjoittanut tänne viestiä. Herään ahdistuneena vaikka mitään kummallista ei olisi tapahtunut. Kun saan kömmittyä sängystä ylös niin en nää missään mitään kaunista, kaikki tuntuu hirveältä ja tuskailen sohvalla koska en saata saada edes nukuttua. Vaikka tiedostan sen aina miltä seuraavana päivänä tuntuu jos lähden juomaan, se ei tunnu olevan tarpeeksi kova syy jäädä kotiin. Aina sitä löytää itselleen niitä syitä miksi nyt VOIN lähteä juomaan.

Nyt parin viikon jälkeen olo on ihan hyvä ja olen saanut apua antabuksesta sekä a-klinikalta. Silti minusta tuntuu tänään että haluaisin juoda ja lähteä juhlimaan. Omassa ketjussani pohdin näitä fiiliksiä kanssa ja syitä olen nyt yrittänyt hahmottaa miksi se mielenlujuus ja aikaisemmat huonot kokemukset eivät yleensä ole toimineet itseni vakuuttamisessa että iltaan lähteminen on tosi huono vaihtoehto itseni kannalta. Kai se on kun tätä vähän parempaa olotilaa on havaittavissa ja on antanut itselle anteeksi aiemmat töppäilyt, niin haluaa jotenkin palkita itsensä tai kuvittelee että tämä kerta olisi jotenkin erilainen. Tiedostan että triggereitä on paljonkin tänä viikonloppuna. Antabus on yksi apu itselle. Monet sanovat että keksi jotain muuta tekemistä, mutta välillä se tuntuu hankalalta kun keskittyminen saattaa olla vain siinä juomisen ajattelussa. Itsensä pakottaminen esim. liikkumaan on hyvä keino, mutta siinä pitää tosiaan selättää se juomisen ajatteleminen ja jotenkin siirtää keskittyminen siihen toisenlaiseen toimintaan. Mukavien, itseä kiinnostavien juttujen tekeminen auttaa, mutta tässä on välillä sama ongelma kuin edellisessä, keskittymiskyky herpaantuu ja asia ei välttämättä innosta samalla tavalla. Pohdinkin ketjussani aikaisemmin että olenkohan menettänyt osittain kykyni nauttia asioista selvinpäin, kun monesti tuppaan miettimään että “muutaman oluen jälkeen tämäkin homma olisi mielenkiintoisempaa tai tämäkin musiikki kuulostaisi paremmalta”.

6

TMS72 kirjoitti

Sinähän olet jo raitistunut! Nyt on vain jatkettava hyvin alkanutta uutta elämää, ja päivä kerrallaan se tosiaan on mahdollista.

Minulla taas oli tilanne se, että juomakavereita ei enää ollut yhtä lukuunottamatta. Ei ollut selitettävää muille kuin puolisolle, eikä hän pannut vastaan, kun kerroin lähteväni AA-palaveriin. Sellaiseen menon olen ohjelmoinut myös tämän päivän iltaan. Hesassa niitä on tänään parikymmentä. On mukava tunne mennä tapaamaan saman ongelman ratkaisseita tovereita. Heistä olen saanut joitain läheisiä ystäviäkin ja jopa perheystäviä. Ja on aina terveellistä nähdä ensikertalaisen tulevan tai kuunnella jonkun juomareissuiltaan palaavan kertomia karuja tosiasioita alkoholin vaikutuksista. Kaikki juomaan palanneet eivät tietenkään palaa, jotkut heistä kuuluvat niihin pariin tuhanteen työikäiseen mieheen, jotka kuolevat alkoholiin.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

7

Tervehdys ja kiitos kirjoituksestasi kakanola!

Oli niin tyhjentävä vastaus etten oikein osaa siihen mitään lisätä, olemma näköjään suht “samassa veneessä” tän voimia vaativan päätöksemme kanssa.

Se tässä todellakin nakertaa mieltä, kun elää tätä päätöstä melkeinpä tunti kerrallaan ja jos nyt olisi tavallinen perjantai ilman minkäänlaisia lupauksia mistään, olisin jo todennäköisesti hakenut laatikon bisseä lähikaupasta ja alkanut viettämään perjantaita omin nokkineni kaikessa rauhassa itekseni, yksin kotona!

Se että kun kirjoitin että tää tulee olemaan “helpompi” vkl, kun emännällä vapaata, niin ei sekään ole mikään tae että olen luvannut sitä sun tätä, olen luvannut jo niin monta kertaa.
Emme asu yhdessä, niin on voinut tavallaan tehdä silleen ku ite huvittaa, mutta tietäen kunka pahasti samalla silloin loukkaan toista. Alkoholisti ei vaan mieti asioita kovinkaan usein järkevästi, jos milloinkaan :frowning:

Eniten juuri nyt syö miestä kun harrastuksiini kuuluu aika säännöllinen biljardin pelaaminen ihan kilpailutasolla ja parempaa vkl. viihdettä ei juuri voi olla kuin hyvät kaverit, olutta ja bilistä! Nyt on jätettävä katkerat hyvästit sille touhulle, koska ei mulla ole pienintä mahdollisuuttakaan yrittää liittyä seuraan limulasini kanssa ja olla olevinaan ettei tässä mitään, kaikki ok. Viikolla se on eri juttu, yleensä juonut yhden tai kaks olutta pelaamisen ohessa kun autolla liikuskelen. Nyt viikolla join vain vettä ja sanoin kaverille ettei maistu, pientä breikkiä bissen suhteen kun ei se mikään pieni ongelma hänellekään ole. Raittiuspuheet jätin sikseen ja pidän nyt kerrankin tämän aiheen omana juttunani päivittelemällä fiiliksiäni tänne Plinkiläisten kanssa.

Mut todella hienoa saada kohtalotovereita ja tukea täältä, yritän parhaani mukaan kannustaa itsekin muita, koska yhdessä näitä kysymyksiä ja vastauksia on paljon helpompi käsitellä kuin mietiskellä yksin päänsä puhki.

Tsemppiä ja voimia sullekin! :slight_smile:

8

Moi Lomapuisto :slight_smile:

No joo, raitistunut ja raitistunut…ainakin yritän elää asian kanssa nyt sen verran tosissani, etten lähde mukaan edes kokeilemaan kestänkö kiusauksia ja tälläkertaa yritän seistä sanojeni takana, en tyhjien lupauksien.

Saat kyllä kuullostamaan tuon AA-toiminnan sen verran kiinnostavalta että olen ainakin puolestasi onnellinen.
Oma lähestymiseni saa nyt odottaa kun suunnitelmat muuttui sen verran, että vietämme nyt illan ihan mun tykönä, luuri kiinni ja ajatukset toisaalle, siihen pystyn juuri tänään.

Tuo teksti kyllä laittaa miettimään. Olen kuullut niin paljon siitä, että sopii toisille ja toisille ei.
Luulen että olen viisaampi ens viikolla asian suhteen. Täällä päivät ovat ti, pe. ja la.

Hauskaa vkl! :slight_smile:

9

Kyllä on hieno fiilis kun ilta meni lopulta suunnitellusti ja rennoin mielin. Päivällä ja varsinkin iltapäivällä oli kaikki todella tunteiden sekamelskaa, ei meinannut saada ajatuksia kuriin millään. Järki kuitenkin voitti ja tästä on hyvä ammentaa huomiseen.

Voin sanoa että lähtökohdista poiketen tää oli sittenkin tiukempi perjantai kuin edellinen. Oli todella voimia koettelevaa pysyä päätöksessäni kun nyt ei ollut rahasta eikä mistään muustakaan kiinni ja tyttöystäväkin soitti pääsevänsä tulemaan vasta vähän myöhemmin. Ois voinut vaan ottaa ja lähteä kavereitten matkaan. Mutta enpä lähtenyt ja olen tyytyväinen kun taas on yksi mieliteko ja päivä selätetty.

Omalla kohdallani ehkä paras apu oli lopulta kunnollinen lämmin ruoka ja siihen pienet päikkärit. Herätessä olikin jo ihan toisenlaiset ajatukset eikä viinapirukaan enää kolkutellut mielessä.

Tsemppiä ja voimia toverit! :slight_smile:

10

Hienoa, että annoit järjen voittaa viinan kutsun. Huomenna, kun heräät, niin kiität itseäsi viisaasta päätöksestä.
Kysyit aiemmin, että miten vastustaa kiusausta viikonloppuisin jne. Pitkälti olet vastannut itse itsellesi. Hömppää, lenkkeilyä tai muuta tekemistä sekä tärkeintä: järjen äänen kuuntelemista. Sitten, kun onnistuu pysymään irti pullosta, niin saa kuvailemasi hienon fiiliksen. Siitä sitä sitten pitäisi mennä pikku hiljaa eteenpäin. Helppoa se ei aina ole ja takapakkiakin saattaa tulla, kuten itselleni useasti. Mutta uskoisin, että kun vaan sitkeästi jatkaa valitsemallaan raittiuden tiellä, niin taakse jää se viimeinen känni. Sitten kun ei enää kaipaa kaljapulloa, niin voi täysin rennosti pelata bilistä limpparipullonkin kanssa.
Voimia sinulle kovasti!

11

Huomenta ja kiitos Aleksi kirjoituksestasi!

Oikeassa olet, oli mukava herätä ilman krapulaa ja ekat kunnon yöunet sitten aikoihin.

Taas yksi rasti ruutuun iloisin mielin ja nyt sentäs siirryttiin jo kaksinumeroisiin lukuihin, eli ensimmäinen etappi saavutettu! (toi laskuri tulee aamusta vähän jälkijunassa)

Se kun sanoit että olen pitkälti vastaillut itse kysymyksiini, niin se on vain tekstiä mitä saanut kuulla kaikki nämä vuodet eri ammattiauttajilta. Aika monta kertaa kun olen jo ehtinyt raitistua ja taas joutunut alottamaan pettyneenä alusta, niin osaan kirjoittaa kaiken kuulemani ja tiedän teoriassa koko homman idean, mutta soveltaa sitä käytännössä onkin ollut aina se kompastuskivi lopulta. Milloin mistäkin syystä.

Mä oon eräällä tavalla etulyöntiasemassa tietyn asian suhteen, nimittäin bongasin aikonaan chatistä ihan vahingossa yhden pähdealan työntekijän, kun yhteen aikaan en nukkunut lainkaan öisin. Se kun oli parasta aikaa saada juoda rauhassa ja kirjoitella kaikenlaista anonyymina.
En nyt tarkalleen muista miten kaikki alkoi, kun en ollut siis mikään vonkaaja, vietin ainoastaan aikaani siellä koska kaikki tavalliset ihmiset nukkuivat, paitsi juopot ja vuorotyöläiset. (hyvin paljon nimenomaan hoitoalan työntekijöitä)

Siitä on nyt jo yli kolme vuotta aikaa ja ollaan ystävystytty siinä määrin, et nykyään kirjotellaan kaikenlaisesta facessa ja hän jos joku on muhun jaksanut uskoa. Ja vaikka olen lukemattomat kerrat ratkennut uudestaan, niin aina hän jaksaa ymmärtää ja kuunnella, jos on hankalaa ja maailma näyttää mahdottomalta paikalta elää selvinpäin.
On nyt reissussa ja en viitti häiritä sen lomamatkaansa vaikka onkin laittanut muutamia kuvia ja kysellyt vointia.
Tovon että saan yllätettyä hänetkin positiivisesti sillä, että olen jälleen lopettanut juomisen.

Nyt onkin taas vahva tunne siitä, että suunta on oikea niin ajatuksena kuin käytännössäkin. Voin vain kuvitella millainen olo mulla olisi nyt, jos oisin eilen antanut periksi.

Tää päivä meneekin ulkoilun merkeissä kun kerran tuli luvattua! Ei vaan, ihan mielelläni mä ulkoilen jos vaan sää sallii ja ainakin tänne etelään luvattu jopa aurinkoakin. Saas nähdä, kun tarkotus lähteä vähä kuvailemaan Mathildedalin vanhaa kartanoseutua, (molempien harrastus).

Tsemppiä sulle ja kaikille muillekin!

12

On hyvä, kun tiedät, missä oleellinen vika on. Siltä pohjalta on hyvä lähteä ratkaisemaan käytännön sovellusta eri tavalla, jopa täysin toisin kuin tähän asti. Pelkkä päätös ei aina riitä, on otettava ensimmäinen askel ja ihan omin jaloin astuttava kynnyksen yli.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

13

Sinäpä sen sanoit. Siksi mä täällä olen ja lueskelen, kirjoittelen ja yritän oppia ymmärtämään tätä sairautta toiselta kantilta. Päätöksiä on niin helppo tehdä ja jonkun aikaa seistäkin niitten takana. Mut sen kultaisen keskitien löytäminen on vaikeaa ehkäpä juuri siksi, koska asetelmat ovat jo lähtökohtaisesti hankalat.

Kuusi vuotta sitten en tuntenut tästä kaupungista ketään. Nyt on tuttuja ja kavereita ihan riittävästi. Suurin osa käy töissä ja elää siinä mielessä normaalia elämää. Yksi asia vaan yhdistää tätä koko porukkaa, mihin itsekin kuulun. Kaikki vapaa-aika kuluu jokaiselta, ihan joka ikiseltä tutulta kännäämiseen jossain muodossa. Joko baarissa tai sitten jonkun luona. En siis tunne yhtäkään kohtuukäyttäjää kaveripiiristäni.

Ei ensimmäistäkään, jota voisi kysyä salille, lenkille, uimaan, luistelemaan, pelaamaan vaikka sulkista, tai ihan mitä tahansa muuta kuin kuluttaa aikaa baarissa. Karu totuus, mutta itsepähän olen seurani valinnut. Kaveriksi riittää jos osaa pelata bilistä ja sopeutuu muuhun porukkaan, puolin ja toisin. Niin se täällä vaan menee.

Ja ei se, että muutin pk-seudulta tarkoituksella pois juurikin edellä mainituista syistä kun siellä tilanne oli lähes identtinen, isommassa mittakaavassa vain, niin tehnyt sille asialle mitään, että niin vain löysin täältäkin miltei kaltaiseni juomarit. “Kyllä juoppo juopon tuntee”, vai miten se meni?

Eli jos ja kun tarkastelen tilannettani nyt ihan vakavissani, niin omaa syytänihän se on että viihdyn ja ajaudun seuraan, joihin kuuluu alkoholi ja kaikenlainen sählääminen siinä sivussa. Mut en todellakaan tiedä mitä tehdä asian kanssa. En vain yksinkertaisesti tiedä mitä tilalle? Ei ole mitään muutakaan…

Onneksi mulla on ymmärtävä puolisoni, sillä ilman häntä olisin tässä tilanteessa täysin yksin.

14

Kyllä sinä tiedät, eri asia sitten, mitä haluat.

Kerronpa vielä, että AA:lla on kahdenlaisia ryhmiä. Enemmistö on vain niille, joilla on oma alkoholiongelma, mutta on myös avoryhmiä, joissa voi käydä kuka tahansa. Sellaisissa käy esimerkiksi pariskuntia, joista toisella on alkoholiongelma.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

15

Mut haluun kyllä lisätä tohon vähän synkänoloisen viestin perään, et fiilis noin yleisesti on hemmetin hyvä.
Tuli reippailtua meren äärellä ja aurinko lämmitti mukavasti.
Alko ei ole edes käväissyt mielessä ja muutenkin vointi on suht passeli. Eli siinä mielessä asiat ovat juuri nyt niinkuin pitääkin ja toivoinkin.

Tsemppiä kaikille! :slight_smile:

16

Tiedänhän minä, mutta uhraukset ovat melkoisia asian suhteen. Tai sitten aika antaa vaan odottaa hetkeä, jolloin pystyn katselemaan vierestä kun muut päihtyy. Siitäkin on kokemusta, olinhan parhaimmillani sen 4kk dokaamatta.

Mut ei se mitään muuttanut kuin hetkellisesti. 4 viikkoa, kuukautta tai 4 vuotta? Riittää yksi väärä liike, niin ollaan jo pikana takaisin lähtökuopissa! Senhän me kaikki jo varmaan tiedämmekin.

17

Toivottavasti en häirinnyt olotilaasi, se kysymyslauseesi vain ihmetytti.
Ja minä puolestani ihmettelen, mitä melkoisia uhrauksia tarkoitat, jos löydät itsellesi raitista seuraa?

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

18

No et todellakaan häirinnyt, päinvastoin, niitä vastauksiahan minä juuri haen. Vaihtoehtoja tähän tilaan, mikä ei ole normaali selvinpäin sen enempää kuin kännissäkään enää.

Joku saattaa ihmetellä, et jos on pystynyt olemaan sen 4 kuukauttakin dokaamatta, niin miksi se ei jäänyt siihen yhteen viikonloppuun tai ryyppyputkeen? Sitä minäkin ihmettelen!

Mutta joo, vastaan siis tuohon AA-kerho juttuun. Niin aion kyllä käydä siellä, katsomassa jotta voisin kertoa mielipiteeni.
Tässähän on jo kaikki muut, A-klinikka, Katkaisuhoidot, psykiatrit ja tk. lääkärit jo kokeiltu. Antabus ei kohdallani vaikuttanut menooni mitenkään, oli ehkä hetkellinen hidaste.

Ne muutamat jaksot selvinpäin, kun pää toimi oikeasti kunnolla ja pystyi tarkastelemaan saavutuksiaan, niin yhtä asiaa se ei muuttanut. Seuraa joka ympärilläni oli tai mihin seuraan hakeuduin.

Uusia tuttuja ei tullut juurikaan kuin venetelakalta ku laittelin paattiani. Eipä sielläkään mennyt aikaakaan kun oli jo joku, joka otti puheeksi juhannusryypyt ym. Taas joutu puristamaan hammasta yhteen että sai edes pienen hymyn aikaiseksi.

Onko siis niin, että tässä tilanteessa ainut vaihtoehto on etsiä seuraa kaltaisistaan parantuneista alkoholisteista?
Jos näin on, niin olen kyllä hyvin hämilläni ja jotenkin pihalla, et mitä tässä täytyy tapahtua…

Siis ihan oikeasti.

19

Ei se ihme ole, jos olet hämilläsi. Muutokset ovat rankkoja ja kumma kyllä, kovin usein halutaan pitää kiinni entisestä tutusta kurjastakin, vaikka nähdään, että se ei ole hyväksi.

Kunhan olet käynyt paikkakuntasi ryhmissä joitain kertoja ja katsellut millaisia ihmisiä niissä on, joudut ratkaisemaan, haluatko sen, mitä heillä on vai haluatko pysyä niissä kaljaporukoissa. Molemmatkin onnistuu, mutta, jos sinusta ei saa juomaseuraa, kaljakaverit irtaantuvat yksi toisensa jälkeen sinusta.
Monen palaveripaikan seinällä on taulu “Tänään et ole yksin” ja myös “Ensimmäiset asiat ensiksi”

Hieno juttu, kun sinulla on vene, ei sellaista ole läheskään kaikilla.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

20

Hyvä ruoka, parempi mieli!

Tuumin tossa vähän koko juttua, ni tää meni nyt jotenkin pikkasen överiks.
Kyllähän mulla on viikolla useinmiten tekemistä ihan riittämiin, silloin ku jaksaa vaan ryhtyä.

Ongelmia tuottaa lähinnä nää viikonloput ja pyhät ym, siitä tuo nimikin…

Palaan takaisin kaavaan, päivä kerrallaan niin hyvä tulee ja tän päivän osalta se on jo hoidettu.
Ens viikolla sit se AA jne, asia kerrallaan.

Se kun mietin sitä eroa, et mikä naisten ja miesten välillä on suhteessa alkoholi ja ihmiset, niin luulempa että on huomattavasti helpompaa naisten keskuudessa löytää seuraa, josta saa muutakin tukea kuin pelkän ryyppykaverin?

Se että omat kaverini elävät miten elävät, on heidän valintansa ja kyllä tässä on syytä tarkastella omaakin ajoitusta, et mihin milloinkin nokkansa työntää. Olen ottanut tietoisia riskejä raittiina kausinani silloin, kun olen kuvitellut olevani tarpeeksi vahva sanomaan toistuvasti, ei kiitos. Siitähän sä varoittelitkin tuolla aiemmin, lomapuisto.
Myönnän kyllä että on ihan omaa tyhmyyttä mennä kokeilemaan onneaan varsinkin viikonloppuisin seuraan, jossa dokataan, huolimatta siitä et jotkut muutkin ovat liikenteessä autolla ja eivät siis juo.

Sehän meidät eroittaa, että heillä ei ole tätä ongelmaa, minkä itse tuntee välillä voittaneensa.
Tuskin heistä yksikään jaksaisi lukea riviäkään näitä keskusteluja, koska eivät voi ymmärtää koko asian olemassa oloa, alkoholismia sairautena.

Mehän ryypätään huvikseen ittemme lähes henkihieveriin välillä?