Olen juonut keskiviikosta alkaen, ja nyt sen takia, että pelottaa.
Ke, to ja pe join “vain” 6 olutta per pvä, mutta lauantaina normimeininki…
Pelkään itseäni, pelkään elämää.
Sanon sinulle: älä edes unelmoi aloittamasta uudelleen, kaikki paha tulee vain takaisin,
moninkertaisena…
Kun vain kehtaisi mennä AA:han takaisin…
Jos joku ymmärtää sinua, niin toinen alkoholisti koska hän tuntee sairauden vakavuuden ja metkut. Missähän näitä alkoholisteja on, no juuri siellä AA:ssa, eli sinne vaan grape ja aloitat toipumisen uudestaan.
T. Prottu
Kiitos, Prossa. Jos joskus tavataan, niin tarjoan raittiin illallisen ravintolassa, tai
pullakahvit. Ei nää jutut ole mitään leikkiä. Kyse on elämästä.
Kiitos tarjouksesta grape, hyvä mielihän tuosta tuli. Kyse on nimenomaan elämästä, siitä yhdestä ja ainoasta joka meillä on, siitä kannattaa pitää huoli.
T. Prozzo
Hyvä että pelottaa ja pystyy sen myöntämään. Siittä on hyvä aloittaa tervehtyminen kun oikein ottaa pohjakosketuksen ja silti järki pelaa. Mitään ei ole vielä menetetty. Itte joskus tuumasin kuinka sitä kehtaa mennä AA ryhmään kunnei pysty edes peiliin kattomaan. Huomasin ryhmässä että pöydän toisella puolella on aina joku joka on aikanaan russinyt samat asiat tuplasti pahemmin, kyennyt nousemaan samasta jamasta ylös ja toivottaa kaikella rakkaudella ja tyyneydellä tulokkaan tervetulleeksi.
Moi Grape. Hyvä, että tulit raportoimaan tuntemuksiasi. Komppaan ylläolevia etenkin siinä, että kannattaa ottaa mahdollisimman nopeasti yhteyttä entisiin tukijoukkoihisi. Täysin varmasti saat ymmärrystä tilanteeseesi ainakin kerhoissa.
Kohtalokkainta olisi jäädä paikoilleen märehtimään tapahtunutta. Toivon, että pelästymiseesi ei löydy muuta syytä kuin se, että huomasit vanhan kaavan olevan yllättävän nopeasti taas määrämässä elämääsi. Tuttua itsellenikin. Vajaa kolme vuotta sitten olin samantapaisessa tilanteessa. Sain itseäni kuitenkin niskasta kiinni ja menin raportoimaan retkahduksesta päihdeneuvojalleni. Tiivistettiin tapaamistahtia ja sain junan taas raiteille.
Ulos eristyneisyydestä ja uutta yritystä peliin. Tsemppiä!
Maailma pelottaa joskus. Useimmiten, ainakin kun homma johtuu juomisesta, huomaa ajan kuluesdsa että mielikuvituskin teki hiukan temppujaan; ei maailma niin paha ja pelottava olekaan.
Mutta, kun pelottaa, niin se pelko on todellista ja paha olo melkein käsinkosketeltavaa, ei sitä voi poistaa tietämällä ettei aihetta ole. Kaikki ottaa aikansa.
Älä anna periksi, luovuttamalla saa mukavamman olon pieneksi nousuhumalan hetkeksi, mutta edessä se on, ennemmin tai myöhemmin, selvän hetkenkin vastaanottaminen.
Tuskinpa AA-ryhmä sinua kaltoin kohtelee, lienevät nähneet ryypänneitä juoppoja ennenkin.
Mene ihmeessä takaisin.
Toisen, kolmannen, neljännen kerran. vaikka viidennenkin.
Mutta, älä myöskään epäröi muuttaa selviytymissuunnitelmaa ja asennoitumista juomiseesi ihan toisenlaiseksi, jos kuitenkin käy niin ettei ongelma poistu tuolla konstilla.
Paljon on mahdollisuuksia jäljellä, ja kaikki me olemme hiukan erilaisia, ongelmat ovat hiukan erilaisia, tavoitteetkin voi asettaa itse.
Mutta, ensin on joka tapauksessa parasta laittaa korkki kiinni ja funtsia sitten pahimpien höyryjen haihduttua mikä on tarpeen ja mikä vain vie aikaa elämiseltä… valmiita vastauksia ei välttämättä löydy, jotain on aina oivallettava itse omakohtaisissa asioissa.
Kiitos kannustuksesta ja hyvistä neuvoista!
Tästä se lähtee.
Jos tänään maanantaina voi olla ilman niin sitten tiistai on jo helppoa…
Niin ne ei ole. Viina vie tuhoon jos on alkoholisti. Itselläkin tuli sellanen pelottava tarve saada alkoa tänään vaikka kaikki ihan hyvin muuten ja sitten noita omista mokailuista tuli tosi paha mieli kaikkea kohtaan ja lääkäriin pitää mennä heti jussin jälkeen. On asioita miksi juominen ei ole enää kivaa ja se muu elämä on paljon parempaa ilman alkoholia. Usko se. Elämä kantaa.
Se viina ei kyllä sitä turvaa tuo vaikka niin luulee. Tuli mieli paeta tätä kaikkea…
…
Nuo sun sanat auttoi mua… 
Tsemppiä Punatulkku, kurjuus saa jäädä, tulkoon ihana raittius!
Tsemmpiä myös!
Moi Greippis! Lähes päivälleen kolme vuotta sitten mulla oli samantapainen tilanne. Takana kolme vuotta täysraittiutta ja sitten retkahdus. Jipiiiii! Sain homman parin päivän jälkeen hanskaan kun palautin mieleeni, että en joudu aloittamaan uutta raittiusputkea suinkaan nollapisteestä vaan retkahdusta edeltävän ajan pohjalta. Ei kukaan ota raittiina aikana saavutettua pois. Aivan sama onko kysymys päivistä tai vuosista.
Oli/on myös tärkeää pitää mielessään, että retkahdukset ovat normaaleja. Melkein tekisi mieli sanoa, että ne kuuluvat asiaan, mutta jätetään tilastot omaan arvoonsa. Sulle tsemppiä ja toivottavasti vähemmän hautovaa ukkosilmaa. Täällä on helvetillinen pätsi ja ukkosmyrskyjä luvassa. Pöh. 
Mielenkiintoinen näkökulma. Se on ihan totta ei niitä raittiita päiviä kukaan ota pois… Samoin kuin kännissä vietettyjä päiviä… 
Laskeskelee niitä yhteen, niin selviä päiviä on enemmän ainakin sun tapauksessa - tuossa kolmessa vuodessa siis. Oon ollut tässä suhteessani puolisoon selvinpäin suurimman osan ajastani. Sitä ennen suurimman osan hiprakassa tai kännissä… Mitä muistelen… Välillä otettiin itseä niskasta kiinni ja korkki kiinni viikoiksi. Niin se meni… Tuurijuopon elämää…
Mutta se kaksi vuotta kun oon taistellu tässä viinapirun kanssa selviä/raittiita kausia on enemmän kuin niitä retkahteluja… Eikä sitä mun puolta-vuotta raitista elämää joskus puolisen vuotta sitten kukaan pois. Nämä tulee siihen lisää sitten…
Hieno ajatus! Kiitos siitä!
Punatulkku & Co.! Kiitti lämpimistä sanoista. Mulla on taipumusta (entisen duuninkin jäljiltä) optimointiin ja ekonomiseen ajattelutapaan. Eli jos haluaisin arvottaa raittiita vuosiani jotenkin niin painotus keskittyisi ilman muuta ensimmäiseen vuoteen. Sen aikana saavutin eniten ja loin pohjan nykyiselle. Itse pidän mielessä, että raitistelu ei ole milläänlailla lineaarista touhua. Projektisointi eli suunnitelmallisuus oli aluksi tarpeen, mutta täytyy muistaa, että kaikenlaisella panostamisella=investoinnilla on myös rajahyötypisteensä. Eli jossain vaiheessa ei omasta mielestään mitään suurempia mullistuksia enää tapahdukaan. Tämä voi aiheuttaa turhautumista tyyliin “tässäkö tämä nyt oli”!
Sitten heitän toisenlaisen vaihteen päälle. Muistelen menneitä ja vakuutan itselleni, että tämänpäiväisen olemassa olevan kuvionkin voi nähdä edistyksenä. Vaikka olenkin menettänyt paljon. Menetykset tai toisille aiheutetut harmit eivät onneksi olleet sitä luokkaa ettei niitä voisi korvata. Alemmalla suoritustasolla ja pienemmällä budjetilla, mutta raittiina ja tyytyväisenä tämänpäiväiseen olotilaani. Joka mahdollistaa seuraavien askelten ottamisen elämänhallinnassa.
PS. Mulla on motivaatiosyistä käytössä itselleni armollinen laskentatapa raittiuden keston suhteen. Näen kolme vuotta sitten tapahtuneen muutaman päivän retkahduksen lipsahduksena. Eli lasken itselleni Juhannuksen tienoilla lasiin 6 vuotta “melkein” täysraittiutta. Onneksi en tippunut raiteilta kokonaan vanhaan malliin. Kävinpähän vain toteamassa kuinka turhaa ja älytöntä touhua ryyppääminen oli ja on. 
Mua lakkas pelottamasta tasan 3 kuukautta sitten kun sain katkolla pamia pariksi päiväksi. Ekaa kertaa elämässäni katkolla, tai pameissa. Sen jälkeen ei ole pelottanut tai tarvinnut pamia, saatika alkomahoolia.
Mutta 9 kuukauden päästä, jos ei nyt ihan pelota, niin vähän jänskättää, kun Viinapiru kömpii unohdetusta haudastaan vuositapaamiseen! Luvattu mikä luvattu… faustinen dilemma! 
Tai sitten tuo on vain yksi niistä miljoonista juopon tekosyistä, että pääsisi juomaan :mrgreen:
Älä ihmettele jos jossain vaiheessa mansikkapami-liuos tulee tutuksi toistamiseen.
Oli se kyllä sen verran hyvää, etten ihmettele että monelle mansikka maistuu! 
On se - hö hö… 
Paiholassa maistellut kanssa kyseistä herkkua(veivät sinne M1-merkkisellä lappusella ja isännöitsijän häädöllä)… Joskus aikoja sitten… Sieltä ambulanssilla etelä-suomeen asustelemaan toiseen vastaavanlaiseen paikkaan - sieltä 16 neliön koppiin etelä-suomeen. Siitä se uusi elämä alkoi taas täällä etelä-suomessa. Ei enää lauleta Leevin “Pohjois-Karjalaa” ravintolavaunussa kun matkataan junalla porukoilta opiskelujen ääreen - juuri sinne Pohjois-Karjalaan… Ne on mennyttä. Nyt on uudet kuviot… Raittiina ja pk-seudulla nykyään tytteli kainolassa asustelen. Urbaanisissa ympyröissä, miljardeja aivosoluja köyhempänä ja työkyvyttömyyseläkkeellä(kuntoutustuki)… Tässä on hyvä miettiä mitä isona sitten tekisi ja RAITTIINA! Saa nähdä mitä raitiselämä tuo tullessaan jos siihen kykenen…
…
“Selvästi juovuksissa”- kirja kädessäni. Onneksi en minä sentään
