Pelottaa, mitä on tulossa

Me Vähentäjät
1

Hei,

olen uusi täällä enkä ole tutkinut aiempia viestiketjuja sillä silmällä, että voisin sieltä löytää vastauksen ongelmaani.

Olen 58 v. nainen. Eronnut, asun yksin (ainoa lapsi muuttanut opiskelujen perässä), vakituinen työpaikka.
Olen käyttänyt alkoholia pitkään - voisi sanoa vuosikymmenet - tahti on kiihtynyt viime vuosina.

Sairastuin autoimmuunisairauteen vajaa 2 vuotta sitten. Hoitona uusi biologinen lääke, jonka takia olen tarkassa seurannassa. Laboratoriokokeet kerran kuukaudessa.

Näissä kokeissa sitten jäin “kiinni”. Maksa-arvot alkoivat nousta normaaleista viime keväänä, huippulukemat sain elokuun alussa viiden viikon ihanan kesäloman jälkeen. Koko loma meni tissutellessa tahtiin pullo valkkaria ja 4 olutta päälle päivässä.
Sain ehdottoman kiellon olla käyttämättä alkoholia. Mutta arvannette miten vaikeaa se oli pitkän juomisen jälkeen! Sinnittelin kuitenkin seuraaviin labroihin asti mielestäni (ja tilanteeni tuntien) aika hyvin. Juominen vähentyi paljon - vain viikonloppuisin repsahdin.
Elokuun mittauksessa labrat (ALAT, GT) olivat puolittuneet. Alat n. 120 ja GT n. 140. Syyskuun mittauksessa GT oli laskenut edelleen, mutta Alat noussut 142:een. Syyskuussa join ehkä vähän enemmän kuin elokuussa.
Näiden tulosten jälkeen sain lähetteen maksan ultraäänitutkimukseen, joka on ensi viikolla.
Olen aivan kauhuissani. En ole pystynyt olemaan täysin juomatta - vähentänyt toki olen.
Kertokaa joku, kenellä on tietoa, ovatko nuo arvoni jo sellaisia, että minulla voi olla alkava maksakirroosi?
Tai jokin muu kamala sairaus. Syöpä?

Olen ihan hajoamispisteessä, kun odotan tuota toimenpidettä. Vastaukset saan vasta lähes kahden viikon päästä lääkärikäynnillä.

Ahdistaa ja halu juoda on hirvittävä! Edes yhtenä iltana, jotta pääsisin tästä stressistä hetkeksi eroon. Myös työssä on tällä hetkellä äärettömän kiirettä ja stressaavaa. Tuntuu kamalalta olla menettänyt se ainoa rentoutumiskeino mikä minulla on ollut. Koen myös erittäin epäreiluksi lääkärin asenteen, kun hän vaatii yhtä äkkiä katkaisemaan juomisen, vaikka tietää, että kyseessä on sairaus. Lisäksi uhkaa lääkityksen lopettamisella (koska en ole noudattanut ohjetta olla juomatta).

Tiedän tilanteeni parhaiten. Olen tehny tosi urhean teon vähentäessäni juomista kuluneen 2,5 kuukauden aikana. Yksin, ilman mitään apua mistään tai keneltäkään. Tavoitteeni on päästä vähitellen tilanteeseen, jossa voin nauttia alkoholia viikonloppuisin. Ihan oikeasti siis haluan päästä juomiseni herraksi!

Nyt jyskyttää päässä yksi ajatus: jos repsahdan perjantaina - vaikuttaako se jotenkin tiistaina olevan ultran tuloksiin?

Tämä tuntuu varmasti sekavalta, mutta juuri sitä se on.
Olen kuin nurkkaan ahdistettu eläin. Haluan vapauteen, mutta omalla tavallani. Ahdistaa. Mitä teen.

2

Hei Capdeville.

Tervetuloa mukaan. Maksa-arvoihin saa joku osaavampi ottaa kantaa.

Tilanteesi on vaikea ja ansaitset kaiken tuen, joka saatavilla on. Yksin olen minäkin sen seitsemät viinipullot ja oluet kumonnut ja kiihtyvään tahtiin. Olen suunnilleen ikäisesikin ja syyllisyys siitä, että ei ole aiemmin saanut muutosta aikaan, on kova.

Mutta nyt meillä on tilaisuus.

Onko mahdollista ajatella, että tuo ”kiinni jääminen” onkin parasta mitä sinulle saattoi tapahtua? Vielä sinulla on kaikki mahdollisuudet toipua ja parantua.

Jospa juomisen tahti olisi vain kiihtynyt ja kiihtynyt niin mihin se olisi johtanut…?

Tuloksia odotellessa… Pysy linjoilla ja kerro vaikka fiiliksistäsi tänne. Pelkästään se voi helpottaa oloa. Onneksi Suomessa on maailman paras sairaanhoito.

Myötätuntoisia ajatuksia sinulle.

3

Tunnistan tuon tunteen kun ahdistaa. Voimia, yritä vaan mennä siitä läpi. Meitä on muitakin siellä samassa häkissä. Tuijota netflixiä, pelaa pasianssia, lue hömppäkirjaa tai lehteä. Olipa tulos kokeesta mikä hyvänsä, sinä olet tehnyt parhaasi, ja tunteesi helpottavat sen jälkeen. Sitten on taas helpottuneena helpompi jatkaa vähentämistä.
Lääkäri on mielestäni toiminut todella väärin, kun on uhkaillut sinua lääkityksettä jättämisellä. Ei noin voi toimia. Älä alistu uhkailuun, sulla on oikeus saada apua oikean hoidon etsimiseen eikä tuollaista syyllistämistä päällesi.
Jos suinkin pystyt, älä juo. Olosi on pahempi sen jälkeen.

4

Hei

Tervetuloa tänne kirjoittelemaan. Jos suinkaan pystyt niin ole edes siihen saakka juomatta. Oletko kokeillut muita rentoutumuskeinoja? Sehän voi olla mitä vaan - leffa, teatteri, hieronta, liikuntaa… tässä kohtaa varmaan mikä muu tahansa paitsi juominen.

Raivostuttaa tuo lääkärin asenne. Ensinnäkin, siksikö et " ansaitse" saada hoitoa kun sinulla on alkoholiongelma? Vai eikö niitä toisia lääkkeitä voi käyttää jos maksa-arvot ovat korkeat? Toisekseen, eikö sinulle olisi voinut jotain muutakin apua antaa alkoholin vähentämiseen kuin heristää sormea että soo soo nyt olet juomatta.

Tsemppiä nyt. Tiukka päättäväisyys päälle, se usein auttaa pitkällekin.

5

hei Capdeville,
ihan ensiksi: puhun vain omasta kokemuksestani/tilanteestani, eli en missään tapauksessa mitenkään yleispätevästi.
itse olen juonut aivan nuoruudestani saakka mutta maksassani ei löytynyt silloin nuorena, eikä aikuisenakaan, mitään häikkää.
päinvastoin, muistan kun lääkäri totesi labra-arvoni nähtyään että maksasi on putipuhdas, kuin vauvalla. näin siis meni vuosia, vuosikymmeniä. kun kerroin hänelle tällöin aivan rehellisesti että olen aikamoinen juoppo, hän korosti että todennäköisesti kuulun siihen “juopposakkiin” jonka maksa EI reagoi alkoholiin. muistaakseni hän sanoi vieläpä näin, että kaltaisiani on 10% tai vastaavaa.
älä kuitenkaan kuvittele etteikö alkoholi voisi tuhota muita sisäelimiäsi, hän jatkoi.
kuten sitten kävikin.
sain joulukuussa 17 sappitiehyeen syöpä-diagnoosin. sairauteni virallinen nimi on Kolangiokarsinooma.
nyt myös maksa-arvot olivat kohoneet pilviin, mikä kuuluu tautini kuvaan. tarkistin äsken papereista mitä ne olivat viime labroissa.
AFOS 399 ja Alat 75.
joulukuussa tuo AFOS huiteli jossain kuudessa sadassa :open_mouth:
saan sairauteeni siis sytostaattihoitoja, tosin nyt ne ovat tauolla koska kuntoni on hyvä ja hoitovaste on osoittautunut yllättävänkin positiiviseksi.

en halua pelotella sua, oikeastaan päinvastoin. sinun maksasi näyttää nimen omaan reagoivan alkoholiin joten on ajateltavissa, että maksasi kyllä toipuu kunhan lopetat juomisen. eli jos sulla olisi esim syöpää, noi arvot eivät heittelisi vaan olisivat pilvissä juot tai et.
mutta tämä kaikki on tosiaan vain tavallisen tallaajan ajatus.

voi hyvä Capdeville, tuntuu todella ikävältä tylyttää näin suoraan mutta näkisin tilanteesi nyt semmoisena että sun on kerta kaikkiaan tehtävä siten miten lääkärisi on ohjeistanut. viittaan tuohon lekurisi antamaan ehdottomaan kieltoon alkoholille.
kysyt tuossa mahtaako perjantainen juominen näkyä tiistaina olevaan ultran tulokseen. sehän ei nyt tässä tilanteessa ole oleellista, kuten tietysti itsekin oivallat (sori jos puhun kuin kolmevuotiaalle! :blush: ) vaan ongelma on monin verroin laajempi kokonaisuus.
toiseksi käsitykseni mukaan yksikin liiallinen kuorma alkoholia sairaalle maksalle aiheuttaa ikään kuin tulehdustilan tulehdustilan päälle.
eli vastaus kysymykseesi: kyllä se saattaa vaikuttaa.

tärkeintä on nyt se että yrität malttaa mielesi etkä panikoi. meitä on täällä lukemattomia (siis me kaikki) jotka taistelevat tai ovat taistelleet saman ongelman eli juomisen kanssa. et totisesti ole yksin!
neuvoni on, että nyt olet kuivin suin vaikka hammasta purren ennen kuin saat tulokset ja mahdollisen diagnoosin. sen jälkeen voit alkaa miettiä alkon vähentämistä/lopettamista laajempanakin kokonaisuutena.

erityisesti muista tämä: maksasi reagoi juomiseen, eikä siinä siis välttämättä ole sen kummempaa.
jos sulla olisi syöpää, se olisi varmastikin tullut jo ilmi labroissa.

tämä ei juurikaan lohduta, mutta osta herkkuja, katsele leffoja, ja hemmottele itseäsi kaikin tavoin! ja lue ja kirjoita tänne Plinkkiin!
sen perjantain yrität selättää vaikka tunti kerrallaan. pystyt siihen kyllä.

odotan kuulumisiasi, lämmin virtuaalihalaus, Sylvia

6

Hei Capdeville ja tervetuloa mukaan. Täällä et ole yksin ongelmasi kanssa, sama ongelma kaikilla on vaikka tarinat erilaisia.

Jopas sulle sattuikin kohdalle hankala lääkäri. Joillakin lääkäreillä on erikoinen asenne kun/jos epäilevät alkoholia johonkin vaivaan syyksi ja nyt kun sinun kohdalla näin on niin ei tuo nyt mitään kannustavaa palvelua ollut.
Koen myös erittäin epäreiluksi lääkärin asenteen, kun hän vaatii yhtä äkkiä katkaisemaan juomisen, vaikka tietää, että kyseessä on sairaus. Lisäksi uhkaa lääkityksen lopettamisella (koska en ole noudattanut ohjetta olla juomatta). Lääkärin olisi pitänyt osata neuvoa apua tuohon lopettamiseen, ei uhkailla. Toisaalta ymmärrän järeät aseet kun aikaisemmat ohjeet olivat jääneet noudattamatta.
Mutta sillähän ei ole väliä millä keinolla pysyt juomatta ultraan asti! jos nyt juot sitä ennen niin se paniikki vain niistä tuloksista kasvaa kun ahdistaa entistä enemmän :frowning: nyt kuitenkin on kyse sun terveydestä <3
Nyt tosiaan kannattaa keskittyä hetki kerrallaan selviämään tuohon ultraan asti ja sitten alkaa miettiä tulevaisuutta. Sitä mieltä minä olen.
Kirjoita vaikka romaani tänne plinkkiin tai ihan mitä vain jos auttaa! täällä me ollaan sua tsemppaamassa <3

7

Komppaan tässä lääkärin suhtautumisessa kanssasisaria. Oikea tapa on kannustaa, tukea ja auttaa, ei syyttää ja uhkailla potilasta. Juominen ei ole ihan pelkästään omasta tahdosta kiinni aina, me sen tiedämmme. Syyllisyyttä kaataa jokainen päälleen ihan itse riittävästi.

Hyvä idea Vilmikseltä, että romaania skrivaamaan. :smiley:

Tsempit kaikille ja anteeksi jos joku kanssasisar onkin kanssaveli. Yhtä hyvä niin. :smiley:

8

Kiitos tuhannesti kaikille vastanneille. Ihana oli lukea viestejänne tässä työn lomassa. Nyt on kuitenkin niin kiire, että palaan asiaan viikonlopun aikana.
Sen verran kuitenkin sanon, että todellakin retkahdin eilen. Vajaa pullo valkoviiniä meni. Mutta - se todella auttoi. Oli kuin kamala taakka olisi vähitellen valunut pois hartijoilta. Ja nytkin on ihmeen hyvä olo. Olen kai niin tottunut tuohon alkolla lääkitsemiseen, että en mitään muuta keinoa osaa ajatellakaan. Se täytyy kuitenkin löytää. Se on tavoite.
Palailen huomenna.

9

Omia valintoja nämä on ja se on hyvä kun on rehellinen itselleen. Siitähän tässä loppujen lopuksi on kyse.
Ja sekin ettei kuitenkaan tässä tilanteessa tuota lääkettä mennyt enempäänsä. Eipä se tiistain tulos tuosta määrästä ole kiinni, pitemmän ajan tuloshan ne arvot on. Ja miten se autoimmuunisairaus vaikuttaa kaikkeen.
Olen kai niin tottunut tuohon alkolla lääkitsemiseen, että en mitään muuta keinoa osaa ajatellakaan. Se täytyy kuitenkin löytää. Se on tavoite. mutta kuitenkin se alku muutokselle on tässä ja toivon todella itsesi takia, että pidät tuosta ajatuksesta kiinni ettei terveys lähde huonompaan suuntaan.

Olen kuin nurkkaan ahdistettu eläin. Haluan vapauteen, mutta omalla tavallani. Ahdistaa. Mitä teen. Jos tuntuu ettet yksin selviä niin apua on kyllä saatavilla. Minä en niistä osaa neuvoa, mutta täältä on muita jotka osaa neuvoa niitä auttavia tahoja.

10

totta varmasti tuo, kuten Vilmasto tossa jo ammattinsakin puolesta arvelee, ettei tuo kertamäärä viiniä vielä tee “uusiotuhoja”. vaikka aiemmin kirjoitin että perjantain tissuttelu saattaa “näkyä” kuvissa. mutta eihän se olekaan nyt jutun juoni vaan se ettet panikoi ja panostat tulevaisuuteen. tajuan kyllä minkälaisen taakan alla joudut nyt kärvistelemään ennen kuin saat tulokset.
Hopeapeili kirjoitti mielestäni hyvin: Onko mahdollista ajatella, että tuo ”kiinni jääminen” onkin parasta mitä sinulle saattoi tapahtua? Vielä sinulla on kaikki mahdollisuudet toipua ja parantua.
kirjoitathan sitten tuloksista, ja sitä ennenkin kuulumisiasi. mitkä tunnelmat tänään?
minäkään en osaa neuvoa muuta kuin A-klinikka? josta voisi saada siis keskusteluapua. sitten on “tämän hetken hätään” kriisipuhelin-palveluita. kannattaa edes kokeilla jos koet että se saattaisi auttaa aukuuttiin tarpeeseen.
valtavasti voimia ja rohkeutta!

11

Samoin ajattelin tuosta hopeapeilin kysymyksestä kiinnijäämisestä. Se tuntuu nyt pahalta ja kammottavalta, mutta siinä on nyt se siemen sille parantumiselle kun niin vain haluat. Apuahan se vaatii kyllä jos omat voimat ei riitä.
Mulle ne jonkun vuoden takaiset hieman kohonneet arvot olivat se lopullinen niitti vaikka jo vuosia olin tuskaillut viinini kanssa. Ja varsinkin se kun jo parin viikon viinittömyys alkoi niitä laskea.

Voimia toivotan minäkin <3

12

Hei Capdeville,

tämän mitä nyt kirjoitan, kirjoitan täysin maallikkona ilman minkäänlaista terveyden- tai sairaanhoidon koulutusta, mutta pohdin sitä, että voisiko joku rauhoittava lääke olla alkoholin vaihtoehto nyt akuutissa vaiheessa? En tarkoita sitä, että käyttäisit “pameja” saadaksesi mahdollisimman puhtaat tulokset ultrasta ja sitten palaisit taas juomaan, mutta juuri nyt se ultra tuntuu tekevän sinut todella ahdistuneeksi.

Voimia.

Muoks: Lääkkeetkin tietysti rasittavat maksaa, mutta olisiko rasitus pienellä annoksella kevyempi kuin alkoholin aiheuttama.

13

Hei Capdeville!

Minulle kävi myös niin, että maksa-arvoni testattiin ja arvot olivat selvästi koholla. Yksinkertaisesti kävi niin, että koska sairastan masennusta, tehtiin myös alkoholinkäyttötesti ja en jaksanut enää kaunistella asiaani.

Arvot mitattiin muistaakseni ensimmäisen kerran viime vuoden lopulla. Seuraavan kerran keväällä. Olivat suurinpiirtein samoissa kuin aiemmat. Säikähdin kovasti arvojani, mutta en saanut muutosta aikaiseksi. Omalla mittapuulla vähensin kuitenkin niin, että viikolla juomisen lopetin, mutta viikonloppuna viini virtasi aiempaan tyyliin.

Syksyllä uudet mittaukset. En tiedä mitä minussa tapahtui, mutta vastaanotolla aloin itkeä. Tajusin, että jos jatkan näin, tilanne ei ainakaan parane. Lupasin lisätä liikuntaa ja ottaa yhteyttä päihdepuolelle. Menin ulos ja soitin heti puhelun ja varasin ajan, sillä pelkäsin, että en saa sitä myöhemmin soitettua.

Nyt kun hieman aikaa on kulunut, olen sitä mieltä, että onneksi en jaksanut peittää puheillani ongelmaani ja onneksi maksa-arvot mitattiin. Olisi hyvin mahdollista, että maksani ei olisi saanut kovasti kaipaamaansa lepoa. Minulla olivat myös syksyn mittauksessa sokeriarvot ja kolesteroli ikävissä lukemissa. Lääkäri sanoi, että jos muutosta ei tule minulla todetaan diabetes… ajatus uusista lääkkeistä ahdisti… sillä syön lääkettä jo masennukseen ja kilpparin vajaatoimintaan.

Minulla on vasta marraskuussa seuraava mittaus. Olen syönyt todella pitkään masennuslääkkeitä ja pelkään, että omat arvot eivät enää normalisoidu. Olen henkisesti jo valmistautunut siihen. Lähinnä siksi, että jos näin tapahtuu, en turhaudu tai koe tipattomuuttani turhaksi ja palaa samoihin juomatapoihin. Tästä on ollut paljon hyötyä ilman maksa-arvojen parantumistakin.

Sinulle on sattunut todella huono lääkäri. Tarvitset tukea ja uhkailulla ei saavuta mitään. Päinvastoin. Sehän nostaa suojamuurit vaan ylös. Jokainen tarvitsee oman aikansa asioiden prosessointiin.

Juominen ei nyt varmasti ole hyväksi. Valitettavasti en osaa muuten neuvoa. Ethän ole alkanut syömään esim vitamiini tai vastaavaa valmistetta? Olen lukenut, että joillakin arvot ovat pompanneet pilviin joistain luontaistuotteista tai vastaavasta.

Virtuaalihalaukset minultakin ja voimaa taistoon. Minäkin suosittelen hemmottelua ja jos tarvitset apua, niin pyydä sitä. Puhuminen auttaa. Yksin pelätessään möröt ovat isoja ja ne kasvavat pelkällä ajatuksen voimalla. Muistaakseni keskustelupalstalla on lueteltu erilaisia vaihtoehtoja minne voi ottaa yhteyttä.

toivotaan, että ongelmaasi saadaan pian selvyys! Ole yhteydessä!

14

En saa nukuttua joten avasin plinkin!

Suuri halaus Sinulle Capdeville ja onnea tiistaille!

Capdevilleltä lääkäri uhkasikin jo törkeästi evätä lääkkeet, kun ei ole maksa - arvot puhdistuneet! Mutta miten sulla Varjolilja? Onko sulta uhattu ajaa alas masennuslääkkeet ja ennen kaikkea mahdolliset bentsodiatsepiinisi???

Syön paljon lääkkeitä ja siksi ALAT - arvoani seurataan. Oli pitkä, kuuma ja kostea kesä ja kohta taas kokeet!

t. Juhani

15

Voi kiitos teille ihanat ihmiset, kun olette näin paljon jaksaneet tilanteeseeni perehtyä.
En sitten saanut kirjoitettua viikonloppuna. Enkä varmasti kovin paljon nytkään.
Lankesin siis viime torstai-iltana, samoin perjantaina. Mutta lauantain ja sunnuntain sinnittelin selvinpäin. Lenkkeilinkin jopa molempina päivinä 7 + 5 km. Oli pakko keksiä jotain puuhaa, koska yksi asia pyöri mielessä kaiken aikaa. Illalla syödä mussutin kaikenlaista herkkua yli oman tarpeen.

Huomenna on ultra. Heti aamulla. Saattavat yöunet jäädä vähiin. Olen lukenut kaikenmaailman kokemuksia erilaisista urtrista ja huomannut, että joissain tapauksissa hoitohenkilö on jo siinä laitetta liikutellessaan osannut sanoa jotain tilanteesta. En tiedä olisiko se hyvä vai huono asia. Molempia kai. Lääkäri on ensi viikon tiistaina.
Eniten pelkään, että minulla on syöpä tai alkava maksakirroosi. Rasvamaksa pelottaa myös, mutta jotenkin uskon, että sen kehittymiseen voisin ehkä vielä vaikuttaa.

En nyt jaksa enkä osaa kirjoittaa. Tiedän, että jos huomenna en kuule hoitajalta/lääkäriltä mitään kommenttia, pelkään koko loppuviikon, että puhelin soi ja minut pyydetään tulemaan sairaalaan nopeasti. Tai että lääkäri vain ilmoittaa ikäviä uutisia. En tiedä miten reagoisin. Miten selviäisin. Ainoa lapsi tulossa kylään viikonlopuksi. Mitä hänelle sanoisin. Ajatukset junnaavat samaa rataa.

Kirjoitan, kun on jotain kerrottavaa.

16

Hei!

Ultran tulos: “jonkin verran rasvamaksaa!” Helpotus! Voin ainakin yrittää itse vaikuttaa tilanteeseen omilla valinnoillani jatkossa.
Huomenna labra ja tiistaina lääkäri. Sitten kuulen madonluvut. Hengenlähtö kaiketi vältetty tällä erää.
Nyt vaan niitä maksa-arvoja laskemaan alas, mikä tietenkin helpommin sanottu kuin tehty.
Palailen paremmalla ajalla!

17

oi miten huojentava viesti! huh huh!
ei siis kirroosia eikä muutakaan akuuttia vakavaa. tai toki tuohon alkavaan rasvamaksaan pitää suhtautua sen vaatimalla tavalla mutta tosiaan, ei siis syöpää esimerkiksi mikä kauhukuvana pyöri mielessäsi. olen helpottunut ja iloinen puolestasi.
nyt sitten tositoimiin jatkoa ajatellen. hirmuisesti tsemppiä! :smiley:

18

No mutta sehän oli kuitenkin helpottava uutinen siihen nähden mitä pelkäsit, hieno juttu! nyt vaan vielä tuo lääkärin kanssa keskustelu ja sitten arvojen alaslaskuun. Pystyt kyllä siihen jos vain haluat. Töitä se vaatii, mutta onhan se vaivan arvoista.
Tsempit.

19

Onnittelut munkin puolesta helpottavista uutisista ja tsemppiä jatkoon!

t. Juhani

20

Hyvä että sait helpotuksen piinaasi! Huh :slight_smile: nyt korjausliikkeillä saat vielä asiat kuntoon.

Kuinka nopeasti teillä ihmiset on ne maksa-arvot laskeneet? Siis täysin holittoman jakson aikana? Taitaa sekin olla yksilöllistä?