Hei, sain teiltä tukea vuosi sitten. Kiitos siitä.
Ikäväkseni on nyt pakko tunnustaa, että en ole saanut tapojani parannettua! En vain kertakaikkiaan pääse viinasta eroon! Määrät huitelevat 1 - 1,5 viinipullossa / ilta. Lopetin biologisen lääkkeeni ja samalla pääsin eroon toistuvista labrakokeista. Mikä taas on mahdollistanut juomiseni (tämä olikin perimmäinen tarkoitus, alkoi se kontrolli niin ahdistaa).
Nyt on takana jatkuva putki viime toukokuusta lähtien. Vain muutamia alkoholittomia päiviä välissä (kun lapsi on käynyt kotona kyläilemässä, hänen nähtensä en enää juo). Voin vain kuvitella, missä lukemissa maksa-arvot tällä hetkellä pyörivät!!!
Ja tämä onkin jo sitten viime kerran toistoa: tulossa on työpaikan ikäkausitarkastus ja varma kiinni jääminen juomisesta. Ja asia on sikäli entistä pahempi, että nyt olen työterveyshuollon zoomin alla - vuosi sitten julkisen palvelun puolella.
Syyskuun lopussa ajattelin, että lopetan juomisen lokakuun alussa, jotta saan sen reilun kuukauden aikaa vähentää juomista reilusti. No, aikaa sain, mutta en vähennettyä. Joka päivä ajattelen, että vielä tämän kerran - ja nyt ollaan jo lokakuun viimeisellä viikolla.
Työterveydestä tuli taustatietokysely, jossa kysyttiin tietysti myös alkoholin käytöstä. En ole siihen vielä vastannut. Pelkään, että tieto juomisestani tulee tavalla tai toisella työnantajan tietoon. Suoriudun työstäni hyvin, enkä usko, että kukaan osaa arvata tilannettani. En kärsi krapulaa ja pidän hygieniastani hyvää huolta. Samoin ulkonäöstäni. Alkometrin mukaan veressä on tavallisesti 0,2 promillea aamulla töihin lähtiessä. Se haihtuu sieltä nopeasti, kuten liikakäyttäjillä kai on mahdollista.
Se tämän hetken ongelma: tuo tuleva tarkastus. Kun kammottavat maksa-arvoni paljastuvat - onko mitään toivoa vedota siihen, että minulla on ylipainoa ja syön särkylääkkeitä aika paljon (no, en oikeasti!). En halua missään nimessä tunnustaa olevani alkoholisti! Etenkään työterveydessä.
Mitä teen?
Toinen kysymys koskee julkisen puolen päihdeklinikka toimintaa. Miten se toimii? Jostain luin, että siellä pitäisi käydä päivittäin tapaamisissa? Miten se onnistuu töissäkäyvältä (no, keksisin siihen kyllä jonkin jutun)? Millaista ko. toiminta on? Mitä siellä tehdään? AA ei tunnu omalta valinnalta. Haluaisin luotettavan kahdenkeskisen suhteen. En pysty avautumaan tästä ongelmasta isomman ryhmän edessä. Yksikin ihminen tuntuu todella vaikealta kohdata… jopa tämä julkinen kirjoittelu.
Ja vielä lopuksi: miksi juon. Tällä hetkellä vain siksi, että saan siitä niin taivaallisen hyvän olon työpäivän jälkeen. Työni on sellaista, että olen tavallaan koko ajan toisten käytettävissä, muistettavia asioita on miljoona ja niiden lisäksi jatkuva uusien järjestelmien opettelu. Kun pääsen töistä kotiin, saatan katsoa hetken televisiota, mutta sen jälkeen: istun vain hiljaa ja ajattelen asioita. Silittelen kissojani. Katselen alhaalla kadulla kulkevia ihmisiä ja lemmikkejä. Nautin kynttilänvalosta - vain muutama kynttilä, ei muita valoja asunnossa ollenkaan, hiljaisuudesta, rauhasta. Joka ilta koen suorastaan onnen hetken, kun katselen kaunista, siistiä kotiani ja mietin, miten hyvin asiani ovatkaan nyt (10 vuotta sitten päättyneen riitaisan avioliiton jälkeen). Rahahuolet ovat helpottaneet, työpaikka on vakituinen, lapsella hyvä opiskelupaikka ja talous kunnossa, oma pieni kesämökki, auto, jolla voin liikkua vapaasti… Ja se ihana juominen, joka helpottaa oloani joka ilta ja tuo tämän onnen tunteen. Muuten en sitä pysty kokemaan, sen olen loputtoman usein todennut.
Mutta silti ymmärrän, että muutoksen on tultava. En vain tiedä miten. Ja jos sen saan aikaiseksi, haluan että asia on omissa käsissäni - ei työterveyden kontrollissa!
