Eli tämän vuoden maaliskuussa mulle määrättiin ekan kerran Ketipinoria, annos oli ensin 100mg tarvittaessa unettomuuteen ja ahdistukseen. Lääkehän auttoi erittäin tehokkaasti, joskin ihan ekalla kerralla kaaduin keittiön lattialle ja sieltä hoipertelin seiniä pitkin makuuhuoneeseeni nukkumaan 12 tunniksi :mrgreen: Huhtikuussa annostus muutettiin “läpilyövien psykoottisten oireiden” takia muotoon 200mg depottabletti kerran päivässä iltaisin ja nopeavaikutteisen 100mg tabletin sai ottaa edelleen 1-3 kertaa päivässä. Ajatukset pysyivät paremmin kurissa näillä annoksilla ja nukuin pitkävaikutteisen tabletin ansiosta erittäin hyvin, eikä väsyttävä vaikutus ollut enää niin jyrkkä kun elimistö alkoi tottumaan lääkkeeseen. Käytin nopeavaikutteista tablettia ehkä noin 3-4 iltana viikossa depotin rinnalla.
Lokakuussa huomattiin, että P-ALAT maksa-arvo oli lievästi koholla, 145, (raja alle 50), joten ensin nykyinen lääkärini kielsi ottamasta tarvittavia Ketipinoreita. Noin kolmen viikon kuluttua arvo oli edelleen 136 joten sitten lopetettiin myös 200mg depotin käyttö. Tein itse päätöksen lopettaa lääkityksen kertaheitolla ja myös lääkärille se oli ok, mutta hän muistutti silti että pudotusohjelmakin on mahdollinen. Lopetin lääkkeen säännöllisen syömisen 15 päivää sitten. Pari kertaa tämän jälkeen olen ottanut tarvittavan nopeavaikutteisen tabletin.
Lääkärit, jotka tätä keväällä määräsivät, mainostivat että muihin uni- ja ahdistuslääkkeisiin verrattuna Ketipinor on turvallinen eikä aiheuta riippuvuutta. Pakkausselosteessakaan siitä ei juurikaan varoiteta, mutta erilaisia fyysisiä lopetusoireita on listattu paljon. Itselle kävi niin, että en saanut lopettamisesta mitään fyysisiä oireita, mutta nyt parin viikon aikana olen alkanut kaipaamaan sitä “aivojen päävirtakatkaisin” -ominaisuutta ja tuntuu että iltaisin on varsin ahdistunut ja levoton olo. Maksa-arvo hässäkän yhteydessä kiellettiin väliaikaisesti myös alkoholin käyttö, joten sitäkään oljenkortta ei ole käytettävissä. Ihmisessä on kai joku sisäinen kello, joka on tottunut siihen että klo 18-19 eteenpäin aivotoiminta alkaa pikkuhiljaa sumenemaan ja illalla sängyssä ei ehdi kissaa sanoa ennen kun nukahtaa. Laskeskelin, että olen noin 8½ kuukauden ajan mennyt nukkumaan Ketipinorin vaikutuksen alaisena tai kännissä, jonka päälle olen ottanut iltalääkkeen ja painunut sänkyyn. Eli vaatiihan tämä totuttelua ja sopeutumista, kun joutuu iltaisin kohtaamaan todellisuuden. Olen miettinyt että ruinaisin lääkäriltä jotain lääkettä Ketipinorin tilalle alkuiltaan (esim. Opamox tai Diapam) mutta toisaalta olisi parempi jos keksisin jotain järkevää tekemistä kyseiseen ajankohtaan, varsinkin kun en kärsi enää mistään sosiaalisesta ahdistuksesta tai paniikkikohtauksista. On oikeastaan hämmentävää tajuta miten paljon ihmisellä on mahdollisuuksia tehdä asioita klo 18-23 jos ei ole Ketipinorin vaikutuksen alaisena. Nyt pitäisi vielä jotenkin ulosmitata kaikki hyöty irti tästä vapaudesta.
Unilääkkeeksi sain Ataraxia, joka kyllä lyhentää nukahtamisaikaa ja pitää hyvin unessa aamuun asti, mutta ei rauhoita illalla samalla tavalla kuin Ketipinor. Unilääke joka ei väsytä . Muuna lääkityksenä menee Rivatril 0,5mg 1-3 tablettia päivässä (yleensä 2) sekä Lyrica 150mg 4x päivässä (joskus 150+150+300).
Kaikkihan me reagoidaan lääkkeisiin yksilöllisesti, mutta tässä ainakin yksi esimerkki siitä, että ei se Ketipinor ole aina niin turvallinen lääke mitä lääkärit mainostavat. Tai no eipä ainakaan tällä palstalla kovin neuroleptimyönteistä ilmapiiriä ole muutenkaan ollut
Kuullut tarinoita ja omakohtaisia kokemuksia aiheesta. Jos Ketipinoria käyttää säännöllisesti univaikeuksiin, se uni ei kyl tuu sitten millään jos ne tabletit äkillisesti lopettaa. Ja tulee siitä aineesta ihan fyysisiä riippuvuusoreita.
Ei olis tullu mieleenkään lopettaa tota lääkettä ku seinään. Mä lopetin silleen vähitellen tosi pitkän ajan kuluessa, vastoin lääkärin ohjetta käytännössä, mutta mä en nähny mitään syytä olla missään ylläpitohoidossa kun mulla meni niin hyvin sillon ton uniasian kanssa ja muutenkin. En mä silti olis kestäny sitä ilta-aikaa “selvinpäin” niin äkillisesti.
Annostus oli 200mg iltasin, pudotin eka sataseen ja siitä 50 ja siitä edelleen 25mg:aan. Se oli sellanen rajapyykki että oli hetken unettomuuttakin ennenku siihen tottu. Sit loppu lääkkeet yks päivä enkä enää uusinu. Vajaa viikko oli sellanen orpo olo iltasin mut tiukalla rutiinilla siitä pääsi.
Oon kyllä miettiny et jos ottais ton taas, vaikka sen 25mg tarvittaessa. Vähä niinku viinan tilalle kun sillä mä olen hoitanu paluun tehnyttä unettomuutta jo vuoden päivät, huonoin tuloksin… En sitte tiiä toimiiko toi satunnaisesti käytettynä vai tekeekö sen että nukkuu sit 13h lääkkeellä ja seuraavana yönä ei ollenkaan jos ei ota. Ja jos ottaa ni annostusta pitää lisätä ja siinä taas ollaan säännöllisessä iltapöhnässä.
Mulla ei maksa-arvot noussu noista korkeemmalla annostuksellakaan. Viinaa en samaan aikaan käyttäny ollenkaan enkä käyttäis nytkään kun en mä sitä tartte ku siihen olemisen sietämiseen ja unettomuuteen.
Ketipinori TODELLAKIN aiheuttaa henkistä riippuvuutta. Fyysisistä ei ole kokemusta. Olen syönyt lääkettä vaihtelevalla annostuksella jo 11-vuotta.
Aluksi meni prolongia, se siirrettiin lyhytvaikutteiseksi ketipinoriksi noin 6v sitten. Tämä siksi että saisin paremmin unta ja pidemmäksi ajaksi.
Nyt syön ketipinoria 1200mg illassa. Se auttaa ilta-ahdistukseen (josta moni on tässä maininnutkin)… Odotan joka iltapäivä sitä että “saan” jo ottaa lääkkeet. Eli sammuttaa aivoni ja unohtaa.
Se on ainoa lääkkeistäni jota en ikinä lopettaisi. Anti mennä kodeiini ja benzot - kunhan tätä ei viedä (Ei mulla toki niitäkään mitään vastaan ole :mrgreen: ) tätä ei onneksi katsota lääkärissä riippuvuudeksi vaan hyväksi hoitomotivaatioksi… :mrgreen:
Eilen tuli käytyä verikokeissa ja ALAT-arvo oli laskenut lukemaan 72, eli suunta on oikea. Samoin GT-arvo oli laskenut muistaakseni 33->27. Oudointahan tässä on se, että marras-joulukuun taitteesta alkaen on tullut kiskottua kaljaa ja viskiä kaksin käsin, vastoin lääkärin ohjetta :mrgreen: Viime viikolla kerroin lääkärille, että on tullut käytettyä alkoholia “aivojen sammuttamiseen” Ketipinorin sijasta ja kyselin että voisinko mahdollisesti käyttää jälleen Ketipinoria, niin mitä teki julkisen sektorin erikoistuva lääkäri; nosti Rivatrilin annostusta
Enää en kylläkään koe kovin voimakkaita vieroitusoireita Ketipinorista, sillä alkoholittomina iltoina Rivatril+Atarax kombo rauhoittaa kyllä ihan hyvin ja pitää unessa.
Mun on henk.koht. aika pirun vaikeaa ymmärtää psyykkistä riippuvuutta ketiapiiniin. Itse olen välillä todellakin tarvinnut leptejä, ts. siitä pääkatkaisimesta on pitänyt saada virrat poikki kiireesti ennen kuin mitään vielä kauheampaa tapahtuu ja hyvä, että tuollaisia lääkkeitä on silloin, kun niitä oikeasti tarvitaan, mutta tuolloinkaan en saanut niistä tippaakaan hyvää oloa, kaikkea muuta, ja mitään himoa ei taatusti ole jäänyt, eli aika viimeisessä hädässä lepteihin kajoan . Fyysisen riippuvuuden tietenkin ymmärrän, jos on käyttänyt pidempään ja jatkuvasti ja seinään katkaisua en pidemmän kuurin jälkeen todellakaan suosittele, koska onhan näitä tapauksia, jotka ovat vammautuneet pysyvästi, kun ovat katkoneet seinään vuosia kestäneen leptikuurin .
MUTTA josko tällaisten juttujen jälkeen lääkärit ja Valvira heräisivät siihen, että porukkahan hupikäyttää ketiapiinia ja sen määräämistä alettaisiin rajoittaa vain oikeaan tarpeeseen :mrgreen: .
Kai kaiketi mihin vaan voi henkinen riippuvuus kehittyä, jos on addiktoituvaa persoonallisuudenpiirrettä omaava tyyppi. Siis vaikka ihan melatoniiniin, jos uskoo, että siitä tulee hyvät yöunet tmv. Tai ihan mihin tahansa asiaan X, koska uskoo sen vahvasti auttavan asiaan Y.
Olen törmännyt henkilöihin, jotka ihan viihdekäyttävät ketiapiinia. Mm. muuan lapsuudenkaverini saattaa heittää päivällä levyllisen 50mg Ketipinoreja naamaan. Tulee kuulema “vähän samanlainen olo kun paukuissa”. Kyllä hänellä ainakin selkeä psyykkinen riippuvuus niihin on.
En itse näe mitään viihdekäyttöarvoa Ketipinoreissa. Voi niihin silti jäädä varmasti koukkuun. Se fiilis, kun illalla nakkaa unilääkkeen naamaan ja tulee niin halolla päähän lyöty olo, että alkaa sänky houkutella.
En oo koskaan käyttäny ketiapiinia mihinkään viihteilyyn. En edes tiennyt että sillä voi viihteillä. Ja se ei taas kiinnosta, ainoastaan siitä saatavat hyödyt kaksisuuntaiseen ja unettomuuteen. Siksi juuri pelkään lopettaa juuri tämän lääkkeen kun olen saanut siitä niin hyvän hoitovasteen. En todellakaan buustaa pinoria jollain, enkä haluakkaan. Haluan vain sitä että pystyn nukkumaan ja sitä ettei iltaisin tarvitse yleensä miettiä tappaisinko itseni nyt vai vasta aamulla. Siksi ajattelen että olen siihen koukussa. benzoista saan vain hetkeksi rauhallisemman olon, ketiapiini taas auttaa parhaimmillaan 12-16 tuntia. Ei itse lääkkeestä tunnu olevan mitään mielihyvän aiheuttajaa, plasebona toimii juuri niin kuin kuuluukin. Eli rauhoitun heti kun saan lääkkeen. Mielestäni tämä on vahva henkinen riippuvuus.
Ei sillä voikkaan. Tosin henkilökohtaisesti vihaan koko lääkettä ja kaikkia leptejä, mutta ei niistä kyllä viihdettä revi. Ellei jonkun käsitys viihteestä ole lääkkeellinen lobotomia.
On pistänyt silmään tässä jo muutaman vuoden ajan, että ketiapiinia määrätään käytännössä kaikille unettomuudesta kärsiville työtä tekeville. On sattunut, että pahimmillaan 10 llä mun tutuista oli ketiapiini lääkityksenä pieninä annoksina. Sitte on vielä ne suurkuluttajat kuten minä ja isäni (bipo hänelläkin).
Miksi se on käytössä niin yleisesti, tai miksi sitä määrätään niin yleisesti? En usko ollenkaan, että heitä kiinnostaa lobotomia-olo…
Missä kohtaa Valviran pitäisi herätä jos kolmannes kansasta käyttää lääkettä…? (Juujuu hyperbola- tiedetään…)
Niin tuo unettomuuteen määräminen, sehän ei ole edes Pharmacan mukainen käyttöaihe kyseessä olevalle lääkkeelle. Sitä määrätään niin paljon unettomuuteen nykyään lähinnä siksi, että ei haluta että bentsoja tai z-lääkkeitä määrättäisiin enää niin paljon. Missio näyttää olevan: bentsojen kulutus pienemmäksi, vaikka pakottamalla.
En sano, ettei ketiapiinille olisi käyttöä. Se on hyvä lääke, siihen mikä sen käyttöaihe on. Toimii monella hyvin, sitä yletöntä unettomuuteen määräämistä en ymmärrä. Kyseessä kun on paljon ja vakavia haittavaikutuksia omaava lääke. Nämä näkee jokainen jo pelkästään haittavaikutusluettelon pituudesta.
Tunnen minäkin tyyppejä, jotka kiskovat kaiken mahdollisen, mikä vähänkin menee päähän, riippumatta siitä, onko sen hupikäytössä yhtikäs mitään järkeä . Aivan sama, vaikka kuinka huono olo tulisi, kunhan nyt jonkinlainen olo tulee :mrgreen: .
Totta kai psyykkinen riippuvuus voi tulla mihin tahansa, vaikkapa salmiakin ja appelsiinimehun komboon, eikä psyykkinen riippuvuus tietenkään aina sitä tarkoita, että riippuvuutta aiheuttava substanssi jotenkin hirvittävän hyvän olon tuottaisi. En vain silti edelleenkään henk.koht. voi ymmärtää psyykkistä riippuvuutta lepteihin, koska itse tosiaan olen voinut niistä vain pirun huonosti aina, siis silloinkin, kun ne mulle todella tarpeen olivat, ja psykoottisten oireiden helpottaminen toki oli varsin jees. Sen toki ymmärrän, että jollei uni tule kevyemmillä tropeilla/konsteilla, kuin lepteillä, niin totta maar niitä sitten vetää, koska paha ja pitkittynyt unettomuus on sellaista helvettiä, että sen katkaisemiseksi on valmis lähes mihin tahansa(Kokemusta on ) , mutta kun se leptiunikin on sellaista paskakoomaa, että siinä vain väsyy enemmän, vaikka sitä kiskoisi vuorokauden tai parikin putkeen. Toki sekin on pienempi paha, kuin täysi unettomuus. Ahdistukseen leptit eivät auta mulla sitten vähääkään, päinvastoin pahentavat sitä, poislukien nyt selkeästi psykoottisuudesta johtuvat ahdistelut, mutta sitten, kun psykoosi on saatu katkaistua, luovun leptilääkityksestä kyllä ilomielin ja mahdollisimman pian. Joskus olen lopettanut jopa hieman turhankin pian, mikä on toki johtanut siihen, että psykoottiset oireet jatkuvat edelleen :mrgreen: .
Mä tiiän yhen mimmin joka joskus vuosia sitte haki ketareita useemmalta lekurilta. Väittäsin että oli koukussa tuli niitä itekki usein syötyä. Benjojen korvikkeena jengi pinoreita rouhii
No saako siitä mitään muuta irti, kun vaan sen et “valot sammuu” ja hyvää yötä…?
En oo itte leptejä testannu koskaan, niin hankala sanoa mitään, mut mitä oon muitten keskusteluista saanu ymmärtää, niin ei kovin “suosittua” mainetta kyllä toi keti nautiskele…? ?
Mut voisin kuvitella ottavani, esim. jos olis hirveät bupre-viekkarit ja en olis saanu nukuttua pariin-kolmeen yöhön yhtään hirveitten jalka- ja selkäsärkyjen takia, niin helposti ottaisin vaik ketipinoria, jos tietäisin et sillä lähtee taju, vaik kuin koskis mihin tahansa ja olis kuin paska olo tahansa.!!
Mut en ehkä “viihteily” mielessä noita yrittäs napsii…
Ei niistä valot sammu jos on tolee. tulee semmone sumunen ja turta olo. ei tosiaa mitää huippu viihdettä mut ei tollasta muutenkaan hyvinvoivat ihmiset tee.
Havaintojeni mukaan Ketipinor soveltuu erinomaisesti krapulan ehkäisyyn maltillisilla (max 12) alko-annoksilla. Pieni 50mg K-dose ennen nukkumaan menoa pitää hyvin unessa, ja seuraavana aamuna Ketipinor hidastaa siinä missä krapula kiihdyttää hermostoa. Tuloksena on letkeä plusmiinusnolla.
Hienosäätöä voi aamulla vielä tehdä vaikka kahvilla jos K-pöhnä tuntuu olevan hieman päällä. Isompiin vieroitusoireisiin K lienee ookoo jos haluaa jättää yhden päivän väliin koomailessa. Isommat annokset tosin kannattanee ottaa vasta sitten kun krapula alkaa olla päällä.
^ Ja paskat! Toki Ketipinor valot sammuttaa, jos krapulan vuoksi paha unettomuus vaivaa ja sitten tuo voi olla benzojen ohella käypää krapulalääkettä, jos vieroitusoireet ovat niin pahat, että psykoosia puskee, mutta pelkiltään ketiapiini/yleensä leptit voivat koitua kuolemaksi krapulassa, enkä puhu edes mistään muuten hengenvaarallisista yliannoksista. Nuo nimittäin laskevat kouristuskynnystä ja pahentavat sydämentykytyksiä, jotka saattavat käydä krapulassa kohtalokkaiksi ihan ilman leptejäkin. No, toki krapulasta silläkin eroon pääsee, että kuolee :mrgreen: . Aivan paskoja krapulalääkkeitä siis. Kyllä se vain vanha kunnon Diapam(muutkin, ainakin pitkävaikutteiset benzot toki kelpaavat) on, joka on se oikea ja taatusti toimiva krapulalääke, varsinkin, kun annostus on riittävän suuri, ja tämä on ihan virallinen suosituskin, ei vain tämän benzopään keksintöä .
Ei kaiketi pitäisi tuhlata aikaansa ja sormivoimiaan näihin Jeesuksen juttuihin, mutta tuohon ylempään viitaten, niin paskat jälleen. Toki joku vitun idiootti voi ketiä benzojen sijasta epätoivoissaan vetää, mutta varsin surkea korvike tuo on, ihan riippumatta siitä, haetaanko kuosausoloja vai helpotusta benzorefloihin .
. Muuna lääkityksenä menee Rivatril 0,5mg 1-3 tablettia päivässä (yleensä 2) sekä Lyrica 150mg 4x päivässä (joskus 150+150+300).
. 
.
.
Hyi vittu!
. Aivan sama, vaikka kuinka huono olo tulisi, kunhan nyt jonkinlainen olo tulee :mrgreen: .
, mutta kun se leptiunikin on sellaista paskakoomaa, että siinä vain väsyy enemmän, vaikka sitä kiskoisi vuorokauden tai parikin putkeen. Toki sekin on pienempi paha, kuin täysi unettomuus. Ahdistukseen leptit eivät auta mulla sitten vähääkään, päinvastoin pahentavat sitä, poislukien nyt 
.