Ihampaska päivä. Tai siis vaikea. Tänään todella tuntuu, että kaikki on juomassa ja minä kökötän kotona. Ärsyttää. No, en ole tästä nyt juomaan lähdössä kuitenkaan. Piti mennä sinne AA:han ja tuntuu, että tänään siitä olisi ollut suuri apu, mutta en sitten ehtinytkään. Yleensä kyse on vain siitä, että haluaisin nähdä kavereita tai tehdä jotain erilaista. Tänään tekee kuitenkin vain mieli juoda. Äh. Semeneeohisemeneeohi… Yleisesti ottaen ollut paljon helpompaa viime aikoina, nyt on vain vaikea päivä. Tuli jopa sellanen ajatus, että kaduttaa että olen lopettanut ja siitä miehellekin kertonut, muuten voisi muina naisina lähteä…no näemmä baariin kun kaupasta ei mitään enää saa. Mut en mene! AAAARRRRGGGGHHHHH!
…Kauheeta toivoa, että tuo mies ei olisi tuossa, että voisi lähteä juomaan.
Se menee ohi. Älä lähde dokaamaan, joohan?
Juomishimo häipyy aamuun mennessä, miehes varmaankaan ei. Krapulan tuomaa horroria ei tähän Halloweeniin hyväksytä, eihän. Tsemppiä!
Voi Iiris! Miten meni loppuilta/yö? Kyllä se himo ohi menee, onneksi… Jos ei muuta keksi niin vaikka nukkumaan että päivä loppuu nopeammin ja aamu tulee pian. Tsemppiä!
Oi kiitos, te ihanaiset! No ei se kyllä häipynyt vieläkään, ehkä vähän laimentui. Tuo oli silti tärkeä lause Kehä, kiitos.
Onneksi tänään on aivan täyteen pakattu päivä kaikkea tekemistä, ehkä se auttaa. Töitä olen suunnitellut viikonlopuksi, mutta ehkä tärkeämpää nyt mennä pää höyryten jos sais ajatuksia pois juomisesta. Paska ilmakin. Mur!
Moi Iiris! Kiitokset tervetulotoivotuksista. Luin ketjusi täältä ja Vähentäjistä. Olethan kuule aika epeli! 8 viikkoa on niin siistiä 
tupakan polton lopettaminen vielä siihen päälle! Oot paljon pohtinut huonoja fiiliksiä, en tiedä mikä osuus milläkin tekijällä siinä on, mutta kirjoitit jossain, ettet tiedä, miksi olet juonut. Yksi alkoholismin kanssa työssään tekemisissä oleva tuttavani sanoi kerran, että se olisi tärkeää selvittää itselleen, miksi juo. Se on tietty vain yksi näkemys, mutta jaan sen kuitenkin. Ajatuksena tietty, että sitten voisi hoitaa sitäkin syytä eikä vain seurausta. Mieheni totesi lakonisesti juovansa koska on juoppo. Minä join suruuni, kun en uskonut kestäväni tunteitani. Sen oon jo huomannut, että täältä saatu tuki auttaa tosi paljon. Kiitokset Iiris, tuesta, ja voimia. Sinusta todellakin on tähän. Toivon iloa ja voittajafiilistä!
Voi kiitos Siiseli! En jaksa ymmärtää että joku jaksaa kahlata molemmat ketjut läpi, kiitos. 
Olen miettinyt useasti että pitäisi mennä poistamaan vähän yksityiskohtia sieltä, en vain ole vielä toimertunut sitä tekemään. Otan sanasi kiitollisena vastaan ja mietiskelen niitä. Huitaisin jo mielestäni pois ne syiden miettimiset, otetaan uudestaan mietinnän alle.
Taistelu sitä minun viinapirua vastaan loppui tältä erää tähän, oli näemmä tuollainen alta kolmen päivän juttu tällä kertaa. Nyt helpotti, ja itken täällä aika vuolaasti. Sielunhoitoon musiikkia niin kuin sanoi eräs. Vahvemmaksi tässä taitaa tulla kerta kerralta, ja vapaammaksi. Siihen tämä, näiden sanojen päälle nyt niitä kyyneleitä täällä vuodatetaan.
"Mä olen kyllästynyt niihin,
Voimiin jotka ohjailee mun elämää.
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä onko se väärin,
Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan.
Sillä niin olis käynyt,
Jos ois jäänyt eiliseen kii.
Joku mua piteli siinä,
Se oli niin kamalan vahva.
Eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
Suurempi vuoria ja merta,
Se sellaiseksi kasvoi mun päässä.
En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En aio tuntea pelkoo.
Vaikka pelkään et se ei oo musta kii.
Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
En enää anna sille tilaa hengittää.
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.
Mä rakennan kotini yksin,
Mä parannan minäni yksin.
Ja pakotan pitämään itseni koossa,
En ole se surkea rätti,
Jonka sydän on imetty kuiviin.
En rakenna sille kotiini huonetta.
Mä valitsin juosta,
Koska luulin etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseeni tuosta,
Se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan."
Luin ajatuksella läpi nuo lyriikat, huh kun ovat hienot. Kyseessä siis Kaija Koon vanha kipale Vapaa, en tiedä kenen kirjoittamat sanat.
Tässä parin viime päivän aikana sain myös piirrettyä kuvan mieleeni tuosta hahmosta, jollaisena tämä “viinapiru” minussa elää. Voisi katsoa jos saisi sen piirrettyä ihan oikeastikin joskus. Äh, siitä lisää ehkä myöhemmin, nyt en jaksa koko tyyppiä edes ajatella. Rasittava kaveri…
Toivottavasti muutkin kaikki pysyivät tämänkin viikonlopun raittiina. Mukavampihan se on näihin oloihin herätä. Hyvää sunnuntaita kaikille.
Hienoa Iiris, että selätit sen taas kerran! Hyvä sinä! Luin ja kirjoitin aamulla Siiselille ja samaan aikaan mielessäni soi koko ajan tuo Kaija Koon Vapaa (en ole suuri iskelmädiggari, mut nää sanat on hyvät!). Olikin siis aika metka huomata, että sinä olit kirjoittanut biisin sanat tänne .
Hyviä fiiliksiä tähän sunnuntaihin!
Onnittelut Iiris viinapirun selätyksestä!
Nuo laulun sanat kyllä todella puhuttelevat. Lähes joka fraasi on kuin kertoisi raitistumisestani. Tuo kolahti kovasti jokunen aika sitten, kun kuulin sen. Mietin jopa, että onko ko. kappaleessa kyse nimenomaan raitistumisesta, eikä esimerkiksi suhteen päättymisestä?
Tarkenisikohan sitä lähteä aamulenkille? Paleltaa pelkkä ajatuskin…
Olen kyllä tosi samaa mieltä tuossa, että tärkeintä olisi oikeasti jaksaa kaivella ne syyt, miksi juuri minä juon. Eri ihmisillä voi olla eri syitä. Minä olin aiemmin juomatta melkein 8 kuukautta mutta se ei kantanut kunnolla hedelmää, kun en käynyt tuota prosessia läpi. Nyt on jotenkin eri meininki. Kyse ei oo enää siitä, kuinka kauan oon ollut juomatta, vaikka on sekin toki tärkeetä, mutta nyt haluan tietää miksi juon, koska silloin vain voin olla tietoinen siitä, mitä tapahtuu kun olen retkahtamassa. Ja vain silloin voin luottaa varmemmin, että saan estettyä sen, kun juomahimon iskiessä pureudun siihen syyhyn, en juomiseen. Niin kuin viimeksi kun juomahimo iski. Sanoin itselleni, että okei, saat juoda myöhemmin, jos vielä haluat, mutta ensin selvitetään tämä asia, miksi rupesit sitä viinaa haluamaan. Ja kun olin käynyt sen asian läpi tunnetasolla, ei enää haluttanut alkoholia. Ei tarvinnut taistella ollenkaan, ja tuosta jäi ihan erilainen fiilis kuin aiemmista kerroista. On varmempi olo, ei tarvitse enää pelätä niin paljon noita juomahimoja.
Suuri apu on ollut terapiasta, jossa toisen ihmisen kanssa etsitään syyt mun juomiselle. Se on tosi vapauttavaa.
Samaa mieltä. Sana MIKSI on maailman tehokkain ja vapauttavin sana, silloin kun sitä käyttää itseensä, omien ajatusmallien ja -kaavojen ja tunteiden purkamiseen. Minua väsyttää. MIKSI? Tuo ihminen ärsyttää minua. MIKSI? Haluaisin juoda, MIKSI? Nyt on tyhjä ja tylsä olo, MIKSI? jne.
Monesti vain reagoimme,vanhaan totuttuun tapaan. Kysymys miksi saattaa pysäyttää reagoinnin, ja opettaa jotain uutta itsestämme. Riisua ehkä niitä kiristäviä naamioitakin, joita olemme itseämme suojelleksamme tottuneet käyttämään.
Komppaan NIIN täysillä tätä!!!
Teikäläinen
Hei, mulla on tänään parempi olo! Ketju toimii siis. Vielä erikseen taas kiitän kaikkia kommenteista.
Näin viime yönä unta, missä koko plinkin väki tivasi minulta, miksen tiedä syytä juomiselleni. Minä itku kurkussa yritin miettiä, enkä keksinyt. Lopulta iiiiso kasa mustikoita räjähti pieneksi silpuksi, joka satoi kaikkien päälle. Mitäs Mirtillo siihen sanot? 
Täytyy syitä sitten tässä pohdiskella. Sellainen juttu tuli jo mieleen, että taidan olla vähän sellainen “yleisahdistunut” ihminen. Äitinikin on sellainen (tai ehkä ennemmin vain ihan masentunut). Muistan jo ajalta ennen kouluikää, kun selvästi muistan olleeni ahdistunut. Olen vuosien saatossa kutsunut sitä “eksistentiaaliseksi ahdistukseksi”. En tiedä, mistä se johtuu, tai tarvitseeko sille olla mitään syytä (sitten taas, kerää kun alkaa purkamaan, mihin se sitten loppuu…?) Olen ajatellut, että se nyt vain on osa minua. Olisi sitä varmaan mukava tonkia ammattilaisella, mutta kenellä sellaiseen sitten on varaa ja aikaa… Eri asia olisi varmaan, jos se minut ihan invalidisoisi. Kovasti kaikkea murehdin, toisaalta menen tosi rohkeasti asioita päin ja tylsistynkin aika helposti, ellei mitään haasteita ole koko ajan.
Hyvä se on tännekin näitä vähän pohdiskella, olen aika vähän tällaisia asioita analysoinut, enkä oikein sitä edes osaa tehdä.
Öööö, taidan kirjoitella täällä vähän liikaa…? 
Toisaalta, tekisi mieleni kysyä psykologimaisesti, että miltä sinusta tuntui, kun alkoi sataa mustikoita? Oliko se viileä, rauhoittava sade, vai halusitko kenties välttyä tahriintumiselta (silloin varmaan tosiaan valtaan täällä mielestäsi liikaa tilaa… 
)
“Unikirjasta” kopsattua:
Sade unessa
Rauhallinen, tasainen sade puhdistaa ja virkistää, lupaa hyvää keholle ja mielelle. Myrskysään tuoma kylmä ja piiskaava sade kehottaa varautumaan kuohuntaan ja harmeihin valve-elämässä.
Märkyys unessa
Jos unessa kastuu läpimäräksi, kertoo se unennäkijän joutuvan totaalisesti tunnekuohun valtaamaksi. Jos taas pelkää kastuvansa ja koittaa vältellä esim sadetta tai uimista, kertoo se voimakkaista tunteista, jotka unennäkijä koittaa painaa alas ja joitten vietäväksi hän pelkää joutuvansa.
Toisaalta, unen mustikka ei välttämättä viittaa millään lailla minuun, vaan…
Mustikka unessa
Unen siniset, kypsät mustikat kuvaavat mukavia, läheisiä hetkiä ja keskusteluja samalla aaltopituudella olevien ihmisten kanssa. Hyvin tummansiniset mustikat vihjaavat yhteisten hetkien olevan henkistä laatua. Jos mustikat ovat pilalla ja maistuvat pahalta, silloin uni saattaa viestittää petoksesta ja mielipahasta.
Marja, marjat unessa
Marjat unessa viittaavat aina ihmissuhteisiin. Herkulliset ja mehevät marjat lupaavat hyvää ja niiden syöminen kielii intiimeistä ja läheisistä hetkistä rakkaan ihmisen kanssa. Myrkyllisten tai pilaantuneitten marjojen sanotaan kertovan juoruista, valheista ja muista ongelmista ihmissuhteissa.
Mitä marjakasan räjähtäminen unessa tarkoittaa, sitä en löytänyt…
Kun kysyt jotain hihhulilta, vastaukset ovat…noh, tuommoisia… :mrgreen:
Hehhee! No jos totta puhutaan niin söin kyllä paljon mustikoita eilen, eli saattoi olla vain siitä johtuvaa. Näen muuten usein unia, joissa jokin elementti toistuu niin kauan, kunnes keksin mitä se symbolisoi. Ja kun keksin, se poistuu. Näin kävi esim. huonossa vanhassa parisuhteessa. Näin unta vedestä, kaikissa eri muodoissa ja erilaisilla mahdollisilla tavoilla -aina kuitenkin ahdistavilla-, esim. soutelin ypöyksin jäämerellä tai muuta vastaavaa. Kun erottiin, loppuivat vesiunet kuin seinään. En ole ikinä siis oikeastaan luottanut tuollaisiin yleisiin unitulkintoihin, vaan ihan omiini.
No mutta siis viimeöiset mustikat… Minulle on vähän hämärän peitossa se itse mustikoiden “sataminen”, yhtäkkiä oltiin vain kaikki aivan mustikassa. Eli siis aivan läpimärkiä. Eli näin voitaisiin tulkita sinun mukaasi: “Mielen ja kehon puhdistavia ja virkistäviä asioita on tiedossa ihmissuhteiden saralla. Joudun totaalisen tunnekuohun valtaamaksi käydessäni mukavia, läheisiä keskusteluja samalla aaltopituudella olevien ihmisten kanssa (eli teidän). Nämä yhteiset hetket ovat henkistä laatua.” Joo, miksipäs ei!
Minua tuo sinun mustikkaunesi nauratti, kuvailit sen jotenkin niin hauskasti!
Minullakin on vähän sama “vika”, että alitajunnalla tuntuu aina öisin olevan paljon kerrottavaa. Ainoastaan jos käytän alkoholia, niin unet jotenkin häiriintyvät. Mutta toisaalta taas juomisen loputtua näen usein pari ensimmäistä yötä unia niin hirveällä sarjatulituksella, että olen aamulla välillä ihan poikki yön tapahtumista! Oikeasti!! Viime yönäkin taistelin unessani vuoteeseeni pesiytyneitä iljettäviä rottia vastaan. Lauantaisen repsahdukseni huomioon ottaen uskon tietäväni tasan tarkkaan mitä ne otukset edustivat… 
Nyt ne on kuitenkin taas häädetty kauas pois…
Iltaa plinkki. Se on sitten 9 viikkoa juomattomuutta takana. Taidan alkaa vihdoin päästä tästä jutusta jyvälle. Parempi olo hiipii pikkuhiljaa, jos mieliala tästä vielä kohoaa niin osuu pää kohta kattoon. Eli kärsivällisyyttä se vain vaati. Varmaan osansa on myös tupakoinnin lopettamisella. Ja sillä että käyn muutaman kerran viikossa taas hakkaamassa ihmisiä! Viimeisimpänä siis aloitettu taas uudelleen liikunta, eli kamppailulaji, vanha rakas harrastus. Tämän päivän juttu on nyt tällainen lyhyempi, koirilla jalat ristissä. Piti vain taas kirjoittaa viikkostoori, etenkin kun kerrankin voisi kirjoittaa vähän positiivissävyisempiä jutteluja, huomenna voi olla taas ihan eri meininki.
P.S. Ei ole enää oikein kiireen tuntuakaan. NYT minä ymmärrän, miten kaiken ehtii.
P.P.S. Syystuuli, hieno kuva!
Hieno saavutus, Iiris! Onnea, ONNEA, onnea! 
Tuli heti kuules ihan onnittelufiilis, kun aloin lukea päivitystäsi… Ja sitten vielä mainitsit mut siinä lopussa (tai siis mun kuvan), niin tietysti liikutuin, hahha! 
Ihania ihmisiä täällä! Perässä tullaan!
Lämpimät onnittelut Iiris!! Sekä 9 viikon raittiudesta että hakkaamisharrastuksen uudelleen löytämisestä Eikös kuule olekin hienoa olla raitis ja harrastava ihminen! Vähänkö raitistuminen ON hienoa. Mäkin vapaudun tästä tietokoneorjuudesta parin viikon päästä, kun opinnäytetyö on jätetty ja silloin aloitan säännöllisen hölkkäämisen. Odotan sitä niin niin paljon.
Jatketaan raitista matkaamme, nautiskele harrastuksestasi!