Parempi olo

Me Lopettajat
1

Saanko minä jo tulla tälle puolelle?

Kirjoitin tuonne vähentäjiin vanhalla nimimerkillä Ei kiitos!, piti tulla tänne vasta kun se oli todella nähty ja hyvinkin raittiutta hyvin alkaneena alla. Pääsin kahteen viikkoon ja neljään päivään, repsahdin kolmeksi päiväksi. Uudelleen ylös, kesti kaksi päivää. Taas ylös. Äh. Antabuksilla nyt. Olo on pettynyt.

Saanko minä jo tulla tänne puolelle, vaikka mitään valaistumista en ole kokenut, en herää aamulla onnellisena uuteen päivään? Olen väsynyt, ahdistunut ja ärtynyt, etenkin olen väsynyt alkoholin juomiseen.

Mietin pitkään tuota otsikkoa. Vaihdoin nimimerkkiä ja tein uuden otsikon sillä perusteella, että vuosien päästä ne kävisivät vielä. Tarkoitus on pysyä, jos vain tänne huolitte.

2

Tervetuloa, tietenkin! Parempi olo tulee kyllä, se on varma. Ja älä ole pettynyt, nythän olet päässyt eteenpäin. Olet kompastunut, huomannut, että lopettaminen on ainoa vaihtoehto. Nyt sinulla on mahdollisuus ruveta tavoittelemaan paremman olon lisäksi parempaa elämääkin. Taantuminen kuuluu aina edistymisen prosessiin, joten ei niihin takapakkeihin kannata jäädä kiinni. Katse eteenpäin vain. Tsemppiä!

3

Voi Iiris! Mitä lämpimimmät tervetulotoivotukset! Heti aluksi kaappaan sinut näääääääääin isoon halaukseen. Helpottiko?

Ei täällä tarvitse olla kokenut valaistumista. Ei tarvitse nauraen herätä jokaiseen päivään ja mennä hihitellen pitkin iltaa. Sinulla on se yksi ainoa ja tärkein asia mitä täällä tarvitaan: väsyminen jatkuvaan juomiseen. Hienoa että olet ottanut loikan tälle puolelle, täällä me ollaan kaikki vastassa, otetaan kädestä kiinni kun tarvitaan ja sitten taaperramme yhdessä eteenpäin. Joskus loikitaan kevyesti kuin keijujaiset, joskus rämmitään suon läpi viimesillä voimillamme. Mutta yhdessä kuljetaan eikös vain? :slight_smile:

Hienoa että sinulla on nyt antabus toimimassa myös kävelykeppinä. Pidä siitä kiinni. Tänään on Iiris hyvä sunnuntai, vaikka olisikin ärtynyt ja uupunut olo. Tämä voi olla uuden alun ensimmäinen päivä. Ota se vastaan, mielellä millä hyvänsä, siitä se lähtee. Konkari ja valaistunut en liene minäkään, viikko tässä vasta takana uutta tietä. Se on kuitenkin paljon se ja jokainen uusi päivä johon raittiina herään, tuo lisää matkaa tälle tielleni.

Pikkuhiljaa, pienin askelin ja päivä kerrallaan. Näillä ohjeilla kun etenemme käy kuten kaaleppinen on minulle jo kahdesti kirjoittanut: päivistä tulee viikkoja, viikoista kuukausia… Tänään keskitytään tähän päivään, ei mietitä vielä liikaa tulevaa. Eikä menneeseenkään kannata liiaksi jäädä. Tänään kun ei juo, ja ottaa tämän päivän sellaisena kuin se tulee vain siihen keskittyen, saa matka jo hyvän alun.

Vielä kerran, tervetuloa, mukavaa kun tulit tänne kanssamme! :slight_smile:

4

Kiitos. Tuntuu kuin tuntisin teidät kaikki jo, plinkki vienyt monta tuntia päivässä elämästäni (siis ei huonolla tavalla) siitä asti kun tämän löysin, eli kesäkuusta.

Kappas, tuli itku taas. Olen siihen pettynyt, etten pystynytkään ilman antabuksia. Lopettaminen ollut mielessä jo pitkään, käytännön toteutus oli hukassa ja on edelleen.

Nyt siis juomatta neljättä päivää, tällä kertaa mukana tämä pohjaton väsymys ja epätoivo. Champix (tupakoinnin lopetin pari kk sitten sen avulla ja sitä syödään vielä jonkin aikaa) väsyttää ja antabus väsyttää. Otan antabusta kyllä paljon vähemmän, sillä väsymykseen vedoten sen keväälläkin lopetin ja tietysti ryypiskelyn sitten taas aloitin. Nyt otan sitä puolikkaan joka toinen päivä, kyllä se mut juomatta pitää silläkin. (Yksi kokeilu riitti lopppuelämäksi :blush: )

Sellainen ajatus tuli myös, että ehkei väsymys ja itku johdukaan lääkityksestä, vaan helpotuksesta. Ei tarvitse niin taistella ja hampaat irvessä yrittää olla juomatta. Yrittää väkisin olla positiivinen, kun ei jaksa. Sen sijaan kyllä töitä pitäisi jaksaa kaikesta huolimatta, joten jos nyt tarttuisi toimeen kun ei eilenkään saanut mitään tehtyä.

5

Mulla on aika hyvin toiminut se ajatus, että otan nyt rehdisti kaikki olotilat vastaan turruttamatta mitään. Käyn ne läpi oikein hartaasti. Jos mua laiskotuttaa ja haluan maata sohvalla, en tarvitse tekosyyksi alkoholia vaan voin maata laiskana sohvalla ihan possuna ilmankin. Jos mua väsyttää en yritä piristää itseäni alkoholilla vaan meen nukkumaan ihan murmelina. Jos mulla on epämääräinen paha olo, en yritä turruttaa sitä alkoholilla, vaan itken kuin…ööööhmmm, ei tuu mitään eläintä tähän nyt mieleen. Jos mua ärsyttää, niin en yritä sitäkään tukahduttaa alkoholilla vaan tuhahtelen kuin kiroileva siili. Jos mua taas ilostuttaa, niin en tarvitse alkoholia uskaltaakseni näyttää ilon tunteita, vaan riekun niin kuin simpanssi. Jos mulla taas on tylsä ilta, niin en ajattele alkoholin tekevän siitä parempaa, vaan päätän olla tämän illan maailman tylsin ihminen, niin tylsä että huonekasvitkin kuolee tylsyyteen mun olohuoneessa. Kaiken voi tehdä kunnolla ihan ilman viinaa. :mrgreen:

Ja kun kerta on keksitty sellainen kuin antabus, auttamaan tässä taistelussa, niin miksi tuntea pettymystä sen syömisestä. Ajattele, että saat syödä sitä, saat apua. Tee sekin hyvin ja ylpeydellä. Päätä olla maailman paras antabuksella raitistuja. :wink:

6

Tervetuloa tänne Iiris. :smiley:
Uusi nimi, uusi ketju, parempi elämä.
En sano uusi elämä koska entinen kulkee mukana halusit tai et. Mutta parempi, harkitumpi, uskallettu.
Yläfemma!

7

Iiris on silmäterä!

Kaikenlaiset olotilat ja fiilikset ja elämäntilanteet mahtuu tälle foorumille, niinkuin ne mahtuu elämään tuolla ulkonakin. Ja kuten eräässä…öhöm… vertaistukiseurassakin vissiin joskus todetaan, tulokas on tärkein henkilö paikalla olevista.

Saa olla väsynyt, saa olla v…ntunut, saa olla masentunut, saa olla stressaantunut, saa olla viinantuskissa… saa olla vaikka darrassa! Yhtä lailla saa olla hyvällä tuulella ja vaikka valaistunut, mitä se nyt sitten tarkottaakaan.

Eipä sitä kukaan pidempään raittiina ollutkaan varmaan jatkuvassa euforiassa elä, vaan elämään kuuluu kaikenlaiset tunteet ja myös vastoinkäymiset, ylämäet ja alamäet. Ilo ja suru, onni ja ikävä.
Eipä se kai muuten elämää olisikaan. : )

8

Kiitosta, ihanaiset!

Kurpitsan eläimet :laughing: Minun mielestä kuulostat ainakin täällä kyllä yleensä siltä riemunkiljahtelevalta simpanssilta, ties mikä äkäinen ryhmyoranki olen sitten itse tässä ollut. Olen minäkin vain yrittänyt enempi sillain olla möllötellä, kun tapana on mennä monta rautaa tulessa. Kovin montaa kuukautta sitä vain ei voi harrastaa… Ja kyllä nyt ihan totesin, kun otin antabuksen vähän myöhemmin tänään, että se ihan toden totta kyllä väsyttää fyysisestikin. No, ehkä siihen totun, ainakin siirtyy ilta-aikaan sen ottaminen (vaikka tuntui käyvän enemmän järkeen ottaa aamusella). Säälittää tuo miesparkani, kun en jaksa enää esittää mitään niin on kyllä saanut minun kärttyilyt niskaansa tässä muutaman viime päivän aikana.

Tuulis jatkaa mun tsemppausta, yläfemma takas!

Ketostix, olen tietoinen tästä häilyvästä tulenarkuudesta tiettyyn kahdella aakkosten ensimmäisellä kirjaimella alkavaan vertaistukiryhmään liittyen. En ole vielä käynyt, suhtautumiseni seuraavanlaista: tökkii kun olen lähimpänä ateistia tai vähintäänkin agnostikko…tiedän, tiedän. Ei tarvitse uskoa mihinkään isolla j:llä alkavaan mutta… kun se nyt kuitenkin tuntuu olevan vähän niin että mieluummin pitäisi. Mutta olen ajatellut silti mennä. En voi sanoa kokeilematta. Ja kokeilematta useampaan kertaankin. En vain ole vielä saanut aikaiseksi. Olen katsonut mahdollisia eri ryhmiäkin valmiiksi. Noh, tässä tämä etenee tämä prosessi. Lisää työkaluja saanut jatkuvasti käyttöön. Seuraavana kirjallisuus. Lilli Loiri-Seppä ensinnä. Ja näin.

Kiitos vertauksesta silmäterään. :slight_smile: Iirishän on myös kaunis kukkanen. Niitäkään en ole vieläkään saanut pihalle istutettua, ehkä sitten ensi keväänä. Hui, sehän olisi vertauskuvallisesti aivan oivaa: Iiris on alter egoni jo vuosien takaa. Iiris tekee sellaisiakin asioita, mihin en itse pysty. Ehkä se myös alkaa elämään selvää elämää minussa.

9

Ryhmyoranki :laughing: No en minä ainakaan ole hoksannut, mutta silloin jos tuntuu ryhmyorangilta, niin silloin pitää olla ryhmyorankia niin kauan kuin siltä tuntuu. Tai kunnes se alkaa tuntua tyhmältä. :smiley: Minä oon lähinnä ollut tänään tuota possuosastoa, mutta nyt taitaa riittää. Täytyy vaihtaa simpanssivaihe päälle. Mukavaa sunnuntaita koko eläintarhalle!

10

Komppaan muita, hienoa kun tulit tänne puolelle. Kertoo taas, että kypsymistä ajatuksissa on tapahtunut.

11

Tervetuloa Iiris! Ei kai siitä kannata pahoillaan olla, jos raitistumiseen tarvitsee antabusta. Riippuvuus voi olla paha, eikä raitistumisesta anneta tyylipisteitä. Näetkö sinä jotenkin toisen ihmisen raittiuden jalompana, kuin toisen, jos se on antabuksen avulla saavutettu? Minä näen asian niin, että jos on kova kipu, otetaan kipulääke. Ei kipu ketään jalosta.

Raittius ei mitenkään automaattisesti muuta sinun oloasi autuaaksi. Se ei täytä päivääsi, eikä keksi sinulle tekemistä. Sinun täytyy tehdä se itse. Kannattaa jonkin verran miettiä järkevää tekemistä jo etukäteen, sillä juopon ei ole hyvä olla jouten. Mielialat vaihtelevat kaikilla. Jos on taipumusta, ne vaihtelevat raittiinakin. Hyviä jaksoja on kuitenkin kauemmin, sillä alkoholin masentava vaikutus on poissa.

Hyvä, että tulit tänne. Eikö jo se, että et pysty pysymään irti alkoholista muutamaa päivää kerro, että olet koukussa? Kokonaan ilman on hyvä olla. Aika helppoakin, kun on ensin sisäistänyt, että ei voi juoda. Jos on alkoholikoukussa, niin ei voi. Niin se vaan on. Se pitää ymmärtää.

Raittiina olo on mukavaa.

12

En nyt osaa sanoa mitään fiksua, joten fiksummat saa jakaa fiksuja neuvoja mää vaan lähetän halit!!!

13

Kiitos Mare, Selene ja Lorda!

Eihän se toki mitenkään jalompaa ole. Enkä edes voi puhua muiden raitistumisista, vain tästä omasta pyristelystäni. Jokainen on erilainen juopponakin, miksei sitten raitistujana. Taisi jäädä mieleen nämä sinun sanat, kun yöllä heräsin vastausta päiväkirjaan kirjoittamaan.
Se minua harmittaa, etten hallitse itseäni edes silloin, kun haluan lopettaa juomisen. Ironista kyllä, kuuluu tautiin. Ristiriitaista. Vähän niinkuin Smokki ja Sikari sanoi jossain joskus (ehkä useamminkin), että jos tekee niin kauheasti mieli juoda niin ehkä ei kannata juoda koska se että mieli tekee oikein kovasti kertoo että on riippuvainen.

No sitten. Mikäli minä en voi ottaa vain siksi että joku lääke estää sen, tuntuu ettei raittius pääse etenemään samalla lailla. Mikäli pääsee, hyvä niin. Kun se työ on kuitenkin siellä mielessä tehtävä. Eli edistyykö raittius vaikka vain ulkoinen pakko estää minua juomasta? Mikäli se on vain apukeino alkuun, hyvä niin.

Voih, tälle kyseiselle juopolle tekee joutilaisuus niin hyvää! En viitsi lähteä siihen “kiireyskisaan” mitä tunnutaan paljon harrastettavan, mutta voinpa sanoa että burn out on hiipinyt aika lähellä jo pidemmän aikaa. Jotenkin sitten ajattelee, että miten siihen juominen on sopinutkaan kun mielekästä ja mieletöntä on enemmän kuin tarpeeksi: no siksipä juuri. Ainoa tekosyyni silloin tällöin löhöilyyn. Nyt opettelen sitä ilman juomista.

Muuten sitten tunnetiloista: väsymys on erikseen ja ärtymys on erikseen. Voivat olla lopettamisen sivuoireita tai muuten vain elämään kuuluvia. Niitä tulee ja menee. Ottaisin toki aimo annoksen mielelläni sitä raittiushumalaakin, mutta ehkä olen ollut liian kärsimätön. Mielenkiinnolla odotankin sitä hetkeä, kun voisi oikeasti katsoa, miltä sitten tuntuu kun on useamman kuukauden ollut juomatta. No, sitähän ei voi tietää kuin olemalla juomatta… :slight_smile: Mutta mutta: se joku järkyttävä, paha ahdistus. Siihen minä olen juonut ja se on merkityksellinen. Ja pelottava. Ja varmaan joskus käsiteltävä. Muut tunteet saavatkin sitten rauhassa mennä ja tulla.

No, tänään on ollut ihan hyvä päivä, vaikkakin kiireinen. Yritän vain tehdä stressaamatta. Tämä maanantai ei kuitenkaan ollut ihan niin paha kuin ne yleensä ovat. Liekö jälleen yhdellä selvällä viikonlopulla olleen vaikutusta? Vai lauantain pikku löhöilyhetkellä? Vai asenteella, vai auringon tulokulmalla, mene ja tiedä.

P.S. Ostin itselleni eilen kymmenen punaista ruusua! :smiley:

14

Oi, nuo kymmenen punaista ruusua herätti huomion heti, sillä itsekin pidän kukista. Välillä harrastan samanlaista hemmottelua itselleni. On helppo laskea, onko nyt varaa tähän luksukseen versus mitä se six pack -siideriä olisi maksanut. Ja kuinka usein.

15

Huomenia kaikille.
Ensimmäinen viikko taas juomatta vierähtikin sitten siinä. Vasta…? Tuntuu pidemmältä ajalta, ehkä siksi kun noita juomattomia pätkiä on kuitenkin kerrytetty alle tässä muutamien viime kuukausien aikana enemmän ja enemmän. Tää rosessi on kyllä aivan erilainen antabuksen kera, eipä tarvihe montaa ajatusta sinne päin suunnata. Välillä ajatus iskee, tuntuu siltä kuin joku tökkäisi kohtuullisen kovaa jollain terävällä kylkeen. Ajatus poistuu nopeasti, kun tietää ettei edes voi juoda, jättäen hetkeksi jälkeensä häivähdyksen kaihoisaa surumielisyyttä. Juomattomuuden ilontuntemukset ovat harvinaisempia ja vieläkin ohimenevämpiä.

Päihdelinkkiä luen edelleen hysteerisesti monta tuntia päivässä. Sikäli mikäli en tunne jonkun taustoja ja niitä luen aloituksista, viiltää enemmän jos siellä puhutaan omasta juomisesta, ei juomattomuudesta. Vähentäjissä käyn vähemmän enää edes lukemassa muiden juttuja, sillä en nyt pysty lukemaan juomisesta. Välillä ajatus ällöttääkin, etenkin kun ajattelee itse juovansa.

Tänään olisi sellainen päivä, kun olisin juonut. Olen yksin kotona. Opiskeluja on tiedossa ja illaksi ohjelmaa. Ne olisivat jääneet molemmat. Tällaisena päivänä olisin käynyt ne pahimmat kamppailut… Tai ei sittenkään. Viime aikoina petailut olisi tässä vaiheessa jo suoritettu ja olisin kohta matkalla kauppaan, nimenomaan tarkoituksena välttää kaikkea ylimääräistä ajattelua. Nyt ei tarvitse sännätä, helpotus kuitenkin. Aika iso helpotus. Ei tarvitse taistella, petailla, miettiä. Minut on ainakin toistaiseksi vapautettu.

Täytyy kyllä sännätä elukoita hoitamaan, ja kohtapuoliin sitten opiskeluihin. Ja pyykit pyörimään. Ah, torstai on mun uus lauantai/sunnuntai. Viikon paras päivä!

16

Vielä jatkuu pohdinta noista ohimenevistä juomattomuuden ilontunteista. Välillä jos tuleekin sellainen iso olo, että ihanaa, kun ei tarvitse juoda! niin eipä mene kauaa kun tulee se iso ahdistuskin. Jos en ajattelee juomattomuutta hyvässä niin ei tule sitä pahaakaan. Onneksi sitä ei nyt tarvitse niin miettiäkään antabuksen takia, ja kai siksi viime yritysten jäljiltä olenkin niin uupunut kun ei sitä tukea ollut ja piti nämä tunteiden isot vuoristoradat käydä monta kertaa päivässä läpi.
Useimmin tulee se olo ikäänkuin jälkeenpäin, onneksi en eilen juonut niin on tänään virkeämpi olo. Kyllä nytkin tuntuisi pahalta odottaa huomista päivää kun sille on iso, tärkeä meno, jos pitäisi sovitella juomisiaan ja krapuloitaankin siihen yhteyteen.

Toivotan selvää viikonloppua jokaiselle, vielä hienompaa jos siitä pystyy ihan oikeasti nauttimaan!

17

Tuo on yksi juomisen mukanaan tuomista pahimmista asioista, tuo juomisten ja krapuloiden sovittelu. Siinä näkee miten lujasti on kiinni alkoholIn otteessa. Alku-urallani en koskaan juonut jos seuraavana päivänä oli menoa, mutta kyllä siihenkin asti sitten treenaamalla päästiin. Kamalaa aikaa. Piti laskea montako juomaa yleensä on kestänyt. Jos meno olikin vähän myöhemmin, pystyi laskemaan isommalla annosmäärällä. Myöhemmin oivalsin myös että jos aloitan juomaan tosi ajoissa, voin juoda tosi paljon, kunhan juon hitaassa tahdissa. Onnekseni olen kärsinyt aina niin kamalista krapuloista, että juomamäärät todella piti laskea ja näin pysyi edes JONKINLAINEN kohtuus, vaikka oikeasti kohtuus oli kaukana noista touhuista. Aamulla heräsin usein aikasin jos oli menoa, että kerkeisin käydä useamman kerran suihkussa, välissä ulkona happea haukkaamassa ja kaikki muut kuviot joilla se tutina häipyy, kun kas kummaa se krapula tuli vaikka olin muka toisin suunnitellut. Yleensä olin muutamalla ylittänyt sopimani juomamäärän ja eihän se muuta tarvitse.

Joskus mieleeni hipsii että muutaman voisi juoda. Joisi vaan neljä olutta illassa, ei se paha olisi. Eihän se oikeasti olisikaan, niille jotka pystyy siihen. Minä en pysty. Ja jos leikittelen hetken ajatuksella että se pysyisi neljässä oluessa niin mitä hyödyn siitä? En ole koskaan ikinä missään elämäni vaiheessa juonut siksi, että olisi kiva juoda pari juomaa ja se siitä. En ole koskaan ajatellut noin. Minusta on aivan haaskuuta juoda noin vähän, menee rahatkin ihan hukkaan ja siitä ei tule kuin vihaiseksi. Joten siinäpä lisää ajatusta miksi ei edes olisi yhtään mitään järkeä miettiäkään edes koskaan kohtuukäyttöäkään, koska en ole ymmärtänyt sen ideaa enkä tule ymmärtämään. Joko siitä tulee vihaiseksi tai sitten lähtee hakemaan lisää hörpittävää. Niin ja en mä elämässä tee muitakaan asioita joissa en näe mitään järkeä ja jotka aiheuttavat vain ärsytystä :smiley:

Sellasia ajatuksia kumpusi jostain. Iirikselle hyvää viikonloppua. Toivotin jo omassakin ketjussani, mutta täytyy tulla tosi hyvä viikonloppu jos oikein kahdesti toivotan? :mrgreen:

18

joo, mulle tuli aina kanssa ihan järkyttävät krapulat. Vaikka ei olisi välttämättä paljoa juonutkaan. Ja välillä taas ei, vaikka joi enemmänkin. Eli laskemisesta ei ollut hyötyä. Ei ne seuraavan päivän menotkaan minua paljoa enää estäneet viime aikoina, sitten saattoi joutua turvautumaan tasottaviin aamulla. Ja tasottavistakin tuli ihan sellanen olo, että hui kun nyt menee hyvää juomaa hukkaan kun ei voi uutta humalaa ottaa päälle. :unamused:

Enpä kyllä minäkään ole aikoihin haaveillut sellaisesta kohtuukäytöstä, että pari vaan. (Paitsi joskus hienolla pihvi-illallisella sitä nautintoa oikeasti täydentäisi hyvä lasi punkkua.) Hyödytöntä. Sen sijaan sellaisesta kyllä, että vähentäisi kertoja ja vetäisisi silloin tällöin sellaiset mukavat kunnon humalat yksin kotona. Just. Ensinnäkin tiedän hyvin ettei sellainen ole mahdollista ja vaikka olisikin niin… no. Punainen lanka hävisi. Mies tuossa huutelee ruoanlaitto- ja kaupankäyntiasioita. Meni ajatus sekaisin. Anyways, eipä paljoa harmita kyllä olla pelkäämättä krapulaa joo.

Vietän tuplahyvät viikonloput, vietä sinäkin. :smiley:

19

Rakastan herätä aikaisin vapaapäivänäkin. Olo on ahkera ja tuleekin tehtyä asioita. Saa ajatella yksin kun talo on hiljaa.
Rakastan valvoa myöhään kun telkkarista tulee hyvä leffa. Tai jopa yötä myöten, säätilat ovat hienoja yöllä vuodenajasta riippumatta.
Rakastan nukkumista. Näen mielettömiä unia, niissä tapahtuu uskomattomia asioita ja aamuisin harmittaa herätä todellisuuteen. En malttaisi mennä nukkumaan kun pitää kokea öiset valvomiset ja aamuvarhaiset heräämiset.
Rakastan liikkumista ja rakastan aivojeni jumppaamista sohvan nurkassa. Rakastan hömppäohjelmia ja -kirjoja, aivot ja ruumis lepäävät.
Rakastan eläimiä. Haluaisin nähdä enemmän ystäviäni. Haluaisin tutustua uusiin ihmisiin. Rakastan miestäni. Rakastan miestäni. Haluaisin välillä olla enemmän yksin.

Niin paljon rakkaita asioita, mielenkiintoisia tekemisiä ja ihanaa elämää.

20

Mukavaa sunnuntaiaamua kaikille!
Kävely- ja juoksulenkillä käyty, jumpattu, elukat hoidettu ja aamupuuro vattujen kera syöty. Vähänkö olen hyvä! :smiley:

Eilisissä menoissa oli tyypeillä mukana viinitonkka. Siis voitteko kuvitella, sinne kuljetettiin viinitonkka. Harjoittelin sanomiseni valmiiksi, oikein odotin että pääsen sanomaan etten ota. No ei sitä kukaan sitten avannut koko iltana. :open_mouth: En tiedä, mihin se hävisi, vietiin kai takaisin. Ei kukaan juonut mitään. Ohhoh. Ei minusta olisi tuollaiseen. Tuollaiset tapahtumat saavat kyllä ymmärtämään, miten vähän alkoholi muille -niille tavallisille ihmisille- merkitsee minuun verrattuna.