Huh, mikä päivä! Kaksi viikkoa juomatta täyteen tänään. Sellainen oli olo äsken, että meinasi mennä rikki antabuksia tai ei. (Niin pieni määrä, puolikas vain joka toinen päivä ja olen unohtanut se ottaakin eilen…) Onneksi, onneksi ei kuitenkaan. Pelote oli kai riittävä, enpä voi luottaa että oma tahto olisi riittänyt.
Sain palautetta opiskeluun liittyvästä iiiisosta työstä. Suoraan sanottuna vituiks meni. Se oli kolmas tällainen iiiiso työ, ja kolmas joka on mennyt pieleen, pahasti pieleen. Eli olen siis ihan paska työssäni. Tai en mä työssäni ole paska, mutta se johtuu vaan siitä etten saa edes tarpeeksi haasteellisia ja koulutusta vastaavia tehtäviä. Vaan siis alallani. Opiskeluissani. Jossain nyt vain menee pieleen. Mä en käsitä jotain asiaa. Mä teen ja teen ja teen ja… ei se vain riitä. Vielä kun ala on sellainen että absoluuttisia totuuksia ei ole. Elämänmittainen oppimisprosessi ja muuta paskaa. Mitä jos mä olenkin väärällä alalla? Yhdeksäs vuosi alkaa noita opintoja ja neljä vuotta alan töitä, ei tässä kohtaa nyt ainakaan alaa vaihdeta. Paska. Paskanpaskanpaska.
Onneksi, oi onneksi!!! en tänäänkään voi juoda. Ehkä ne jutut on kuitenkin lähtenyt menemään pieleen kun on pitänyt juoda. Joku kehitys jäänyt kesken. Tämä helvetin elämänmittainen opiskelu onkin keskeytynyt. Olenko suorittanut vain pintapuolisesti? Olenko kuunnellut liikaa sitä: “Ei niitä arvosanoja kukaan katsele.” “Vau, opiskeletpa hienoa alaa. Sinne oli varmasti vaikea päästä.” “Sä opiskelet liikaa, sulla on aina kiire.”
Toisaalta kyllähän mä vaadinkin itseltäni liikaa. Tai oikeammin sanottuna olen vain aina ajatellut, että kaikesta selviän. Viime vuodet on näkynyt merkkejä siitä, ettei kaikki ehkä menekään niinkuin unelmaa. En olekaan niin vitun täydellinen. Ehkä siihen on pitänyt vähän juoda, ja juominen on vähän pahentanut asioita. Ehkä mun pitääkin vielä raaemmin katsoa itseäni peiliin. Sen mä ainakin tiedostan pikkuhiljaa, etten olekaan niin mukava ihminen kuin olen aina luullut. Ei kun hetkinen, kyllä mä olin. Sitä pitääkin näemmä tietoisesti pitää yllä. Äh, en mä tiedä. En mä tiedä pitäisikö olla itselleen armollisempi vai tiukempi. Kun on sitä nyt helvetti soikoon toisilla paljon pahempiakin ongelmia.
Tein sen Jillan tunnelukkotestin. Ihan oikeasti luulin sitä tehdessäni, että ihan tyhmä testi. Sellainen naistenlehtien testin tyyppinen, tiedät jo kysymyksiin vastatessasi että mikä on lopputulos. No ei se ihan niin mennytkään, tuli siitä aika yllättäviä vastauksia.
Tässä kolme erittäin vahvaa tunnelukkoani:
Rankaisevuus
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Vastauksesi:
Olen ankara itselleni jos teen virheen tai tunaroin ja saatan rangaista itseäni siitä. 5
Olen vihainen itselleni koska olen niin heikko, tunteellinen tai tarvitseva. 4
Moitin tai nimittelen itseäni tyhmäksi, laiskaksi tai itsekkääksi. 5
Vaativuus
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Vastauksesi:
Minun on hoidettava kaikki velvollisuuteni ennen kuin voin levätä. 4
Minun täytyy tehdä parhaani, toiseksi paras ei kelpaa. Aina on vara parantaa. 5
Menestyn elämässäni mutta minun on vaikea pysähtyä nauttimaan siitä. Elämä tuntuu suorittamiselta. 5
Riittämätön itsekontrolli
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Vastauksesi:
Olen impulsiivinen ja pitkästyn helposti, rutiinitehtävät ole minua varten. En aina mieti tekojeni seurauksia. 4
Minun on vaikea asettaa rajoja itselleni ja siksi teen liikaa asioita jotka ovat haitallisia minulle (esim. juon, syön, poltan, pelaan uhkapelejä). 5
Minun on vaikea hallita halujani, tunteitani ja mieleni yllykkeitä. Minun on vaikea ilmaista vihaa rakentavasti. 5
No, en mä tiedä. Tässä mulle pohdittavaa. Paljon kivampi tutkistella nyt itseään kun ei tarvinnut juoda ja sillä vain ongelmiaan peittää. Tämä päivä menee nyt kyllä tähän rypemiseen, en tänään jaksa enempää ajatella tätä. Onneksi ei tarvi juomisella ajatuksiaan sulkea. Vuokrasin pari tyhmää leffaa ja ostin herkkuja (taas) vaikka laihiksen piti jo alkaa (kun ei juomattomuudesta enää ole makeanhimoa). Kiitos kun sain paasata teille, olo helpotti jo.
Piti kyllä tänään listata päihdehistoriaani kun en ole sitä vielä tehnyt koskaan elämässäni. Jääköön toiseen kertaan.
Sanoin tämän jo monta kertaa eri tavoilla mutta sanotaan nyt vielä kerran yhdellä tavalla. Kokeillaan: Minä olen ylpeä itsestäni, etten tänään juonut. Olen onnellinen, kun en juonut.
olen ollut yhden kaverini kanssa myös jokusissakin pippaloissa, hänellä mukana juomat mutta ei hänen tehnytkään mieli. No niiden juomien kanssa ehkä tiedätte miten kävi, olisihan ne ties pilaantuneet ja hukkaan joutuneet jos en olisi uhrautunut avustamaan… 
totta tosiaan, alkoholi on niin vähäinen juttu toisille ihmisistä. Niille joille se ei ole ongelma ja niille joilla on alkoholiin täysin terve suhtautuminen. Se on varmaan niille kuin mehu minulle, saatan ostaa mehua mutta ei sitä aina juuri sillä hetkellä teekään mieli, joten jätän juomatta. Ensimmäisestä alkoholikerrastani alkaen en ole voinut kuvitellakaan että alkoholit jäisi juomatta, kyllä ne imetään viimeseen pisaraan. Se on ihan avartavaa seurata tuollaista käytöstä mitä Iiris sinä näit, makustella samalla että noinhan sen kuuluisikin mennä.
Minä olen saanut vasta syötyä aamupuuron. Muun aikaa olen haaveillut 
ikävää kuulla, että tuollaista tullut. Sinin täytynee istahtaa alas, vetää henkeä ja miettiä mikä on vialla. Ihan rauhakseen. Enpä osaa muuten neuvoa tai mitään viisastakaan sanoa. Mielenkiintoinen tuo sinun tunnelukkotuloksesi (minäkin suhtauduin ensin testiin että mikähän huuhaa tämä on, mutta se toikin ihan ajateltavaa), hyvin erilaiset jutut nousi sinulla sieltä vahvoiksi kuin minulla ja nyt mennäänkin tuntemattomilla vesille, sellaisia asioita nuo, että en taida ainakaan vielä osata sanoa mitään.
