Moikka. Kirjauduin uutena tänne foorumille ja kaipaisin tukea ja apua panacodin lopetukseen.
Taustasta sen verran, että käyttänyt olen max annoksella 6-8 tablettia vrk lääkärin ohjeen mukaan välilevyn pullistumaan ja hermosärkyyn n. 4 vuotta. Annos ei ole muuttunut, eli max 8 vrk, mikä suuri sekin.
Nyt su lopetin panacodin seinään, eli tänään 4pv ilman. olen ollut jo pidempään väsynyt lääkkeen aiheuttamaan pöytään ja tunteettomuuteen.
Järkyttävät viekkarit päällä. Ma ja eilinen meni voimakkaassa ahdistuksessa, itkin suihkun lattialla tunti tolkulla. Ajatus alkaa selkiämään, mikä lisää ahdistusta siitä, että kuinka sumussa ovat viime vuodet kulkeneet. Itsesyytöksiä. Teki mieli tappaa itsensä ja ahdistus taas tänään aamulla erittäin voimakas. Kurkkua kuristaa, itkettää, olo on yksinäinen ja pelottaa, miten selviän eteenpäin pää selvänä.
Taustalla paniikkihäiriö ja masennus.
Laskut pinossa eteisessä, en ole saanut avattua, tiskit odottavat pesua ja kauppaan en uskalla lähteä.
Fyysisiä oireita nyt vesiripuli, kova jalkasärky, etenkin reisissä ja lantiolla. Oksentaminen, ruokahaluttomuus, levottomat raajat (pakko vetää suoraksi vähän väliä)
Tukiverkosto mennyt ajat sitten, panacodin käytön aikana. Ei ole ketään, kelle puhua.
Te jotka lopettaneet… Koska mieliala tasaantuu, ahdistus helpottuu? Vai helpottuuko koskaan?
Muu lääkitys citalopram 40mg aamuun ja mirtazapin iltaan.
Moikka 
Itselläni vielä toipuminen erittäin keskeneräinen, mutta voin samaistua hyvin noihin oireisiin mitä juurikin luettelit.
Itselläni reilu 5 vuotta päivittäistä käyttöä ja nyt olen ollut käyttämättä noin kuukauden. Muuta “lääkitystä” vieroitusoireisiin en ole käyttänyt kuin kannabista iltaisin unta tuomaan. Pahimmat fyysiset oireet alkavat varmaan helpottamaan noin viikon kuluessa, mutta itselläni juuri tuo henkinen puoli onkin tuottanut ongelmia. Kun ei vaan meinaa jaksaa/kiinnostaa oikein mikään. Nyt olen parin viimeisen päivän aikana huomannut pientä piristymistä, mikä antaa toivoa tulevaan. Kyllä se elämä alkaa sieltä pikku hiljaa voittamaan, kun annat sille vain mahdollisuuden.
Ensimmäistä kertaa koskaan minäkin nyt avaudun hieman. Ensinnäkin toivon että sinä olet selvinnyt ja voit jo paljon paremmin… etkä ole sortunut uudestaan. Mulla menossa nyt kuudes päivä ilman Panacodia. Tein tämän jo kerran yksin vuoden alussa mutta sitten pian sorruin taas. Ensimmäinen päivä ilman, eli viime tiistai oli puhdasta helvettiä. Itkin, ripuloin, oli paljon kipuja. Itkuisuus helpotti parissa päivässä mutta kivut ei enkä saanut niitä millään pois, yksikään kipulääke ei niihin auta. Jalat oli aivan tulessa, vatsaa särki. En ollut tajunnut kuinka pahasti Panacod vaikuttaa mielialaan ja ahdinkoon…nyt tuosta tunteesta ei ole tulla loppua, ahdistaa ja pelottaa. Koetan samalla vähentää myös Lyricaa mikä myös on minulle ollut ongelma jo vuosia mutta siihen en ole valmis, otetaan nyt yksi päihde kerrallaan. Miten sinä voit ja miten sinulla sujuu?
Hei uudet kirjoittajat! Mikä on tilanne?
LetHerGo olikin tuossa laittanut teille viestiä.
Asteittain vähentäminen on tietenkin asia, jota kautta olo on helpompi.
Jos omat keinot eivät riitä, niin miksei ihan laitoskatkaisu olisi paikkallaan. Monelle on kuitenkin kynnys mennä hoitoon, jos ei ole aikaisemmin ollut päihdepalveluiden asiakkaana.
En vähätte Panacod koukkua, tiedän että siitä ainakin maksaltaa nopeat metaboloijat saavat tiukan koukun ja pari kertaa vieroitusoireet seurannut vierestä - yhtä helvettiähän se alku on.
Huomaattaa miten opiaatti sotkee tunteita ja aistimuksia sen jälkeen kun olette kuivilla. Alatte huomata maailmaa ihan uusin silmin, toki siedettävä että alkuun keskimäärin masentunut tai “surullinen” olo. Opiaatin kanssa maailmaa katsoo ikäänkuin sumuverhon läpi, toki myös kivut haihtuvat taakse (siitä minullakin alkoi). Pitkässä käytössä ei enää lievitä kipua! Huomaatte kun olette eroon pääseet, että teillä on vähemmän kipuja kuin sen käytön aikana!
Imodium ei ole opiaatti joka pääsisi keskushermostoon, silti en suosita sitä mahaoireisiin, jotenkin tuntuu sotkevan opiaattireseptorien kanssa (tämä pelkkä oma kokemus, joten voi toimia toisilla). Mielummiin näitä hermosoluja tasaavia hiukan lievittämään, ehkä joku nukahtamista helpottava pahimmassa. Mut jos valitsette Lyrican ja gabapentiinin kesken, ottakaa gabapentiini, siihen ei tule seuraavaa koukkua. Lievittiin oireita kyllä hiukan. Mut kieltämättä on se vaan hampaat irvessä tunti kerrallaan mentävä läpi, joskus se on kyllä minuutti kerrallaan.
Opiaatit sotkevat tunteita vahvasti: alkuun välillä on päiviä jolloin haluaa kuristaa kaikki, tai on sitten niin allapäin ettei kykene kuppia tiskikoneeseen laittamaan. Mutta kyllä se normaali päiväkin sieltä yllättäen tulee, jolloin ei tee mieli yhtään tablettia. Edelleen esim. vastoinkäymisissä joutuu olemaan kyllä erityisen varovainen, ettei turvaudu vanhaan tuttuun.
Toisaalta onnittelen Panacodista pysymisessä! Siitä pääsääntöisesti normaaliin elämään toipuminen on kuitenkin nopeampaa?
Palataanpas vähän päivittelemään. Itse pääsin Panacodista eroon tällä kertaa ja toivottavasti myös viimeistä kertaa koskaan mutta helpolla se ei päästänyt. Henkinen oireilu kesti pidempään kuin osasin edes pelätä! Puhtaasti kaksi viikkoa meni piehtaroidessa aivan kauheissa tuskissa ja luulin jo että sieltä ei enää nousta. Tein varmaan virheen siinä kohtaa että pidin useita välipäiviä Lyricasta samaan syssyyn johon selkeästi en ollut valmis ja se pahensi oireita entisestään mutta prkl mä selvisin! Nyt muistutan itseäni niistä kivuista ja siitä pahasta olosta joka mieleen jäi etten enää vahingossakaan ottaisi Panacodia tai kodeiinia missään muodossa! Nyt on ne Lyricat vielä jossain vaiheessa taisteltava läpi mutta juuri nyt tavoitteena on vain vähentää, edes niin että otan vain joka toinen päivä ja se on minulle saavutus… välillä olen saanut menemään jopa neljä päivää mutta sitten siihen on taas palattu. Vielä tulee kuitenkin se päivä että tiedän olevani valmis lopettamaan kokonaan. Joku ehdotti katkoa, omalla kohdallani se ei käy. Kuinka ironista onkaan että oma äitini on katkaisu hoidossa töissä, ollut koko elämänsä…ja perheeni ei ongelmastani tiedä. Eikä tarvitsekaan.
Onnittelut! Kieltämättä lopetus on melkoinen setti käydä läpi, jospa minullakin tällä kertaa pitää. Ei ole ihme kyllä tehnyt mieli ottaa, enemmänkin vihaan kaikkia opiaatteja tällä hetkellä. Toki tuo mielialan ja normaalin tunne-elämän palautuminen vielä aikansa minun kohdalla ottaa.
Näin usein tableteissa kuten itselläni myös, ei tiedä oma perhe. Ja itse addikti olla vaikka itse töissä päihdeklinikan lääkärinä
Neljän vuoden päivittäiskäyttö loppui kuin seinään minnesotahoidossa vuonna 2014. Puolisen vuotta kesti siinä, että tilalle tuli normaalin ihmisen normaaleja tunteita. Henkinen koukku kesti itse asiassa suht pitkään, ja puolentoista vuoden kohdalla olin tosi vähällä aloittaa uudelleen, koska ahdistus oli silloin niin kova.
Nyt yli viisi vuotta putsina, ja tavallinen elämä & kirkas mieli kiehtovat enemmän kuin kemiallinen euforia. Silti omalla kohdallani: on pysyttävä valppaana, koska paluu siihen paskaan on yhden pillerin päässä.
Kiitos onnitteluista…jos ne siis mulle oli tarkoitettu 
Mulla on mennyt nyt useamman päivän 300mg Lyricaa päivässä ja olo on tosi paska. Sitä kun käytät tarpeeksi ja kauan, se ei tunnu enää miltään ja kun luulee että lisäämällä annosta saa euforiat niin siinä tulee vaan syvempi masis. Rintakipua ja unettomuutta on nyt ollut ja verenpaine vissiin koholla kun sydän hakkaa ja päätä painaa. Että on pitänytkin itsensä ajaa tällaiseen jamaan. Monet puhuu siitä miten kamalaa Lyricasta on päästä eroon ja nyt pelkään miten pystyn siihen ikinä. 
Mulla aikoinaan tarkoituksena oli vain ottaa viihdekäyttöön ja se toimi loistavasti 150mg annoksella, nyt ei edes se 300mg tuo euforiaa vaan keho vaatii lisää ja sitä en pysty antamaan, sivuoireita tulee liikaa. Joku saattaa naureskella että ompas pieni annos mutta ihmiset reagoivat eri tavalla ja näin kävi mun kohdalla. Nyt vaan haluaisin takaisin niihin aikoihin kun Lyrica ei vielä ollut ongelma ja 150mg oli ihaninta ikinä 
no, itsepä olen aiheuttanut. Onkohan tällainen paluu enää mahdollista vai meneekö se niin että vaikka yritän pyrkiä siihen “paristi viikossa”- annokseen, että keho tulee aina vaatimaan enemmän vai nouseeko tolet?? Aiemmin buustasin oloa tolla Panacodilla ja sitähän sit myös meni ihan reippaasti… Nyt ei ole mitään buustaamassa oloja. Sori kun sivusin aihetta nyt aika reippaasti mutta toivottavasti edes osasta viestiä on jollekin apua/toivoa/infoa. Kaikista teidän viesteistä on itselleni ollut suuri apu kun huomaan etten olekaan ihan yksin ongelmani kanssa!
Noista tunteista vielä kun niistä oli maininta. Olen huomannut sen että jos en ole lääkkeissä, en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin niitä pillereitä ja vain odotan sitä hetkeä/päivää kun taas voin ottaa niitä. Kaikki hermostuttaa ja ahdistaa ja on vaikeaa enkä pysty nukkumaan tai rentoutumaan. Säälittävää että mulla ei ollut mitään näitä oireita kun tälle tielle läksin eli ihan lääkkeiden aiheuttamaa tuskaa. Meneekö tällaiset ohi kun lopettaa? Vai säilyykö se ahdistus ja sitä se elämä sitten on? Panacodin kohdalla se ainakin meni ohi mutta en tiedä mitä tapahtuu jos ja kun lopettaa aivan kaiken. Millaisia oloja muilla on ja miltä se todellisuus sitten tuntuu? Oletteko estyneitä esittämään tiettyjä tunteita?
Tämä Lyrica on aivan saatanan keksintö. Mies tuhosi aivonsa, kun viihteili näillä 1200mg - 2000mg annoksilla. Käytti siis niin, että otti kerralla tuon 1200mg aluksi ja aina pikkuhiljaa lisää päälle, näin muutamia päiviä tai mlkein viikon ajan. Kun lopetti viimeisiä kertoja, niin katsoin kauhuissani, kun oksenteli, tärisi ja hikoili kuin olisi saunassa ollut ja tuota kesti melkein kaksi viikkoa. Jotain tuhoja teki aivoissa, koska nykyään näkee kaksoiskuvia, näkökenttä heiluu ja tärisee ja tasapaino on huono. Lääkärit sanoo, että mitään ei voi tehdä, siihen on vain totuttava 
Itse sain Lyricoilla aikaiseksi 4 kouristuskohtausta.
Itse olin koukussa Tramaleihin ja hyvin tuttuja nuo ajatukset! Niiden takia sorruin aina uudestaan. Kun vihdoin todella päätin, että nyt riittää ja lopetin, huomasinkin ilokseni, että en enää edes kaivannut koko lääkettä. Olin kai niin totaalisen loppu siihen touhuun, kun joka kuukausi sai kärvistellä viekkareissa sen viikon kun lääkkeet oli loppu. Eli kyllä ne himot ohi menee kun jaksaa vain kärsivällisesti odottaa 
toki tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta eipä siinä ole vaihtoehtoja, jos todella haluaa elämänsä takaisin.
Nuo mieliteot on henkien taistoa eikä kyllä jätä fyysistäkään puolta rauhaan, ja voi alkaa ja yltyy niin pirun äkkiä siihen pisteeseen että on melkein toimintakyvytön.
Itsellä saatto mennä viikko selvinpäin, mutta kun mielihaluja tuli, niin tuli retkahdettua, kunnes persaukisena ei vienyt toimintakykyä täysin pois ja sain aloitettua kokkaamisen ja kävin saunassa. Melko nopeasti olo parani kun alko touhuamaan, ja illalla huomasi ettei aineet käyny enää mielessäkään kitkuje muodossa.
Nyt on taito torjua mielitekoja kun niitä vielä tulee
Hienoa kuulla että olette itse selvinneet yli mistä ikinä olette yrittäneetkin! Huippusuoritus!
Kamalaa että sulla @pöljä tällaisia kokemuksia. Joku järki siinä viihteilyssäkin on pidettävä…miten joku voi olla edes hengissä tollasesta määrästä Lyricaa? Vedin itse tässä viime viikolla 450mg ja voin kertoa että olo ei ollut euforinen vaan vaikea! Siitä on viihde kaukana.
Nyt olen ollut ilman Lyricaa 2 päivää, peräti. Ei kuulosta paljon miltään mutta jos miellän että vielä aion viihteillä ton kanssa niin pakko vaikka väkisin pitää edes taukoja. Alkoholia kun en juo enkä polttele mitään ja ne Panacoditkin ovat nyt taakse jäänyttä elämää niin on sit kuitenkin tää.
Viime yön nukuin hikistä koiran unta Sirdaludin voimin ja näin vaikka mimmosta painajaista. Onneksi tuska ottaa sitä ei ole ylitsepääsemätön, voin kuvitella meneväni näin ainakin vielä huomiseen, mitään viikon lupauksia en itselleni anna, kumpa voisinkin!
Mulla on meinannut mennä ilman Lyricaa niin että en uskalla lähteä ihmisten ilmoille, niin olen sitten kotona makoillut niin kauan että taas voin sitä ottaa. En haluaisi puhua kenenkään kanssa tai sosialisoida ollenkaan, hieman outoa.
Miten teillä menee, ketkä kirjoittelitte lopetuskokemuksia tähän? Itse taipaleen alussa vasta ja kovasti tsemppiä kaipaisin.
Kuin Sulla nyt menee, Hentoneito?
Enpä ollut tajunnut että olen ollut näin kauan pois tästä ketjusta… Palataanpa ajassa taaksepäin. Panacod jäi vaikkeikaan ihan kokonaan, silloin tällöin haen reseptillä purkillisen tai sitten ostan kodeiini pitoista yskänlääkettä ja hörpin sitä suoraan pullosta, saatan mennä näin viikkokausia ja sitten lopetan. Mutta se Lyrica 
siitä en vaan pääse eroon. Se on alkanut ahdistaa kovastikin, en saa siitä enää mitään kiksejä enkä uskalla olla ilman. Umpikuja.
Moikka. Niin, eli ihan positiivisia asioita. Mutta se lopullinen irtaantuminen pitäisi vielä tehdä. Onko sulla Hentoneito mahdollista hakeutua ammattiavun piiriin?
Ei ole mulla mahdollista hakeutua ammattiavun piiriin…(teko) syitä on monia. Kukaan ei tiedä mun ongelmasta, ei ainakaan millä levelillä mennään. Eikä ole aikaa enkä tiedä onko halua(uskallusta) sellaiseen. Koen että voin lopettaa jos haluan mutta sitten tulee aina se että en uskalla lopettaa, en halua kohdata maailmaa ilman tätä utuista verhoa mielen päällä. Sain alkuviikosta Panacodia ja olen sitä käyttänyt päänsärkyyn…ja taas muistin miksi halusin siitä eroon aiemmin, siitä tulee niin mössöinen olo eli uskon että en tälle tielle lähde enää uudestaan. Lyrica on se mun kaunein painajainen josta en usko pääseväni irti kokonaan koskaan. 
En tiedä, tuntemukset muuttuvat.
Niin, ainahan syitä löytyy siihen, että ei lähtisi hoitoon. Jos ei ammattilaisen avun piiriin, niin onhan sitten noita vertaistuellisia juttuja olemassa. Toki riippuu paikkakunnasta, että mitä on tarjolla. Mutta lähinnä tossa varmaan tulisi kyseeseen päihdehuollon avohuollon yksikkö. Ja mikä on syy, että ei kannata sinne mennä?
Syy: se tarkoittaisi sitä että mun pitäisi kertoa mun riippuvuudesta ainakin puolisolle kun en voi valehdella sitä minne olen menossa (avohuolto). Tunnen olevani jotenkin loukussa ja melko yksinkin kun taistelen tämän asian kanssa. Ymmärrän myös sen että osa tätä riippuvuutta on mielenterveys ongelmat kuten vastikään todettu ADHD mikä auttoi ymmärtämään omia riippuvuuksia sekä tehtyjä valintoja elämän varrella.