Hentoneito. Siinä mielessä ymmärrän, että vaikea on kertoa muille riippuvuudesta. Siihen liittyy aina häpeä ja syyllisyys. Sinänsä sanoisin, että toipuneet ja toipumassa olevat henkilöt usein/lähes aina kertovat käyttämisestä muille. Jotkut ihan julkisesti. Toipumisesta ja hoitamista ei tarvitse hävetä. Suurin este hoidolle ei ole läheiset, vaan henkilö itse.
Se on minä tässä taas…
Olen nyt taas… TAAS yhden kerran vieroittanut itse itseni Panacodista, viikko on mennyt. En jaksa ymmärtää miksi se Panacod taas vei enkä edes käyttänyt sitä kuin vähän yli kuukauden, ihan reilulla annoksella kylläkin mutta voin kertoa että tällä kertaa meinasin seota niihin viekkareihin. Jos Lyricaa ei olisi ollut kaverina, olisin osastolla. Herrajumala se on onneksi nyt ohi ja jälleen kerran lupasin itselleni etten enää koskaan koske Panacodiin. Lyrican kanssa sama helvetti on vain jatkunut ja olen ihan kurkkua myöten täynnä. Siitä on tullut koko elämä. Tänään en ottanut Lyricaa vaan päätin että menen tämän päivän pienellä diapam annoksella, vähän uhoten miten naisen käy. Menihän se jotenkin vaikka tuskan hiki on kylmää kyytiä, onneksi vitutus ei ole hirveen paha tuon Diapamin ansiosta. Nyt tässä kun yö alkaa olla käsillä, mietin jo melkein pitäisikö peräti jossain vaiheessa käydä itkemässä jossain AA-kerhon avoimessa ryhmässä tms… onko sellaisia edes? Halu olla ottamatta on juuri nyt mutta en tiedä selviäkö huomisesta. Mulla kun tuo Lyrica on niin joka päivästä elämää etten kauppaan voi mennä ilman sitä. Vielä suuremman ongelman tähän tuo se että perheen kanssa tässä täytyy jotenkin yrittää olla edes semi-ystävällinen, heidän ei kuulu kärsiä mun vittuilusta ja pahasta olosta, se on iso syy miksi olen aina vaan jatkanut tätä kierrettä jotta olisin kotona siedettävää seuraa. Muistan kun joitakin vuosia sitten taistelin itseni irti Lyricasta kun satuin tuolloin olemaan yksin enkä joutunut puhumaan kellekään enkä esittämään mitään, sain vain maata sohvalla ja palella peiton alla ja tuijottaa televisiota niin kauan että ne viekkarit meni ohi, nyt voin vain haaveilla siitä.
Heips. Uusi täällä.
Mulle määrättiin keväällä -20 gapapentiiniä niskan pullistuman aiheuttamaan hermokipuun. Tätä koitin 3kk syödä, mutta jatkuvien haittavaikutusten takia piti lopettaa.
Aloin syömään Panadolia kipuihin 3 - 4 grammaa päivässä ja tästä neurologi nosti metelin et maksa ei kestä ja määräsi minulle Panacodia 1-3tbl/pv.
Olen syönyt nyt Panacodia päivittäin kesäkuusta -20 alkaen. Viimeiset 2kk annoksella 2tbl/pv (aamulla). En koe, että mulla olisi psyykkistä riippuvuutta, mutta olen kyllästynyt tähän jatkuvaan pöhnään ja euforiseen oloon, joten haluaisin koittaa vähentää ja sitä myöten lopettaa. Tarve lääkkeen käytölle on, eivätkä määrät ole kasvaneet, mutta pelkään, että fyysinen riippuvuus kasvaa isoksi.
Joten. Miten mun kannattaisi vähentää? Suoraan vaan jättää 1tbl pois? Kaikki muut vieroitusoireet kestän, mutta yksi päivä kun lääkkeet oli loppu enkä jaksanut lähetä apteekkiin mulla otti niin paljon rinnasta (sydän hakkasi omiaan) ja samaan aikaan tuntui et taju menee… niin onko riski et saan oikeasti sydäninfarkti tai vastaavaa?
Kärsin ahdistuksesta ja masennuksesta ja siksi pelko on niin suuri. Sisua on ja tosiaan en tuota hyvää oloa kaipaa.
Onko näin lyhyessä ajassa voinut kehittyä jo paha fyys. riippuvuus noin pienellä annoksella? Tiedän että sekin kyllä on yksilöllistä…
Mulla on tarvittaessa Propralia ja Alproxia näihin mt ongelmiin, oisko niistä apua tässä Panacodin lopetuksessa?
Lääkäriin olen menossa keskustelemaan näistä kivuista, mutta sain ajan vasta ensi vuodelle ja lääkäri uusi vaan Panacod reseptit et pärjään sinne saakka, mutta haluaisin lopettaa jo ennen ku lekurille pääsen…
Joten jotain tsemppiä tai neuvoja kaipaan. 
@neitihirwi
Vaikka lopettaisit nyt heti seinään niin voin vakuuttaa että kuolema ei sinua korjaa vaikka ensimmäiset kolme päivää saatatkin sitä toivoa, ne ensimmäiset kolme päivää on ne pahimmat. Sanoit että sinulla on sisua ja halua lopettaa niin LOPETA! Valmistaudu siihen henkisesti että voit olla melko pois tolaltaan joitakin päiviä, maha voi olla sekaisin, ja ahdistus voi myös olla paha ja erilaisia kipuja voi esiintyä, erityisesti jaloissa mutta kun tästä pääset yli niin olet voittanut Panacodin! Joillekin Panacod koukkuun tarvitaan vain viikko-pari normaalillakin annostuksella, kyllä se vaan semmosta myrkkyä on. Kun lopetat niin pysy kotona ja hoida itsellesi jotain mielekästä tekemistä, ota vaikka pitkä kuuma suihku, katsele tv:tä jne. Toki voit kokeilla jättää ensin yhden tabletin pois mutta sillä vain pitkität vieroittumista ja vieroitusoireet saat silti. Sinä pystyt siihen! Jos minäkin, joka tällainen heikko olen muutenkin näissä kaikissa mun addiktioissa pystyin lopettamaan Panacodin jo kuinka monenteen kertaan niin sinäkin pystyt! Tule sitten kertomaan miten kävi.
Hentoneito. Katso www.suomenaa.fi, näet sieltä noista ryhmistä tarkemmin. AA ryhmiä on myös avoimia. Entäs NA ryhmät?
Pitää katsoa nuo linkit läpi…
Nyt on päivä 5. ilman Lyricaa! 
Näin pitkää aikaa en ole ollut ilman varmaan vuosiin. Olo on melko karmea ja on todella kestämistä. Ensimmäiset kolme päivää menin pienellä annoksella diapamia ja yhdellä tramalin retard versiolla, tänään olen ottanut vain propralia sydämen muljuiluun. Jumalauta mikä hiki/palelu/ahdistus/epätoivo vaihtelee viiden minuutin välein-vieläkin! Luulin jo että kolmen päivän jälkeen olisi helpottanut mutta nyt tuntuu että pahenee…en ymmärrä. Kyllä pitää olla aivan erikoinen halu lopettaa että kestää nämä tällaiset helvetit läpi. Vittu.
Pelottaa ajatus siitä että tämä olo ei helpota ja jään tällaiseksi. Olen päivät pitkät plärännyt tätä sivustoa ja katsonut varmaan kaikki YouTuben Lyrica withdrawal videot jonkinlaisessa avun toiveessa. Yöt olen kuitenkin nukkunut melko hyvin kun vetäsen yhden sirdaludin ja yhden ketipinorin, tajun kankaalle kirjaimellisesti koska tiedän tulevani hulluksi jos tästä viedään vielä unetkin pois. En oikein kuitenkaan netistä löytänyt tarkkaa tietoa siitä kuinka kauan tämä tämmöinen olo mahtaa kestää 
Mulla kuitenkin on halu nyt kokeilla elämää ilman aivosumua vaikka olen kovin peloissani siitä. Varasin jo ajan mielenterveyden palveluihin ensi perjantaille mutta en ole ihan varma mitä aion siellä sanoa…
Päivä 6. ilman Lyricaa…meinaa usko loppua. Olin ihan varma että tässä vaiheessa olisin jo voitolla mutta ei tämä siltä näytä. Olen tosi väsynyt, levoton, hermostunut, kaikki päivittäiset askareet pitää tehdä pakolla. Edelleen paleltaa ja hikoiluttaa. Pitäisi kauppaan selvitä mutta se tuntuu niin isolta ponnistukselta niinkuin pitäisi vuorelle kiivetä.
Kirjoittelen näitä tänne jos jotain muuta lohduttaa tai auttaa ja ehkäpä voin palata näihin oloihin vielä myöhemmin.
Hei!
Kirjottaminen osaltaan helpottaa, sekä teksteihin voi palata myöhemmin. Varmaan apua myös muille. Miten sulla nyt menee? Onko viekkarit edelleen päällä?
Päivä 13. Ilman Lyricaa!!!
Pahimmat viekkarit oli ohi päivänä 7. Mutta loputtomalta ne tuntui…nyt onneksi se hirveä ahdistus ja hikoilu on ohi. Mieletön tahdonvoima tähän tarvittiin, ja olin aivan varma etten tule selviämään. Nyt kun aikaa on jo hieman kulunut, Lyrica ei pyöri mielessä ihan jatkuvasti kuten silloin alussa ja elämä tuntuu vähän helpommalta. Sellaista alakuloa on havaittavissa ja nyt kun vielä sairastuin pari päivää sitten niin mieli on ollut matalalla mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä, ajatukset ovat jo tulevassa ja muissa jutuissa joita odotan selvinpäin. Mitään ihmeellisiä lupauksia en itselleni tee, otan päivän kerrallaan ja olen samalla erittäin tietoinen siitä että helpolla tähän ei ole tultu, hirveän taistelun kävin läpi yksin. Haluaisin rohkaista muita astumaan samalle tielle, se kannattaa, viekkarit eivät kestä loputtomiin!
Kiitos viestistäsi ja tilanteesi päivittämisestä. Onko olo edelleen hyvä ja kenties parempi?
Esimerkin voima päihdetoipumisessa on todella tärkeä, sen vuoksi on tosiaan hyvä, että olet jakanut ajatuksiasi ja kokemuksiasi. Motivaatio lisääntyy, kun olotilasi helpottuu?
Kaikki päivät eivät ole yhtä helppoja kuin toiset. Kuten tänään, ahdistus on hirveä mutta ei siksi että kärsisin vielä viekkareista vaan muut elämän tapahtumat ottavat lujille. Toki olo on helpompi ja kirkkaampi ilman Lyricaa mutta olen joutunut turvautumaan silloin tällöin diapamiin jotta päivästä selviää. Joskus Lyrican ottaminen käy mielessä, jospa vain yksi ja vain tänään mutta pelko siitä että en pysty päättämään ottamista vain siihen yhteen kertaan kun tiedän tarkalleen kuinka loistava olo siitä tulisi vain sen yhden kerran… motivaatio olla ottamatta on siis suht korkealla, en halua luisua siihen samaan oloon josta juuri selvisin mutta tämä ahdistuksen kestäminen käy työstä. Ei voi muuta kuin toivoa että huominen on parempi.
Niin, jos muu elämä olisi stabiili, niin varmaan ainakin hieman helpompaa. Se tässä tietty onkin, että on myös muuta elämää ja kiemuroita samalla. No se on siinä mielessä sama kaikilla.