Omalla kohdallani harrastin myös tuollaista kuivaryyppäämistä raittiuden alkumatkalla. Olin baarissa juomassa alkoholitonta olutta siinä missä ennenkin, ja sähelsin myös päivälliskutsuilla alkoholittomien viinien ja viinilasien kanssa aivan kuten olin tottunut.
Itselläni oli ideana näyttää itselleni, että mistään minun ei aidosti tarvitse luopua, kun lopetan etanolin kaatamisen elimistööni. Sittemmin viinit ovat jääneet, mutta alkottomat oluet ovat pysyneet varsinkin kesäisin päivittäisessä kulutuksessa. Niitä toki join jo ryyppyvuosinani esim. urheilun jälkeen.
Tosi varovainen kannattaa toki olla, että ei aseta itseään tarpeettoman heikoille jäille, tai että ei ole petaamassa itselleen ryyppäjäisiä. Heti jos huomaa yhtään ajatuvan vanhoihin ajattelumalleihin, niin viheltäisin pelin heti poikki. Tai siis jos sen oluen maun ja musan kuuntelun alla on lopulta vain halu päihtyä. Mutta sitähän se raitis elämä on, että löydetään ne asiat, mistä me aivan oikeasti tykätään ja aletaan niitä sitten uudessa elämässä harrastamaan.
Viime aikoina on ollut motivaatio AA-ryhmissä käymiseen aika huono, mutta olen pyrkinyt edes kerran viikossa jossain ryhmässä käymään. Parina viikkona on jäänyt kokonaan väliin, mutten siitä nyt ota paineita. Välillä vaan hiukan tylsistyttää ryhmissä saman toistaminen ja ehkä se että olen reilusti muita nuorempi.
Sunnuntaina oli tosi lähellä, että olisin lähtenyt hakemaan olutta! Olin todella ahdistunut ja siitä se ajatus sitten lähti, mutta onneksi sain ajatukset kasaan ja en sitten onneksi lähtenyt.
Terveisiä psykiatriselta osastolta! Pari riviä ajattelin kirjoittaa tässä yöllä, kun uni ei tule. Pitkä väsymys muuttui sitten syväksi ahdistukseksi, joten oli aika lähteä hakemaan virtaa sieltä mistä olen sitä ennenkin saanut. Nyt ylpeänä sain kertoa etten ole tippaakaan juonut ja sillä oloani sotkenut! Oli kyllä lääkäri ja hoitajakin todella iloisia ja kannustavia kuullessaan sen. Ahdistus on oikeastaan häipynyt, mutta nyt taas käyn hiukan kierroksilla. No nyt yritän saada unta, mutta se on aina mulle vaikeaa muualla kun kotona. Hyvää viikonloppua “lajitoverit”!
Tuli äsken käytyä ensimmäistä kertaa baarissa sitten raitistumisen. Ihan mukava oli laulaa karaokea ja jutustella ihmisten kanssa, mutta kyllä juopuneiden ihmisten katselu/kuuntelu on aika rankkaa. Paikallisessa ei todellakaan lopeteta tarjoilua humalaisille, vaan jotkut olivat tosi rankassa kunnossa. Surullista.
Elämä näyttää taas pitkästä aikaa todella valoisalta pitkän alavireen jälkeen! Olen saanut remontteja etenemään todella hyvin ja on intoa muutenkin mennä ja tehdä. Kyllä tätä tunnetta on ollutkin ikävä!