Viime aikoina on ollut aika helppoa olla juomatta, mutta tänään jostain syystä on tullut sellaisia pieniä välähdyksen omaisia mielihaluja juoda. Johtuuko se sitten tästä valitettavasti palanneesta väsymyksestä vai mistä, niin en todellakaan tiedä. No en aio juoda, koska huomenna tulee neljä kuukautta täyteen selvinpäin ja olen pirun ylpeä itsestäni!
Lisäys: Nythän hitto muistinkin viime yön unen, jossa salaa ryypiskelin. Sehän saattaa vaikuttaa tämän päivän pieniin mielitekoihin.
itsellä tullut muisteltua kanssa alkon aikaisia tekoja, ja kyllä voi sanoa, että on järjen ääni ollut kaukana. Illala laskea montako voi juoda kun aamulla pitää ajaa, Oon aina ollut tosi tarkka tämä asian kanssa ja nuorena en ajanut koko seuraavana päivänä jos join illalla ja yöllä, mutta niin se alkoholi saa rikkomaan omat rajat, monessakin asiassa. Oon myös ollut sitä mieltä nuorempana, että kotona en ikinä ala juomaan. No kuinkas kävi kun bilekaverit loppu? Alkoholi ei oo kyllä ikinä tuonut mtn positiivista asiaa minun elämään, että kauan kesti herätä
Nuo vaikeat päivät on ärsyttäviä, mulla oli eilen kans! Kävin monta keskustelua itseni kanssa ja juomishimo oli kova! Tänään hieman helpompi taas! 4kk on niin pitkö aika! Voispa hypätä sinne suoraan! Tänään mulla tuli 1kk täyteen, mihin en olis ikinä uskonut pystyväni!
Tänään oli erikoinen AA-ryhmä, kun paikalla oli vain vetäjä ja minä. No toki mentiin ihan virallisen kaavan mukaan ja oli ihan kivaa. Kyllä noista ryhmistä on minulle tullut todella tärkeä viikon sisältö.
Yksi jännä ilmiö tuli mieleen suomalaisesta alkoholilainsäädännöstä. Onkohan tästä nyt reilu viisitoista vuotta, kun myynnin alkamisen aika aamulla muuttui seitsemästä yhdeksään. Silloin ihmettelin asian järkevyyttä, mutta tulihan se nopeasti esiin. Monesti tuli toista silmää säästäen sihtailtua kelloa joskus aamu viideltä ja todettua ettei kannata edes käydä nukkumaan, koska kohta kaupasta saa lisää olutta. No kun muuttui yhdeksään, niin monesti tulikin käytyä nukkumaan ja saattoi orastava putki päättyä siihen.
Nyt jotenkin tuli haikea olo, kun kaveri kertoi pimeässä grillailevansa ja juovansa olutta. Voi hemmetti kun pitää olla tällainen juoppo ja ei voi osallistua! Muutenkin on ollut aika alakuloinen fiilis, että jotain rentoutumista tässä kaipaisi. No onneksi osaan nyt ajatella järkevästi ja en aio pilata oloa juomalla.
Viisi kuukautta napsahti tänään täyteen. Hiukan nyt pyörinyt juopottelu mielessä, kun keväällä aina ollut muutamia tapahtumia, joissa on tullut juotua. No en aio! Viime viikolla tuli käytyä neljässä eri AA-ryhmässä ja siitä on muotoutunut ihan harrastus.
Juomattomuuden ensimmäinen vuodenkierto on paljon sitä, että tajuaa, kuinka alkoholi kuului niin moneen juttuun. Ja samalla tulee niitä kertoja, kun jotain tapahtuu ensimmäistä kertaa selvinpäin. Vappu, juhannus, synttärit, saunailta, lomareissu.. Onhan näitä.
Käy ryhmissä ihan niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Itsellä oli tuossa vaiheessa 2-3 ryhmää viikossa ja se tuki raittiuttani tosi paljon.
Vähän tässä ollut sellainen suorittamisen maku verrattuna aiempiin melko pitkiinkin raittiusjaksoihin. Johtuuko sitten ryhmissä käymisistä vai mistä.
Pari päivää sitten tuli pieneksi hetkeksi vahva juomisen himo ja mietin hakevani satsin olutta. Oli sellainen aika yleinen ajatuskuvio, eli mietin josko se pysyisi hallinnassa… No ei pysyisi!
Onnittelut @Pampula Puoli vuotta on hieno saavutus! Viime päivinä mitkä lie algoritmit ovat hankaloittaneet elämääni - juuri sellaiset, jotka saavat v-käyrän kohoamaan - ja mielessä on käynyt “jos muutaman… “ Mutta ei. En ole lähtenyt sille kaltevalla tielle. Minulla reilu 4 kk siitä, kun laitoin kännikorkin kiinni.
Miten se kuvio mulla olisi mennyt, jos olisinkin ratkennut:
Olisin käynyt hakemassa kaksi laatikkoa olutta ja pari askia tupakkaa. Sitä sitten olisin kovalla tahdilla alkanut kaatamaan naamaan samalla viestitellen kaikille tutuille ja vähemmänkin tutuille samalla kun popittanut musiikkia. Tätä olisi jatkunut pitkälle yöhön, kunnes jalat eivät enää meinaisi kantaa.
Aamulla kännissä edelleen ja parista laatikosta jääneillä muutamalla oluella päivä heti herättyä käyntiin. Viestiä kaverille, että mahtaako olla menossa kauppaan ja hakisiko lisää olutta. Toivottavasti hakisi, ettei tarvitsisi lähteä itse autolla hakemaan. (Vastustan rattijuoppoutta selvinpäin, mutta alkoholistin putkimainen ajatusmaailma saa mielen muuttumaan. Lisää on saatava ja vaikka sitten itse ajamalla!)
Tämä toinen päivä on ollut minulle aina jotenkin mukavampi, kun on jotenkin niin “tutkalla” ja uppoutuu ihan täysin omaan mystiseen ajatusmaailmaan. Muuten toinen päivä menee aika samalla tavalla kuten ensimmäinenkin.
Nyt koittaa se kolmas päivä ja se on todella outo, jos olutta on mennyt todella paljon ja melkeinpä syömättä. Kaikki tuntuu todella sekavalta ja ahdistavalta! Känniä ei enää halua, vaan tissutellen pitää krapulaa loitolla. Tissutteluun kuluu helposti laatikollinen olutta ja illasta on todella omituinen epätodellinen olo. Yö menee puolinukuksissa nähden omituisia unia, jotka sekoittuvat todellisuuteen.
Neljättä päivää ei pysty aloittamaan oluella, koska on todella sekava olo ja mahdollisesti on yrittänyt oksentaa sisuskalut ulos. Kun iltapäivästä alkaa elämä voittamaan, niin kyllä se viettää kauppaan hakemaan jonkin verran olutta, muttei välttämättä enää niin isoa määrää.
Nyt kun ei enää ole töissä, niin saattaa mennä varsinaisen “session” jälkeen useita päiviä iltajuopotellen palautuakseen.
Onnea puolesta vuodesta. Mullakin meni puolivuotta ohi ihan huomaamatta, kun en päiviä laske. Merkkasin seuraavan etapin kalenteriin eli 200 pv kohti meen.
Samoin noita mielitekoja vielä tulee, mutta paljon harvemmin ja tietyis tilanteis, missä ennen viiniä lipitin.
Onnea puolesta vuodesta! Arvelen, että väsymys liittyy tuohon raitistumisprosessiin ja elimistön toipumiseen, mutta jos se jatkuu ja jatkuu voi olla syytä käydä lääkärissä.
Lääkärin (psy) tiiviissä hoidossa olen, koska sairastan kaksisuuntaista. Sen tuomaa alavirettä tämä ei nyt ole, koska minua ei ahdista juuri ollenkaan. Taannoin otettiin tosi paljon verikokeita ja ihan lievää sokerin koholla olemista lukuunottamatta arvot kaikki oli viitteissään.
No tää lauantai oli pirtein pitkästä aikaa ja olen siitä niin onnellinen, kun sai touhuttua ja tehtyä pitkä autotrippi. Nyt vaan lieveilmiönä aivot käy hiukan kierroksilla ja ei saa unta.
Hyvä kuulla, että olet lääkärin hoidossa ja veriarvotkin on tsekattu. Ole itsellesi armollinen tuon väsymyksen suhteen, alkoholi on pistänyt aivokemiat perusteellisesti sekaisin ja toipuminen vie aikaa.
Juuri heräsin aivan kauheasta todelta tuntuneesta unesta, jossa olin ratkennut ryyppäämään rajusti. Tuhosin siinä käytännössä kaikki ihmissuhteeni ja käyttäydyin todella törkeästi kaikkia kohtaan. Onneksi ei ole totta, mutta vaikea tässä on rauhoittua uudelleen nukkumaan.
Nyt on aika erikoinen tilanne päällä. Olen tässä nyt ja aiempinakin raittiina kausina kuitenkin juonut alkoholitonta olutta. En ole pitänyt minään ongelmana, koska pidän oluen mausta en alkoholin ja juon tätä tölkin silloin tällöin.
Tänään illalla tämän juominen on lähtenyt lapasesta ja olen ihan ryyppäämällä ryypännyt tätä. Piti äsken kiireesti ajella kauppaan hakemaan lisää, kun alkoi uhkaavasti loppumaan. Tuttu tunne vanhoilta ajoilta… Mielenkiintoisesti tämä ottaminen ja musiikin kuuntelu rentouttaa ihan samalla tavalla kuin keppanan lipittäminenkin. Tätä fiilistä kieltämättä olen kaivannut!
Pitäisikö tästä olla huolissaan? Onko tämä se “kuivahumala”?