Terve taas. Rekisteröidyin tänne 2007, about kolmekymppisenä nuorena naisena. Aikaa on siitä vierähtänyt, en muista nikkiäni vaikka koitinkin etsiä tutun oloisia viestejä. Paljon on tapahtunut. Tuo lopettaminen, se onnistui 2016 melkein seitsemäksi vuodeksi.
Tarina kyllä jatkuukin, aika paljonkin. Mutta tää sivusto nyt tökkii, pitänee joku päivä avata läppärillä ja kirjoittaa koko stoori. Raittius kuitenkin päättyi valitettavasti ja nyt se pitäisi oikeasti löytää uudelleen, lähestyn viittä kymppiä. Kulissit on yhä kunnossa ja lipittelen viiniä viikonloppuisin, eikä oikeastaan tunnu enää miltään, ei tule rakastamaani nousuhumalaa, humala varmaan tulee mutta pystyn toimimaan ihan normaalin näköisesti. Mikään ei tunnu miltään. Jatkuu toisena päivänä…
Moi @diipadaapa, tervetuloa mukaan. Meitä kaltaisiasi on täällä jo useampi, kuten olet varmaan huomannutkin. Itselläni on hyvät kokemukset vähentämisestä. Kun aika on kypsä, se voi sujua helpostikin. Tulee niin paljon hyvää tilalle. Ja keski-ikäisyyden kynnyksellä alkoholin haitat alkavat vaan korostua. Moni meistä on viikonloppuviinin ystävä!
Mut joo, kirjoittele, täällä ollaan kuulolla.
Kiitos @Olga Niin moni asia on mennyt perseelleen alkoholin takia, eikä se edes tee enää iloiseksi. Silti joku osa päässä yhä elättelee toivoa että siitä tulisi vielä hauska olo, iloinen, innostunut niinkuin joskus. Mut ei, suurimmaksi osaksi ei jaksa enää juoda, silti löydän itseni viinipullon kanssa viikonloppuna. Oon tosi paljon muistellut niitä aikoja kun taistelin lopettamisen kanssa, taistelin koska juominen oli tosi hauskaa. Nykyään se on ihsn paskaa niin miks sitten sitä yhä juon.
Voin juoda pullon viiniä ja koordinaatio toimii, en tunne olevani kännissä. Varmasti oon mutta en huomaa sitä. Masentaa ja väsyttää, tuntuu että terveys ei oo kunnossa. Mietin vaan menneitä, omia virheitä ja huonoja valintoja. Ryven syyllisyydessä.
Tuttua. Alkoholi on depressantti ja saa käyttäjänsä tuntemaan olon ja asiat huonommiksi kuin ne ovatkaan. Häntä pystyyn, kyllä se siitä!
Kuulostaa todella tutulta @diipadaapa. Sitä ikään kuin metsästää jotain menetettyä edelleen. Ei ole valmis hyväksymään, että ne hyvät fiilikset on ohi ja alkoholista on tullut taakka, kun ennen se oli energianantaja, joka potkaisi p**seelle ja sai aikaan tehokkuutta ja monipuolisuutta. Itselläni on tässä surutyö kesken. Entiset ajat on auttamattomasti ohi ja nyt pitää opetella kaikki selvinpäin uudelleen. No luojan kiitos, ei sentään ihan kaikkea. Tuntuu, että suurin osa silti, koska silloinkin, kun ei juonut, ajatteli ja suunnitteli juomista, mikä sekin on osa addiktiota, ei vain se aktiivinen päihteen käyttöaika.
Tosi paljon tsemppiä sinne(kin) !
1 tykkäys
Kiitos @Lintuanna Sanoitit hyvin. Surutyö mullakin varmaan menossa, masentaa ja ystäväni viini ei anna enää iloa. Eikä varsinkaan suuri rakkauteni keskiolut. Perjantaina en juonut, oli muuta tekemistä, käytiin syömässä ja olin autolla. Lauantai iltana join viinipullon tv katsellessa, ei mitään, ei mitään nousuhumalaa viittaavaa taaskaan. Vain kuin unilääkettä. Päänsäryn siitä sai kuitenkin.
Masentaa ja en ole jaksanut liikuntaakaan vaikka tiedän että se auttaa. Pimeys ja kylmyys vieläpä pahentaa.
1 tykkäys
Mietin sitäkin että loppuuko alakulo ja väsymys jossain vaiheessa jos ei juo vai jääkö tää pysyväksi joi tai ei.
1 tykkäys
Ymmärrän hyvin pelkosi, minulla sama. Olin aiemmin pari kertaa kuukauden juomatta enkä kokenut mitään iloa tai edistystä juomattomuudesta. Joillekin tulee kuherruskuukausi, ns. pink clouding, kun juomattomuus tuntuu niin hyvältä. Itse olin täysin eri planeetalla. Minulla oli myös vaikeaa jo ennen kuin ratkesin juomaan. Siksi on vaikeampaa motivoitua raittiudesta. Yritän silti muistaa, että alkoholi on depressantti ja voi aina vain pahentaa oloa, vaikka sitä ei heti huomaisikaan.
Olen alkujaan raitistunut 2015 8ksi vuodeksi ja silloin alussa voin paremmin noin raittiuden puoliväliin asti. Sitten aloin taas uupua jne. Yritän silti korostaa hyviä syitä raitistumiselle, vaikka ei sen jälkeen niin hyvin menisikään. Ainakin säästäisin rahaa ja pitäisin parempaa huolta itsestäni. Alussa voi myös tarkoituksella levätä enemmän ja hemmotella itseä. Varsinkin pimeällä ja kylmällä ajankohdalla. Löytää jotain mielihyvää jostain, vaikka sitten rehellisestä laiskottelusta. Sitäkin me kaikki välillä tarvitsemme.
Kovasti tsemppiä, kannattaa kirjoitella täällä!
1 tykkäys
Minäkin lopetin 2016 alkuvuodesta ja se kesti 2022 loppupuolelle. Sillon lopetin vuosien yritysten jälkeen siitä kohtaa kun juominen oli hauskaa. Nyt kaikki on erilaista, masentaa joi tai ei. Iloa ei saa oikein mistään. Väsyttää ja oon aika apaattinen, join tai en. Ihmettelen mitä tää on. Onko mun aivoissa pysyvästi tuhoutunut mielihyvän tuottaminen. Mä en oo koskaan ollut tälläinen, siksi tää on niin kummallista ja huolestuttavaa.
Voi ei. Ymmärrän huolen. 
Mitä mieltä olet siitä olisiko juomisen lopettaminen ainoa keino kokeilla, miten asiat oikeasti lopulta on? Minä olen nyt siinä kohdassa itse.
Mussa on kaksi puolta, se toinen piilossa oleva haikailee yhä menneitä ja haluaa juoda, etsii kadonnutta nousuhumalaa. Se toinen puoli joka ei halua juoda, se tuntee syyllisyyttä kaikesta mitä on kännissä tehnyt aikoinaan, miettii menneitä ja mitä olis voinut tehdä toisin. Miten elämä ois mennyt jos ei ois juonut. Paska asiat ois monet jääneet tekemättä.
No tää toine puoli on se joka ostaa sen viinipullon ja joka kerta ne olis jäähyväiset.
Mut kyllä, lopettaa se pitäis. En halua vanheta niinkuin mun mutsi. Se joi ja joi, kotonaan se joi, Töölöläis mummo kaapissaan, ei missään käynyt vaan yksin joi. Juoma oli sen ystävä. Mun lapsuudesta asti se joi, pullot oli tiskikaapissa. Nyt se on jo kuollut. Sitä en halua itselleni. Ja pahalta nyt näyttää ettö suunta on se jos en saa sitä käännettyä.
15.2.25 olis varmaan hyvä päivä jättää viimeseksi juomis kerraksi. Niin monta päivää on ollu niitä viimeisiä alkoholin käyttöpäiviä. Ja sit ei kuitenkaan. Ni jos päättää ni pettyy vaan. Kai se pitäs kokeilla joka aamu uudestaan luvata itselleen . Tai tää ongelma on aina jos on vapaa aamu seuraavana päivänä. Siks koska nykyään en pääsis töihin, en mitenkään kykenisi heräämään kuudelta jos oisin juonut ja duuni paikkaa ei ole varaa riskeerata.
@diipadaapa miten siellä menee?
@Elea kiitos kysymästä, vähän särkee päätä. En perjantaista päässyt ilman viinipullollista vaikka oli pitkät vapaat ja ne meni hyvin. Perjantai on mun päässä joku juttu ilmeisesti. Eikä se ole hyvä juttu. Olin urheilemassa ja sen jälkeen illalla tein ruokaa ja sitten avasin viinipullon ja telkkarin. Ärsyttää tää millainen oon. Vielä ei masenna mutta varmaan kohta masentaa kunnolla, nukuin levottomasti.
Ihan turha viinipullo, maksan kiusaamista. Inhottaa.
1 tykkäys
Älä liikaa soimaa itseäsi. Rentouttava - tai “rentouttava”… - perjantaiviini on monelle suomalaiselle lähes ihmisoikeusasia. Ensi kerralla osaat todennäköisesti varautua sudenkuoppaan paremmin. Häntä pystyyn!
@Olga Olen olevinaan aina varautunut siihen mutta sitten kuin salama taivaalta se iskee päähäni. Aina se viimeinen kerta vielä. Pitäisi keksiä jotain sen tilalle. Ottaa vaikka työvuoro tai mitä vaan että sen jälkeen ei ehtisi enää viiniä juoda. Toi viimeinen kerta on ollut niin monesti. Mutta enää ei mene molemmat päivät viikonlopussa, ei ainakaan usein… Jos jotain posia hakee asiasta.
1 tykkäys
Erittäin hienoa että pidemmät vapaat menivät pääosin hyvin, tartu siihen👍 Tuttuja nuo yhtäkkiset ideat, se käy hämmästyttävän nopeasti. Mutta pää pystyyn nyt vain👌
Oletko ajatellut lyhyemmän tähtäimen tipatonta alkuun? Ei tarvitsisi murehtia liian suurta palaa kerralla.