Eipä ole kauaa edellisestä ketjustani täällä. Kaikkihan jo tietävät tämän minun tarinani ja on/off juopottelutyylini. Silti olen lopen kyllästynyt siihen etten pysty olemaan juomatta paria kuukautta pidempään. Nykyään tuntuu vieläpä että tuo ikkuna kutistuu jatkuvasti, eli en pysty olemaan juomatta kun viikon korkeintaan. Olenkohan lie väärissä porukoissa edelleen…
Eilen päivä alkoi kauniina ilman krapulaa. Olo oli hyvä ja nautiskelin raittiista viikonlopusta. Kuitenkin iltaa kohti hiipi ahdistus ja masennus, jonka vuoksi päätin sitten hakea 12-päkin jota en edes saanut kokonaan juotua kun alkoi jo väsyttää. Tämä kertoo minulla siitä että kunto ei enää kestä. Ennen tätä olin siis ollut vasta yhden päivän juomatta ja edellinen putki jatkui varmaankin kuukauden verran. Paha sanoa kun päivät putken aikana menevät sekaisin. Tänään join vielä neljä kaljaa jotka jäivät eiliseltä ja nukuin nyt sitten pääni selväksi. Nyt saa riittää!
Aloitan Antabus kuurin varmaankin jo tänään yöllä. Otan sen tänään ja huomen aamulla niin en varmasti pääse juomaan huomenna.
Olen tutkiskellut netistä kaikenaista tietoa siitä miten alkoholi tuhoaa ihmisen fysiikan ja mielen, ja alan itsessäni jo huomaamaan näitä muutoksia esimerkiksi muistissa. En oikein meinaa muistaa enää mitään tarkasti jos ei minua muistuteta. Alan olla tällähetkellä henkisesti niin rapakunnossa että en jaksa kauaa tällaista. Itsemurha-ajatuksiakin on alkanut likkumaan päässä, nämä tosin juovana aikana ja normaalisti nukkumaan mennessä. Selvinpäin minulla harvoin on tällaisia mielessäni. Painajaisiakin olen alkanut taas nähdä.
Tiedän että on olemassa parempaakin. Minä nautin elämästä silloin kun olen selvinpäin ja nautin siitä todella. Nautin myös siitä että pitkän juomattoman kauden jälkeen kun ensimmäisen ottaa niin se ensimmäinen päivä ryypätessä on todennäköisesti aina hauska. Mutta minullapa se ei jää siihen. Se juominen vaan jatkuu ja jatkuu eikä loppua näy… Tämä ei ole kovin hyvä yhtälö. Siihen kun lisätään muistiongelmat niin kakku on valmis. Välillä tuntuu että kohtalonani on kuolla viinaan.
Huomenna tapaan päihdehoitajaa joka on minun elämäni rakkaus. Siis siinä mielessä että hän todellakin osaa hommansa ja toimii omalta osaltaan terapeuttina minulle elämän vaikeissa ja askarruttavissa asioissa. Häneen aion nyt tukeutua, vaikka en kyllä ole kovin uskalias pyytämään apua vaan koitan aina pärjätä omillani. Hän tietää mistä puhuu. Haaveenani on joskus olla hänen kaltaisensa ihminen, ja auttaa päihdeongelmista kärsiviä. Ensin vaan pitää saada itsensä kuntoon.
Nyt kun otin Antabuksen (josta äsken mainitsinkin) niin tuntuu heti siltä että taakka olisi lähtenyt harteiltani. Nyt ei tarvitse pohtia lähteäkkö juomaan vai ei. Nyt voi tehdä ja suunnitella ihan muita juttuja.
Erosin myös juuri entisen tyttöystäväni kanssa ja hän muutti pois maaliskuun alussa. Tämä oli erittäin myrkyllinen parisuhde minulle koska olin juuri ennenkuin tapasin hänet ollut puoli vuotta juomatta ja elämä maistui ja pahimmasta oltiin jo yli. Hän kuitenkin joi jatkuvasti eikä välittänyt siitä etten minä juonut ja kuvitteli että minulle on helppoa katsoa vierestä hänen juomistaan. Olin tällöin ollut myös kuukauden polttamatta, ja meni pari viikkoa kun aloin taas polttamaan ja noin kuukausi kun ratkesin juomaan. En ymmärrä miksi alun alkaenkaan jatkoin tässä suhteessa. Olin kai jotenkin sokaistunut pitkän yksinolon jälkeen. Nyt se on kuitenkin ohi ja minulla on kaikki mahdollisuudet onnistua elämässäni.
Kiitos jos jaksoit lukea. Tämä nyt oli tämmöistä vuodatusta mutta oli pakko saada vähän jäsenneltyä asioita.
Huomenta Max. Leikkelin aika reippaasti, sorry. Heitän pari kommenttia kirjoitukseesi siinä järjestyksessä kun tulee mieleen.
Ensinnäkin hyvä, että raportoit avoimesti retkahduksestasi. Puhu täysin avoimesti myös päihdehoitajallesi siitä mitä tavoittelet. Käsittääkseni haluat täysraittiutta. Kenenkään kohtalona ei ole kuolla viinaan - kunhan herää ajoissa!
Tee ensin itsellesi juomataukojen ja raittiuden ero selväksi. Mulla oli ennen tämän oleellisen eron selvenemistä lukemattomia pidempiäkin juomataukoja takanani. Ei hyödyttänyt mitään koska juominen kehittyi juuri kuvaamallasi tavalla ja kiihtyvällä vauhdilla aina vain pahempaan suuntaan. Kunnes sitten olin niin pysyvästi koukussa etten enää pärjännyt ilman aamuryyppyä. Lopun alkua. Terveydelliset haitat ovat mullekin tuttuja. Muistin heikkenemisestä polyneuropatiaan. Pidemmän raittiuden kestäessä nämä ovat parantuneet melko hyvin. Tosin aivan yhtä hyvin olisi voinut jättää kokonaan väliin. Sulla tämä mahdollisuus on, ota siitä kiinni!
Ota rauhassa antabus jos se auttaa katkaisemaan putken. Älä kuitenkaan jätä apua napin varaan vaan etsi päihdeneuvojan lisäksi jotain muutakin tukea. Kysy pystyykö hän suosittelemaan muutakin kuin kirjainkerhoa. Ryhmät ei oikeastaan ole mun juttuni, mutta raitistelun alkuvaiheissa suosittelen tutustumista kaikkeen mikä auttaa pääsemään eristäytyneisyydestä ja mainitsemistasi vääristä porukoista eroon.
Erosta puheen ollen. Periaatteessa hyvä, että pääist myrkyllisestä ystävättärestäsi eroon. Kuitenkin tällainen suhteen kariutuminen kuuluu stressiskaalan kärkipaikoille. Hyvä pitää mielessä jos sulle tulee lähiaikoina ahdistavia fiiliksiä.
Asiat ja tapahtumat ovat tosiasioita ja joskus kivuliaitakin. Tärkeää on havaita vaaranpaikat ajoissa ja käyttäytyä sen mukaan. Tosiasiatkaan eivät oikeastaan ole niin ratkaisevia. Vaan se miten niihin suhtautuu ja miten ne hanskaa. Tsemppiä sulle äläkä tee tässä vaiheessa liian pitkiä suunnitelmia. Päivä/tunti kerrallaan.
Tosiaan täysraittius on tavoite ja olen tässä koittanut sille omaa kaavaani löytää. Ei ole helppoa.
Lueskelin eilen MM:n juttuja monistakin hänen omista ketjuistaan ja kyllä niistä huokuu sellainen mielenrauha mitä minä juurikin tavoittelen. Simppeliä rauhallista elämää kirkkain mielin. Sai kyllä välillä nauraakkin kun niitä lueskeli.
Tämä aamu nyt olisi sitten virallisesti ensimmäisen raittiin päivän aamu. Vähän väsyttää kun tuli valvottua myöhään mutta muuten ei vielä ainakaan pahempia oloja ole. Ryyppääminen kuitenkin on jatkunut jo vaikka kuinka pitkään ennen tätä. Ajattelin aloittaa aamun rauhoittavalla tee-kupposella kun kahvi pukkaa pyrkimään takaisin ylös. Sen verran huonoon kuntoon olen vatsani jo ryypännyt.
Tänään aion päihdehoitajani kanssa keskustella siitä kuinka saan tämän raittiuteni käyntiin ja kuinka sitten jatkossa ylläpidän sitä. Niin kai se on että mitä pidemmälle aikaa menee niin sen tarpeettomammaksi alkoholin kokee?
Tässä alussa tuntuu maltti olevan valttia. Sitä lähdetään nyt kokeilemaan seuraavaksi.
tsemppiä uuteen yritykseen! Ota tavoitetilaksi se hieno puolen vuoden aika raittiina. Muistanko oikein, että olit silloin sellaisessa vertaistukiryhmässä, josta tykkäsit kovasti? Olisko sinne mahdollista palata, jos pyörii vielä, tai pyydä tosiaan päihdehoitajaa neuvomaan muita vaihtoehtoja.
Sorry, Max 260 kg, jatkossa tulen pitämään turpani kiinni AAsta. Yritän kertoa sitten omasta raitistumisestani, ilman iskulauseita ja kyseistä aafilosifiaa. Kohdallani ei todellakaan ole ollut tarkoitus tehdä mitään matalaotsaista käännytystyötä. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja raittiutta.
Joo olin A-Killan vertaistukiryhmässä, mutta sinne en oikein enää pääse kulkemaan kun muutin vähän kauemmaksi sieltä. Ennen se oli melkein naapurissa. Itselläni kun ei ole ajokorttia ja matkaa sinne on parikymmentä kilometriä. On tuossa vieressäni sellainen alkoholisteille suunnattu kristillinen paikka, mutta en oikein lämpiä sille nimenomaan sen uskonnollisuuden takia.
Nyt odottelen täällä verikokeisiin pääsyä. Hirveät jonot joten saa kyllä seuraavan tunnin viettää rauhassa plinkkiä selaillen.
Turhaa sinä sitä pyytelet anteeksi, että haluat auttaa toista raitistumisessa. Se on hänen oma ongelmansa jos ei ole halukas raitistumaan vaan jatkaa samaa tuhon tietä mitä aiemminkin ilman muutoksen halua. Täällä ollaan alkoholistien palstalla ja jos AA on hänestä ylitsepääsemättömän vastenmielinen keskusteluaihe palstalla jossa pyritään raittiuteen, niin pysyköön omassa perustamassaan keskustelupalstassaan. Ei täällä ole pakko olla.
Olet minulle loistava esimerkki ja muistutus siitä, että miksi en enää koskaan halua juoda alkoholia ja että minun kannattaa tehdä kaikkeni pysyäkseni raittiina .
Eroaminen toisesta mitä Andante sanoikin on tosiaan suurimpia stressitekijöitä ihmisen elämässä. Mietin toisessa palstalla, että tunnepuolen asiat on vaikeita asioita käsitellä silleen järjellä. Moni varmaan siinä vaiheessa siihen pulloon tarttuu. En tiedä sinusta sitten, että koetko tuon vaikuttavan tuohon juomisen lisääntymiseen? Itse olet puhunut siitä 3-6kk ajasta jolloin aivokemioissa tapahtuu parannusta - niin se kyllä taitaa olla. Toivottavasti päihdepoli auttaa asiaan ja saat asiat kuntoon!
Kävin tuossa päihdehoitajalla ja hän ehdotti minulle neljän viikon mittaista kuntoutusjaksoa jossakin psykiatrisella puolella, koska kotipaikkakunnallani ei ole kovin helppo päästä päihdepuolen kuntoutukseen. Keskiviikkona minulla on aika psykiatrille jonka kanssa minun täytyy keskustella asiasta tarkemmin. Otin uutisen kyllä ilomielin vastaan. Olen erittäin halukas lähtemään vähäksi aikaa pois täältä stressaavasta maailmasta jonnekin missä ei tarvitse miettiä muuta kuin omaa kuntoutumistaan.
Nyt aion nautiskella loppupäivän auringonpaisteesta ja koittaa rentoutua. Koitan olla murehtimatta mitään sen suuremmin.
Tuskinpa. Se on joko - tai. Väännän rautalangasta;
Ahdistus ei kohdistu johonkin; voi olla opiskelut lopussa ja elämä pitäisi suunnitella kokonaan; Raamattu voi olla ahdistava (mitä tapahtuu kuoleman jälken?); jokin projekti vaikkapa asunto on kokonaan maksettu on loppu eikä ole mitään tilalle. Voi olla aectia (rautatieunelmat) eli halutaan olla rautatievirkailijoita esim. Karl Marx -ja sen alamuotona tas junan/metron alle hyppääminen kuten sukulaisista Harri Sirola. Sitten voi olla ammattitaidottomuusahdistus - esim. julkisen sektorin kirjanpitäjä kokee - aivan oikein - olevansa ammatillisesti nolla tilitoimistolaisiin nähden. Ja sitten voi olla kyvyttömyysahdistus - esim. kiekaisukyvyttömyysahdistus, joka purkautuu (kuten Manillaköydessä) joskus katolle kiipeämisenä kiekumaan.
Tähän Kokeilin Busperonia tähän, mutta ei ainakaan minua auttanut. Tässä voi ilmetä vaikka huokailua.
Masennus taas on lamauttava - haluttomuus; se etu minulla ehkä siitä oli että enimmäkseen meni kauppaan ostamaan kepardia eikä Alkoon väkeviä; siivoaminen voi olla ylivoimaista, partaa ei jaksa ajaa, on huonommuuden tunne. Erikoismuotona tässä on agitoitu eli kiihtynyt masennus - ei jaksa olla paikallaan vaan alkaa pomppimaan vaikka kahvipannulla vartin välein.
/// Jos sitten psykiatri on sitä mieltä, että henkilö on 100% terve ja näyttelee mielisairasta, mutta alkoholisti eli ei 100% raitis ja sitten alkaa toimittamaan tuon ylipalkatun kusipäisen syöttilään ovelle Kosanderipulloja niin poliisit uskovat sitä. Monesti nyrkkirauta ja pesämallomaila ovat psykatrian korkeimmat muodot!
Kiitos Lasolarskalle rautalankamallista ahdistuksen ja masennuksen suhteen.
Loppuosa menikin yliplkattuine syöttiläineen (kumpi se siis noista oli, psykiatri vai potilas?) minulta yli hilseen.
Joo, Max, voisi hyvinkin olla terveellistä hiukan katkaisuhoitoa pitempi kuntoutusjakso jossain. Saisit vähän enemmän etäisyyttä juomiseen ja sitä kaivattua rauhallisuutta.
Toivotaan että sellainen mahdollisuus sinulle järjestyy.
Prossallekin terveisiä; tuu nyt vaikka minun ketjuuni yrittämään minun härnäämistäni -voisin tällä hetkellä olla paremmassa kunnossa kestämään mollaamista kuin Max. Antaisit vaik Maxille hiukan aikaa kerätä voimia, sivaltelet sitten askelilla ja perinteillä päin näköä niin paljon että saat itsellesi mukavan olon.
Moi Max.
Tässä alussa se mainitsemasi neljän viikon kuntoutusjakso olisi mielestäni sitä parasta malttia. Ehdit ja saat rauhottua ja laittaa asioita (tärkeys)järjestykseen. Kyllä ne tulevaisuuden suunnitelmat sitten tulee mukaan kuvioihin, kun niiden aika on ja niille on aikaa. Ei niiden eteen tarvitse ainakaan nyt pinnistellä. Niin se ainakin minulla meni. Juopottelun suunnittelu, juopottelu ja juopottelusta toipuminen ovat yhteenlaskettuna sellaisia aika-ja energiarosvoja, että oikeasti ne eivät jätä tilaa millekkään muulle. Kaikki henkiset ja fyysiset voimavarat vie viina, kaikki! Mutta sieltä ne voimavarat myös vapautuu kun viina jää pois. Pikuhiljaa, mutta kumminkin. Tiedät sen varmaan itsekin, kun olet ollut pitkiä aikoja raittiina.
Tämä päivä meni vähän kuin siivillä. Prossan kommenteista en jaksanut pahastua, vaan toimin suunnitelmallisesti koko päivän ja hoidin sen kunnialla.
Päihdehoitaja sanoi nyt minulle että en saa käyttää Antabusta tukikeppinä koska olen aikaisemmin juonut kuurin aikana, ja tämä on kuulemma hengenvaarallista. Nyt siis mennään ihan tahdonvoimalla vaan. Hirvittää jo valmiiksi miten tässä käy, mutta ainakin nyt olo on niin hyvä että en tätä kyllä siihen pöhnäiseen humalaan vaihtaisi. Humalassa kun mielikin tuntuu olevaan kuin kiikkulaudalla liukkaalla pinnalla.
Tänään aloitin uudenlaisen elämän. Aivan uudelta pohjalta. Siivosin myös asunnon lattiasta kattoon ja pesin astioita ja pyykkejä niin täällä jopa viihtyykin nyt.
Nyt vain odotellaan keskiviikkoa, mitä psykiatri on mieltä siitä kuntoutuspätkästä…
Hyvä ja terveytesi kannalta perusteltu ajatus tuollainen neljän viikon kuntoutusjakso. Olen tavannut paljon sellaisen käyneitä, jotka ovat hoitojakson jälkeen saaneet pitävän otteen hyvästä ja tasapainoisesta ihan arkisen tavallisesta elämästä.
Pidä lujasti korkki kiinni, kuuntele tarkasti harkiten psykiatrin mielipide ja ota vastaan sinulle tarjottu ammattilaisten suosittelema apu.
Tästä se lähtee.
Tässä sulle hellästi isällinen ja vähän vitsimäinen ehdotus: lasillinen gefiluspiimää pohjalle ja vasta sitten kahvi tai mieluummin tee. Tupakoitsemattomana en osaa arvioida pitääkö polttaa yhtaikaa sen kahvin kanssa vai vasta kun pannu ja kuppi ovat tyhjiä.
Terve Max. Aamukahvit ja tupakki oksettaa minuakin joka hemmetin aamu. Kahvi on viime vuosina alkanut vielä huimaamaan. On homattu uusi keitin ja ostettu parempaa kahvia. Kokeiltu juoda vettä alle ja pidetty paussia ennekuin juo aamukahvin. Ei vaan mikään auta. Aamukahvien ja tupakkien jälkeen on huono olo ja helevetinmoinen hiki puoleen päivään. Näitä riippuvuuksia on harrastettu nuoresta saakka. Ei vaan mikään voima poista näitä paheita, eikä omat voimat riitä, olen luovuttanut kokonaan, en missään tapauksessa luovu näistä aamuriiteistä.
Mahtaisiko kyseessä olla vatsakatarri - juoppojen yksi yleisempiä vitsauksia. tohtori.fi/?page=4069997&search=vatsakatarri
Itse sain joskus tuon ja aika ajoin vaivannut. Lääkäri paineli vatsaa, niin sattui aika tavalla. Määräsi pariksi viikoksi happosalpaajia. Nykyään saa apteekeista itsehoitoon. Kannattaa lisäksi googlailla tuosta lisää. Toivottavasti näillä eväillä saat vatsasi kuntoon.
Alkoholin poisjättäminen auttaa vaivoihin. Itsellä aamupalan, mustan kahvin(ehkä voisi olla maitoa matkassa?) ja aamutupakan jälkeen silloin tällöin tulee lievänä oireiluna. Nykyään se on helpottanut kun ei juo alkomaholia. Kyllä kunnon putki saa mahan oireilemaan kun eräänlainen liuotin tuo etanoli on.
.