En päässyt sinne kuntoutukseen kun siihen kuulemma kuuluu olla näyttöjä siitä että aikoo oikeasti raitistua. Mitenkähän senkin nyt sitten näytät toteen? Noo, joka tapauksessa tulevaisuuden suunnitelmat selvisivät vähän paremmin. Hoitoni psykiatrian puolella jatkuu lähinnä kontrollikäynneillä noin kolmen kuukauden välein, ja hoitoni keskittyy nyt enemmänkin päihdepuolelle.
Nyt ei tarvitse kuin löytää voimia pysyä raittiina. Onkohan helpommin sanottu kuin tehty…
Taisipa heittää valinnan sinulle … voi olla joskus ihan hyväkin huomauttaa ettei sitä elämäntapaa mistään ulkopuolelta kuitenkaan loppujen lopuksi päähän ämpärillä kaadeta.
Tuossa just tapasin yhden vanhan kaverin , viinan kanssa hän teki pesäeron jo kauan sitten, mutta tupakka roikkui vaan mukana sitkeästi . aikalailla ketjussa poltti ja alkoihan siinä sitten keuhkotkin tökkimään.
No, nyt hän sitten sanoi olleensa jo toista vuotta ilman, eikä asiassa enää mitään vaikeutta ole.
Sanoi vaan asiasta että ei se lopettaminen sitten kumminkaan niin vaikeata ollut, mutta kun se päätöksenteko oli! Kesti kymmeniä vuosia.
Joo, Max, ei muuta kuin tsemppiä vaan raitistumiseen, onhan siinä tärkeää sekin että laittaa olosuhteitaan siihen kuntoon että elämä on kaikin puolin mielekkäämpää, ja sitä kait olet just tekemässäkin. Mutta jos joku homma ei onnistu, niin ei siitä kannata sit kans tehdä tekosyytä sille, että ryypätään nyt sit vaan…
Tuohon on olemassa ratkaisu! Terveyskeskuksesta saatava päihteettömyys-todistus; siis siitä, että on ollut juomatta. Homma toimii kai silleen, että käydään viikottain puhalluttamassa nollat alkometriin terkkarissa ja tehdään verikokeita. En ole itse käynyt mutta ehdottiin aika viimetingassa ennen rattioikeudenkäyntiä. Joku varmaan osaa paremmin kertoa ja varmaan terveyskeskuksessa saa paremmin infoa jos haluaa hommaan ryhtyä. Muistaakseni se kuulosti aika rankalta hommalta, mutta jos ei ole muuta aikaa ja saa sumplittua jotenkin aikatauluihin niin saa asian mustaa valkoisella. Taitaapi olla ainoa virallinen asiakirja millä asian saa todistettua, että on ollut juomatta.
Tsemppiä!
ps. Oppii kaikennäköistä kun pelailee ton alkoholin kanssa.
Mut joo, mulle tänään joku nainen painoi torvea s-mersusta ja kun mulkasin takapeilistä niin keskisormi oli pystyssä. Mutta eipä kannata lannistua vaan jatkaa eteenpäin.
Eli eipä pidä ottaa nokkiinsa ihmisten puheista ja teoista. Tai tuntea alemmuuden tunnetta. Kannattaa nyt vaikka nauttia kevään tulosta ja keskittyä raitistumiseen täysillä!
Päihdeklinikalla menetellään myös usein niin, että jos kuntoutus vaatii viikon tai parin päihteettömyyden alle ennen sinne menoa, niin päihteettömyyden voi todistaa käymällä puhaltamassa klinikalla nollat sovittuina päivinä. Tai ehkä vielä antamassa jokusen seulan, jos taustalla muitakin aineita.
Usein kuntoutuksiin mennään toki suoraan katkolta, niin se vaadittava “alku-kuivatus” tapahtuu siellä.
Mutta tarkottikohan se kuntoutuksen evääminen sitä, että motivaatiostasi ei olla ihan vakuuttuneita. Nykysinhän on tämä ikävä tilanne kun etenkin laitoskuntoutuspaikat on kortilla säästöjen takia, niin tiukan syynin ja siivilän läpi niihin enää pääsee.
En oo tosin ennen kuullut että päihdekuntoutuspaikasta päättää psykiatri, eikä kunnan päihdehuolto.
Tsemiä nyt kuitenkin.
PS. Sananvapauden nimissä kannatan, että kaikissa ketjuissa saa mainita halutessaan AA:n, BB:n tai vaikka AC-DC:n, Epämieluisat aiheet voi sivuuttaa tai niitä vastaan voi alkaa purnata, mutta kielletyiksi niitä ei saa. Joskus joutuu kukin tässä maailmassa sietämään aiheita, joita ei ns. siedä. Se on vähän niinku sananvapauden hinta…
Joo, minun historiani alkoholin kanssa on vähän epävakaata, eli joskus saatan olla pidempiäkin aikoja juomatta, joskus taas ryyppään kuukausia. Nyt varsinkaan kun minulla ei ole Antabusta tukena eikä sitämyöten todistamassa myöskään hoitotaholle että varmasti olen selvinpäin pysynyt niin epävarmalla pohjalla mennään. Sitten kun päihdehoitajani vielä sanoi että kun minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin raitistumiseni on tuplasti vaikeampaa kun jos minulla olisi pelkästään alkoholiongelma mutta olisin muuten terve. Siihen kun lisätään vielä impulsiivinen persoona niin soppa on valmis. Kyllä saa todellisen työn tehdä että tästä kuiville selvitään. Enkä oikein usko että kukaan muu minuun tässä vaiheessa uskookaan kuin minä itse. En yhtään ihmettele että en kuntoutukseen päässyt.
Tämä päivä on muutoin kyllä mennyt yllättävän kevyesti. Nukuin juuri parin tunnin unoset työpäivän jälkeen. Ihmettelen kyllä itsekin että miten kuukauden putken jälkeen ei ole vieroitusoireita muutakun ehkä vähän normaalia enemmän väsyttää. Psykiatrikin sanoi että ainakaan katkolle minun ei kannata mennä koska mitään näkyviäkään vieroitusoireita minulla ei ole. Tämä on kyllä kummallista.
Noin on neljäskin päivä paketissa. Mieli alkaa tasoittua huomattavasti juovaan aikaan verrattuna. Väsymys alkaa väistyä ja musta pilvi pään päältä hälvetä.
Tänään sain kuulla suru-uutisen töissä. Rakas yhteistyökumppanimme menehtyi eilen onnettomuudessa. Meni kyllä työhalut samantien. Kyllä siinä kävi mielessä juominenkin, mutta päätin että en voi tehdä siitä taas yhtä tekosyytä ratkeamiselle. Minun on hänen kuolemastaan huolimatta pidettävä itsestäni huolta.
Muuten töissä on mennyt kyllä hyvin.
Mielitekoja juomiseen on hyvin vähän, ja nekin ovat sellaisia häivähdyksiä ja menevät tosi nopeasti ohi. Onko tämä nyt sitten asennekysymyskin jollakin tapaa, että kun on asennoitunut hyvin ja sanoo itselleen että “minä en enää juo” niin se jotenkin tuntuu vapauttavalta. Kyllähän tätä elämää pystyy elämään selvinkinpäin. Harva kai siihen raittiuteen on kuollut. Vähän sama kun lopettaisi tupakoinnin, että olo on aluksi hirveä, mutta ei siinä kuolemaa tehdä. Päinvastoin.
Ainoa mikä tässä nyt vähän rassaa ja harmittaa on tylsistymisen ja yksinäisyyden tunne. Näistäkin saisi hyvän tekosyyn juoda jos haluaisi. Jotenkin olen kuitenkin ajatellut että kunhan tässä nyt aikaa menee eteenpäin niin kyllä se portti tuonne ulkomaailmaankin tästä alkoholisyrjäytymisestä aukenee.
Tuo onkin muuten muistamisen arvoinen asia monelle muullekin kun minulle. Pitääpä kirjata se oikein nyt ylös että voi sitä sitten joskus muistella. Nimittäin tuo juomisesta johtuva syrjäytyminen.
Opin vertaistukiryhmässä käydessäni tästä asiasta. Oli samassa ryhmässä entisiä huumeidenkäyttäjiä ja alkoholisteja, ja kaikki kertoivat samaa tarinaa siitä miten alkuun käyttö oli ns. “viihdekäyttöä” ja sosiaalinen tapahtuma. Pikkuhiljaa kuitenkin ympyrä kutistui ja maailma sen mukana, ja lopulta oltiin ajauduttu yksin kotiin juomaan tai käyttämään. Tapahtui päihdeongelmasta johtuva “mökkeytyminen” eli syrjäytyminen. Tämä on varsinkin työttömillä paha ongelma, koska ystävät kaikkoavat ympäriltä jos eivät ole samanhenkisiä ja lopulta jäljelle jäävät vain ne juoppokaverit joiden kanssa ei välttämättä edes paljon aikaa vietetä. Itselläni kävi niin että ryyppäsimme joskus kavereiden kanssa mutta todella ison osan ryyppäsin kotona yksin ilman sosiaalisia kontakteja. Varmasti tuttua monelle.
Tähänkin kuitenkin on ratkaisu. Raitistuminen. Kun lopettaa ryypiskelyn tai aineidenkäytön, se oma pieni maailma alkaakin taas pikkuhiljaa laajentua. Halu lähteä ulos tekemään ja tutkimaan maailmaa kasvaa, mitä pidemmälle raittius etenee. Tutustuu uudenlaisiin ihmisiin ja aloittaa ehkäpä jonkinlaisen harrastuksen. Elämä normalisoituu. Maailma ei enää olekaan se oma kämppä, vaan paljon muutakin. Lopulta minulle ainakin kävi niin että kerkesin käydä kotona nukkumassa yöt ja taas mentiin. Oli mukavaa ja aktiivista elämää ihmisten seassa. Tätä odotan innolla…
No, neljä päivää on vielä kuitenkin erittäin lyhyt aika ja maailmani on vielä näiden neljän seinän sisällä ja tuleehan siellä töissäkin pyörähdettyä muutama tunti. Kaverit on työkavereita, joista osa on entisiä juoppokavereita. Ulos en vielä uskaltaudu maailmaa tutkimaan, mutta odotan maltilla. Senkin aika tulee vielä.
päivä selvänä. Pää huutaa tyhjyyttään. Väsyttää, masentaa ja janottaa.
Tänään töissä kävi tapaturma kun käteni jäi kahden öljytynnyrin väliin. Ranne on aikalailla kipeä, tynnyrit kuitenkin painavat 200 kiloa kappale. Kävin lääkärillä ja röntgenissä mutta eipä sieltä ole vastausta vielä kuulunut. Sain jopa viikonlopun sairaslomaa, jonka olisin ollut vapaalla muutenkin.
Tekosyitä juomiselle olisi enemmänkin kuin tarpeeksi. On yksinäistä, tylsää jne, jne… Kuitenkaan ei tee mieli juoda. Oksettaa ajatuskin. Toisaalta sitten taas… Olisihan se mukava olla semmoisessa kivassa pikku pöhnässä. Paskat olisi. Vituttaisi vaan aamulla ja tulevina päivinä että tuli taas ratkettua. Masentaisi kahta kauheammin.
Taistelen itseni yli tästä viikonlopusta vaikka väkisin, ja sitten on maanantaina hyvä mieli kun on ensimmäinen viikko selätetty.
Tsemppiä! Toivottelee tässä ex-Iltaoluet. Jospa nimenvaihto auttaisi unohtamaan nuo juomat Mulla tällä kertaa vasta taas 2. pvä ilman alkoa. Rankka päivä ollut henkisesti, mutta alkoholi ei kauheasti ole kummitellut mielessä. Huomenna kyllä olisi yhdet juhlat, mutta autolla ja alkotonna ajattelin ne mennä. Tsemppiä siis kovasti sulle!
“neljän viikon mittaista kuntoutusjaksoa jossakin psykiatrisella puolella”
Se on sitten tätä: syödään kolme kertaa päivässä, sinulle määrätään omahoitaja joka juttelee sen 2*45 minuuttia viikossa ja sitten tapaat lääkärin kerran viikossa ja noin pitkällä jaksolla voi olla hoitokokouskin. Sitten aulassa (joita kutsutaan päiväsaleiksi) on telkkari, jota osastoilla se muutama virkein kattelee illalla ja saattavat hoitajatkin telkkaria katsella. Mehukannu on joissakin paikoissa (muuten kraanavesi tai ostat limua kanttiinista aika tyyriillä hinnalla) ja kannattaa varustautua tupakoilla (Kupittaalla kait ainoana Suomessa on hätätupakat eli sätkävarustus talon puolesta).
On aivan varmaa, että neljässä viikossa tulet pitkästymään etkä sinä siellä kuntoudu, mutta katkosta se käy kyllä.
“koska kotipaikkakunnallani ei ole kovin helppo päästä päihdepuolen kuntoutukseen.”
Ne on ostoplveluja esim. Kauniaisten kuntoutus on Etelä-Pohjanmaalla ja parhaimmillaan nuo ovat minilomia kun pääsee myös hommiin eli vaikka keittiötöitä tekemään tai saunaa lämmittämään tai kalastamaan.
Oikeastaan aika hyvää kuuluu vaikka epäonni onkin jahdannut minua pari päivää. Edellisestä alkoholijuomasta on nyt kulunut 3 viikkoa ja 2 päivää. Pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi ja työkokeiluun ennen opiskeluja pariksi kuukaudeksi. Lähden erikoistumaan opinnoissani mielenterveys- ja päihdepuolelle ja kunhan valmistun parin vuoden päästä, jatkan opintoja aina päihdehoitajaksi asti. Siinä on tulevaisuuden tiukka suunnitelma.
Työkokeilussani olen nyt ollut 3 päivää ja työskentelen viinalla aivonsa tuhonneiden muistisairaiden ja skitsofreenikoiden seassa. Kuulkaa jos joku vielä minulle väittää ettei alkoholi tuhoa aivosoluja niin minulla on kokemusta siitä tämän perusteella että kyllä muuten varmasti tuhoaa. Olen itse nyt tehnyt lopullisen päätöksen osittain sen takia että en koskaan tahdo joutua heidän asemaansa. Ajatuskin siitä että kusen ja paskannan lattialle kaikkien silmien edessä tajuamatta itse yhtään mitä teen on aivan liian hirveä jatkaakseni alkoholista “nauttimista”. Siellä on niin kattava kirjo eri vaihtoehtoja mihin voi päätyä itse jatkaessaan läträystä, ja jokainen yhtä surullinen ja lohduton. Nämä ihmiset ovat joskus olleet niitä kovia kalamiehiä ja yläkoulun rehtoreita jotka antoivat alkoholille vallan elämässään. Lopputulos ei ole kovin kaunista katsottavaa.
On kuitenkin hienoa että minä pääsin heidän elämäänsä sivusta seuraamaan, ja olemaan myös mukana heidän viimeisissä päivissään. He antoivat minulle esimerkin jota en koskaan tahdo noudattaa. Osittain ehkä juuri tämä tapahtuma pelasti minun henkeni. Moni varmaan ajattelee että en voi tietää juonko enää ikinä, mutta minäpä tiedän että en juo.
Jos teillä on mahdollisuus vielä niin käykää tutustumassa alkoholidementikkojen hoitolaitokseen tai vastaavaan. Siellä voit katsoa omaan tulevaisuuteesi kuin peiliin. Ja muutokseen on vielä mahdollisuus. Kuinka kauan, sitä ei voi kukaan tietää.
Wau, sullahan elämä menee eteenpäin! Hieno juttu kuten juomattomuuskin.
Rankalta kuulostaa kyllä asiakkaat, todella. Muista levätä ja ottaa aikaa tunteiden tutkiskeluun, ettet ala kantaa liian suurta taakkaa. Nimim. Been there, done that… Monesti.
Voimia sulle, uuden opettelun iloa ja rentoa kesää!
Käy välillä kirjoittelemassa kuulumisia!
Mulla tällä kertaa vasta taas 2. pvä ilman alkoa. Rankka päivä ollut henkisesti, mutta alkoholi ei kauheasti ole kummitellut mielessä. Huomenna kyllä olisi yhdet juhlat, mutta autolla ja alkotonna ajattelin ne mennä. Tsemppiä siis kovasti sulle!