Kiitos Askel jakamisesta, kylläpä se vaan on niin, että omasta kokemuksesta kertominen avaa asioihin sellaisen ikkunan, josta voi jopa nähdä metsän puilta. 
Kyllä. Asian Askel kiteytti selvästi.
Ainoa “virhe” on olettaa että tämä selviytystapa sopisi kaikille.
^Juuri niin on asia kuin Askel ja Basi kirjottivat 
Henkilokohtaisuuksiin menemisen osaa ainakin Kivenpyorittaja, kuten moni muukin herrasmies talla foorumilla. Kuules nyt. AA:ta pidat esilla sina itse, koska lahestulkoon jokainen viestisi on marinaa ja nurinaa sita kohtaan. Kivenpyorittaja, et ole juurikaan kertonut esim. omasta raittiudestasi, tai siita miten raitistuit. Viestisi vertaistukifoorumilla keskittyvat nokkimaan muiden tapaa raitistua.
Ei olekaan. Kuten olen kertonut, mun oma faija kuoli viinaan AA:laisuudestaan huolimatta. Silti lukuisat muut ovat pelastuneet AA:n ja NA>n avulla. Tietysti vankaat tamankin sanomiseni jotenkin minua vastaan, mutta ihan sil vous plait. Mukavaa paivaa kuitenkin,.
Kivenpyörittäjä,
öööh, tipahdin taas kärryiltä, kuka väittää, että sopii kaikille? Ja sitten olen tuosta tyrkytyksestäkin eri mieltä, ilmeisesti me ihmiset koemme hyvin eri tavalla asiat, kun en koe että täällä oikeastaan kukaan tyrkyttää yhtään mitään. Kokemuksestaan kertomista en sellaiseksi koe ja ajattelen myöskin, että se on tämän palstan ydinjuttu: kertoa siitä omasta kokemuksesta. Siitä sitten peilaa kukakin mitä peilaa tai on peilaamatta.
Kivenpyörittäjä, sinullakin on oma kokemusesi, johon nyt tuossa viittaat. Olisi kiva kuulla siitä enemmän, sen uskoisin olevan monelle myös hyödyllistä kuultavaa.
Jep, ja omalla kokemuksella ainakin ma toivosin sita raitistumiskokemusta. En esim. kokemusta AA:sta jos siina ei ole muuta sisaltoa kuin AA:n halveksuminen. Se on nimittain jo Kivepyorittajalta luettu. 
^Joo, hyvä tarkennus.
Vielä ihmettelisin sitä, että mikähän siinä on kun minusta tuntuu, että kaikki ne jotka eivät käy siellä AAssa haluavat keskustella siitä loputtomasti. 
Ma oon pitkaan ihmetellyt ihan samaa. 
Sain elämäni parempaan kuntoon -kuten olen monesti kertonut- vahvistamalla voimiani, en niistä luopumalla. Ysträvien avulla. osallistumalla.yrittämällä. Sen kertominen aiheuttaa joka kerta hyökkäyksen jossa muutama julistaja tuomitsee voimaantumisen, järkeilyn, kriittisen ajattelun ja hengellisyydestä vapaan maailmankatsomuksen.
Nyt voit sitten sanoa että sekin on jo kivenpyörittäjältä luettu. Ei minulla enempää tähän sanottavaa ole. Kiitoksia Ketostixille. Joskus keskustelu vaan ei ole keskustelua, vaan pötkö omien juttujen kertomista. Meille on käymässä niin joten parasta lopettaa ajallaan. 
^ Jep. Ja vaikka niin luulet, niin ei kukaan sinun tapaasi raitistua tuomitse. Joten toivottavasti sinakaan et enaa tuomitse muiden tapaa.
Kylla minakin voimaantumisen tiedan, ja voimaantunut jopa olen. “But my hand was made strong by the hand of the Almighty” niinkuin Bob Suuri laulaa. (Redemption song).
t: Songs of freedom. . 
Rehelliseti sanoen Kivenpyörittäjä minulta on kyllä mennyt tarinasi täysin ohi ja nopealla etsinnällä en oikein mitään löytänyt. Haluan vielä sanoa, että kyllä minä ihan tosissani tarkoitin sitä, että tarinasi kiinnostaa.
Koska lopetit? Miten siihen ajauduit? Millainen oli juomishistoriasi? Mitä muutit? Miten ajattelusi muuttui? jne.
Mutta koska tämä on Kuiviksen ketju jätän tämän jankkaamisen nyt tähän, tiedä häntä vaikka avaisit vielä ihan oman ketjun pohdinnoillesi.
Ei tuosta Kivestä irtoa näköjään mitään.Omin voimin raitistuin,yritin ja osallistuin.Mitä tuo tarkoittaa? Natinkia.
Joku voisi kyllä jo perustaa ihan ikioman AA-topicin . Sinne keskustelun virallisiksi vastapooleiksi vaikkapa Hannu11 ja Kivenpyörittäjä. Meidän muiden rooliksi jää sitten vihjailla ja huutaa sitä, että se hoitomuoto mikä sopii yhdelle, ei sovi välttämättä toiselle.
–kh
*Kirjoitanpa vaihteeksi tännekin jotain… Minulle on näköjään helpompaa kommentoida muita kuin olla itse aloitteellinen osapuoli.
Voisin leikkiä myytinmurtajaa. Alla kahden kuvitteellisen henkilön - Antti Alkoholinkäyttäjän ja Risto Raitistuneen - leppoisaa keskustelua alkoholinkäytön puolesta ja sitä vastaan (Antti = A, Risto = R):
A: “Alkoholi vähentää stressiä.”
R: “Stressiä voi vähentää järjestämällä elämäänsä toisenlaiseksi.”
A: “Yksi-kaksi annosta alkoholia päivässä vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä.”
R: “Kohtuullinen liikunta on kaikin puolin alkoholia terveellisempi vaihtoehto.”
A: “Punaviinissä on flavonoideja ja oluessa B-vitamiinia, joten ne ovat terveellisiä.”
B: “Päihteen käyttö flavonoidien tai vitamiinin saamiseksi kuulostaa erikoiselta.”
A: “Alkoholi helpottaa sosiaalista kanssakäymistä.”
R: “On surullista, jos sosiaalinen kanssakäyminen ei onnistu ilman päihteitä.”
A: “Alkoholi lisää seksuaalisia halukkuutta.”
R: “Alkoholi heikentää arvostelukykyä, jolloin huonompikin kumppani kelpaa.”
A: “Sopivassa humalassa ajatus lentää, saan hyviä ideoita.”
R: “Etanoli liuottaa aivosoluja, mikä pitkässä juoksussa tylsistyttää ihmistä.”
A: “Hyvä viini kruunaa aterian.”
B: “Hyvä ateria ei kaipaa makuaistin turruttamista alkoholilla.”
A: “Yömyssy nopeuttaa nukahtamista.”
R: “Jo pienet määrät alkoholia heikentävät unenlaatua vähentämällä REM-unta.”
A: “Raittiit ihmiset ovat minusta aika tylsiä.”
R: “Juovat ihmiset eivät ole minusta mitenkään omaperäisiä.”
–kh
Mä olen kyllä Riston porukoissa, jos pitää puolensa valita Mutta hyvää settiä, Kuivis!
Täähän on kiva sivusto.
Mulla on 13. päivä juomatta, eikä oo koskaan ollut näin hyvä olla Tai siis on varmaan, kun vaan muistais. En juonut joka päivä - en ihan, mutta alkoholi hallitsi niin pahasti ajatuksia ja aikatauluja, etten halunnut sitoutua moiseen paskiaiseen. Ihan yksin yritän eroon, en ainakaan tällä hetkellä halua mennä ryhmiin. Mutta kiva, kun löysin tänne. Tuntuu hyvältä tietää, että meitä on näin monta, jotka pärjää. Ja haluaa pärjätä.
Mä olen keski-ikäinen nainen. Viimevuodet meni kotona tissutellessa. Joka juomiskerta päätyi muistinmenetykseen ja sammumiseen. Se ei oo hyvä, mutta jotenkin tuntuu kuitenkin hyvältä nyt, ettei niitä vuosia rämpinyt kapakoissa. Nyt en halua enää tippaakaan. En koskaan.
Vähän hirvittää yksi juttu. Ekaa kertaa lopetan, eikä mun tee yhtään mieli alkoholia. Nukun kuin pieni possu ja oon hyvällä tuulella. Ei vieroitusoireita, ei minkäälaista kaipuuta humalaan tai krapulaan. Onkohan tässä nyt jotain pielessä? Vai sainko mä vaan tarpeeksi tarpeekseni? :mrgreen:
Jo nyt oon kohdannut ystäviltä “ota nyt ees vähän”-kannustuksia ja se tuntuu todella kummalliselta. En ite tekis niin. Vedän joka päivästä viivan kalenteriin ja joka 10. oikeuttaa johonkin pieneen lahjaan. Loppuvuodesta lähden reissuun. Aivan ihanalta tuntuu, ettei tarvi Alkossa enää hävetä. Ei Alkoja vaihdella, ettei jää kiinni ties kuin monennesta käyntikerrasta. Ei tarvi töissä hävetä paisuneita silmiä, räjähtänyttä lookia. Mynthonkin jää kaupanhyllyyn. Odotan jo innolla sitä, miten paljon kiloja lähtee vuoden aikana.
Hyi hitto, oikeesti, miten pahalle alkoholi haisee. Miten paljon pahaa se tekee monella tavoin. Mä tuun muuttumaan, toivottavasti hyväksi. Voi, miten mä tuun häpeemään itteeni, kun annan lopulta itselleni luvan muistaa kaikki mokat, joita viinahuuruissa tuli tehtyä. Pimeessä kapakassa sitä on lupa, ei muka kukaan huomaa - ja kaikki muutkin mokii. Mut silti. Miksi ihmeessä tuli pilattua niin monta upeeta vuotta?
Mut on mulla vielä paljon jäljellä, niin mä toivon. Ja toivon myös että teillä kaikilla kanssaeläjilläkin on
Pidät kiiinni vaan tuosta jäkimmäisestä. Kun uskot siihen, siitä tulee totta.
Tervetuloa mukaan!
Tervetuloa, “ei enää”!
Hieno aloitus sinulla, ja just se positiivinen asenne selviytymiseen jolla sitten homma onnistuukin. Tulee niitä ketkumaisiakin päivä, ainakin useimpien elämään niitäkin kuuluu… mutta helpommin niistäkin pääsee yli selvinpäin. Tuossa parin viikon kohdilla alkaoi minullakin asia valkenemaan ja huomasin yhtäkkiä että onpas tässä heitetty vuosia hukkaan.
No, ei ne hukkaan menneet, jotain niistä aina matkaan tarttuu, oppia ja mukaviakin muistoja…mutta kyllä maailma paljon paremmalta selvänä näyttää.
Hyvä että tulit m ukaan kirjoittelemaan!
Jaahas ja täällä on yksi mittrarinsa täyteen juonut, tervetuloa tarinoimaan Eienää.
Kuulostaisi kyllä siltä, että sinulla on käynyt sisimmässäsi sellainen positiivinen “nyrjähdys”, että tarve juomiseen on kadonnut kerrasta. Minulle esimerkiksi on käynyt samoin, sillä erotuksella vain että ennen onnistumistani kerkesin jo lopettaa useampia kertoja ja aloittaa yhtä monta kertaa uudelleen, kun se lopullinen nyrjähdys odotti vielä tulemistaan. Mutta se tuli kun tarpeeksi itseäni kiusasin, ja nyt on mennyt jo kolme vuotta ilman juomahaluja. Olen oppinut pärjäämään omalla selvällä päälläni ihan kaikenlaisissa tilanteissa, joita elämässä vastaan tulee, joten juomiseen palaamista ei tarvitse enää miettiä.
Tervetuloa palstalle, lueskelemaan ja kirjoittelemaankin, jos siltä tuntuu.
–kh
Hei kaikille! Mahtava huomata, että tässä maailmassa on samanlaisia juttuja pohdiskelevia ihmisiä. Mulla kävi muuten röökin kanssa samalla tavalla. Poltin lähes 20 vuotta, viimeiset vuodet opiskellessa meni röökiä 2 askia päivässä. Tuli valvottua öitä opiskelutöitä tehden. Ihan pimeetä. Siis niin paljon polttaa ja vielä valvoa! Lopetin sit kerrasta, joitakin kuukausia pureskelin purkkaa. Siitä on nyt yli 10 vuotta Sekin oli kai jollakin tavalla pohjallakäyminen. En tarvi röökiä enää. Eihän tossa viimevuosien juomisessakaan mitään järkeä ollut. Illat pyyhkiytyi muistista ja selviäminen kesti seuraavaan iltapäivään - vaikka töistä en koskaan pois ollutkaan. Täysholistihan sitä on: joko kokonaan tai ei ollenkaan. Ihan kaikessa. Aika rankkaa elämää, mutta kun ei muusta tiedä.
Nyt opettelen valoisaa elämää, hyviä asioita ja ennen kaikkea kunnon rytmitystä tähän jokaiseen ainutlaatuiseen 24 tuntiin. Mukavaa viikonloppua teille! Ja tsemiä.