No kiitoksia 
. Juu, alkoholi herättää suomalaisissa usein suuria tunteita, käyttipä sitä tai ei. Jospa joku päivä pystyisin omalla kohdallani suhtautumaan alkoholiin ihan neutraalisti. Jos ajattelen alkoholia ihan sellaisenaan, etanolina, niin sehän on vain pahanhajuista, kirkasta nestettä. Voin nähdä sen läpi.
–kh
Suunnilleen noin minäkin ajattelen. Että kunhan en taistele itseäni vastaan, kunhan pidän huolen siitä, että voin kunnioittaa itseäni ja omia tekojani, voin elää itselleni (ja läheisilleni) 'arvokasta ’ elämää. Jos teen asioita ‘palkinnon’ toivossa, tai toisten ihmisten mieliksi, minulla on kurja olo. Jos teen jatkuvasti jotain, jota en itse ‘hyväksy’, minulla on kurja olo. Loppujen lopuksi se on hyvin yksinkertaista Se, että uskallan elää oman näköistäni ja oloistani elämää on se ‘palkinto’.
Lapsilleni muistan sanoneeni, että paha saa aina palkkansa, mutta niin saa hyväkin. Se tulee vaan hemmetin paljon hitaammin, mutta toisaalta palvelee paljon pidempään:)
Mulla on ehkä astetta ‘hihhulimpi’ versio käytössä? Että luomme oman elämämme, vedämme puoleemme sitä mitä itse olemme tai ajattelemme. Mitä lähempänä omaa totuudellisuuttamme olemme, sen tyytyväisempiä olemme
Pyrin tasapainoon ja tyyneyteen myös buddhalaisen filofian avulla (en harjoita uskontoa), harjoittelemalla ja kouluttamalla omia ajatuksiani: Ei ole hyviä tai huonoja asioita, on vain ‘asioita’. Minusta itsestäni on kiinni miten ne tulkitsen. Tunteetkin ovat ‘vain’ tunteita - ne tulevat ja menevät pilvien lailla. Annan niiden mennä ja tulla, ja jos on tarpeen myös koen ne, mutta en jää niihin asumaan.
Kiva, että tulit taas tonteille Kuivis!
Pakko ilmoittautua…kuin omasta kynästäni ja mielestäni oli kirjoituksesi!!! Ateistiksi ei kuitenkaan uskalla itseäni nimetä joten valitsen agnostikko - määritelmän. Kolme raitista vuotta kuulostaa jo ikuisuudelta ja itselle haave vain.
T. Sielunsisaresi 
Niin uskon minäkin. Energia vetää puoleensa energiaa. Ja juuri sitä samanmerkkistä energiaa. Sillä on suuri merkitys mitä ajattelemme, millä olemuksemme täytämme. Vanha sanonta, että hymy tarttuu on aivan totta. Ilo kutsuu luoksensa iloa ja niin tekee myös viha ja pelko.
Tunteet eivät ole pysyviä, ne ovat energiaa, liikettä. Meillä on erinäisiä syitä jäädä niihin kiinni. Positiivisista emme haluaisi luopua, haluaisimme, että ne pysyisivät muuttumattomina, kuten rakastumisen tunne ja negatiivisia emme haluaisi kokea ollenkaan, etenkään, jos meillä on sellainen kokemus että se on vaarallista. Yritämme ratkaista ongelman roikkumalla kiinni niissä tai dumppaamalla ne.
Vedämme puoleemme erityisesti noiden dumpattujen ja valjastettujen tunteiden energiaa ja ihmettelemme sitten vain avuttomina miksi minulle aina käy näin? Miksi minua aina huijataan? Miksi minut aina jätetään? Miksi aina epäonnistun? Näin varmistamme valjastettujen ja dumpattujen tunteiden elin -ja vetovoimaisuuden ja kierros voi taas alkaa.
Ihminen, joka on tietoinen tunteistaan, tunnistaa ja hyväksyy ne ja ennenkaikkea ei takerru niihin tai piilota niitä itseltään, on vapaa olemaan oma itsensä. Kukaan ei ole tunteidensa summa tai kimppu ihmistä tahdottomasti heitteleviä tunteita. Ihmisen ydin on jotain totuudellisempaa ja pysyvämpää, kuin tulevat ja menevät tunteet.
Hyvä basi !
Kirjoituksessasi on jytyä ja mietiskeltävää.
Pidä jatkossakin juttusi positiivisina.
yst. Kannusarinen
Kiitoksia kommenteistanne, niissä oli hyviä ajatuksia. Nyt aamusta tuli mieleen sellainen asia, että ehkäpä elämänasennettaan ja omia uskomuksiaan ei välttämättä tarvitse lyödä lukkoon kuin poliittista puoluekantaa, jotta saa asian loppuunkäsitellyksi ja voi siirtyä elämässään muihin asioihin. Itse esimerkiksi kun kuulutan tuon tieteellisen tiedon perään, joudun samalla hyväksymään sen, että omat todellisuuskäsitykset ovat tuskin pysyviä koko loppuelämäni ajan. Isot linjat eivät toki muutu aivan hetkessä, mutta pientä hienosäätöä joutuu ajoittain tekemään, ja sen myötä voi jossain vaiheessa huomata kokonaisuudenkin muuttuneen. Oppia ikä kaikki, ja minulle on tärkeintä muodostaa käsitykseni itse ja omaan tahtiin. Maailmankatsomusten tuputtaminen minulle tuntuu suunnilleen yhtä mukavalta kuin puhelinmyyjän soitto.
Tuosta ihmisen ytimestä tuli jokin aika sitten mieleen ajatuskuvio, jonka kirjasin poikkeuksellisesti ylös.
Kysyt minulta
kuka olen
vastaan
Sinulle olen
mitä minussa näet
itselleni olen
vain minä
Rupesi naurattamaan kun tajusin, että minulla ei ole mielipidettä itsestäni, koska minullahan ei ole vertailupohjaksi kokemuksia elämisestä jonakin toisena. Voin kyllä tuolla arkielämässä yrittää määritellä itseäni esim. sen kautta, mistä asioista pidän ja mitä teen työkseni, mutta se ydinminä on loppujen lopuksi vain tunne ja tietoisuus siitä, että olen. Ja kun oletan näin olevan myös muilla ihmisillä, kuvani kanssaihmisistä perustuu aina pohjimmiltaan vain omiin tulkintoihini heistä. En voi koskaan todella tietää, miltä jostakin toisesta tuntuu, mutta se ei silti (onneksi) estä tuntemasta empatiaa muita kohtaan.
–kh
Kun vihdoin oivalsin olevani vapaa uskomaan mitä haluan, niin tämä tuli kylkiäisenä ja on vähintäänkin yhtä tärkeä. Enkä tarkoita sellaista tuuliviirinä pyörimistä, vaan tiettyä avoimuutta ja uteliaisuutta
Tavallaan olin aikaisemmassa elämässäni, jonka kuvittelin olevan vapaata, ajanut itseni huomaamatta aika ahtaaseen nurkkaan ja sellaiseen en enää uudestaan halua, vaikka sillä olisi jokin hieno ja houkutteleva nimi.
Kaunis tuo sinun ajatelma Kuivis. Me ihmiset hirveän usein jäämme katselemaan vain sitä mitä toisessa näemme, emmekä uskalla lähteä matkalle, jossa näkisimme paitsi toisen sisimpään, niin myös omaamme.
l
Kiitoksia foottikselle. AA:n uskonnottomuus on ollut minulle henkilökohtaisesti selvillä jo vuosia, olenpa käynytkin palavereissa vähän aikaa silloin joskus. Otinkin asian puheeksi siinä toisessa keskustelussa ihan vain siksi, ettei joku avuntarpeessa oleva saisi nimimerkki Aapinan messuamisesta toisenlaista kuvaa ja jättäisi ainakaan siksi AA:n mahdollisuutta kokeilematta.
–kh
J
hannulle tiedoksi: 12. askeleen selityksessä lipsahdetaan puhumaan kristinuskosta, vaikka muualla toistetaan Jumala - sellaisena kuin me sen ymmärrämme. Huom. jumala isolla J:llä
AA:n Isoa Kirjaa en ole lukenut, joten en tiedä kummitteleeko siellä peräti jeesus
terv slangi
Eipa taida kummitella, mutta eipa tuo haittais vaikka kummittelis. Jessehan on ihan jees, niinku myos vaikkapa Siddharta Gautama. 
Muhammedista en nyt uskalla sanoo mitaan.
Hengellisyydessa ei ole kuitenkaan valttamatta kyse korkeampaan voimaan uskomisesta. Siina voi olla kyse siita, mutta ei valttamatta. Esim. meditaatiolla voi saavuttaa tavallaan hyvin hengellisen kokemuksen, ilman minkaan jumaluuden ajattelemista.
Hengellisyytta voi silloin kutsua lyhyemmin myos henkisyydeksi.
Minulta ei ole muuten koskaan kysytty AA:ssa, etta uskonko Jumalaan. Ei siella eika taalla. Ei edes Goalla, vaikka Goa on vahvasti kristillista, katolista aluetta. Asiasta ei ole ollut paljon ikina edes puhetta. Raittiudesta ja paihteista vapautumisesta on kylla puhuttu. Joka kerta.
kirjoitin vastauksen hannu11:lle ja sähkökatko söi sen,
Njah. AA on vähän kuin seisova pöytä. Se on nälkäisille.
Kun kerrot, että pöydässä on katkarapuja, niin se jättää koko pöydän sikseen, koska ei itse asiassa ollut nälkäinenkään. Jos taas sanoo, että siellä on paljon muutakin kuin katkarapuja, niin se silti takertuu niihin katkarapuihin. Olisi omasta mielestään ollut nälkäinen, mutta kun siellä on ne katkaravut…
Ei ne katkaravut ole kynnyskysymys, jos on nälkäinen Katkaravut on vain tekosyy.
I
Omalta kohdaltani voin ihan rehellisesti sanoa, ettei AA kiinnostanut yhtään, ideologialtaan tai muutenkaan. Halusin itse ‘fiksuna ihmisenä’ valita, miten raitistun. Se ei vaan onnistunut
Oletko kokeillut A-klinikkaa? Sininauhaliittoa? Paukunvartijoita (jos se on vielä olemassa)? A-kiltaa? Raittiuden ystäviä? Novat-ryhmää? Joissakin terveyskeskuksissakin taitaa olla ryhmiä. Onhan noita.
Mita muille voidaan tarjota? No, vaikkapa AA:n haukkumista ja AA:laisten nalvimista Paihdelinkin foorumilla, niinku tahankin asti. 
Joo, mutta kyllahan Cricket jo luetteli vaihtoehtoja edella. A-klinikka, A-kilta, erilaiset muut yhdistykset ja jarjestot… A-klinikalla on hyvia vertaistukiryhmia, itsellenikin on aikoinaan ollut hyvin laheinen eras A-klinkan ryhma.
Ja, jos se hengellisyys-fobia on ihan tosi paha, niin kylla Suomessa on lukuisia AA-ryhmiakin joissa aniharvoin mainitaan mitaan hengellisyytta tai Jumalia. On esim. joitain pienia ryhmia, joissa parhaassa (oik. pahimmassa) tapauksessa kaydaan lapi pelkkia ryyppymuisteiloita ja kuivahuikataan.
Niin onnettomia ryhmia ei onneksi ole paljon, mutta joskus niihin joutuu.
Jumalasta on puhuttu ryhmissa paljon lahinna vain sillon, kun on ollut ns. askel-palaveri ja aiheena askeleet 2. ja 3. Sillonkin puheenvuoroissa on tullut kylla nakemyksia ihan laidasta laitaan: hartaasta uskonnollisuudesta ateismiin ja kaikkea silta valilta.
Ja voihan sita tietysti myos pysya kotona ja keittaa sita makkarakeittoa, jos se tuntuu parhaimmalta.
Palak paneerin ja butter nanin aarella. Om shanti!
Mikäs tässä nyt on probleema? Jokainen saa mennä tai olla menemättä sellaiseen ryhmään kuin haluaa. Jos AA ei istu, niin sitten jonkun muun lafkan. Hyvähän se on, että on mistä valita.
Huomenta,
AA:n hengellisyydestä ilmeisesti puhetta puolesta, vastaan ja siltä väliltä. Kyllä, AA ohjelma perustuu hengellisyyteen tai pikemminkin oman voiman ja tahdon luovuttamiseen jollekin itseään korkeammalle, isommalle voimalle. Ainoa, mitä AA:ssa olemiseen riittää, on kuitenkin se ensimmäinen askel, voimattomuus alkoholiin nähden ja sen myöntäminen. Loput asiat tulevat sitten jokaiselle oman ajattelutavan, ajan ja raittiin elämän myötä. Olen kuullut AA-palavereissa tuosta hengellisyydestä mitä erilaisempia näkemyksiä, täysin laidasta laitaan. Nykyisen palaverimme kahvinkeittäjä ja vetäjä tunnustautuu ateistiksi. Kun pyysin tässä 1-vuotiskiitollisuusjossakin juhlassa, jossa tarjosin kakkua, kolmatta askelta luettavaksi, tuli taas mielenkiintoisia ajatuksia, miten kukin tuon jumalan tai hengellisyyden on käsittänyt. Vetäjä sanoi hienosti lopussa, että hänen korkein voimansa on rehellisyys. Erittäin hyvä pointti mielestäni.
Jos tässä hieman voi kertoa kokemuksia yhdeksän vuoden aikana matkaa AA:ssa ja tietenkin sen ulkopuolellakin hengellisyyteen, niin siihen on mahtunut enimmäkseen epäuskoa, epäilyjä ja välillä jumalan kieltämistä ja vihaamista. Elämän tuskaisempien vaiheiden aikana kurkottamista kohti jotain itseäni suurempaa. Muistan v. 2004, kun olin ihan pohjalla ja masentunut, päätin lopettaa hengittämisen. Rukoilin vain että jos olet jossain, auta. Ei muuta. Ei vaatimuksia, ehtoja, vain apua tavalla tai toisella. Asiat alkoivat järjestyä päässäni ja elämässä. Tapahtui aika ihmeellisiä asioita. Ei tuo kokemus liittynyt AA:n mitenkään enkä noudattanut mitään ohjelmaa, mutta toimin kyllä sen ehdottamalla tavalla. Luovutin elämäni, kun en selvinnyt yksin vaikeuksista. Ei ollut mitään menetettävää paitsi omavoimaisuuteni. Sen jälkeen parempina päivinä olen taas ottanut sen haltuuni, tietenkin. Kunnes taas olen samassa tilanteessa iskettyäni päätäni taas riittävästi karjalan mäntyyn.
AA ohjelma on ehdotus, vain ehdotus. Ei tie raittiuteen, vaikka aina näitä fanaatikkoja löytyy. Pidän sitä enemmänkin nykyisin matkana kohti omaa itseäni ja aitoa suhdetta muihin ihmisiin. Viime vuoden aikana tällä matkalla on löytynyt uusia hyviä havaintoja itsestäni, kuten tuo itsestäni välittäminen ja huolehtiminen. Maailma on dogmeja täynnä, mutta tässä elämän raadollisella taivalluksella tuosta ohjelmasta saa rakennusaineita miettiä ja kasvaa ELÄMÄSSÄ.
Ennen AA:n tuloa olin ekstrahengellinen epätoivossani ja rukoilin vapautusta alkoholismista päivittäin, olen sen joskus kertonutkin. Eipä tippunut raittius kertarysäyksellä taivaasta vaan vaati sen hirvittävän korkean kynnyksen ottaa oma askel häpeän kanssa hakea apua. Jumalalta en pyydä raittiutta, se on oman tahtoni ja toimintani vallassa. Muut elämän vaikeudet helpottavat jotenkin kummalla tavalla tuon luovuttamisen myötä. Olen nyt vihdoin viimein siirtymässä ehkä sellaiseen vapaaseen hengellisyyteen, jossa uskon siihen, jota hyväksi jumalaksi kutsutaan. Ei raittiuteni vahvistu sillä, mutta saan paljon muuta, aidon kosketuksen itseeni ja toisiin. Loppujen lopuksi kyseessä omien suunnitelmien luovuttamisesta jollekin, että on valmis ottamaan kaikki vastaan sellaisena, kuin se milloinkin elämässä eteen tulee. Kaikki muutkin askeleet tai kohdat ovat neuvoja kokeilla tällaista menetelmää, mutta ne ovat ehdotuksia, ei edellytyksiä.
Askeleen ajatus tästä aiheesta, kiitos kun kuuntelitte. Raitista päivää kaikille tasapuolisesti 
