Syyllisyys on minulle sitä että minulla on ideaali tapa toimia ja en toteutakkaan tätä tapaani. Toki koitan olla armollinen itselleni oikeassa suhteessa tehtyihin virheisiin.
Keskiviikon 4.10 päivän kysymys!
Mistä luovut, kun luovut päihteistä?
Mitä luopuminen tuo mieleesi?
Mä luovun keinosta paeta maailmaa. Mä luovun yksinäisistä nuokuttavista tv-illoista sohvalla, mä luovun hyvänolontunteesta, mutta samalla luovun myös syyllisyydestä jollain tapaa. Joskus on vain osattava luovuttaa, olipa asia mikä vaan, aina ei voi voittaa ja on osattava myöntää olensa heikompi ja vislattava peli poikki.
Sanja 
Luovun siitä hetken ‘Täydellisestä olosta’ missä ei mitään paina mieltä, on vaan Kaikki hyvin! Luovun siitä fiiliksestä kun tukka nousee, mutta luovun myös syyllisyydestä, valehtelusta, pinnallisuudesta, tunnekylmyydestä, rahattomuudesta sekä helvetinmoisista laskuista jotka pyyhkivät mennen tullen sen euforian…
Luovun myös jostain kavereista mutta samalla luovun epävakaasta tulevaisuudesta, ja sen sijaan näen asiat aika valoisina.
Eli luopumalla jostain saa paljon enemmän 
Syyllisyys on jotain, mikä hiertää ihmistä jatkuvasti sisältä, eikä sitä voi poistaa, koska aina asiat olisi voinut tehdä paremmin tai toisin. Siihen ei auta jossittelut, päihteet ei mikään, se vain on! Must alkaa tuntua jo siltä, etmä olen syyllinen jo sillä perusteella, et mä olen vain olemassa… Jos mut ois tehty kuukautta myöhemmin, ei oliskaan syntynyt minua vaan joku muu, joka olis ollu kenties terve, kuten muutki meidän lapset, jos ja jos ja jos… Jokatapaukses mä oon toivottu, tosin tuskin sellainen, jonkalainen musta olis haluttu. Tai meidän äiskä nyt haluaa vain, et mä olisin onnellinen, mut ei sitäkään pysty täyttämään, joten, silloinhan mä olen syyllinen siihenkin, riittämätön, ongelmia aiheuttava, suorastaan taakka!
Huumeiden lopettaminen olis pakokeinon menettämistä. Mul noita keinoja riittää kyl; mä voin satuttaa itseeni, olla syömättä tai vaan olla henkisesti tyhjänä ja masentuneena… Mikään niistä ei oo hyvä, joten mä en edes harkitse kokonaan sitä lopettamista, jätän siis marin, lääkkeet ja alkon suosiolla pakokeinoiksi.
Huonoja vastauksia, mut huono mielialakin, joten plus miinus nolla!
Syytön sinä siihen olet mitä mutsisi tai faijasi tai kuka vaan sinusta haluaa.
Enää en muista menettäneeni oikeastaan mitään, tänään olen jo saanti puolella. Toki kama frendejä on jäänyt ja joskus sitä fiilailee vedoista, mutta ei siellä ole minulle enää mitään menetettävää. Lähes kaikesta saamastani olen onnellinen.
Hei!
Tänään kysyn, että mikä on tänään tärkeintä?
Lapsi ja se, että hänen on hyvä ja turvallinen olla. Hän on tärkeintä mulle aina, mikään ei mene edelle, ei ikinä.
Sanja
Tärkeintä on lapsi. Ja se, että pidän itsestäni huolta, jotta on lapsellekin annettavaa ja pystyy pitämään hänestä huolta. Jollain tapaa oma itse on asetettava etusijalle tässäkin, koska jos en pidä itsestäni huolta, niin sehän tarkoittaa, ettei lapsikaan ole niin tärkeä että hänelle haluaisi tai pyrkisi tekemään parasta mitä voi. Todella huonostivoivat vanhemmat eivät voi tehdä lapselle hyvää.
Jos olisin tässä(tilanteessa) ilman lasta, sanoisin varmaan, että itsestään huolehtiminen ja se, että yrittää pysyä hyvänä, pyrkiä hyvään ja kierättää hyvää. Siitä kuitenkin riippuu niin paljon asioita, esim. toisten auttamisesta, vihasta vapautumisesta, terveyteen pyrkimisestä jne.
t.KH
Mulle on tärkeää tänään olla ottamatta mitään. Nyt on taas niin levoton olo, että ei tiedä mihin päin lähtisi.
Mulle tuli heti mieleen rauhallisuus. Siis se että osaa pysähtyä, olla vaan, ei hätkyillä, eikä miettiä tulevaa, olla vaan tässä hetkessä.
Mä itse treenaan tuota, eli yritän olla keskeytämättä, ottaa aikaa, jotenkin keskittyä kunnolla tilanteeseen ja ihmisiin, miettiä pikkasen ennen kuin vastaa. Antaa ja ottaa aikaa.
Se on minulle vaikeata mun harjoitus tekee mestarin 
Tänään on tärkeintä se että olen päässyt hoitoon. Tärkeää on myös se,että olen selvinpäin.
Perjantaista huomenta kaikille.
Olet lopettamassa päihteiden käyttöäsi. Uskotko, ylipäätään kuinka pitkälle, että muutos on mahdollinen?
Mitä tämä muutos sinulta vaatii? Vapaata keskustelua!
Mahdollinen, kyllä, nopaesti ratkaistavissa, ei missään tapauksessa. Vaatii täyttä sitoutumista asiaan, mitä multa vielä puuttuu, mä tarvisin uusia keinoja selviytyä elämän vaikeammista asioista, joten tää on vähän huono, kun ei ole montaa keinoa käytössä. Kasvamista varmaan vaatii myös ja uskoa itseeni (mitä myös puuttuu)… Jos päihteidenkäyttö ei pysy puutteellisten voimavarojen tai muuten vain masennuksen keskellä tarpeeksi selkeänä mielessä, on pakko lähteä johonkin laitokseen, ettei jää kuitenkaan enää riippuvaiseksi fyysisesti mihinkään aineeseen.
Nyt on näytön paikka tai sitten se on alistuttava laitoshoitoon, ei tästä muuten tule mitään! Eli kyllä tahtoa ilmeisesti on jäljellä… sentään jotain 
täällä on hyvä kysymyksiä… pakko kirjoittaa ne ylös ja jos joskus valo tunnelissa vilkahtaa niin miettiä noita… kiitos tuomo. hyviä kysymyksiä ja paljon mietittävää…
Toivon, että lopetuspäätös olisi kohdallani tehty lopuksi elämää. Ajatus tuntuu kyllä juuri nyt tosi vaikealta- ja tuntuu uskomattomalta että en enään koskaan saisi päihtyä mistään aineesta. Toivon, että hoidon aikana päätökseni vahvistuisi ja juuri tuo ajattelu lähtisi päästäni.
Raittius vaatii kovaa työtä-ihan valtavaa. Pitää rikkoa kaikki ne totutut toimintamallit mitkä on johtanut siihen päihteidenkäyttöön eritilanteissa. Pitää myös selvittää syyt miksi musta tuli päihderiippuvainen ja olin niin humalahakuinen jo ekasta kerrasta lähtien. Pitää myös oppia näyttämään tunteita esim.opetella suuttumaan ja olemaan surullinen mitä en tähän ikään asti ole oppinut. Pitäisi varmaan oppia luottamaan myös joihinkin ihmisiin…ainakin varmaan terapeuttiin.
Paljon on siis mietittävää. Paljon asiaa. Kaikki samassa paketissa. Siinäkin pätee, että päivä kerrallaan ja asia kerrallaan. Tekisi mieli saada kaikki tässä ja nyt valmiiksi. Nopein tie on kuitenkin se hitain tie. Onko ahis sinulla tuo kiltteyden ongelma? Monilla taitaa olla sama juttu?
Mut on opetettu kiltiksi. On varmaan -60 luvun lapsien aika yleinen juttu. Lapset sai olla olemassa mutta niiden piti olla kilttejä, hiljaisia, huomaamattomia ja lapset eivät saaneet aiheuttaa minkäänlaista häiriötä- sitten sai ehkä jotain huomiota.
Hyvää huomenta kaikille!
Jatkan kysymyssarjaa muutosaiheella.
Mikä/mitkä johtavat haluun muuttua?
Se että vanha malli ei enää toimi, ei enää jaksa itse henkilönä jatkaa sitä vanhaa paskaa, tai huomaa että toisenlainen elämä on rikkaampi, vaikka aluksi ehkä vaikeampi, halua uutta, kasvaa ihmisenä, haluaa kahleista pois, elikkä riippuvuus rupeaa ärsyttämään liikaa.
Siis nää esimerki ajattelin ihan riippuvaisena ihmisenä. Mutta muutenkin vooi tulla selalinen olo, että ‘Haloo, tää ei oo minä, haluan jotain muuta elämääni’ Mikä se sitten on, niin voi olla työ, harrastus, uusi elämä, jättää sen vanhan mistä lähinnä tulee paha olo.
Eli oma sisäinen voimakas tahto muuttua, ja usko että se tulee onnistumaan.