Päivän kysymys!

Kuivaushuone
761

No nykyinen päihteettömyys on taas kerran aluntekijöissään, mutta kaikissa päihteettömissä jaksoissa on ollut paljon hyvää.

  1. Mulle tulee lääkkeiden yliannostelusta huono olo, fyysisisesti, psyykkisestikin. Kaikki turhaumat, pettymykset, viha pääsee jyllään. Ja lopulta masennun. Lääkkeiden aiheuttamat ylireagoinnit on pois, kun on raitis. Pystyy edes hiukan paremmin ymmärtämään tunteitaan ja ohjaamaan elämäänsä.

2.Pystyn harrastamaan. Pillereissä tanssitunnille meno on typerää: liikkeet ei jää mieleen, sählää, on toisten tiellä, tasapaino ei pidä, vaikeat liikkeet, jotka normaalitilassa keskittymisen avulla menis paremmin, ei suju lainkaan.

  1. Jos sattuu työtilaisuus pystyn tekemään sen kunnialla ja säännöllisen tekemisen avulla loppuun. Ja taidon, hih. :smiley:
    Pilleritokkuroissa pieleen menee.

  2. Muistan lukemani kirjat, tekemäni asiat, en ole jossain ihme sumussa, jossa asiat vain tapahtuvat…

762

Näin neljän ja puolen vuoden jälkeen alan ehkä pikkuhiljaa olemaan ihminen, ehkä. Sitä voin pitää hyvänä asiana. Muistan välillä millaista elämä oli aikaisemmin ja aika kuvottavaa ajatellakkaan kaikkea typeryyttä, mitä on tehnyt aikaisemmin olipa se päihteistä johtuvaa tai ei.

Puhtaus on tärkeää ja siihen pyrin kaikessa muussakin kuin päihteettömyydessä. Puhtaus sydämen ja muiden elinten teoissa on tavoittelemisen arvoista. Opiskelemisessa, ajattelussa, molemmissa ammateissa ja urheilussa.

763

Jahas. On niin pimeitä päiviä ollu. Että pistämpä tähän liityen kysymyksen.
Miten tämä pimeys vaikuttaa sinuun?

764

Pimeänä kautena voisi lakata olemasta.

765

Vaikuttaa t o s i paljon. Olen huomannu tän “taviksistakin” (noh, emmä tiedä, onksne ny aivan valtameren takana musta, niinku joskus on tuntunu). Kroonisen masennuksen “keskivaikea jakso” muuttuu syväksi, mikä tarkottaa sitä, että vajoan loputtomaan yritykseeni Ymmärtää, makaan paljon sängyn pohjal ja ainut musa, mitä kestän, on E.Fitzgerald ja Coltrane. Juu, ja sillon on ratkastava Sivullisen arvoitus, eli luen sitä ja muuta eksistentialistista kirjallisuutta ja pohdin elämän mielettömyyttä, hoh hoh (jonkinasteista itseironiaa). Mut ny o vähän parempi. ON se hyvä, et on Tärkeä Harrastus! Siis sehän ei ole vain harrastus, vaan intohimo. Halu oppia, edistyä, hiffata… :slight_smile:

766

Jos vaihtaisit elämäsi toiseen elämään, mihin vaihtaisit?

767

Todella vaikea kysymys. En mä vaihtais minuuttani, en käsitä, mitä se vois tarkottaa. On vaan monensorttista henkistä estettä, joiden takia en ole pystynyt toteuttamaan mahdollisuuksiani. Minkä vuoksi lienen paennut päihtymiseen. Tietty aika suoraviivainen selitys, mut mielessä se perussyy on, mulla. Olisinko sit onnellisempi, jos oisin ollu rohkeampi? Ehkä. Mut ainakaan tänään eijo mikään kamala päivä. Lähes ilman bentsoja! No sen 12,50 mg risolidia olen ottanu, siis joo…tosi vakavaa :wink:

768

:laughing: Pakko sanoa, etten edelleenkään vaihtaisi elämääni----mulla on ollut hyvä elämä, voin ainaikin sanoa eläneeni!

769

Mä oon miettiny tuota ja nykyää oon aika samoilla linjoilla ku muutkin, etten kyl omaa elämääni vaihtais. Ois se tietty hyvä jos ois ihan sellanen ihminen, joka ei pahemmin käytä mitään, ei tupakoi eikä ole millään lailla “erikoinen” et ois julkisuudes tms.

Mulle tärkeit asioit elämäs on luonto, parisuhde, onnellisuus ja se, et on ylpeä siitä mitä tekee. Mul tuo työ nyt puuttuu ja siihen tahtoisin muutosta, mut katsoo nyt hetken näin, ku hoitokin on aika alussa. Mä oon kuitenkin iloinen et teen kotona monia asioita; harrastan ja pidän kämpän siistinä. Nyt vois kyl siivota, ku Keskiviikkon tai Torstaina oon viimeks imuroinu eikä rikkaimuri ole käytössä täl hetkel… On se rahakin sinänsä tärkeä, mut ei sit tarvi olla ku sen verran et on itse tyytyväinen et saa laskunsa maksettua ja jotain extraa jolla pysyä tyytyväisenä. Mulle riittäis ulkomaanmatka ihan kerta pari 5 vuotee, ku toiset tahtoo reissaa kokoajan…

770

Näinhän se varmaan on, että ei sitä elettyääkään elämää vaihda pois, onhan se osa minuutta… historiaa jne.
Vaikkakin jotakin asioita voisi ajatella, että olisi jääänyt saada tapahtumatta…

Joulukuun alun ajatuksena:
Mitä raittius sinulle tarkoittaa?

771

Eiku edelliseen kysymykseen: kyl mä mielelläni olisin joku muu. Vaik Nicole Kidman. Raittiutta ei täl hetkel ole. Mut mitä se tarkoittaa…? Mun kohdal sitä, että pysyisin annoksis, joita kyl nostettiin. 50 milliä ei riittäny mihkään, mitä lekurikin kyl epäili. Nyt 100 milligrammaa risolidia/d. Kunhan taas saan ne kahden päivän päästä. En jaksanut, vaan ostin muualta ja tapani mukaan liikaa, ja kun muuta ei ollu, kuin rivatrilia, ostin sitä, vaikka se tekee mut todella masentuneeksi. Et silleen. No, olen mä päässy eroon alkoholista, tupakasta ja toistaiseksi tyhjyyteen ahmimisesta ja syömishäiriöstä; joskus tulee siinäkin vielä oireita, mut ne on satunnaisia - en meinaa jonkun hyvän ostamista omaksi nautinnoksi. Kyllläpä vaan ihminen mielihyvääkin tarvii, eiks juu? Eri asia sit, millä keinolla sitä hankkii :open_mouth:

772

Luottamus on ollut useinkin keskusteluissa Kuivaushuoneessa ja myös tässä päivän kysymys- ketjussa.
Mieti hetken tätä luottamus asiaa. ( Ne, jotka ovat siitä aikasemmin tässä ketjussa miettineet, miettikää uudelleen…)
Mitä tällä hetkelellä ajattelet luottamuksesta? Mitä se sinulle merkitsee?
Liittyykö luottamus päihdekäyttöösi? Jos liittyy, niin miten?

773

Luottamushan on ihan hemmetin tärkeää. Miten sitä ilman voi olla turvaa… Mä luotan joihinkin asioihin. Mul on ystävä, joka on mun puolel, lojaali, tuetaan toisiamme. Tietty riidelläänki, mut aina on sovittu. Ei ole ollu isoja juttuja. Luottamus on vaik sitä, et jos sopii jotain niin voi olla kutakuinkin varma, että se toteutuu. Ei se maata kaada, jos joskus tulee jotain, etenki ku tiedän ihmisten henk.koht.ongelmista. Minä olen joidenkin mielestä “kanssaihmisiin paranoidisesti suhtautuva” l.en luota ihmisiin, tulkitsen pahantahtoiseksi;joidenkin muiden mielestä taas naivi -yök mikä sana-luottaessani liian helposti ihmisiin, kun en tajua, että pahaahan net aina aikovat :smiley: . Pienes asias luottamuksen satunnainen pettäminen ei musta ole -aikuisil- vakavaa (“joo mä lupasin lähtee sinne sun tänne, mut mua väsyttää hemmetisti, en millään jaksais”), mut isot jutut on tosi pahoja. Ne voi järkyttää hyvin paljon, tulee sellanen olo, et matto vedettiin jalkojen alta ja luottamuksen rakentaminen muuhun ihmiskuntaan joko onnistuu tai sit joskus ei. Luottamus vaik tulevaisuuteen, ettei ole jatkuvasti varuillaan ja pelokas, niin, et tämä hetki menee pilalle. Luottamus itseen…(huoh!). On sitä joissain asiois, mut ei epävarmuudesta niin vain pääse tai mitä siihen liittyneekään. Pelkoa naurunalaiseksi joutumisesta, vähemmän tai enemmän pahasta virheestä… Nyt luottamukseni lääkeongelmasta selviytymiseen on suurempi kuin koskaan. En halua seurauksia, aika simppeliä… Luotan tähän siksi, että näin se lopulta kävi alkoholinkin kans. Ei ole siihen halua, miksi olisi lääkepäihtymykseenkään, kun viime aikoina huomasin, että lääkkeitä liikaa syödes masennus syveni roimasti, oli huono olla, huimas, kaatuilin kotona. Mä e n h a l u a semmosta. Käyttäes ja etenkin “ostelles” olin vääräl taval luottavainen. Luotin ihmiseen, joka on kohdellu mua ei-minkään arvosena, koitti kaikin keinoin hyväksikäyttää ja voi vieläkin tuottaa mul vaikeuksia. Kai mä ajattelin, et ton tilanne on niin vaikea et, jotai pälä pälä… (Mut pottuilin kyl ihan kiitettävästi aikoja sit takasinki…) Luotin hyvään onneen, vaik vakavia lääkemyrkytyksiä, tapaturmia oli ollu useita. On tainnu olla suojelusenkula matkas :wink: . Ny luotan siihen, et toimin huomen suunnitelmieni mukaisesti, enkä piiloudu peiton alle, en pakene haastetta, vaan luotan, et mun paras riittää mulle. Siin asias sit muhunkin voi luottaa. Eihän muut sillon voi, jos millon tahansa voin alkaa vetään kaksin käsin. Työtä ja reeniä manjaana, siihen luotan. Ja ystäväl tehty kuva pitää muistaa kehystää. Mä luotan, et huominen tuo j o t a i n hyvää. Ai nii unohin mainita, luotan sekä lekuriini, että terapeuttiini, ovat mun puolella, tai tulee ainakin se illuusio. Kiitokset heillekin.

774

Luottamus Kuivureihin. Uskallus kertoa totuus omasta tilanteesta. Misäs muitten vastaukset :wink: ?

775

Vielä aatoksia luottamuksesta. Liittyen päihteisiin. Niistä v o i selvitä, mut se on kova taistelu. Tietty voi tulla väsymys samoihin kökköpäisiin seurauksiin, ja järki pystyy vihdoin ohjaamaan käyttäytymistä enemmän. Ei ole pakko toimia impulssin, mielihalun mukaan. E i ole helppo homma, mut luotan siihen, et o n mahdollista. Siitä huolimatta, että kaikki eivät onnistu/halua… Ei voi tietää kumpaan porukkaan kuuluue ennen ku kokeilee… Uskon ja sitä paitsi tiedän, että riippuvuuden vähetessä itseluottamus ja rohkeus pikkuhiljaa lisääntyy, koska ohjaa omaa elämäänsä enemmän ite… :slight_smile:

776

Mä ajattelen, että luottamus on todella tärkeä juttu. Mun oli ennen tosi vaikea luottaa ihmisiin, mutta vähitellen oon todennut, että yllättävän moniin voi luottaa. Mun mielestä luottamus ja rehellisyys on eri asioita, koska joskus voi jättää jotain kertomatta, jotta ei aiheuttaisi toiselle huonoa fiilistä. Esim. en läheskään aina kerro ystäville säädöistäni, jos ei ole oleellista, koska ne huolestuis turhaan lisää. Osa ainakin luottaa mun arvostelukykyyn ja siihen, etten niille halua seurauksia omista virheistäni. Samoin luotan ystävien arvostelukykyyn, eli jos jättävät jotain kertomatta, valehtelevat tai tekevät virheen, niin silti pidän niitä luotettavina. On sitten eri asia, jos aina kusettaa tms.

Yleinen harhaluulo on se, että nisteihin ei voi luottaa, vaan ne kusettaa kaikkia kaikessa. Eiköhän jokaisen tarvitse toisten luottamus ansaita, taustasta riippumatta.

777

Ja päivän kysymys oli…? :wink:

778

Edelleen kysymyssarja; päivän kysymys jatkuu, yleisön pyynnöstä!
Tämän tammikuisen torstain kysymyksenä.

(Muutin kysymystä, jos äsken joku huomasi, että oli eri kysymys)

Pakenetko päihdeongelmasi taakse?
( miettikää asiaa ihan siitä näkökulmasta, että mitä tämä kysymys tuo mieleen)

779

Ehkä pakenen pelkoani bentsoihin. Tai siis huom! Pakenin! :smiley: Niitä riittää, mutta ehkä ne pohjimmiltaan ovat samaa perustaa: toisten ihmisten pelkoa. Toisten ihmisten suhtautumista minuuun. Todennäköisesti sillä ei olisi merkitystä niin paljon, jos itse kykenisin hyväksymään itseni…Hmmm… Kyllä sellaista on jo tapahtunutkin, en ole niin riippuvainen - toivon mukaan :wink: - toisten mielipiteistä, jotka voivat koskea minua. En tarkoita sitä, etten voisi ottaa niiitä huomioon, mutta muuten. En mene nyt sairauden taakse, mutta se on myös oire, mutta ehkäpä siihenkään ei tarvitse jäädä…Tai sitten vain persoonallisuuden piirre. Ja tietenkin on Se Suurin, Se Suuri pelko…jonka nimi alkaa koo-kirjaimella. Jonka pelko on alkanut hellittämään… :confused:

780

Sen verran tulee mieleen, että koen olevani aina jotenkin syyllinen, syystä että olen sulkenut monia ovia ja lopulta ovet ovat sulkeutuneet addiktion ja syömishäiriön vuoksi. Vieläkään ei varsinaista ulospääsyä ole näkyvissä.

Siis helmikuussa kaksi vuotta ilman huumeita…Silti koen olevani asian vankina.