Mä tiiän, se koskeekin vain tätä päivää… Mä meen olosuhteiden pakost exälle ja se jo puhelimes pölöttäny sen verran, et jos se on pireissää ja mä joudun sitä monta tuntia kattomaan (se aikoo koota mulle pyörän), ni MÄ EN SITÄ JAKSA KUUNNELLA! Sit mä joko lähen menee, tai otan itekii, et…
Nii, ei mul tuu siit ku parin päivän ahistus, ei riippuvuutta… Toivottavast se on pilves, mut mä en ala tästä päiväst lupaa itelleni mitää, ku vietän sen ihmisen seuras, joka narkkaa… 
Juuri näin. Emmä tiedä voiko tätä enää verukkeeksikaan sanoa… 
(kiukku vain itseen kohdistuva tässä ei KH:seen)
Mä olen välillä helvetin kiukuinen, en tajua, mistä ne raivonpurkaukset tulee ja pakko-oireisiin sain nyt lääkityksen. Luin yleisistä (yli 10 prossaa lääkkeen käyttäjistä saa niitä ) sivuoireista je heräsi pieni epäilys siitä, mahtaako ne lääkkeet aina olla se terveellisempi vaihtoehto… tosin 10 % meinaa sitä, että 90 % ei saa, tai ei ainakaan raportoi siitä tai tajuu, et joku huono olo ei johdukaan sairaudesta, vaan lääkkeestä… 
Diagnoosina [size=150]syvä[/size] pitkäkestoinen masennus + oman ja läheisten ihmisten välillä hyvin vaikeaksi tekevät pakko-oireet… Kyl mä tsemppaankin, mut kun viikos on ehkä yks siedettävä päivä ei aina meinaa jaksaa…
Hoitoa (terapia) voi odotaa yli vuoden…
Mun paras puoleni on jääräpäisyys. Tapahtui mitä tahansa niin en vedä! Vakkei sitä ikinä voikkaan tietää, mutta asenne on tuo.
Jääräpäisyys on tietyissä asioissa pahasta. Kuten parisuhteessa. Olenkin nyt harjoitellut pitämään naamaani ummessa. Ei mun tarvi olla aina oikeassa, joten periks on annettava kuten maailmassa yleensäkin. Se kun ei, Luojan kiitos, mene mun aivoitusten mukaan.
Mun yleisin veruke käyttämiseen oli…“Mä en kestä selvinpäin”. Mut nyt kun on oppinut käsittelemään tunteita niin kyllä kestän. Koen voimakkaasti tunteita ja järki helpolla sumentuu. Mut tunteita tulee ja menee, eikä niitten mukaan tarvi lähteä toimimaan.
Olet jalmar jo siinä vaiheessa, että kykenet tavallaan hallitsemaan tunteita, tai siten, että et lähde toimimaan niiden mukaan.
Millä tavalla/keinoilla olet päässyt tuohon? Varmaan monia kiinnostaa/ olisi hyödyllistä kuulla. Koska itse ainakin oletan, että suurin osa esimerkiksi retkahduksista tapahtuu negatiivisten tunteiden kautta. Eli käytön myötä negatiivisten tunteiden sietokyky laskee. Eli tässäpä samalla päivän kysymys jalmarille, mutta myös muille mietittäväksi.
Puhumalla toisten toipuvien kanssa ja kuuntelemalla heitä. Käymällä ryhmissä (tosin nyt on jäänyt taas ja sen kyllä tuntee). Ulkoilu auttaa ja kun alkaa tekemään jotakin niin saa ajatuksia muualle ja seuraavana aamuna pystyy jo käsittelemään asioita. Rukoileminenkin helpottaa kun oikein kaivertaa ja vaikkei vääntäiskään, niin se on mulle tärkeetä.
Eilinen meni ihan (hyvin?)
Exä oli TOSI vittumaisel pääl, uhkaili itsaril jne. Puolet meni toisest korvast sisää ja toisest ulos ja en tiedä, oliko se laskuissa (todennäkösest)… Sai sit mutkin vittumaiselle tuulelle, ja ajattelin ryypätä (ja skitsahin mun äijälle), mut joinkin vaan yhden drinkin 
… Et se siitä…
malibu. Mutta eikös ole hyvä, että et alkanut sitten enempää juomaan? Hyvä! Eli siihen nähden kaikki meni hyvin.
Joo, oli se. Ja alko se vitutuskii menee tosi nopee ohi. Tosi vittumaista vaa, et äijä, jonka kans on kuitenki asunu yli 2 vuotta, uhkailee itsaril ja kaataa suoraa sanoen kaiken paskan mun niskaa… Heitteli tavaroitakii, ja ku vaistomaisest vähä pelkäsin sitä (se ku on mua ennen hakannu), ni sano, ettei se must johdu … Ja oli sit lähtiessää kuitenki kiitollinen, et sai “purkaa paskat fiiliksesä jollekin”! Mä nyt en vaa satu olemaan se oikea henkilö, en, vaik oisin kuinka sille aikoinaa samoist asioist mäkättäny, kuten se vetos…
No sain mä silt 30 egee, et kait sen sit kestää ja mitäs on itellää huono omatunto, ku kaverit jääny koukkuu pirii ja yks vetäny psykoosii, ku se sitä myi. Mitäs myi, ei oo mun ongelma! Se vaa tekee siitä mun ongelman, kaatamalla sen mun niskaa… Pitää välttää taas koko tyyppiä!
malibu, niin ikävää on tietysti olla se joka joutuu ottamaan kiukut vastaan. Minä näen kuitenkin tuossa sen, että olet kuitenkin ollut tilanteessa vahva. Selvisit voittajana, voitit itsesi!
Niin, mä selvisin voittajana ja muutenkin tunnen itseni voittajaks, ku pystyn puoltoist kk:tta olla ilman bubrea ja ottaa sitä millin, ilman et tekis miel ottaa pitkää aikaa (en vaa tarvi sitä), enkä tunne tarvivani muitakaan kovia. EHKÄ silloin tällöin jossaa yhteydes, mut pysyykö se siinä? Mä oon aatellu, et ehkä mulle on kehittyny joku sisäsyntyinen vaisto, et mä pystyn kieltäytyy, jos mä tiiän, et siit seuraa jotaa juttui… En tiiä, luotan varmaa liikaa itseeni, mut ku mä oon oikeesti kärsin vaa ne viekkarit, jos oon niin päättäny!
Mut ei oo tarkotus ottaa mitää ylimäärästä todellakaan!
Hyvää sunnuntaita kaikille!
Onkin komea sää tänään!
Toivon hyvää sunnuntaita kaikille. Ja toivon myös raittiutta tälle päivälle teille kaikille!
Ja tänään ajattelin kysyä, että voiko teidän mielestä mielikuvilla rakentaa itselleen selvää päivää? ( Onko joillakin teistä jokin mielikuva, mielikuvat vaikuttamassa selviin päiviin?)
Jos ihmettelette, että miksi tällaista kysyn, liittyy puhtaasti siihen, että teen asiakastyössäni mielikuvaharjoituksia ja aion niitä jatkossakin käyttää. Joten olisi mielenkiintoista kuulla, että jos joillakin teistä on havaintoja tällaisesta selviytymisen keinosta.
Mielikuvista on apua. Mulla, jos olen päättänyt olla ilman, toimii aina muutaman päivän se, että näen jotenkin, ja tunnen, kuinka myrkky poistuu elimistöstä. Eli jos on kauhea ripuli refloissa, niin asennoidun siihen puhdistumisen kannalta. Ehkä vähän köyhä mielikuvaharjoitus, mutta mulla toimii ja motivoi… 
t.KH
Ihan hyvä mielikuva. Yksinkertainen, mutta toimiva.
Monta kertaa teemme itsellemme liian monimutkaisia asioita. Tai asioista liian monimutkaisia. Yksinkertaiset menetelmät siis toimivat!
Ilmo Häkkinen on todennut; On tärkeää, että raitistumiskehitys on samalla rehellistymiskehitystä.
Mitä mieltä sinä olet tästä raitistumisen ja rehellisyyden vuoropuhelusta? Kuinka merkittävä asia se on sinun mielestäsi omissa pyrkimyksissäsi raittiuteen tai raittiuden ylläpitämisessä?
Tilanne tänään-topikissa kirjoitin mun näkemyksen tästä rehellistymispyrkimyksestä. Siis motivaatiosta, itselleenvalehtelusta ja muille valehtelusta.
En tällä hetkellä osaa muodostaa järkeviä lauseita hirveän väsymyksen takia, mutta siitä topikista saa ehkä jonkun kuvan. Miten muut?
Nää päivän kyssärit on hyviä, joutuu miettimään!
t.KH
Mä olen aikoinaan kusettanut itteeni vetämisessä paljon, tähän “uusinta kierrokselle” lähtiessä lupasin etten tee siitä, vaan olen ja vedän rehellisesti itselleni ja ehkäpä se sai aina aika-ajoin ajattelemaan missä mennään. Pikkuhiljaa huomasin kuitenkin lipsuvani siihen kusetukseen, että ehkä vain ihan vähän tänään ja se on sit siinä, onneks ystäväni tekivät sille stopin heti ja sanoivat ettei se noin mene ja eihän se mennytkään. Tiedän, että tietä raittiuteen tulee pitkä ja kivinen varsinkin henkisesti se tulee olemaan raskasta, mutten edes näin alkuvaiheessa viitsi kusettaa itseäni että se olisi piece of cake, koska sitä se ei ole. Jos sitä vaikka kusettaa muita, mutta itselleen pitää rehellinen olla, sen rajan yli jos menee että itseäänkin alkaa kusettamaan ni sit se on menoa…
Sanja 
Ainakin siinä olen rehellinen kun myönnän olevani addikti - yksin voimaton kaikkiin päihteisiin nähden ja senkin myönnän rehellisesti, että elämäni on ollut hallitsematonta. Rehellisesti sanottuna tarviin apua jos meinaan selvitä. Yksin en siihen pysty!
Ja tästä lähtee tiistain 26.9. 06 kysymys.(Seuraava päivän kysymys sitten loppuviikosta. Toki joku ryhmäläisistä voi esittää kysymyksiä!)
Mihin olet/olit eniten koukkuun; Päihteeseen, tunteeseen vai siihenkö, että et tunne?
Sen päihteen tuomaan hyvänolontunteeseen. Sitä yrittää saavuttaa SEN tunteen minkä tunsi joskus vaikka tietää sen olevan mahdotonta. Jokainenhan varmasti tietää mitä tarkoitan SILLÄ tunteella.
Ja mielestäni noista vaihtoehdoista puuttuu yksinkertaisesti se, että on fyysisesti riippuvainen aineesta ja aineen ottaminen pitää terveenä.
Sanja
