Onpas vitun ankeaa. Mä tunnen olevani luisumassa psykoosiin. Mut valitettavasti siihen ei oo tarjolla ennaltaehkäisevää hoitoa, nyt tää on vaan viivytystaistelua ja sitä että yritän olla seuraamatta ns huonoja impulsseja. Itsetuhoinen en ole eikä mun tee mieli päihteitä. Mun mt-kriisit on yleensä luonteeltaan uskonnollisia, alan epäillä todellisuuden luonnetta ja sit siitä seuraa kaikkea outoa kun “testaan” miten “maailman takana oleva maailma” toimii. Se, että saan taas kiinni näist ajatuksista on jo itsessään aivan vitun huono merkki.
Uskonto/hengellisyys on mulle voimavara. Mutta ihan niin kuin kaiken muunkin, senkin voi vetää yli. Siinä vaiheessa, kun uskoo elävänsä simulaatiossa, ollaan ohitettu se rajapyykki jo kauan sitten.
Positiivista kuitenkin, että alkoholi ei houkuttele ja olet selvinpäin. Toivottavasti saat oikeanlaista apua pian, vaikka päivystyksen kautta. Voimia avun hakemiseen.
Sain huomiselle TAAS uuden lääkäriajan - kolmannen eläkkeen jatkon hakemista varten. Onneksi työeläkelaitos ja Kela olivat itsekin ihan että mitäs vittua nyt, kun oon kuitenkin jo ollu eläkkeellä vuoskaudet ja nyt yhtäkkiä yksittäinen TK-lääkäri päätti että oon muka terve ja työkykyinen.
Kävin uimassa mutta stressioireet iski päälle aika nopeaan. Perus assimeininkiä että stressinsieto on olematon kun aivot on vaan piuhotettu ristiin. Mutta toivotaan nyt että huomenna se lääkäri menis hyvin. Mulla on siellä tukihenkilö mukana.
Aiva järkyttävä, kammottava ahdistus ja stressi huomisesta lääkärikäynnistä. Jos sekin menee päin vittua, niin en tiedä mitä ihmettä sitten teen. Mä en tajua joitakin lääkäreitä jotka kattoo mua kerran ja luulee tietävänsä heti että oonko assi vai en, tai oonko masentunu vai en. Varsinkin jos on tyyliin tk:n yleislääkäri ja mulla vuosien hoitohistoria neuropsyk puolella ja siellä asiantuntijoiden tekemät diagnoosit. Ton diagnoosiuudistuksen jälkeen etenki ollu ihan helvettiä kun lääkärit ei tunne niitä koodeja sitäkää vähää ku niitä entisiä.
Oon vaan niin väsyny. On tosi raskasta asioida sellasen ihmisen kanssa joka puoliks huutaa et “et sinä ole vammainen” ja vetoaa että kun koulut on käyty niin ei voi olla haasteita. Ihan ku se ei olis hyvin tyypillistä asseille. Huoh.
Juon kombuchaa. En välttämättä hirveesti nuku tänä yönä.
Vähintään erikoisen kuuloinen tilanne. Oletko siis ollut määräaikaisella kuntoutustuella, jota on aina vain rutiinilla jatkettu vai ihan pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä? Em. tilanteessa toki työkyvyttömyytesi voidaan kyseenalaistaa, mutta en ymmärrä, miten se jälkimmäisessä kävisi päinsä. Eihän tuota pysyvää työkyvyttömyyseläkettä voi ihmiseltä poistaa, ellei hän ITSE ryhdy työskentelemään täysipäiväisesti ja tienaamaan enemmän, kuin sen eläkkeellä sallitun summan ja sittenkin eläke on mahdollista laittaa lepäämään max. kahdeksi vuodeksi ilman, että tarvitsee uudelleen todistella työkyvyttömyyttään, jos haluaakin siirtyä takaisin oloneuvokseksi. Toisekseen, ei ainakaan minun työkyvyttömyyteni ja eläkkeellä oloni ole koskaan kiinnostanut ketään TK-lääkäriä, jos olen käynyt hoidattamassa vaivaa X. Eri asia tietty, jos tarvitsit jotakin lausuntoa Kelalla/eläkelaitokselle tältä nimenomaiselta lääkäriltä.
Ei tarvitse avata asiaa mulle ja sori, kun olen tällainen utelias-ulla, mutta pisti vain kovasti ihmetyttämään.
Määräaikaisella. Perusteet sen jatkolle on ihan itsestään selvät - oon mm. vammaispalveluiden asiakas ja mulla on diagnoosin takana olevia tukitoimia, joita terve ihminen ei saisi - mutta lääkäri nyt päätti että oonkin ihmeparantunut. Lääkäri myös väitti että olisin ollu kuntoutustuella vuoden kun oon ollu neljä, ja väitti että mun pitää sen takia ottaa vastaan suorittavaa työtä tms.
[/quote]
Siis, sitä kuntsarin jatkoa hain jo keväällä ja silloin lääkäri nro 1 luuli että haen kuntoutusta ja että oon jo pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä. Kun asia selvis, menin lääkärille 2 joka väitti että oon työkykyinen (no justhan se edellinen lääkäri oli luullu et oon pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä, wtf), ja nyt kolmas kerta toden sanoo. Ei mun työkyky siis tästä mihinkään oo parantunu. Toin rehellisesti esiin että ahdistus- ja masennusoireet pysyy siedettävinä ja hallittavina kun noudatan tiukasti mun päivrutiinia ja saan sossupuolelta miltei päivittäistä jeesiä. Tää lääkäri nro 2 oli vääntäny tän niin että oon tervehtynyt ja kiisti kokonaan mun neuropsyk diagnoosin.
Jes, tänpäivänen lääkäri vaikutti olevan vähän enemmän kartalla ja sanoi laittavansa mulle Kantaan pyynnön omalääkäristä, ettei vastaavia sotkuja pääsis tulemaan. Helpotus! Kävin salilla.
Joo, se voi olla noiden lausuntojen kanssa pirun hankalaa silloin, jos on monta lääkäriä ja aina uusi lääkäri hämmentämässä soppaa. Siinä voivat mennä kirjaukset ristiin, vaikkei lääkäri X edes mitenkään tarkoituksella haluaisi evätä potilaalta etuutta Y. Ja aina parempihan se olisi kyseisen alan erikoislääkäri, mutta jos sellaista ei ole saatavilla, niin eipä sille mitään voi. Sitten vielä sekin, että moni lääkäri ei osaa kirjoittaa noita työkyvyttömyys-, hoitotuki-, kuntoutus- ym. etuuslausuntoja. Eivät sitä mitenkään ilkeyttään tee, mutta eivät vain osaa(En nyt puhu tässä tuosta sun lekuri numero kakkosesta). Kelan/eläkelaitoksen vakuutuslääkäri kun ei sinänsä tee mitään sillä tiedolla, mikä potilaan diagnoosi on. MIKÄÄN sairaus/vamma ei oikeuta automaattisesti johonkin etuuteen, vaan lausunnossa pitää selkeästi ilmetä se, miten se vaikuttaa käytännössä työ- ja toimintakykyyn.
Joo, se näistä jorinoista. Hyvä, jos asia nyt lähti rullaamaan ja tsemppistä edelleen .
Kiitos tsempeistä! Ja just näin. Ja tosi harvalla lääkärillä on mitään käsitystä esim vammaispalveluiden toiminnasta ja lisäks mun kohdalla asiaa vaikeuttaa entisestään se, että meen lekurissa lukkoon ja saatan vastata kysymyksiin tosi oudosti. Mikä siis on ihan tyypillistä autismikirjon ihmisille mut eihän perus tk-lääkärillä oo välttämättä muuta tietoa autismikirjosta kuin “jengi on joko vaipoissa ja heijaa itteään tai it-alan superosaajia jotka syö vain äidin tekemiä voileipiä joista on leikattu kuoret veks”. Ja siis toki, mikään diagnoosi ei automaatiolla oikeuta kuntsariin/eläkkeeseen mutta ei lääkärin myöskään kuulu meuhkata potilaalle että “sinulla on maisterin paperit, et sinä ole vammainen”
Hmm. Heräsin tänään tavallista myöhempään mutta onhan tässä ollutkin stressiä. Vetelen kaikessa rauhassa aamiaisen naamaan ja lähden sitten uimahalliin. Kammottaa jo valmiiks uimahallin kesätauko, mulla on nyt ollut sama treenirutiini puol vuotta lukuunottamatta koiran kuolemaa edeltäviä saattohoitoviikkoja ja siitä seurannutta perisuomalaista sururänniä, mutta toisaalta heinäkuu on jännittävä koska näillä näkymin mulle muuttais heinäkuun alkupuolella uus lemmikki, että eiköhän mulla oo siinä kädet täynnä kun tutustun uuteen heppuun. Eilen illalla oli ihan ohikiitävä kaljamieliteko mutta se meni syömällä ohi.
Ei ihmeitä täällä, aloitin kesäisen ikkunanpesuprojektin nyt ensin yhdestä ikkunasta. Kohta läiskin arskarasvat nahkaan ja lähden salille. Illalla pesen keittiön penemmän ikkunan jos inspiraatiota riittää. Kämppä on sen verran korkealla, että isoja ikkunoita ja partsin laseja ei viitsi pestä jos ei ole ihan pirteimmillään eli ne jätän suosiolla myöhempään ajankohtaan
Edelleen hyvä fiilis, kauhea nälkä ja hieman väsynyt olo kun tuossa huonon kauden aikana en hirveämmin syönyt ja kävelin tuntikausien lenkkejä enkä nukkunut.
Oon yrittänyt päästä tänään osastohoitoon, siellä on täyttä. Harkitsen syömisen lopettamista, sitä jos jaksaa 2-3 viikkoa niin pääsee mt-hoitoon, toki se verottaa pahasti mutta… Se oli ainoo keino päästä osastolle 2v sitten.
.
.
