.
.
.
Nyt olisi kyllä aika jo toimia…
Mihin meinaat majoittua kun tulevat vaihtamaan lukot? Kaverille? Soitappa samantien jollekin hyvälle kaverille ja kysäise pääsetkö viikoksi sohvalle, avaat sen verran asiaa kuin hyvältä tuntuu.
Onko vanhemmat rentoa tyyppiä, voitko mennä sinne?
Tämä ei suinkaan ole lopun alkua, parasta tietysti että pelaamisen suhteen näin olisi, mutta olet nyt saavuttanut tietyn pohjan, josta voi toki mennä vieläkin alemmaksi, mutta älä hyvä ihminen sorru tähän. Tästä ois nyt hyvä ottaa aikalisä ja aloittaa alusta! Mikään ei ole mahdotonta. Nyt olet masennuksen pohjamudissa ja mahdollisuuksia on vaikea nähdä, mutta usko pois, tämä hetki ja tilanne on vain yksi otos elämässäsi. Tulet vielä moneen kertaan hämmästelemään omaa typeryyttäsi (niinkuin me kaikki!), mutta so what, elämä on!
Nyt vaan se känny käteen!
Oman typeryyden hämmästelyllä toki tarkoitin että omia typeryyksiä hämmästelemme, emme sinun!
.
.
Hienoa 
Turhaan nyt mietit hävittyjä rahoja, tehty mikä tehty, nyt vaan asioita selvittämään ja aloittamaan puhtaalta pöydältä!
Siinä pahimmassa kuopassa kun suurin osa ihmisistä pelkää kertomista asiasta läheisilleen, vaikka asiat tosiaan helpottuvat ja saavat jonkinlaiset raamit juuri siinä vaiheessa. Tuki tuleekin usein hieman yllätyksenä pelurille
Mitä pidempään olet erossa peleistä, niin sitä vähemmän ne pyörivät mielessä. Itsellä pelaamattomuutta aikaa noin 2,5 vuotta ja nyt todella pitkästä aikaa näin unta suurista rahavoitoista. Tuo ei tosin minun pelihalujani enää onneksi ruokkinut ja sivuutin unen huvittuneena…
Nyt kun läheisesi tietävät ongelmastasi, se voi jopa antaa sinulle lisäpuhtia suunnassa pysymiseen, ns sosiaalista kontrollia. Hyvä!
Jatka samaan malliin ja kaikkea hyvää!
ps. et muuten arvaa, miten monta kertaa kävin täällä huolestuneena etsimässä uusia viestejä sinulta tuon pienen taukosi aikana, helpotus oli suuri kun olit ilmaantunut paikalle
.
.
.
Mäkin olen yksin, aina ollut. Pitää vaan oppia elämään sen kanssa ilman mitään alemmuuden tunnetta. Ite suhtaudun kaikkiin juhlapyhiin niin, kuin ne olis ihan normaaleja päiviä. Se että muut ryyppää ja juhlii, ei meinaa sitä että munkin pitäis tehdä niin. Ok, kuulostaa ankeelta, mutta ei asiat muuksi muutu sormia näpsäyttämällä, joten pitää vaan tehdä diili tän tilanteen kanssa ja ottaa ilo irti siitä mistä sen nyt milloinkin irti saa.
Jokainen ihminen tuntee ihan varmasti välillä, että jotain suurta puuttuu elämästä, ei tiedä mitä haluaa ja elämä ei tunnu miltään jne. Ongelmat ja muu paska korostaa koko tunnetta. Pitää vaan jotenkin niin koittaa kelata, että jos tietää että vois olla onnellisempi, niin sen onnenkin on jossain pakko olla. Ehkä helvetin hölmösti kelattu, mut ei sillä oo väliä jos se toimii edes jotenkin.
Kaikki haluaa kehittyä ja olla jotain suurta ihmisenä, mutta mitään positiivista ei tapahtu jos ei hyväksy itteensä 100% ja tee diiliä menneisyytensä kanssa. Peliongelmaisena pitää varsinkin tehdä diili niiden pelivelkojen suhteen. Ne ei muuksi muutu vaikka kuinka ressais, ne ei katoa mielestä ku maksamalla, maksoi se sitten aikaa miten paljon tahansa.
Ja sitä että oot uskaltanut avautua läheisille, niin sitä ei nyt todellakaan pidä katua. Ihmiset pelkää olla heikkoja ja tyhmyyttään vielä häpeää tunnustaa sen muille, todella tyhmää. Mitä merkitystä sillä on, jos on muiden silmissä teennäisesti vahva, mutta tietää itse olevansa heikko? Vähän sama ku kurvailisit turpa päristen polkuautolla ja uskottelisit itelle, ja muille, että alla on ihan oikea formula.
Me ollaan vaan ihmisiä, meillä on lupa mokata ja olla heikkoja sillä ehdolla, että otetaan opiksi eikä anneta periksi. Yhtäkään sotaa ei voiteta perääntymättä ja häviämättä taistelua.
Pelosta vielä sen verran, että ite oon täys jänispöksy. Tietyissä asioissa voin olla ihan totaalisen rohkea, mutta niiden oikeasti tärkeiden asioiden äärellä oon niin jänispöksy ku mies vaan voi olla. Jotenkin jos oppis suhtautumaan pelkoon väliinpitämättömästi, niin hommat vois ehkä toimia. Okei, terve pelko on ok ja kuuluu ihan normi ihmisen itsesuojeluvaistoon, mutta kun pelko muuttuu välinpitämättömyydeksi elämää kohtaa, niin hommat ei oikein skulaa. Ite aloin pelaamaan tämän takia, en välittänyt enää elämästä tai mistään mitään, en tuntenu yhtään mitään. Oli yks lysti paljon hävisi tai mitä laki sanoo mistäkin. Se on niin helppo haistattaa vitut kaikille ja kaikella. En nyt muista tiedä, mutta mulla se kaikki johtu vaan ja anoastaan peloista. Pelotti että en riitä, en kelpaa, en osaa jne. yms. ja sitten vaan lopuksi tuntui helpoimmalta haistattaa ne vitut.
t. yksi yksinäinen vähän humailainen yksinkertainen yksilö ilman alemmuuden tunnetta ja itsesääliä
.
.
.
Hieno fiilis kun pitkästä aikaa luin ketjua ja huomaa, että sulla menee parempaan suuntaan! Hieno juttu! Asioilla on tapana järjestyä! Muista se
.
.
.
.