Päihteilijän terveydentila

Luultavasti olen aiheuttanut itselleni erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä terveysongelmia runsaalla alkoholinkäytöllä. Olen myöhäiskeski-iässä, minulla on terveellinen ruokavalio, käytän vitamiineja ja kuntoilen jonkin verran, ei ylipainoa. Juomattomia kausia on muulloinkin kuin tammikuussa, mutta myös pidempiä jaksoja, jolloin tissuttelen illat ja vääntäydyn väsyneenä aamulla töihin.

Vuosien varrella on ollut, tullut ja mennyt kremppoja, mutta kilpirauhasvaivan lisäksi ei ole muita lääkintää vaativia sairauksia. Tosin en ole käynyt aikoinaan missään tutkimuksissa tai tarkastuksissa.

Kymmenisen vuotta sitten epäiltiin metabolista oireyhtymää, mutta olen monista harmeista päässyt ruokavaliota muuttamalla, esim. vähentämällä viljan käyttöä ja jättämällä mm. sokerin ja eläinmaitotuotteet pois. Jossain vaiheessa oli kivuliasta närästystä, johon ravintomuutokset ovat auttaneet myös. Olut on gluteenitonta.

En ihmettele, jos diabetes todetaan minulla joku päivä, sukurasitetta nimittäin on. Myös sydän tuntuisi olevan juomakausina turhan villi, ja verenpaine heilahtelee. Masennusta, ahdistusta ja unihäiriöitä on ollut vuosia. Vime aikoina olen pohtinut alkoholidementian, alkavan alzheimerin tjms. mahdollisuutta, kun on alkanut pätkimään muisti ja kognitiiviset haasteet ovat lisääntyneet.

Olisi kiinnostavaa kuulla myös muiden päihteilijöiden pohdintaa ja kokemuksia sairasteluista. Oletteko onnistuneet parantamaan oleellisesti terveydentilaa vähentämällä juomista?

Lyhyesti virsi kaunis (?): kyllä. Minulla(kin) todettiin 2 tyypin diabates pari vuotta takaperin plus muita elämäntapasairauksia, verenpaine, kolesteroli jne. Ja kun sitten siideri jäi kuvioista pois ja tilalle tuli lääkitys em. vaivoihin, niin johan kunto parani ja paino putosi jne.
Kognitiivisten toimintojen kanssa on minullakin ongelmia, mutta siihen vaikuttaa varmaankin myös pitkäaikainen masennus.

Huono. Nyt on pantu Candexetil verenpaine lääkitys, Metforem diabetekseen ja Orloc beetasalpaaja päälle. Bensoista en ole enään koukussa koska minulla on iteroitu respa eli virallinen annostus on kaksi päivässä 15 päivän välein, mutta yleensä syön sen 30 kpl kahdessa päivässä jolloin olen seuraavat kolmetoista päivää ilman.

Olen ollut ilman alkoholia 4 vuotta, maksan GT (rasitusarvo) putos 700:sta 80:een eli pikkuisen vieläkin koholla. Bentsoja olen syönyt, temesta ja tenox, nyt olen viikon ollut ilman temestaa, aika kovat viekkarit on. Sairastan skitsofreniaa, ahdistukseen olen lääkkeitä käyttänyt. Tuntuu että järki luistaa nyt jo paremmin kuin silloin juoma-aikoina

Temesta on erittäin koukuttava. Kokemusta löytyy. Itse kävin läpi rankan vieroitushoidon. Diapam on parempi ja pitkävaikkuteinen. Temesta on kylläkin ihan ykkönen mikä tulee ahdistuksenpoistoon.

Kerroit sairastavasi skisofreniaa niin haulaisin kysyä sinulta että minkälaisia kokemuksia sinulla on ollut suomalaisesta mielenterveyshoidosta?

Jos joku teistä asuu helsingissä niin varoitan käymästä Laakson päihdepolilla. Niillä on Nazi-Saksan tyylinen lähestymistapa potilasta kohtaan. Olin siellä bentsotiputuksessa ja johtava ylilääkäri tietysti pani Oxapamia päälle ja tiputus ohjeet. Mutta se mikä mua vituttaa että hän pani myös Zyprexan päälle, ja kysyin syytä tähän niin hän tokaisi että se antaa unta illalla. Hyi vittu mitä paska zombi-lääkitystä, ei ihme että bentsovieroitus jäi väliin ja kävelin ulos ovesta viimeisen kerran.

Laakson päihdepolin vastuussa oleva lääkäri kysyi seuraavana aamuna että olenko syönyt Zyprexan? Vastasin että olen täällä vapaaehtoisesti bentsovieroituksessa enkä missään pakkohoidossa, joten en ole syönyt. Hän vastasi että joko otat tai itket. Jopa hoitajat samassa huoneessa olivat ihmeissään ja miettivät varmaan että miten tälle muuten psyykkisesti terveelle bentsoriippuvaiselle on määrätty Olantsapiiniä.

Juice Leskinen eli Mehu-Juice oli hieno muusikko mutta hänen elämäänsä varjosti erilaiset sairaudet kuten runsas alkoholin käyttö, korkea verenpaine ja koholla olevat sokeriarvot plus kolesterolit. Pispalan Ale-pubissa tamperella vakioasiakas kertoi minulle että Mehu-Juice oli suomen suurin runoilija ja kansallis-sankari.

Terve, kysyttiin tässä ketjussa vähän mielipidettä kotimaan mielenterveys hoidosta. 1994 oli eka sairaalareissu Pitkäniemeen Nokialle, silloin oli masennuksesta kyse. No en siellä nyt terveeks tullut mutta jatkohoitoo oli kyllä nuorisopuolella. Mieleen jäi että silloin kyllä yritettiin auttaa, 2 kertaa viikossa peräti kävin oikealla psykiatrilla. No toivuin mutta kohta olin jo aikamoisessa maniassa, yöt valvoin ja päivällä selittelin ihmisille aika villejä juttuja. Onneksi en kaikkia muista. No ei muuta uudestaan sairaalaan, tajusin itse onneksi hakeutua. Litoa ja muuta säkillinen mukaan ja olin siinä kunnossa että olin taas suurinpiirtein järjissään. Uus diagnoosi kaks suuntaisuus. Mielenterveystoimistossa oli hoitokäyntejä, terapiaa. Aikaa kului ja alkoholia alkoi kulua enemmän ja enemmän. Pikkuhiljaa tulin myös harhaiseksi, kuulin nimeäni kutsuttavan, ketään ei näkynyt. Lopulta taas sairaalaan, muu ei enää auttanut kuin Leponex, kovinta tavaraa mitä on mielenterveyspuolella tarjota. Diagnoosia taas viilattiin, nyt skitsoaffektiivinen psykoosi. Ei mua niin heilauta nuo diagnoosit, yks lääkärikin sanoi että niistä nyt suurinpiirtein näkee mistä on kyse. Pudotus hoidon tasossa alaspäin Tampereella mielestäni alkoi kun Tipotien terveysasema,aukes. Arkkitehti oli päässyt oikein toteuttamaan itseään, oli hienoa, kattokin kuparista. Tais vaan kaikki rahat mennä rakentamiseen, enää ei mitään terapiaa tai hoitosuhdetta edes yritetty järjestää. Leponex ryhmässä esiteltiin uusi uljas periaate, hoidetaan sitten kun aihetta on, eli tyyliin ambulanssi hakee. Yksittäisten työntekijöiden puolesta täytyy sanoa että moni kyllä varmasti teki parhaansa mutta hoidon taso potilaan kannalta romahti. Nyt vetovastuu vaihtuu, saa nähdä vaikuttaako mitään. Ilman alkoholia olen ollut tosiaan jo yli neljä vuotta, yritän nyt bentsoista kärvistellä eroon, saa nähdä kuinka käy. Elämä on tällä hetkellä tyydyttävää, mielialat heittelee vaan joskus rajusti.

Päihteet ovat tuhonneet suurimman osan mun aivosoluista. Kun nyt selvinpäin luen eilen lähettämiäni viestejä niin ne muistuttaa pikkulapsen tai henkisesti erittäin epävakaan henkilön kirjoituksilta.

Itse luulin että olen ryypännyt aivoni sileäksi kun mitään en oikein muistanut enkä mitään monimutkaisempaa oikein oppinut. Nyt on tilanne huomattavasti parempi, vaati näköjään pitkän raittiuden, vuosia meni että toivuin jollain lailla.

Niin. Doku on yleensä kuin pikkulapsi. A-klinikalla erittäin kokenut päihdehoitaja joka oli varmasti entinen väärinkäyttäjä sanoi että jopa parissa viikkossa selvinpäin voi tulla positiivisia tuloksia. Vaikka olen haukkunut tällä palstalla jo parin vuoden ajan eri mielenterveys ja päihdealalla olevia henkilöitä niin tämä työntekijä onnistui vieroittamaan minut Temestasta, pieni askel kerrallaan. Nykyään en ole enään bentsoriippuvainen mutta joskus otan niitä krapulaan. 30 kpl diapamia menee parissa päivässä ja sitten ollaan ilman seuraavat 13 päivää. Loppuvuosina about 2007-2008 kun asuin vielä Helsingissä niin jokaisella alueella oli oma A-klinikka jossa sai asianmukaista ja ystävällistä hoitoa. Nykyään osa niistä on lakautettu ja päihdehoito siiretty suurempiin yksikköihin, kuten edellämainitsemani Laakson päihdepoli josta ei ole mitään hyvää sanottavaa. Sori jos on taas typoja.

Mä panin hyödyllisen tietopakkauksen tosta Leponex leptistä. Sai myyntikiellon vuonna 1975 mutta otettiin taas käyttöön 1990. Itsellä oli semmoinen mielikuva että klooripromatsiini (Levozin) jota kutsuttiin “larkuksi” juoppojen keskuudessa oli kaikkein tehokkain lepti, mutta nyt kun mainitsit Leponexin niin se taitaa olla huomattavasti stydimpi lepti. Kato se Leponex dokumentti jonka linkkasin. Toiset on saanut siitä hyötyä skitsofreniaan ja toiset taas saanut epileptisiä kohtauksia jotka ovat johtaneet äkkikuolemaan.

Edit: virhe klooripromatsiini ei ole kauppanimellä Levozin vaan Klorproman.

Terve! Joo kyllä larkku(kin…) tuttua ainetta on. Sain sitä ensimmäiseen oikeaan vakavaan masennukseen. Jälkeenpäin ihmettelen vähän että miksi, en muista oliko sillon menyyssä mitään masennuslääkettä. Nyt kun tuli puheeksi niin muistelen että kyllä se klorproman tais sittenkin kamalampaa ainetta olla (lääkkeiden kauppanimi ja vaikuttava aine voivat olla olla eri, vähän sekoittaa) No ensinnäkin larkun vaikutuksesta oli nälkä koko ajan, lihosin noin 30 kg. Zombiena vaeltelin osaston käytäviä. Klorpromanin tarkoituksenahan on palauttaa aivojen väliaineet “järjestykseen”. Vakavasti masentuneella voi olla väliaineet menneet niin solmuun että yksinkertaisesti aivot lyö jumiin, esim. päässälaskut tai muut aiheuttavat lukkiutumisen. Yritä tällaistakin selittää jollekin työelämän uraohjukselle,vaikka kaverillekin, ei oo kartalla. Leponexin käytöstä on ollut kuitenkin selvää hyötyä, ei naapureiden äänet huuda keskellä yötä päässä. Olen varmaan sen dokkarin nähnyt, en tiedä missä täällä linkataan. Kuitenkin siinä ihmisiä alkaa yhtäkkiä kuolla Leponexiin. Käyn kerran kuukaudessa verikokeessa ettei itselle käy näin. Larkkua en kyllä enää suuhuni laittas, en tiedä kuinka yleisesti sitä enää käytetään. Alkoholi kyllä aika lailla pahentaa kaikenmaailman harhoja, mutta nyt saan olla rauhassa. Temestaa en ole tosiaan yli viikkoon ottanut, tenoksia tänään 10 mg. Olo on parantunut, ei ole mitään kohtauksia onneksi tullut

Täydellistä neuroleptiä ei ole keksitty. Kaikilla on sivuvaikutuksensa. Itse ahmin Zyprexa lääkityksen aloittamisen jälkeen heti viisi possumunkkia Teboilin kahvilassa.

Ihme että sait masennukseen larkkua se on enemmän maniaan ja skitsofreniaan käytetty lääkke. Mutta osastoilla yleinen käytäntö on se että joka potilas saa samaa lääkitystä nassuun, eli aamu aloitetaan larkulla ja sitten käydään aamiaispöytään kuola valuen.

Tulee mieleen että osastolla hoitohenkilökunta soittaa semmoista typerää lehmänkelloa kun on ruokailun aika. Vuonna 1995 ensimmäistä kertaa pöpilässä en tiennyt mitä se tarkoittaa mutta huonekaveri joka oli ollut pakkohoidossa vakavan depression takia ilmoitti minulle ystävällisesti että lehmänkello soitto tarkoittaa että ruoka on katettu. Se joka ei syö eristetään muista potilaista. Olin nuori ja viaton siihen aikaan.

Yöllä mun huoneeseen tuottiin karjuva potilas joka huusi “että mä en ole hullu senkin huora hoitaja”. Hän lopetti karjumisen noin viiden sekunnin päästä, injektion jälkeen ja tietysti pantiin lepositeisiin. Seuraavana aamuna hän oli poissa. Todennäköisesti siireetty erityisosastolle. Kaikki toi on jotenkin jäänyt mun mieleen. Nykyään mä en välitä mistään pöpilöiden kauhuista, mutta se oli vaikeaa joutua aikuisosastolle nuorena. En varmasti ole ainoa.