Tuli mieleen kysäistä teiltä, arvon alkoholistikollegat, että mikä on hirveintä ainetta, mitä olette juoneet humaltuaksenne? Ja toisaalta, mikä on älyttömin perustelu, millä olette juomistarpeen perustelleet itselle/muille?
Pahin, mitä itse joskus nuorena join, oli keskenkäynyt kilju. Se oli aivan hirveää, ainakin eka kupillinen… Toinen järkyttävä aine oli kaverin itse tekemä olut, järkyttävä määrä hiivaa pohjalla…yääääk! Miehen ystävien tekemä pontikka oli kans melko epämiellyttävä elämys. Joskus, kun kaljaa ei ollut tarpeeksi, saatoin ottaa särkylääkkeitä lisäksi, että saisin pään enemmän sekaisin. Olen siis myös potentiaalinen pilleristi…
Noista perusteluista, syyksihän kelpasi mikä vain…isän kuolemasta katkenneeseen kynteen…
Siis ihan oikeasti, minulla on näitä juttuja aivan liikaa…
-ensikänni tuosta ihanasta keskenkäyneestä kiljusta, jonka M jo esittelikin
-murtautuminen lukittuun huoneeseen, koska siellä oli avaamaton pullo. Sama useaan kertaan ja aina uusi pullo tilalle ja oven meikkaus/pakkelointi.
-yskänlääkettä
-lääkepirtua
-raakakonjakkia
kahdesta edellisestä melkoiset tilat, ihme ettei käynyt pahemmin…
-tilanteessa jossa ei saanut humaltua, mutta alkoholia oli tarjolla, nappasin asiakkaan minulle jääneet varapamit kurkusta alas. Ajatuksena, juomishalun hillitseminen. Tuloksena järkyttävä sekavuustila ja totaali sammuminen.
…
Ajatuksenani tässä uudessa ketjussa olikin just se, että toisimme esille, mitä kaikkea riippuvuus meillä teettikään. Kuivahuikan ottamisesta ei siis ole kyse, eikä varmasti hekumoinnista, vaan aivan päinvastoin.
Kiitos hienoista vastauksista Foo ja Basi! Minä join äidin itselleen meidän kaappiin yömyssykseen varaamat liköörit, kun ei yks ilta ollut tarpeeks kaljaa. Yskänlääkettäkin muistan juoneeni ja otin joskus jotain allergialääkkeitäkin saadakseni liian vähät kaljat kolisemaan… Nuo nyt ei aineina olleet hirveitä, mutta tekoina aika epätoivoisia…
Aivan karmeita juomia en ole ehtinyt juoda, kotiviini (kilju) taisi olla pahimman makuista, mutta kylläpä ne tilanteet olivat joskus aika surullisia… Edellisiltana aloitetun Sorbus-pullon tyhjentäminen putkayön jälkeen heti poliisilaitoksen parkkipaikalla. Toisen putkayön jälkeen suoraan kuppilaan silmälasit solmussa kaljalle. Mökkireissun viimeisenä aamuna pihalla lojuvien kaljapullojen jämien kaatelu kurkkuun, kun viina oli loppu. Tuttavan sukujuhlissa Suomi-viinan juominen päiväkahvin seassa.
Lämmin kilju ja keltainen paksu sahti … näitä joskus nuoruudessa kun ei ollut muuhun rahaa.
Vähän ennen raitistumistani mökillä komensin poikaani käymään tyhjät pullot läpi… helmipaukku äidille, joka ei päässyt sängystä ylös kuin viinan voimalla
Kammottavan puistattavia muistoja, joita tosin ei kannata unohtaa. Ero tähän päivään on niin huikea
Kiitos vastanneille, ihan sopivan oksettavia juttuja…
Ja välihuomautus tähän, että kaikki olisimme samalla tai edes samahkolla “linjalla”. Tämän ketjun halusin aloittaa siksi, että ei vielä niin pahassa tilanteessa olevat näkisivät, mihin se alkoholiriippuvaisen tie vie. Toivon todella, että joku juomisestaan huolestunut, joka kuitenkaan ei vielä ole moisiin ylilyönteihin sortunut, ei saisi tästä käsitystä, että hän voi vielä huoleti jatkaa juomistaan, kun ei vielä tuolla asteella ole…
Juomisen saa lopettaa jo aikaisemminkin! Tässä on vain esimerkkejä, miten voi käydä jos niin ei tee. Jos tuntuu, että et tarvitse niitä paria saunakaljaakaan kerran viikossa ja niistä tulee jotenkin ikävä olo, niin voit lopettaa niidenkin juomisen, ei tarvitse olla rappioalkoholisti lopettaakseen. Jokaisen oma henkilökohtainen pohja on omalla korkeudellaan. Toiset käyvät katuojan kautta, toiset kyllästyvät iltakonjakkiinsa. Täällä on varmasti kaikenlaisia ihmisiä tuolta väliltä jakamassa kokemuksiaan.
Kilju, ehdottomasti! Mutta kiljuahan oli monenlaista. Jotkut hyvät kiljut oli parempia kuin kaupalliset aineet, huonoimmat kiljut oli jotain niin hirvittävää että pelkkä nuuhkaisu pönikän suulta aiheutti oksennusrefleksin.
Kilju tietty tuli tutuksi, koska kilju (on ehkä yhä) punk-juoma. Se oli epäkaupallista, melkein ilmaista eikä siitä mennyt rahaa valtiolle. Itse ei tehty, mutta sen aikaisten kavereiden “taikajuomia” kyllä tuli juotua siellä sun täällä.
Kilju lakkasi maistumasta sitten melko pian nuoruudesta selvittyä (jos se nyt ikinä varsinaisesti “maistui”) , jo kauan kauan ennen raitistumista, ja aika noloudella sitä suhtautui siihen että joku brittiläinen punkbändi on jopa tehnyt biisin suomalaisesten kiljusta!
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä, mutta kai Hannua pidetään jotenkin harmittomana. Vähän niiku sitä alzheimer-pappaa tai -mummua, jota käydään katsomassa vanhainkodissa ja jonka hieman levottomillekin jutuille hymähdellään ymmärtävästi, vaikka tavallisen ihmisen latelemana moiset jutut aiheuttaisi aikamoista hämmennystä.
Nii ja toisekseen… meidän pitää kaikkien sietää toisiamme tässä maailmassa, ja kaikilla on mielipiteen vapaus.
Onhan se aika vastenmielistä kun kehotetaan toisia juomaan, minuakin on täällä palstalla jopa henkilökohtaisesti kehotettu niin jekemään vain sen takia jotta miellyttäisin yksilöä paremmin. En kuitenkaan toiminut niin kehotuksesta huolimatta vaan olen edelleen raittiina, mutta kuinka kauan se onkin sitten eri juttu, tänään en ainakaan juo.
En usko, että H11:n juttujen perusteella kukaan korkkia narskauttaa. Asia on juuri niinkuin Keto sanoi (vanhainkoti jne.) Ja tätä ei ole tarkoitettu loukkaukseksi Hannua kohtaan, mulla on kummallinen tunne, että herra tarkoittaa pohjimmiltaan ihan hyvää?
Jos joku tuollaisista jutuista juomaan inspireerautuu, niin ko.henkilöllä ei ole alun alkaenkaan ollut mitään mahdollisuuksia selviytyä.
No yksi tällainen kunnon surkeuden hetki oli taannoinen uusi vuosi, jossa mitään tajuamattomassa tilassa kerjäsin lasiini ihmisiltä juotavaa. Kaljaa, viiniä, siideriä, viinaa, mitä ikinä. Kaikki sekaisin lasiin ja kurkusta alas. Itsehän en tästä mitään muista.
BlueTranen kanssa ihan samaa mieltä. Ihan aikuisten oikeasti kuitenkaan tällä palstalla, kuten monella muullakaan palstalla (edes siellä Suomi24:lla : ) ei varmaankaan ketään kehotetä juomaan. Eikä syömään.
Ne juomisen yllykkeet kyllä löytyy ihan sisäänrakennettuna meidän nupeissa, jos niille yllykkeille ärsykettä hakee. Ärsykkeet voi viinan himossa yltyä jopa sellaisiksi, on näkevinaan “kehotuksia juomaan” siellä sun täällä.
Mutta jokatapauksessa eri keskustelunaihe sitten on, mikä on sopivaa kirjottelua milläkin nettifoorumilla; mikä tukee ja mikä pikemminkin haittaa foorumin ilmapiiriä.
Noloin juopotteluni tapahtui eräässä isossa työtapahtumassa. Piti edustaa työnantajaani, mutta siinä oli edustamiset kaukana…
Ihan hyvä herätellä välillä näitä muistoja, niin vähän aikaa kuitenkin vielä raitista aikaa takana, ja edessä muutama reissu tässä kevään aikana. Kiusauksia voi tulla.
Kohdallani se pahin muisto on kuitenkin krapulat. Järkyttävät oksentelut, jysärit ja kuolema-tulee-kohta olotilat. Niitä en ole kokenut moneen vuoteen, enkä aio kokea enää ikinä. Se on helppoa, kun ei ota huikkaa selvään päähän :mrgreen:
Mutta kiljuahan oli monenlaista. Jotkut hyvät kiljut oli parempia kuin kaupalliset aineet, huonoimmat kiljut oli jotain niin hirvittävää että pelkkä nuuhkaisu pönikän suulta aiheutti oksennusrefleksin.
