Aika sama meno…aina pitää kiireessä siivota ennen kuin kukaan näkee…ja se tölkkien keräämisen…ääni…
Lupaan niitä kerätessä aina “tää on viimenen kerta”…
2 tykkäystä
@fredi Juurikin näin! Joka ainut aamu lupasin ja vannoin että en enää juo. Päivällä pelkäsin, että juon, illalla jo sitä toivoin… ja seuraavana aamuna keräilin taas tölkkejä. Siitä tuli sellainen vuosien oman elämäni ikiliikkuja.
Tällä raittiilla jaksona en ole vielä löytänyt/keksinyt tilannetta, milloin mun pitäisi juoda. Mikä olisi sellainen tilanne, että ansaitsisi tai rankaisisi itseäni tukevalla humalalla. Tällä hetkellä kaikki mieleen tulleet tilanteet ovat selvinpäin huomattavasti parempia, kuin pienessä olutpöhnässä. Ehkä pieniä ajatusmaailman muutoksia on nähtävissä.
1 tykkäys
Kuulostaa hyvältä jos ajatus alkaa muuttumaan kai se itselläkin jossain vaiheessa.
Nyt on herännyt aamuisin muisti tallella, ei ole tarvinnut tölkkejä keräillä, ahdistua, masentua ainakaan lisää.
Äsken juuri mietin myös millä kaavalla aina mennyt kauppaan korjaus sarjaa hakemaan aamuisin…Kävelin juuri samaisen korttelikaupan ohi pieni reppu selässä niin tuli vaan jostain syystä mieleen.
Kauppaan mennessä laatta kurkussa isoin reppu selkään mitä löytyy, peilaavat Ray Banit päähään ja lippis niin syvälle päähän kun pystyy…ja toivoo ettei kukaan vaan näkisi minua…
1 tykkäys
AA:ssa opin aikanaan, että muutos alkaa tosiasioiden tunnistamisessa ja tunnustamisessa.
Minäkin pitkäänkin ajattelin, etten ole mikään alkoholisti, vaikka juon liikaa.
Mutta jos juo lähes joka päivä, on minusta alkoholisti, vaikka hoitaisi työnsä ja pitäisi kulissit pystyssä.
Aivan oikein arvioitu, että kyllä ne kulissit vielä romahtavat, ellei tahti harvene tai lopu kokonaan. Kenenkään terveys ei kestä jatkuvaa juomista loputtomiin.
Halu muuttua on raittiuden avain. Se halu pitää olla itsellä.
Positiivista teillä nähdäkseni on, että olette tunnustaneet tilanteen ja teillä on tahto muutokseen eli parempaan elämään.
Ja päätitte hakea vertaistukea tulemalla tänne.
Niin mikäkin tein ja jo ensimmäinen postaus helpotti, kun tunsin etten ole enää yksin ongelmani kanssa.
Täällä saa tukea ja ymmärrystä, eikä täällä tuomita ketään.
Tsemppiä!
3 tykkäystä
Noin sata päivää juomatta.
Nyt ollaan taas siinä vaiheessa, että mieli alkaa sanoittamaan, että enhän minä alkoholisti ole, kerta nytkin olen pystynyt olemaan juomatta. Jos vain joisi yhden illan ja jatkaisi taas raittiina oloa. Kuten pari vuotta sitten… Silloin se “yksi ilta” kesti sen pari vuotta. Järki onneksi sanoo muuta. Tiedän, että nyt jos juon, niin vähintään pari vuotta mennään taas pienessä sievässä. Tietenkin, että ei elämä olisi helppoa, perinteisiä elämän alamäkiä on sattunut viime aikoina normaalia enemmän. Tuttua ja turvallista olisi turruttaa ne oluella. Joka aamu olen kumminkin onnellinen siitä, että olen pystynyt alamäet käsittelemään selvänä. Itseasiassa paljon vahvempana kuin ennen.
Tsemppiä ja selviä aamuja jokaiselle teistä!
8 tykkäystä
Onnittelut! Noita tunteita on saanut välillä pyöritellä täälläkin. Mitä jos joisi välillä, ei kai se niin paha olisi. Onneksi nyt alan jo tiedostaa, että vaikka onnistuisinkin juomaan esim. neljä kertaa vuodessa, saisi se koko vuoden raiteiltaan. Ei se väliaika tuntuisi koskaan samalta kuin ei-riippuvaisella. Ei kannata näitä aivoja sorkkia yhtään.
Kiitos samoin, tsempit myös sinne!
1 tykkäys