Paha vaanii...

Nyt on taas pari vuotta mennyt lähes joka päivä humalassa. Kuukausien nolla päiviin riittää kevyesti yhden käden sormet. Helppo joka päivä ryypätä, kun puolisolla on sama ongelma. Jollain tavalla meidän parisuhteen kolmantena pyöränä on eversti Sandels ja tuntuu että siitä on mahdotonta kummankaan luopua. Aamulla aina päättää, että tänään ei juoda, päivällä sitä pelkää ja illalla hakee täyden lastillisen. Juuri sen tarkan määrän, että aamulla on ajo- ja työkunnossa. Töissä pienessä krapulassa olo on jo normaali olotila. Harvoina nolla päivinä olo töissä on lähes luonnoton, mutta hyvä. Niin hyvä, että sen kunniaksi voi illalla ottaa taas muutaman. Joskus ollaan yritetty taktikoida ostamalla vain mutama kalja, mutta lähes säännöllisesti ennen yhdeksää allekirjoittanut polkasee viime hetken ostokset ostamassa. Jossain vaiheessa oppi jo ennakoimaan että sen ensimmäisen kaljan jälkeen lähti kauppaan kun vielä pystyi autolla hakemaan. Nykyään ostaa siis suoriltaa sen täyden lastin. Eipähän tarvitse sitten erikseen lähteä ravaamaan, kun lopputulos on sama joka tapauksessa.

Alkoholisejahan me emme ole, näin ainakin joka ilta sitä toisillemme uskotellaan, juovathan ne muutkin. Toki ne muut tekevät sen korkeintaan kerran viikossa, meillä korkeintaan kerran viikossa on selvä ilta. Aamulla taas luvataan että tänään ei juoda.

Kaksi vuotta ollaan puhuttu, toivottu lopettamista tai vähentämistä. Tuloksetta. Molemmat tahoillaan tietää, että vähentäminen ei ole se vaihtoehto. Kun juon sen kuuluisan yhden oluen nolla päivän jälkeen, niin se poikkeuksetta tarkoittaa vähintään viikon tai muutaman kuukauden kestävää “yhtä olutta”. Varsinkin kun kulissit ulkopuolelle pystyy pitämään kasassa, niin mikäs tässä juopotellessa.

Henkisesti alan olemaan jo aivan loppu tämän juomisen suhteen. Halu olisi lopettaa, mutta sitä pelkää parisuhteen ja elämän puolesta. Elämä ilman iltakaljoja tunnetusti on helvetin tylsää. Alkoholistin tekosyitä, tiedän.

Apua en tällä kylällä voi hakea. Itse työskentelen alalla ja joka ainut psykiatrian ja päihdepuolen ihminen on mulle työstä tuttu ja jotkut jopa hyviä ystäviä. Ja hoitoalallahan sanonta kuuluu että omia ei hoideta.

Eilen oli rouvan kanssa pienessä keskiolut pöhnässä vakava keskustelu asiasta ja tänään mieliala on ollut todella maassa. Vanhalla äijällä ollut tippa silmässä koko päivän. Jospa vihdoinkin oltaisiin edes jotain pientä opittu. Molemmat kumminkin tietää, että jossain vaiheessa tulee se seinä vastaan, tavalla tai toisella. Kummallakin on ilmeisesti tarve kokea se.

Hyvää syksyä kaikille ja tsemppiä ja taistelutahtoa kaikille asian kanssa painiville.

eikaivaan TYÖ ole se mikä juotattaa? mä olen miljoonalle koettanut sitä selittää että MIKÄ SAA sen ensimmäisen ottamaan mulla, mutta KUIN SEINILLE PUHUISI :frowning: :frowning: :frowning: :frowning: Sitä ei välttämättä heti tajuakaan edes itse… se vaatii itsehutkiskelua… KUN VOISIN OLLA TYÖTÖN!! MÄ niin haluan ol TYÖTÖN

Eilen päätin lopettaa, tänään heräsin krapulassa.

Pjotr. Ehkä mutkien kautta työ juotattaa. Joskus olen sanonut, että sen takia käyn töissä, että on varaa ostaa kaljaa. Tosiasiassa jos olisin työtön ja varaa olisi juoda, niin siitä se vasta soppa syntyisi. Ei tarvitsisi illalla pihtailla, että aamulla pitää olla ajokunnossa. Toki työttömän ansiot tässä maassa eivät ole niin huikaisevat, että hirveän pitkää ränniä ei itselleen kerkeä järjestämään, ennen kuin rahat loppuu. Toki juoppo kyllä keinot keksii. Eilen vaimolle sitä paasasin, jos pääsisi muutamaksi viikoksi kaikista rahoista eroon, ettei ole mahdollista ostaa kaljaa, mutta se nyt on perheelliselle mahdoton yhtälö. Pitää olla auton tankissa bensaa ja täällä asuvalle rytmiryhmälle pötyä pöydässä. Toki se kyllä pistäisi miettimään, kun lokakuun myrskyissä ramppaisi 10km päivässä töihin edes takas.

Tänään töissä menee melkein yhdeksään illalla. Hyvä mahdollisuus siis pitää nolla päivä.

Vielä minä tämän viinan pirun nujerran. Nyt ei ainakaan suunnittelun puutteeseen tämä voi kaatua. Parisen vuotta tätä on yksin mielessä ja avovaimon kanssa yhdessä vatkattu ja muutama neuvoa antava siinä sivussa otettu, että siitä ei ole kiinni. Yksinkertaisesti on vain kiinni miehestä itsestään. Ei kenestäkään muusta.

Mitä täytyy menettää, että juominen voisi loppua?
Minä menetin työpaikkoja, ajokortteja, ihmissuhteita, terveyden, velkaa oli rutosti…

Juomista oli vaikea lopettaa.

Vasta seinää vasten oli haettava apua, kun en omin voimin löytänyt ratkaisua.

Apua on saatavilla, hakekaa ihmeessä.

Työttömyys olisi siksi juuri aivan fantastisen ihanaa kun voisi istua palavereissa aamu7 :stä myöhään yöhön…

Suosittelen että hakeudut päihdepalvelujen piiriin että pääset alkuun. Tuo kahden minän välinen taistelu käy raskaaksi. Alueeltasi pitäisi löytyä päihdepalvelujen numero ja hoitokoordinaattori. Alkuun saattaisi päästä parhaiten kun kävisi vähän juttelemassa asiasta ja alkaisi aamun Antabuksella. Jotkut kaverit on sanoneet että oli helpottavaa kun tiesi että ei voi juoda, ei tarvinnut taistella iltaisin ja hävitä ottelua päivästä toiseen.

Jokaisella on oma tapansa toimia ja taistella irti alkoholista enkä halua alkaa mitään yksiselitteisiä neuvoja jakamaan tai pätemään. Itsekin olen välillä ihan yhtä heikoilla. Ilman apua en kuitenkaan olisi pystynyt lopettamaan kierrettä. Voimia sinulle, ensimmäisenä tarvitaan oma tahto ja se sinulla nyt on. Rinnalle tarvitaan usein muutakin, tartu kaikkiin keinoihin mistä koet olevan apua.

Kolmas nolla päivä alkoi aamuvuorolla. Eilen illalla kun kaupassa käytiin, niin molemmilla oli vaikeeta. Perjantai, ja halloween viikonloppu. Valtaväestö varustautui kaupassa teeman mukaisesti. Tänään aamulla ympäri suomenniemeä on makuuhuoneet pullollaan erinäisiä haamuja vielä pitkälle iltapäivään asti. Kateellisena molemmat seurailtiin toisiltamme salassa kanssa ihmisten ostoksia ja autossa sitten vertailtiin saamiamme tuloksia. Kyllä alkoholistin silmä on tarkka, lähes identtiset raportit toisillemme annettiin. Älykääpiömäistä kuivanappailua, tiedän.

Vaikka pelonsekaisin ajatuksin valmistauduttiin perjantai iltaan ilman olutta, molemmat olimme aivan älyttömän onnellisia selvästä illasta. Ja mikä parasta, saatiin antaa se myös meidän varhaisteineillekkin. Illalla sängyssä vielä puhuttiin, että olipas extremeä ja tämä pitää kokea uudelleen.

Apua ammattiauttajilta on edelleen vaikea tällä kylällä hakea, olenhan minä itsekkin sellainen. Päihde ja psykiatrian puolella kun kaikki ammattihenkilöt ovat kollegoitani ja jotkut jopa hyviä ystäviä, niin ainakin mielessäni avun hakeminen tuntuu mahdottomalta. Tällä kylällä ammattihenkilön sairastuttua em tauteihin, niin ne hoidetaan naapuri kaupungissa reilun sadan kilometrin päässä, toki onhan se yksi mahdollisuus. AA-kerho ei kuulosta houkuttelevalta, mutta ehkä se todennäköisin vaihtoehto meidän tilanteessa. Itseasiassa muutama päivä pienessä humalassa toisillemme luvattiin, että jos ei nyt onnistu, niin sitten AA.

Kiitos kaikille ihanista tsemppiviesteistä ja kannustuksesta. Lukiessa niitä vihaa, sattuu suoraan sydämeen, mutta hetken niitä maisteltua, ymmärtää että näinhän ne asiat ovat. Helvetin vaikea tunnustaa, että mihin sitä itsensä on saanut sotkettua ja että tämä on kestänyt vuosia, eikä yhden päivän sähellys.

Sen pituinen se.

Tosi hieno startti tuo 3 päivää, kun on tottunut ottamaan päivittäin niin se on sairaan vaikeaa päästä alkuun. Ymmärrän tuon kynnyksen hakea apua kun toimii alalla, mutta ihmisiä ne on hoitajat ja lääkäritkin, yhtä heikkoja tai vahvoja kuin muutkin. Ei ainakaan kannata itseä syyllistää sen vuoksi että on ns. alalla. Onneksi teillä on toisenne ja jos pystytte valjastamaan sen voimavaraksi niin onhan se jo paljon. Pystytte keskustelemaan ja jakamaan tuntemuksia. Itse en ole koskaan käynyt AA:ssa, minulla on kaveri kenen kanssa jutella asiasta, vertaistukea.

Itsekin kiinnitän kaupan kassalla huomiota siihen miten monella on ne packit hihnalla, mutta ajattelen että onneksi se en ole minä. Tehkääpä ensi kerralla niin että katsotte niiden packien ja kuivanapsujen sijaan tarkemmin niitä ihmisiä… Koen jopa jonkinlaista sääliä heitä kohtaan kun isosta osasta alkoholisti heti näkee missä mennään. Mitään iloa hommassa ei ole, kasvoista näkee sen pöhötyksen, vatsa turvoksissa, vähän hermostunut ja pälyilevä katse tai sitten yritetään esittää reipasta huonolla menestyksellä. Mietin jo siinä että mitkä mahtaa olla fiilikset aamulla tai mitä se pöhnä tekee paremmaksi.

En koe mitään ylemmyyden tuntoa, olen ollut samassa jonossa ja tiedän omat riskini. Nöyryys ei katoa mutta sisäinen vahvuus kasvaa.

Marko Haavisto & Poutahaukat - Paha Vaanii
youtu.be/fn7wsxGZltM

[i]Mua paholainen vaanii joka kulman takana
Missä vain mä kuljen kuiskii kieli katala
Sen silmät mua katsoo olutlasin pohjalla
Sen hymyilevän huomaan vieraan tytön huulilla
Mua paholainen vaanii joka kulman takana
Minne vain mä kuljen on tuo tunne mukana
Kaiken aikaa onneni on vaakalaudalla
Jos se ei käy sisälle se oottaa ovella
Luoja auta pidä kurissa
Kaidalla tiellä poissa kiusauksista
Luoja auta vaikka tukista
Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana
Tuo varjo aina auringosta osan piilottaa
Kauneimpiinkin uniin siipinensä liihottaa
Tänään kuljen hymyillen vaan tiedä tulevaa
Pelimme kun etenee vain päivä kerrallaan
Mua paholainen vaanii joka kulman takana
Minne vain mä kuljen on tuo tunne mukana
Alttiina oon silloin kun on mieli apea
Rakkaan luokse helpompaa lie pahaa paeta
Luoja auta pidä kurissa
Kaidalla tiellä poissa kiusauksista
Luoja auta vaikka tukista
Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana

Lähde: Musixmatch

Lauluntekijät: Marko Juha Kalevi Haavisto / Ismo Jari Juhani Leponiemi[/i]

Todella timanki piisi ja loistava sanoitus, enpä ois varmaan heti pystynyt samaan tai vajaana päivänä edes vastaavaan.
Löysin ite tämän määrittelemättömänä aikana joskus ammoin ja heti kolahti ja kolisi kovin tuo randomin tyypin osuva kuvaus tilanteesta.
Lyriikat voi ymmärtää vaikka velkojan perässätulemisena, huonona suhteena tai sitten vaikeana päihde- ja alkoholiongelmana.

Seppo Tammilehto - Kuin Helminauhaa (Days Of Pearly Spencer) youtu.be/MavjQ9sgFrI

Tässä toinen ja coveri. Enempi siltä ajalta, kun pelot on lusittu ja katellaan
kauheuksia pää kallellaan taaksepäin ja voidaan jo kohtuullisen paljon paremmin, aye

Niin siinä sitten taas kävi. Paha vaani kulman takana, otti niskalenkin ja vei voiton.

Lauantai oli paha . Saunavuoro ja perinteiset saunakaljat houkutti. Pitkän tasitelun jälkeen saatiin niskalenkki pahasta ja kaljat jäivät kauppaan. Sunnuntaina ei enää riittänyt voimia… siis henkinen kantti petti ja kuuden kaljan taktiikalla aloitettiin kahden päivän putki. Hyvä syy juopotella kerta karanteenissa olen pikku lentsun ja koronatestin takia. Lentsu johtunee siitä, että muutaman päivän olin juomatta. Niin on käynyt ennenkin.

Rouvan kanssa tehtiin se päätös, että Antabus hommiin sitä on lähdettävä. Ei tästä omin avuin nousta. Mutta ei me perkele kyllä luovutetakkaan.

Noitahan sattuu ja tosi hienolta kuulostaa että ette luovuta, tsemppiä vaan! Kyllä se Antabus varmasti helpottaa oloa kun ei tartte sit joka ilta taistella. Vielä kun jaksamisen mukaan alkaa korvata iltakaljoja liikunnalla niin rupeaa fiiliksetkin parantumaan kohisten.

Valtava kiitos tsempeistä! Kunnioitan suuresti!

Tuo liikunta on just se mihin haluan addiktioni kääntää. Ennen tätä parin vuoden putkea ja edellisellä muutaman vuoden kestäneellä selvällä jaksolla just tuo liikunta oli se mihin sain energiani tuhota. Välillä sekin kai meni yli, mutta ei se ketään haitannut ja oli terveellistä :smiley:

Mulla taas on aika erilaista, mutta kuitenkin toki samanlaista kuin Juking:l… Mulla juominen tulee “väsyttämällä”… olen joka kerta kuin Merilohi Tenolla virvelissä, kalastaja eli viinapiru hitaasti väsyttää mut… ja lopulta se PULJAKALLO vaan tulee käteen :open_mouth: :open_mouth: :frowning: :frowning: :frowning: itse olen jo käytännössä jo murtunut… JOKA KERTA se lopullinen murtuminen muilla tulee TÖISSÄ, aivan joka kerta… ONKO mahdollsta jotain kautta saada vaikka lausunto että voisi ilman karenssin saantia irtisanoutua tuosta hevetistä?

Hei! Ne pari kolme ensimmäistä päivää pitkän putken jälkeen on kovia, mutta sen jälkeen alkaa helpottaa. Otin toivottavasti viimeisen kerran sunnuntaina 1.11. ja siinä olikin viikon juomaputki takana. Se putki alkoi oikeastaan toukokuussa melkein neljän vuoden juomattoman ajan jälkeen. :frowning: Olo oli ihan kauhea nyt alkuviikosta, pelkäsin oikeasti menettäväni järkeni ja työkykyni. Nyt torstaina on jo aika hyvä olo, tosin jännittää tuleva viikonloppu kuinka siitä selviän… varsinkin kun jääkaapissa kylmää olutta vaikka kuinka paljon. Minäkin saan voimaa urheilusta ja se on mun paras mielenterveyslääke. Eilen ei ollut vielä sellainen olo että olisin juosta jaksanut mutta kävin edes sauvakävelemässä ja siitä tuli hyvä mieli. Tsemppiä!

”Nyt torstaina on jo aika hyvä olo, tosin jännittää tuleva viikonloppu kuinka siitä selviän… varsinkin kun jääkaapissa kylmää olutta vaikka kuinka paljon.”

Anna/kaada pois. Avot.

Joo, kyllä jos ihan rehellisiä ollaan niin kylmien oluiden säilyttäminen jääkaapissa tarkoittaa sitä että ei ole aikomustakaan lopettaa. Tiedän sen ihan omasta kokemuksesta ja tuossa asiassa olen kyllä oppinut olemaan itselleni rehellinen.

Kyse on juuri siitä että sillä impulsiivisella hetkellä ne eivät ole saatavilla. Nyt ne kurkkii jääkaapista joka kerta kun sen oven avaa. Miksi niitä pitää säilyttää jos ei kerran aio juoda?

No niin. Paljon olisi taas mietteitä ja kerrottavaa. Säästän teidät pahasta ja yritän olla lyhyt sanainen.

No viiden päivän putkihan taas tuossa rytkähti. En kerinnyt/jaksanut/uskaltanut/ viitsinyt (tekosyitä) ottaa johonkin tahoon yhteyttä asian tiimoilta. Tosin A-klinikan asiakkaaksi meno tuntuu entistä mahdottomalta. Mielummin laitan vaikka paikallislehteen jutun alkoholiongelmastani kun menen kavereiden päiviteltäväksi klinikalle. Uudisraivaaja kun tällä kylällä olen, yli kymmenen vuotta ollut, niin kaikki tutut on pelkästään työn kautta, eli psykiatriasta ja päihteistä. Joka tapauksessa tämä kaljan kanssa läträäminen saa nyt luvan loppua. On hinta mikä hyvänsä.

Pjotr, hirveältä tuntuu tuo sinun työahdistus. Uskon, että töissä kun tarpeeksi ketuttaa, niin se kyllä panee monet juomaan, vaikka mikään syy se ei saa olla. Oletko ajatellut vaihtaa työpaikkaa tai ryhtyä opiskelijaksi? Josko se helpottaisi?

Tömpsy: Mulla ei voi edes tyhjiä tölkkejä olla saman katon alla. Himon laukaisee välittömästi. Täysistä puhumattakaan.

Kiitos taas kaikille! TE olette mulle valtava tuki!

Anteeksi nyt, mutta miten teidän lapset voivat? Olen huolissani, todella.

Kiitos kysymyksestä!

Hirveesti en ala lapsistani täällä avautumaan, vaikka anonyyminä kirjoitankin. Aina lapset vanhempien juomisesta kärsii… ei edes lievästi humalainen vanhempi ole se normaali ja turvallinen aikuinen. Lapset on se yksi suuremmista syistä, miksi tämä pitää saada loppumaan. Ihan heille esimerkkinä siitä, että jatkuva alkoholilla lärträäminen ei ole normaalia, vaikka se meille on ollut. Pääsääntöisesti lapsilla menee hyvin, koulu sujuu ja muitakaan normaalista poikkeavia ongelmia ei esiinny kotona tai kodin ulkopuolella. Nyt kumminkin suunta on ylöspäin ja tavoitteena totaali raittius. Meille ei vähentäminen käy!

Eilen tuli viikko täyteen “nollana” ja viime yö ensimmäinen lähes normaalisti nukuttu yö. Himot ovat ajoittain edelleen suuret, mutta sitä varmemmin olen sitämieltä että oikealla tiellä ollaan. Tämä vain on ainoa vaihtoehto.

Viikonloppu oli luonnollisesti vaikea, vaikka töissä sain olla. Joinanin öinä on ollut hirveät pelkotilat, että nukahtaa ei ole uskaltanut. Muut yöt on melatoniinista huolimatta, ollut lähes valveunta. ’

Kaikella on hintansa ja toisaalta olen tyytyväinen ettei tämä olekkaan liian helppoa.