Hah, tuohan kuullostaa minun mielestäni aivan järkeenkäyvältä - mutta minähän pystynkin samaistumaan sinun mielesi liikkeisiin, kun ne niin samanlaisia ovat kuin omani 
Joo, ihan järjetöntä! Ja olisi kiva tietää, mistä on kyse. Tai onko asiaa tutkittu ja millaisin tuloksin. Oikeasti ois varmasti todella onnellista, jos en tarttis alkoholia lääkkeenä. Ihmisen kokonaisvaltainen hoito on niin kallista, että en usko, että sellaista voi saada ihan vaan sillä, että kertoo pahasta olosta. Vaikka mul ois mikä tahansa mielenhäiriö, ei mua voi auttaa, jos kykenen tekemään juttuja ja toimimaan ees jotenkin. Ja näyttämään ulospäin ihan ookoolta.
Öh. Taas horisen outoja.
Joo… siinä vaiheessa, kun KAIKKI ihmisen sairaudet pystytään identifioimaan muutamalla (sic) rokotuksella / pillerillä tjsp, niin ehkä sitten… taitaa vaan kestää aika kauan että tuollainen skenaario on mahdollista suorittaa. Oh well.
Ja ei muuta kuin eteenpäin.
Kiitos että puhut mulle, ja oh näkökulmasta, t-petsku. Että olisko joskus sellainen vaihe maailmankaikkeudessa, että kaikki taudit vaan löytyis tyyliin skannaamalla!? Hah! Jos tietotaito ja teknologia ois noin edistynyttä, luulis että sitä edeltäisi aika, jolloin opittaisiin jopa välttämään sairauksia, mm. alkoholismia.
Aamulla löysin yhden kaljan, koska sitä oli eilen riittävästi, ei liikaa kuitenkaan. Join sen, sen päälle puuroa marjoilla ja kahvia. Väsy oli henkisesti, ja olin jälleen, taas kerran, sen edessä, että lähdenkö vai jäänkö. Paha olla, eikä maailma kiinnosta. No, sen verran elämänkokemusta, että oli toive siitä, että kotoa lähteminen antaa uutta kelattavaa ja näkökulmia elämään. Jalat vei mut, vaikka pää ois jääny piiloon. Ei jaksaajaksaa, vaan pakkopakko.
Hyvä luento ja normaaleja juttuja taas tänään, jopa työtarjous keskustelun lomassa. Mutta mies halusi tänään vielä loivaria ja haki molemmille pullot. Kuulemma ei tsemppiä. Taas ku mä oisin yrittänyt. Oh well. Ei musta ollu sanomaan, että ei mulle.
Mies haluaisi suunnilleen kolmen kk:n tipattoman tai lopettaa juomisen kokonaan. Täällä Plinkin keskusteluissa oon lukenut, että mikään ei ole raitistumisen kannalta niin paha yhtälö kuin juoppo pariskunta. Kyllä oon monesti sen kokenut. Mutta sit toisaalta, jos tsemppi onnistuu, meidän rakkaus jatkuu. Hyvä kuitenkin olla yhdessä ja paljon onnistumisia on myös koettu. Käytiin aikoinaan jopa salilla yhdessä.
Huomenna kuulemma kiinnostaa taas tsempata. Mua kans.
Totanoinni. Kestän myös sen, että joku kovistelee, sanoo suorat sanat tai ns. haluaa opettaa mua mt- ja päihdeongelmien kanssa. Anna palaa, siitä hyötyy varmasti moni muukin. Somessa on nykyään niin paljon vihapuhetta ja hyödyttömiä paskakommentteja, että ei voi kuin ihmetellä, kuinka Plinkin kirjoittajat ovat viisastuneet sen jälkeen ku viimeksi täällä hengasin.
Mä arvostan suoraa puhetta ja selkeitä vinkkejä. Olen kiitollinen myös empatiasta, vaikka en sitä ensisijaisesti hae tai osaa heti arvostaa. Sydänhymiöiden lähettäminen on mulle aina harkinnan alla, teen sen lähinnä, koska niin kuuluu tehdä, jopa kun kyseessä on omat lapsenk. Kykenen tuntemaan ja antamaan rakkautta, vaikka en osaa spontaanisti sitä leimautella ympäriinsä. No, oon joskus myös rynnänyt ekana halaamaan tyyppiä, joka on koskettanut mua. Selvinpäin.
Joo, kyllähän se päihteistä (mistä tahansa) irrottautumisen tai vähentämisen vaikeaksi tekee jos elää parisuhteessa joka on… päihtynyt, niin sanoakseni.
Voisin kuvitella että vaatii aikamoisen syvälle käyviä sisimmän tutkimisia (sinullakin), jos haluaa tuollaisesta (mahd) päihderiippuvuutta ylläpitävästä voimasta (sic) irrottautua - mene ja tiedä. Ei ole elämä ja oleminen helppoa.
Hei. Tuo on niin tuttua, juova pariskunta joka yrittää yhdessä yksin olla juomatta. Ei onnistunut meilläkään. Ei vaikka kuinka yritettiin ja vannottiin ettei ens viikonloppuna ainakaan haeta. Kas kummaa, jo torstaina alkoi jompikumpi vihjailla että eihän se haittaa jos yhdet saunaoluet… ja sen tiesi ettei se siihen jäänyt koskaan, ainakaan minulla. mies kyllä joskus siihen kykeni, mutta silloin minä en ottanut yhtään.
Meidänhän olis kaiken järjen mukaan pitänyt hakea apua. Niinkuin meille jo sanottiin että teidän pitäisi hakea apua tuohon juomiseen. Me oltiin (tai ainakin minä) sitä mieltä ettei kukaan tiennyt että oltiin rapajuoppoja, alkoholisteja ja mitä se kelleen kuuluu jos juodaan.
Erohan siitä tuli. Jälkeenpäin olen kironnut tyhmyyttäni, miksen hakenut apua? Miksi olin niin ylpeä? Vai olinko vain niin häpeissäni etten kehdannut? Itse raitistuin myöhemmin, mutta mieheni jatkoi ja on jo aikalailla rappiolla, hän olisi tarvinnut jonkun tueksi, minusta siihen ei ollut. Nämä on niitä valintoja jotka on tehtävä ja kannettava seuraukset. Toivottavasti haette yhdessä apua ennenkuin on myöhäistä.
Moi. Olen kiitollinen vastauksistanne.
T-petsku, sä se jaksat tsempata jengiä eri keskusteluissa ja tuot omasta näkökulmastasi aina jotain arvokasta mukaan keskusteluun. Muistutat erästä toista t:tä Lopettajissa muutama v. sit.
Vieras, tervetullut on kertomuksesi. Mulla on sellainen ongelma, että en usko, että kukaan pystyy auttamaan mua. Ei ole kyse ylpeydestä tai häpeästä, vaikka näitäkin fiiliksiä on, tuttuja varmaan meille kaikille. En vaan voi uskoa, että kukaan ihminen tai lääke pystyy auttamaan mua.
Paskamainen ristiriita. Mä haluaisin löytää voiman itsestäni muutokseen, mutta mulla ei ole voimia olla itteni. Kuka mä oon ees?
Koen ulkopuoliseksi itteni täällä Plinkissäkin. Niin paljon tsemppausketjuja. Kiitos niitä kirjoittaville, ei luonnistu multa.
Mukava kuulla sinusta P. 
Ja niin, siltä todellakin tuntuu että jotakin on sisältä mennyt rikki, peruuttomattomasti, ja sitä ei enää tässä vaiheessa voi korjata - kunhan vain jotenkin parsia (?) kasaan, niin ettei sitä luhistuisi kasaan, henkiseen sikiöasentoon… joka ei kovinkaan kaukaa haettu skenaario ole. Mutta minkäs voit…?
On salee iskeny salama salaa salamanterin salaattiin, on nimittäin ihan hyvä polon olo. Nollapolla on iliman viinaa, ja sen miäs kans. Ollaan ny sit näin vaikka 1 kk alkuun.
Hyviä vointeja muillekin! 
^ Annan varovaisen tykkäyksen, hieman esoteerisestä sanakäytöstä johtuen
Terve!
Olet rohkea kun uskallat puhua vaikeasta asiasta. Se vaatii paljon koska Suomessa on ikävä kyllä vahva leimautumisen vaara kun puhuu alkoholismista mutta alkoholismi on sairaus, ei kannata syyllistää itseään liikaa. Apua ja tukea on saatavilla ja alkoholismista voi toipua. AA-ryhmiä on joka puolella Suomea ja terveyskeskuksesta saa apua. Opiskelen tällä hetkellä lähihoitajaksi mielenterveyden ja päihde työn osaamisalalla. Toivota sulla hyvää jatkoa sekä myös voimia. Hyvää syksyn jatkoa!
Kiitosta vaan viesteistä, t-petsku ja 1345! Aattelin hyristä jonkin aikaa omissa oloissa hiljaa, mutta kyllähän se päätä paijaa tai tarvittaessa tukistaa, kun joku reagoi mun jupinoihin - siksipä tässä muutama turha sananen…
Tosiaankin, apua alkoholismiin saa ympäri hyvinvointivaltiomme ja muutakin hoivaa kiitettävästi, ei olla sodan jaloissa tai diktatuurin liiskaamana. Ja pakkohan se on jottain tehrä, mikäli elämänhallinta lipsuu kourista.
Kuulostaa varmaan epäuskottavalta, mutta nyt on ganska bra olo olla ilman alkoholia, ei pahemmin mielitekoja. Niin, että tollasten vinkumisviestien jälkeen vai?! Niin, tulikohan sitä huudettua tuskaa eetteriin sen verran antaumuksella, että hermoradat pyörtyivät ja virkosivat uudessa asennossa. On täsä tapahtunut kaikenlaista, tullut kelattua ahkerasti ja luettua myös Plinkin juttuja laidasta laitaan. Kaikenlaisia ihmiskohtaloita sitä on, antavat vähän näkökulmaa omaa elämään…
Saattaahan se olla, että voisi olla tervehdyttävää kirjoitella tuonne Vähentäjiin, kun tässä on vähentämistarkoituksia. Katotaan ny. Toistaiseksi on ihan kiva aatella olevansa reippaana pikkujoulukausi, saada sisäistä valoa kaamoksen keskelle, tehdä kivoja juttuja ja levätä. Mitähän sitten joulun aikaan, enpä tiiä. Mutta tammikuussa on aina tipaton, ollut jo vuosia.
Huomenna tärkeä päivä. Kohta ehkä uni. Ihan ilman kemikaaleja. No, Niveaa on naamassa kyl…
Enpä oo laskenut näitä kirkkaita päiviä ilman kirkasta. Oon keskittynyt kelaamaan muita asioita kuin juopottelua. Ollut paljon tekemistä, painetta hoitaa asioita, joista saa kiksejä ja seuraa hyvää tulevaisuuden työtilaisuuksissa.
Plinkkiä tulee luettua päivittäin, mutta itselle tuo voimaa sisäänpäin kääntyminen, oma hiljainen taustakela. Joillekin asioille löytyy sanat, ääni ja selitys, jotkut jutut tuntuvat ja kolahtavat, eräät näkymät ovat kuvia, kuvitelmia, visioita, näkyjä, välähdyksiä. Itseä kohti mennään. Vähän oon rumankaunis ja levälläni kuin pajupensas, tässä yhdessä kohtaa juurtuneena, lehdet tiputtaneena, voimia juuriin keräten.
Heipätihei.
Ei oo mattikykäset menossa - hinataan ylös ja tullaan vauhdilla alas ja elämä on ihmisen parasta aikaa. Parast’aikaa en elä parasta aikaani, en kai ole sitä koskaan elänytkään. Mutta on kai nää muutamat tervehenkiset (ei ees alkkohoolii) viikot kupruja tasoittaneet. Ei ole ollut liian paha olla. Vaikka ei ny mitenkään mainittavan hyväkään olo. Oloja on pidellyt. Oloja poltellessa. Ei olo ojaan kaada. Parempi olo siellä kuin olo täällä.
Kirjoitan ihan vaan siksi, kun oli niin ilahduttavaa taas kuulla metsänreunan miehen ääni tuolla Lopettajissa. Ei mulla muuta asiaa. En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa Vähentäjiin. Hyviä juttuja teillä monilla.
Mulla on tänään, just nyt, suht tasainen olo. Ulkona tulee lumea pyrynä, ja ikkunasta ulos katselu ei tunnu niin karsealta ajan käytöltä. Muutenkin muut ajan tappamisen muodot ei tunnu myöskään liian tylsiltä näin perjantaina.
Tunti kerrallaan, aika kiirehtii ja olo myös.
Moi Teepezcu, tykkääkkönää teestä? Kun luin viestisi, kattelin miekii akkunasta juur ulos ja täälläkin taivas hilseili lunta. EI LUMEA, niinkuin sanoit. Mutta kiitos hymystä.
Lume voi tarkoittaa
- hallusinaatiota eli harha-aistimusta
- plasebon eli lumelääkkeen kuviteltua tai psykosomaattista, ennakko-odotuksiin perustuvaa vaikutusta
- harhaa yleisesti
- Mediakeskus Lume, Helsingissä sijaitseva audiovisuaalisen alan koulutus-, tutkimus- ja tuotantokeskus
Oot maininnut muuallakin tääl Plinkkiländin viestiketjuissa, että harrastat ikkunasta ulos tuijottelua. Toinen asia, josta tykkäät, on siiderinjuonti. Telkkaria kans välil kattelet. Mitäs muuta sä puuhaat - luetko, pelaatko, kuntoiletko, käveletkö, käytkö kirjastossa? Mä teen nyt tikusta asiaa, koska pakoilen työntekoa, etähommia tänään ja ressiä jouluun asti, vain koko ensi vuosi riippuukeinuuroikkuu siitä, mitä saan aikaiseksi tulevina päivinä. Viikonloppuna työskentely on siitä kivaa, että se on vähän niinkuin tekis piilossa hommia ja saan salaa aikaiseksi asioita, eikä kukaan hönkäile niskaan ees mielikuvissani. Ei kai kukaan mua painostaisi muutenkaan, kuhan vaan tartten oman omituisen tilani, monella tapaa.
Tällaista lärinää tänään pikkukarsinassani, röh.
Luen ja pelaan (tietokoneella ja XBoxilla) sen mitä keskittymiskyky sallii. Korona pitää kyllä aika hyvin huolen ettei oikein jaksa keskittyä mihinkään…
Moikka Pocahonzu!
En tiedä miten ajauduin tälle sivulle, mutta ihan mielenkiinnosta jäin lukemaan viestejä. Mulla ei siis itselläni mitään alko-yms ongelmia, mutta terveydenhoitoalalla työskentelevänä kaikki kiinnostaa Siis ihmisten ongelmat ja auttaminen.
Mulla ei varsinaisesti ole muuta sanottavaa kuin se, että tallenna ihmeessä itsellesi kaikki nämä kirjoitukset ja näytä ne terapeutille tai ihan kenelle vaan, jolta joskus (toivottavasti) haet apua. Sanoit ettet osaa kertoa fiiliksistäsi tms. mutta sä olet todella lahjakas kirjoittaja! Sun teksti on tosi rikasta ja värikästä ja sitä on kiva lukea vaikka aihe ei ole niin kiva. Oletko koskaan miettinyt kirjoittamista ihan työksesi?? Mutta joo, kuvailet teksteissäsi tosi hyvin sun tuntemuksia, joten ne voi ihan hyvin antaa luettavaksi jollekin, jos tuntuu että puhuminen on vaikeaa. Tosi paljon tsemppiä sulle ja rauhallista joulua!
"Rumankaunis ja levälläni kuin pajupensas, tässä yhdessä kohtaa juurtuneena, lehdet tiputtaneena, voimia juuriin keräten.
[/quote]
Täähän on jo valmis runo <3