AA-klinikan sivuilla tuskin väitetään, että 100% alkoholia satunnaisesti nauttivista ihmisistä on juoppoja ja että tuo paukku-pari päivässä olisi haitaksi terveydelle?
Sivusta huudeltuna: Näillä sivuilla ei todellakaan tarvita pokeripeliä ja sen erilaisuutta hehkuttelevia kirjoituksia. Siinä vaiheessa kun nämä “monet makeat naurut saaneet taitopelaajat” ovat keskellä sitä itseään, eivät he suinkaan ilmesty näille sivuille katumaan paskapuheitaan.
Vertaus totopeleistä aikoinaan käytyyn taitopelikeskusteluun vaikuttaa minusta hyvinkin asialliselta. Sama ilmiö on käynnissä pokerin suhteen juuri nyt. Sato korjataan myöhemmin.
Huooh. Siinä oli taas niin timanttisen hyvin perusteltu mielipide, että oksat pois. Taisi toto-vertaukselle nauraminen osua nilkkaan.
Satoa kolmatta vuotta keräten ja viikatteen tylsistymistä odotellen,
-K-
Ei kai täälläkään sanota että 100% häviää pokerissa. Tosiasiassa pidemmällä aikavälillä voittavien määrä on vain n. kymmenes pelaajista, ja tietysti talo joka luonnollisesti voittaa aina. Miksi voittavia pelaajia sitten tuntuu olevan jokapaikassa, ja häviäjät harvassa? Veikkaan että yleisesti pokerin pelaajat haluavat pitää kiinni voittajan imagostaan ja mielummin puhuvat voitoistaan kuin tappioistaan. Sekin on hyvin mahdollista että osa pelureista eivät edes tiedosta pelaavansa tappiolla, mikä on varsin yleinen ominaisuus ongelmapelaajilla. Kun pokerista puhutaan “realistisesti” niin pitäisi tämäkin puoli tuoda esiin.
Ja paukku päivässä ON terveydelle haitallista tuossa yhteisössä. 
Mun puolesta sen pokerin hehkuttamisen vois tällä palstalla lopettaa, tää on kuitenkin tarkotettu nimenomaan peliriippuvaisille. Ilmiö on vähän sama kuin jos joku alkaisi kuivaushuoneessa hehkuttaa pirin viihdekäyttöä…
Mitä helv.ttiä nuo uhkapelien puolustelijat täällä tekee, painuis muualle kerskumaan omaa täydellisyyttään. Tikuttaa tollanen leveily, saat.na.
Sama kuin menis kerskumaan juopolle, että pystyy juomaan kohtuullisesti viinaa.
Anteeksi, jos joku otti nokkiinsa, mutta tikuttaa tollanen elvistely vakavalla asialla.
Ihmetyttää mullakin nuo “Pokeriammattilaisten” mainospuheet. Taitaa olla pojilla väärä paikka kehua ??
Peliriippuvuuteen ei pelikassat ja pokerin taitopelaaminen kuulu mitenkään. Jos jollakin pysyy pelaaminen hallussa ja sillä tienaa niin hyvä heille, mutta kuitenkin löytyy ihmisiä joilla tuo pelihimo ampuu jossain vaiheessa yli kaiken järjenkäytön ja pelikassat ja taidot eivät siinä vaiheessa paljon lämmitä…
Eli jos otetaan 100 Teppoa tuolta kadulta ja jokaiselle opetetaan pokerisäännöt, -matematiikka, -pelikassat, tuntituotot, panoksen vähentäminen kun ollaan tappiolla jne jne , niin kuitenkin osalle heistä nämä periaatteet unohtuvat jossain vaihessa mielestä ja pelihelvetti iskee päälle.
Olet juuri nyt A-klinikkasäätiön sivuille 
Varmaan kahdesta syystä pokerihait käyvät täällä meuhkaamassa:
-
Itsetunto on huomattavan korkealla, kun tuntee olevansa “ammattilainen” ja tienaavansa helppoa rahaa. Vielä korkeampi se on sen jälkeen, kun voi käydä kehumassa pärjäämistään peliveloissa ja itsesyytöksissä kieriskeleville ressukoille. (Olen yksi näistä ressukoista, joten älkää ottako herjana.)
-
Kuten moneen kertaan on todettu, toisen voitto on aina jonkun toisen häviö, eli jonkun on rahoitettava näidenkin “ammattilaisten” pelaaminen. Pokerin rinnastaminen julkisella palstalla muihin rahanhaaskauspeleihin vähentää pelaajia eli rahoittajia näiltä eksperteiltä, joten tietysti heidän kannattaa toitottaa positiivisia kokemuksiaan täällä peliholistien keskuudessa.
Joka tapauksessa palsta on tarkoitettu peliongelmaisten keskustelua varten, joten mainosmiehet liikkuvat ihan väärällä foorumilla. Jos keskustelut tuntuvat valheellisilta ja naiiveilta, eikä itsellä tunnu olevan minkäänlaista ongelmaa pelien kanssa, voi aivan hyvin pysytellä kokonaan pois tältä saitilta, niin ei tarvitse selitellä pokerin(kaan) erinomaisuudesta.
Ironisinta tässä on se, että osa näistä itsevarmoista kaikkitietävistä osallistuu itse tulevassa elämässään hyvin nöyrinä poikina GA-kokouksiin.
Tässä on muuten harvinaisen rehellinen ja erittäin hyvin asian ytimeen osuva kirjoitus. Ei lapsellista meuhkaamista tai turhaa vittuilua mihinkään suuntaan (toisin kuin sitä seuranneessa kirjoituksessa), vaan puhdasta asiaa. Respect.
Kaikkien rahapelien pelaamisessa tulisi muistaa yksi tärkeä sääntö:
Pelaa vain sellaisilla summilla jotka sinulla on varaa hävitä. Jos ei tätä sääntöä pysty noudattamaan niin sitten tosiaan kannattaa pysytellä pois näistä peleistä. Suurin osa pelaajista häviää varmasti, pelien järjestäjät eivät tee sitä tappiokseen. Olen pelaillut
vuodesta 1993 lähtien vedonlyöntiä tätä sääntöä noudattaen, häviöllä ollaan kaiken kaikkiaan, mutta ei mitään ongelmaa,
päinvastoin mukavaa ja mielenkiintoista on ollut.
ei paliongelmainen voi pelata vain jollain tietyllä summalla johon on varaa. sitä joko pelaa tai ei pelaa. jos yrittää päättää että pelaa vain vaikka 20 €, sen jälkeen tulee et jos pelais vielä toisen ja taas toisen ja taas… et kyllä kohta voitan kun olen jo sen verran hävinnyt… sit pelaa monesti nekin voittorahat lähes saman tein… näin se vaan menee
Niin Suru. Itse olen havainnut, että muiden kuin peliaddiktien on usein hyvin vaikea ymmärtää addiktion mekaniikkaa. Pakkotoiminen käyttäytyminen kun vaikuttaa ulkopuolisesta täysin järjettömältä. Mitä se toki onkin.
tuo että päättää summan millä voi pelata…
Mulla ei ikinä pidä se…Se on se himo joka iskee jossei ensimmäinen 20e tuo tulosta ni tottahan se toinen,ja kolmas ja…
Näitä lueskellessani nään itseni. suuria summia olen paffille laittanut ja nyt olen 2000 velkaa kun olen ottanut pika vippejä pelaamiseen, en tiedä millä saan ne maksetuksi pois. tänään käskin sulkea paffin käyttäjätunnukseni, mieheni ei tiedä pelaamisestani mutta kohta saa tietää kun ei yksin kertaisesti ole enää rahaa kun on omat ja lainatut tuhlattu.
Tänään tein sen, mitä en ole uskaltanut tehdä sen jälkeen, kun paffille erehdyin pelitilin avaamaan… Avasin tilitietoni sivuilta, ja laskimella ynnäsin yhteen joka siirron, mitä tässä näiden helvetillisten muutaman kuukauden aikana on tullut paffin tilille tehtyä.
Pelitilin avauksesta on nyt muutama kuukausi aikaa, ja sinä aikana olen saanut tuhlattua lähes 18 000 euroa rahaa. Palkkatyöstä tulee tilille vajaat pari tuhatta euroa kuussa, joten yhtälö ei oikein täsmää. Mukana on tuon palkan lisäksi kaikki lainatut ja varastetut sekä entiset säästöt, ja siitä peliriemusta käteen on jäänyt pelkkä sisuksia raastava itseinho. Pelitili on nyt tyhjä ja tästä päivästä lähtien lopetettu. Myönnettävä on, että mielessä on vähän väliä käynyt myös itseni lopettaminen, mutta sitä en ole vielä saanut toteutettua.
Vielä tämän kerran yritän jaksaa pitää sitä pikkuruista toivon kipinää sisälläni hengissä, että tämä helvetinkierre olisi mahdollista saada loppumaan ja elämä palaamaan takaisin normaaliraiteilleen, joilla se on viimeksi ollut noin kymmenen vuotta sitten.
Ennen paffia olivat baarien ja huoltoasemien peliautomaatit kovalla käytöllä ja niitä ainoita vapaa-ajan ystäviä. Kolikoina automaatin mustaan aukkoon olen tuon kymmenen vuoden aikana syytänyt kaiken rahan, mitä hengissä sinnittelemisestä aiheutuvien kulujen jälkeen mistään on sattunut irtoamaan, joten nyt ei puhuta enää vain kymmenistä tuhansista. Omien rahojen loputtua “kesken” olen valehdellut ja varastanut lisää milloin mistäkin. Olen kavaltaja, valehtelija, pahimman luokan huijari ja varas. Ja miksi? Siksi että saan painella vilkkuvia valonappuloita kilkattavan koneen näytöllä, ja saan valtavia adrenaliiniryöppyjä niinä harvinaisina hetkinä, kun jotain satun voittamaan.
Röyhkeyteni näissä epärehellisyyksissä on ollut niin hirvittävää, etten edes näin anonyymisti kehtaa niistä ihmisille yksityiskohtaisemmin kertoa. Katumus ja itseinho on koko tämän ajan ollut sanoinkuvaamatonta, mutta moni varmasti tietää, miten helppo se on pelien äärellä hetkeksi unohtaa.
Olen alle kolmekymppinen, “onnellisesti” avoliitossa asuva, koulutettu ja työssäkäyvä, ulospäin menestyvän oloinen nuori nainen, mutta olen jo todennäköisesti ehtinyt pilata loppuelämäni pelihimon takia. Kaiken tämän ajan olen pystynyt salaamaan vaarallisen paheeni lähipiiriltäni silmittömästi valehtelemalla, mutta itseäni en enää kykene huijaamaan. Juuri nyt en osaa kuvitella keinoa, jolla saisin kaiken aiheuttamani pahan itselleni sovitettua, että voisin joskus katsoa peiliin ilman tätä jatkuvaa, raastavaa syyllisyydentunnetta ja pelkoa. Näinkään en jaksa enää jatkaa.
Oletko kertonut asiasta jo läheisillesi? Ilman avoimuutta ja täydellistä rehellisyyttä siihen suuntaan on tuosta suosta äärimmäisen vaikea jollei jopa mahdotontakin nousta.
Vielä sen verran lisää, että en suinkaan ole vielä välttämättä pilannut loppuelämääsi, jos vain saat kierteen katkaistuksi. Itse olen jo päältä viidenkymmenen ja silti aion vielä nousta tästä itsekin. Voin vain kuvitella, kuinka hyvällä mallilla elämäni nyt olisikaan, jos olisin saanut kierteen poikki kolmikymppisenä.
Tässä erinomainen kommentti. Itse olen hakannu ennen pelikoneita, myönnän että niihin oli jonkinasteinen addiktio. Viime keväänä alotin sitten pokerin ja nyt on sitten useampi kymppi tienattu. Perheeni paheksuu harrastustani, pelkäävät peliriippuvaisuutta. Itse pidän tätä miellekkäänä ajankuluna, silloin kun ei muutakaan fiksua tekemistä ole. Käyn säännöllisesti lenkillä, päivisin koulussa, seurustelen jne. Suomalaisilla tuntuu olevan uhkapeli verissä, ja voisi sanoa että riippuvaisuus on kansantauti, jokaisella on vain oma kohteensa sille.