päätin taas lopettaa

Moi vaan kaikille.

Oon lukenu tätä palstaa jotain kolme tai neljä vuotta ja saanut tätä lukemalla paljon tukea. Nyt sitten uskalsin rekisteröityä minäkin :smiley:

Oon siis nelikymppinen mies ja dokaamista takana jo vuosia. Viimeiset kymmenen vuotta on hurahtanut sellaisella 4-5 kertaa vkossa humalassa.
Jotenki tätä juomista ois varmaan vieläkin jatkanut,mutta kun perheellisenä miehenä siitä on kärsiny muutkin. Vaimo ilmottanu pariin kertaan vuosien varrella harkitsevansa eroa…

Mä en oo juossu paljon kapakoissa vaan, mun dokaamiset ollu semmosta oluen lipittelyä sohvalla ja lasten mentyä nukkumaan oon rupenu kiskoon vähän enemmän ja kirkkaita… on tullu käytettyä myös aika säännöllisesti pameja aamusin tohon ahdistukseen et ois päässy töihin.

Mulla on takana muutama vuos sitten yks 6kk juomaton putki. Nyt oon ollu juomatta syyskuun lopusta eli reilut 2kk ja on tuntunu tosi hyvältä. Oon alottanu urheilee ja lukee kirjoja yms. Perkeleesti tullu uutta tekemistä.
ja positiivista mielialaa. :smiley: ennenku olin tosi ahdistunu selvinpäin enkä saanu mitään aikaseks. Nyt miettiny et josko tällä kertaa natsais:))

Mun edellinen juomaton kausi loppu näin jälkeenpäin ajateltuna siihen et haaveilin kait vielä pystyväni juomaan kohtuudella. Siitähän se rupes sit lipemään pikkuhiljaa aika säännölliseks ja lähes päivittäiseks dokaamiseks. Oli kivaa olla kännissä, en kokenu itteeni yksinäiseks ja oli tekemistä jokapäivälle. Mut ne masikset ja ahdistukset rupes olee sitä luokkaa että… noh nyt oon ajatellu et se oli taakse jäänyttä elämää. En kaipaa enää alkoholia, enkä haaveile rentoutuvani bisse kädessä.(ainakaan tällä hetkellä). Nyt yritän rentoua keskittymällä perheeseen ja lapsiini sekä löytämällä iloja tähän elämään myös leffoista,kirjoista ja juoksemisesta(lähinnä siis löntystelyä) :smiley:
Parasta on ollu huomata että jaksan viettää aikaa lasten kanssa (teinejä) ja roudata niitä harrastuksiin ja väsäillä safkaa himassa niiden kanssa yms. Paljon hyviä asioita tullut mun elämään…

Tervetuloa mukaan mukavaan joukkoon Kenties Entinen Juoppo!

Meitä kohtuukäytöstä haaveilleita ja kymmeniä/satoja kertoja tuon haaveen mahdottomaksi todenneita on täällä muitakin. On se vaan vaikeaa myöntää itselleen, että kohtuukäyttö ei onnistu, mutta sen myöntäminen ITSELLEEN lienee edellytys raittiuden löytymiseen. Näin minä koen ainakin. Itse räpiköin vielä raittiuden ensiaallokossa, takana 1 kk ilman alkoholia ja oikealta valinnalta tuntuu, vaikka elämä ei juhlaksi ole muuttunutkaan…

Sinullahan on jo hieno raittiuskausi takana, ONNEA siitä! :smiley: Upea suoritus!

Kirjoittele ihmeessä fiiliksistäsi ja vielä kerran, tervetuloa!

Täälläkin yksi. Vähentelin moneen otteeseen, erittäin huonolla menestyksellä. Tuntui siltä, että viikkoannos on vakio, ottaa sen sitten 7:ssä osassa tai kerralla.

Lopettaminen onnistui kertaheitolla, tai ainakin hyvältä vaikuttaa. Tänään tasan 10kk raitiina.

Kiitokset toivotuksista :smiley: kyllä se dokaaminen on ollu isossa roolissa ku ei oo meinannu millään uskoo et ei onnistu kohtuu käyttö ei! Sit tietysti ollu toi ajatus et pakkosaada viinaa et on elämää… nyt se tuntuu jo “vähän” hassulta ajatukselta.
Mä otin sitä muka lääkkeeks ku ahdisti,masensi tai vitutti. No sitähän vitutti ja ahdisti sit kokoajan…

Tosiaan nyt yrittäny muita keinoja tohon ahdistukseen. Oon lähes maanisesti touhunnu kaikkee ulkoilusta.ulkoiluun ja välillä jotain leffaa yms. Ja taas ulkoilua/kävelyä.
Emäntä ihmeissään ku äijä pyörii verkkarit jalas eteisessä kokoajan joko menos tai tulossa :smiley:

Aika kaukana siis ollaan vielä mistään ihan seesteisestä mielenrauhasta :smiley: mut enpähän ole dokannu. Kyllä tää tästä.

Tervetuloa Plinkkiin ja onneksi olkoon 2 raittiista kuukaudesta! Itsekin olen vasta alkutaipaleella, kohta tulee kuukausi raittiutta täyteen.

Itsellenikin on ollut vaikea myöntää, että kohtuukäyttö on ei enää onnistu. Ymmärrystä kasvatti käynti päihdeterapeutilla, jolta sain kuulla olevani riippuvainen alkoholista. Mieli sotii vieläkin ajatusta vastaan, mutta sopeutuminen on käynnissä.

Itsekin olen muutaman kerran lopetellut. Nyt olen päättänyt, että lopettaminen pitää lopettaa. On aika siirtyä eteenpäin. En vatvo menneitä, keskityn nykyhetkeen ja raittiina pysymiseen. Tähän asti konsepti on toiminut itselläni hyvin.

Voimia eteenpäin!

Tervetuloa plinkkiin kenties entinen juoppo!

Minulla tulee kohta täyteen seitsemän viikkoa raittiina ja sitä edelsi ainakin kymmenen vuoden kohtuukäyttö -illuusion tekohengitys. Taaksepäin katsoessa olen nyt moneen kertaan miettinyt, että on se kumma kaveri toi viina. Vaikka se kerta toisensa jälkeen sysäsi ties minkälaisten ongelmien syövereihin ja pohjamutiin, niin heti kun kuiville pääsi, niin taas oltiin kavereita. Sitä varmaan moni sivullinen alkoholistin touhuja ihmettelee, että eikö toi nyt tajua hyvän sään aikaan lopettaa. Useimmat ei tajua, en minäkään ennen kuin kovemman pohjakosketuksen kautta.

Siinä tämä plinkki on loistava vertaistukipaikka, että täällä kaikki tietää mistä puhutaan ja mitä elämä on alkoholiongelman kanssa ja mitä raitistumiseen vaaditaan. Mun mielestä sitä ei voi yksikään ammattilainen, miten koulutettu tahansa, täysin ymmärtää jos ei ole omaa kokemusta alkoholismista.

Hyvässä mallissa tuo sinun raitistuminen on, ei muut kun etiäpäin :smiley:

Kenties entinen juoppo

Etpä ole ainoa, jolle näin on käynyt. Silti monetkin ovat selvinneet raittiiseen elämään.

Näin minäkin olen huomannut. Raittiuden alun sain AA:sta. Erona plinkkiin sen antama vertaistuki tapahtuu suoraan ihmiseltä ihmiselle, ja kokouksessa puhutaan jostakin alkoholismiin tai elämiseen liittyvästä aiheesta, tosin joskus hyvinkin rönsyilevästi.

Ryhmässä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Siinä tämä plinkki on loistava vertaistukipaikka, että täällä kaikki tietää mistä puhutaan ja mitä elämä on alkoholiongelman kanssa ja mitä raitistumiseen vaaditaan. Mun mielestä sitä ei voi yksikään ammattilainen, miten koulutettu tahansa, täysin ymmärtää jos ei ole omaa kokemusta alkoholismista.

Täysin samaa mieltä tosta ylläolevasta tekstistä. Ite saan vertaistukea tällähetkellä nyt vaan täältä.kun en ole uskaltanu kenellekään asiasta kertoa.(hävettää kai jos taas epäonnistun) No vaimo tietysti tietää ja ollutkin tyytyväinen muhun viime aikoina. Ei olla vaan puhuttu asiasta ollenkaan kun on tullut luvattua lopettaa kait liian monta kertaa ja mitään ei ole tapahtunut .niin ei enää kehtaa puhua. Enemmän kait tässä nyt yrittää todistaa itselleen ettei ole ihan saamaton vätys.

Onhan se ollu vittumaista katella mun juomista kun olen rikkonu lupauksia ja jättäny asioita hoitamatta. Lasten harrastuksiin viemisetkin on ollut aina vaimo kontolla kun mä olin aina kännissä. Mä olin kyllä aina silleen lupsakka että en ollu koskaan riitaa haastamassa,vaan päinvastoin heitin herjaa ja paikkailin mun kännissä oloa ostamalla lapsille namia ja vaimolle kaikkee kivaa. Mutta eihän ne tavarat mitään korjaa jos toinen on jatkuvasti ihan pihalla kaikesta.

Nyt jotenkin haluaa kai paikkailla kaikkea edesmennyttä ja yrittää olla hyvä isä ja ihminen ja antaa muille vähän takaisin jotain hyvää.

Jostain luinkin että ihmisen tarvitsis löytää joku tärkeä tarkoitus elämälleen jotta psyyke pysyis kasassa. Mulla sellaista tarkoitusta ei ole ollu,paitsi olla kännissä… mikäköhän elämäntarkotus sekin on :smiling_imp:

Kyllä tää on yhtä kasvu prosessia tää päihteettömyys.

Tervetuloa minunkin puolestani KEJ! Olet ottanut siinä mielessä tärkeän askeleen, että olet alkanut käsitellä juomistasi vertaisten tukemana. Jostain nappasin lauseen joka kiteyttää tärkeän seikan: Kaiken sen minkä voi pukea sanoiksi voi ottaa käsittelyyn. Kortit reilusti pöytään. Rehellisyys (varsinkin itselleen) on aivan oleellinen seikka raitistumisen onnistumiseen.
Hyvä jos puhuisit vaimosi kanssa. Eihän sulla pitäis mitään salattavaa olla, juomisesi lienee hänen tiedossaan. Aloita keskustelun harjoittelu hänen kanssaan ja
yritä jossain vaiheessa laajentaa 3D- tukiverkostoasi avautumalla joko nokikkain jollekin luottamushenkilölle tai vaikka ryhmässä jos sattuu olemaan sun juttusi. Tekee hämmästyttävän hyvää kun voi purkaa taakkojaan alkoholismista jotain tajuaville ihmisille jotka ovat mahdollisuuksiensa mukaan valmiita tukemaan sinua. Mulle oli ratkaisevaa keskustella oman sosiaalisen verkon ulkopuolella olevien kanssa. Nämä näkevät kokonaistilanteen puolueettomana objektivisemmin.
Tiukan linjan pitämisellä saattaa käydä aika nopeasti niinkin, että minua arvelluttava ilmaisu “kenties” putoaa nimmaristasi pois.
Älä mieti liikaa elämän tarkoitusta tai turhuutta. Keskity korkin kiinni pysymiseen - siinä on aivan tarpeeksi sisältöä niin alkuaikoina kuin pidemmänkin päälle. Tsemppiä. :smiley:

Allekirjoitan tämän. Vertaistuki ei korvaa ammattiauttajaa eikä ammattiauttaja vertaistukea. Minusta kannattaa ottaa molemmat. Alkoholismista toipuminen on niin vaikea asia, ettei siitä kannata enää vaikeampaa tehdä.

Ei alkoholiongelmasta ole pakko avautua kenellekään lähipiirissä, jos ei halua. Vaihtoehtona on esim. A-klinikka, jonne kannataa mielestäni olla yhteydessä. Siellä tehdään ensin ongelman kartoitus ja sovitaan sitten terapiasta ja sen tiheydestä tarpeen mukaan. Hoitosuhteen myötä se on sitten myös tuttu turvapaikka, jos tulee paha tilanne. Sinne voi mennä koska vaan ja vaikka kännissä ja apua saa. Toki A-klinikalle voi hädän hetkellä mennä, vaikkei hoitosuhdetta olekkaan, mutta veikkaan, että jos kynnys selvin päin on korkea, niin kännissä se voi olla ylipääsemätön!

Vertaistukea ja ammattiapua kannattaa hakea jos siltä tuntuu niin ehdottomasti.
Itsellä on kyllä pari läheistä kaveria jotka ovat lopettaneet jo vuosia sitten. Aiheesta oon kyllä keskustellut heidän kanssaan aikoinaan paljonkin. Kävin myös päihdetyöntekijän kanssa keskustelua.

Tällä hetkellä mulla toimii self-helpinä alan kirjallisuus ja hyvänä lisänä kiinnostus mindfullnesista ja sen ajatusta herättävistä oivalluksista. Kuten esim. Että tunteet ovat kuin pilviä taivaalla.niitä tulee ja menee. Ja ne vaihtuu taas toiseen…on tota käyttäny kun masentanu tai tehny mieli viinaa.

Liikunta ollu myös hyvä apu,mulla vaan huono taipumus vetää kaikki vähän överiks niin siis myös toi liikunta. Kävelly/hölkänny joka pvä sen 15-20 km töitten jälkeen jo useamman viikon ja nyt huomaan olevani niin fyysisesti kuin henkisesti ihan piipussa. Väsyttäis just nyt mut ei meinaa tulla uni silmään. Tunnin päästä töihin. Huoh.

No mutta,täytyy siis opetella vielä rauhoittumaan eikä paeta levotonta oloa jatkuvaan tekemiseen:)) toisaalta tekemisessä on se hyvä puoli, hieman sama kuin humalassa ollessa. Siinä unohtaa itsensä ja omat murheensa hetkeksi kun huomio on keskittynyt toisaalle.

Mutta niinkuin andante sanoit: keskityn nyt korkin kiinni pitämiseen ja tänäänkin onnistuin:)

Huomenta KEJ, Jaksamista sinne työpäivään, ei se helppoa ole, jos on huonosti nukuttu yö takana, mutta sisulla ja iltaa odotellessa…

Minulla on samanlainen tilanne siinä mielessä, että ryhmiin en lähde ja piste. Toisaalta, olen täällä plinkkikamujen kanssa jo ryhmässä, vaikka kasvokkain ei tavatakaan. Ja sinä kerroit vuosia sitten jutelleesi asiasta joidenkin lopettaneiden kanssa; tämän myös oivalsin täällä - olikohan juuri Andanten avulla - kaksikin henkeä on jo ryhmä :slight_smile:

Kirjallisuuden lukeminen ja mindfulness minullakin apukeinoina. Tuo mindfulness on minulle haasteellista, sen ajatuksia on helppo toteuttaa, kun on levännyt ja kaikki hyvin (esim. viime kesälomalla) mutta sitten, kun eniten tarvetta olisi rauhoittumiseen ja ikävien tunteiden hyväksymiseen, niin se ei onnistukaan tuosta vain :neutral_face:

Nyt vietän rauhallista aamukahvihetkeä, ei kiirettä minnekään, olkoon tämä self-made-mindfulnessia :sunglasses:

Kaikkea hyvää Sinulle!

Huomenta Missis ja KEJ,

Vinkatkaas joitain hyviä mindfulness kirjoja. Asiaa käsittelevää kirjallisuutta näyttää olevan paljon, joten niiden helmien löytäminen voi olla vaikeaa.

Raitista viikonloppua :smiley:

Jon Kabat-Zinn lienee tunnetuin mindfulness-guru ja minulla on pari hänen kirjaansa. Toinen on nyt lainassa, taitaa olla: Kabat-Zinn, Jon: Kehon ja mielen viisaus. Tietoisen läsnäolon parantava voima. Basam Books 2005.(Monipuolista materiaalia mindfulnessista eri näkökulmista.) ja toinen on: Täyttä elämää, kehon ja mielen yhteistyö stressin, kivun ja sairauksien hoidossa. Yksi hyvä opus on ruotsalaisen Sanna Ehdinin Enemmän energiaa kohti rikasta, onnellista ja terveellistä elämää. (amerikkalaistyylinen nimi hämää)

Minulla on itselläni nämä kirjat, luen niitä hakuteoksenomaisesti iltaisin sängyssä, pätkän sieltä, toisen täältä, samoja itselleni tärkeitä kohtia uudelleen ja uudelleen. Ehkä olen niin kovapäinen/alkoholidementoitunut (< sitäkin olen pelännyt, toivottavasti turhaan)(!) että sanoma ei mene perille kerralla, eikä kymmenelläkään.

Tuollaisen sivun löysin aiheesta: tietoisuudentaito.fi/lukulista.html

Luulen että tähän moni pitkäkin raittius kaatuukiin. Ei olla oikeasti valmiita raittiuteen, vaan ainoastaan kuivatellaan.

Kiitos Missis :smiley: Täytyypä hieman perehtyä noiden opusten saatavuuteen. Pikaisella googletuksella ainakin nettikaupoista löytyy.

Mindfulnessistä kiinnostuneille:
youtube.com/watch?v=3nwwKbM_vJc

Kyllä tosta mindfullnesista apua on. Monet hyvät vinkit mitä täältä plinkistä olen lukenut,ovat itseasiassa aika samankaltaisia monien mindfullnes harjoitusten kanssa. Ainakin mitä minä siitä ymmärrän.

Hyvä ohje täällä ollut esim. Toi päivä kerrallaan tai jos tekee mieli viinaa,niin odottaa hetken jne.
Samoja asioita tossa mindfullnesissakin on : ettei heti reagoisi ensimmäiseen ärsykkeeseen jne.

Mukava ilta ollut tänäänkin: pelattu koko perheen voimin wiitä ja lautapelejä ja syöty nameja(mä eniten;))
Tällaista kivaa ajanvietettä ollut tänään. Ja selvinpäin:)

Öitä kaikille.

Hyvää 3 adventtia KEJ! Hätäisesti lukaisin netistä mindfullnesista ja vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja järkeenkäyvältä menetelmältä. Mulla on lähipiirissä henkilöitä joille aion lahjoittaa ainakin yhden alan kirjan jouluna. Taidanpa lukaista itsekin. Pysähtymisen harjoitteleminen on laji jota voi harrastaa aina ja joka paikassa. :smiley:

Hyvää adventtia sinnekin :smiley:
Olen lukenut andante noita sun kirjoituksia ja hyviä vinkkejä olen saanut. Kiitos siitä.

Alun ihmettelyn jälkeen huomannu ettei toi mindfullness nyt mitenkään mystistä ole,niinkuin ensiksi ajattelin.päinvastoin teoriassa aika helppoa…mutta sen käytännön harjoittelu.hmmm :open_mouth:

Oon kokeillu jos mä esim. Pyrin tekemään jotain tietoisesti niin hidastan rytmiä 1/3 esim. Tiskannu astioita hyviiin hitaaaaaasti ja keskittyny siihen harjan pyörittämiseeeeen. Kuulostaa ehkä urpolta.heh. no urpo kait mä oonkin :smiley: ei vaiskaan kyl se ainakin rauhoittaa… tai sit ei :smiley:

Ja taas aamu ilman krapulaa.