Kiitos itsellesi KEJ; kiva jos voin antaa murto-osan siitä avusta takaisin mitä olen itse eri tahoilta vuosien varrella saanut. 
Tosi hauska sattuma, että juuri radiossa on raportti mindfullnessista. Tai ainakin siihen viittaavasta elämänkatsomuksesta. Oravanpyörän hidastamisesta tarkkaavaisesti ihan arkipäiväiset jututkin tietynlaisena meditaationa ymmärtäen.
Onhan näitä oppeja vaikka millä mitalla, “mindfullnes” taitaa olla jonkinlainen nippu eri menetelmiä. Periaatteessa aivan sama mitä kukin käyttää. Jos ymmärsin idean oikein,tavoitteena on pyrkiminen enemmän tunnepitoiseen toimintaan. Eli jos jokin juttu tuntuu hyvältä ja oikealta se myös on sitä. Ei tarvitse järkeistää liikaa tekojaan tai tekemättä jättämisiään. Täytyy tosiaan ottaa paremmin selvää, kiinnostaa itseänikin.
Meditointia jokapäiväisissä tilanteissa - virkistävää.
Nyt meditoin itseni “uuden” ryhmäni brunssille ja sellaseen hieman pikkujoulua muistuttavaan tilaisuuteen jossa vaihdetaan pikku lahjojakin. Ei mitään varta vasten ostettua vaan kodin nurkista löydettyä vielä lahjoitettavaksi kelpaavaa.
Lienee tarpeetonta mainita, että kyseinen ryhmä on päihdevapaa. Koostuu entisistä alkkiksista ja narkkareista. Tämmöinen sekaryhmä on mulle uusi ja rikastuttava kokemus. Täytyy katsella miltä jatkossa tuntuu,tähän mennessä OK. Hyvää sunnuntain jatkoa.
Heissuliveissuli.
Tulipa vietettyä ensimmäisen kerran firman pikkujouluja selvinpäin. Hiukan jännitti koko tilaisuus, kun takana oli huonosti nukuttu yö.
Hyvinhän toi sit meni vesilinjallakin ja helpotti tietysti kun meni tilaisuuteen autolla. Pariin kertaan meinas rupee ahdistaa, mutta pyörittelin vaan auton avaimia käsissä, niiku jotain korunauhaa.heh
Nyt en kyllä vähään aikaan enää mene ravintoloihin,sen verran koville otti, että en viitsi itseäni enää moisilla tilanteilla kiusata.
Tottakai nyt jälkeenpäin uskomattoman hyvä olo ja semmoinen “mä tein sen” fiilis.
Onneksi viikonloppu vapaa töistä. Ajattelin palkita itseni hyvillä elokuvilla. Jes!!
Tsemppiä kaikille ja hyvää Joulua!
- aamu ilman krapulaa
Rock´n´roll ja ONNEA!!!
Loistava saavutus, KEJ, ansaittuja voittajafiiliksiä!
L:tar
Tässä on oltu nyt reilut 3kk selvin päin ja jotenkin on sellainen melankolinen fiilis, en saa oikein mistään kiinni. onkohan niin että olen jo saanut raittiudesta suurimmat kiksit ja nyt tulee se tasaisen tappava tylsä vaihe? Mikään ei oikein tunnu tällä hetkellä miltään. on vaan tylsää…
Juodessa tuli tehtyä asioita enemmän ja rohkeammin. Pidin matkustamisesta myös yksin. Sain olla itsekseni ja ei ollut ketään kenen viihtymisestä minun olisi tarvinnut huolehtia. Nyt käyn vain lenkillä ja palaan sohvalle istumaan tv:n ääreen. Niin armottoman tylsää. Haluan ehdottomasti raitistua, mutta pienet huurteiset pyörii kokoajan mielessä.
Pitäisi kai keksiä lisää sisältöä elämään. Jumalattoman kokoinen aukko on näköjään ollut elämässä…
Toisaalta, vaikka vaan istuisin sohvalla ja möllöttäisin tv:tä, niin perheelle olen kuitenkin läsnä raittiina ja se tuntuu hyvältä.
Minulla parin pv päästä 2 kk kasassa raittiutta ja olo on hölmistynyt: “tässäkö tämä nyt oli?” Kyllä tiedän, että raittius ei ole oikotie onneen ja elämän ongelmat eivät raittiudella katoa, mutta silti vähän pettynyt olo ja samantapaisia (vaarallisia!) ajatuksia, että jospa vielä joisi, niin elämään tulisi taas säpinää…
Aikomukseni on toki pysytellä raittiina, mieluiten loppuelämä, sen verran on tullut juopoteltua, että kiitos nyt riittää.
Onko yksi raittiuden piirteitä sitten opetella nauttimaan tästä tylsästä tavallisesta elämästä, joka kuitenkin on sitä parasta… Tiedä häntä.
Raitista loppiaista nyt alkuun kuitenkin
Moikka KEJ!
Olen samaa mieltä sen jonkun ajattelijan kanssa siitä, että koko homma kilpistyy elämän tarkoituksen kokemiseen. Minusta on ikävää, että tämän perimmäisen kysymyksen pohtiminen koetaan epämuodikkaaksi tai turhaksi. Ainakin itse näen asian niin, että jos mulle elämän tarkoitus -ja etenkin oman elämäni tarkoitus - olisi selvä, ei mulla voisi olla mitään tarvetta juoda. Kun purkaa elämänsä kaikesta materiaalisesti ja sen lisäksi kaikesta tekemisestä, niin mitä jää jäljelle - pelkkä tyhjyys. Selvänä kautena ainakin mulla on valtavasti energiaa tehdä sitä ja tätä, aloitan uusia projekteja, ja tuntuu siltä, että mulla on KAPASITTEETTIA ihan mihin vaan…mutta sitten aina kysyn itseltäni miksi. Kun ei enää viitsi tehdä mitään rikastuakseen, saadakseen valtaa tai vaikutusvaltaa, tehdäkseen naapurit kateelliseksi, miellyttääkseen muita tms. Joku voisi sanoa tässä, että onhan lapset. Toki, ja lasten takia täytyy jaksaa ja yrittää. Mutta minä en voi ajatella että lapset olisivat elämän tarkoitus, lapsethan ovat elämä itse. Ja sitten tullaankin kehämäisesti päättelemällä siihen jonkun esittämään ajatukseen, että elämän tarkoitus olisi elämä itse. Tämä tästä, mutta halusin vaan sanoa, että minusta tämän aiheen pohtiminen on erittäin keskeistä alkoholistille.
Hyvää loppiaista kaikille
Kyllä sitä jollain tavalla on ymmärtäny, ettei päihteettömyys itsessään vielä mitään ratkaise. Mutta,mutta, juurikin tuo asioiden karsiminen tuntuu jälkeenpäin ajateltuna helpompana, kuin se että elämäänsä saisi jotain järkevää tilalle.
Aina on tullut pohdiskeltua paljon asioita, usein kyllä liikaakin ja tiedän ettei se aina ole ollut hyväksi. Mutta olen myös tuosta elämäntarkoituksen löytämisestä sitä mieltä, että jokaisen pitäisi selllainen itselleen löytää.
Itselläni tietysti on perhe ja se on kaikkein tärkein, mutta niinkuin yllä jo asiaa pohdittiin , niin onko perhe tai lapset elämän tarkoitus? Sitten on tietysti työ, olen auttamis alalla ja koen sen tärkeäksi osaksi elämässäni ja vielä merkitykselliseksikin. Saan siis työstä voimaa, vaikka se kuluttavaa onkin.
Pitkälle olen tietysti päässyt ajatuksella: päivä kerrallaan ja olen kiitollinen että näinkin pitkälle on päästy. Nyt on ruvennu vaan viime päivinä ankarasti VITUTTAA laskea päiviä saatana!! Tätäkö tää nyt on 93.94.95 kele.
Tiedän kyllä vuodenajalla olevan helvetisti merkitystä mun mielialoihin, näin on ollut aina. Ja hyvin mahdollista, että tämä vitutus juontaa ainakin osittain tähän paskaan säähän ja saatanan pakkasiin.
Joku sisällä kuitenkin sanoo,että nyt ei luovuteta 96 jne. :mrgreen:
Kaikesta urputuksestani huolimatta, olen tän päihteettömyys ajan kokenut sekä perheeni ja itseni takia todella tärkeäksi.
Miksi sitten lasket päiviä? Onko raittiina oleminen suorittamista? Liikunta ainakin tuntuu menevän helposti suorittamiseksi, mistä ei tule hyvä olo pidemmän päälle vaan itsensä piippuun vetäminen. Suorittamistahan se ryyppääminenkin on ainakin itselläni ollut - etenkin silloin, kun ei huvittaisi juoda, vaan kun “joku”(viinapiru, aivot, kroppa, mikälie) sanoo muuta. Jos siitä tulee hyvä mieli, että laskee päiviä, niin mikä jottei, mutta itselleni menneet juomattomat päivät ovat menneitä, hyvin menneitä, kun en ole juonut. Tämä päivä on kuitenkin se, jota elän - ei ne jotka ovat menneet.
Aika samoissa lukemissa varmaan mennään - itse en tosin jaksa tarkemmin laskea kuin että kolme kuukautta tuli kait täyteen jo 
Ei kai vitutukseen kuole? Kenties ei, mietin
tässä oisko parempi olla vaan onnellisesti kännissä vai loppuelämä selvinpäin ja vittuuntuneena. Tämmösinä hetkinä sitä tarttui aina pulloon.
Jotenkin tuntuu näitä päiviä laskeskellessa niinkuin olis joka pahasti jälkeen jäänyt merkonomi helmitaulun kanssa…
Pitkän puhelun kävin äsken kaverin kanssa ja haukuin tän raittiin elämän olevan pelkkää paskaa. Siltä nyt tuntuu… päätin että helmikuussa lähden dokaamaan jos ei fiilis ole parantunut siihen mennessä.
Itsensä kehittäminen on haastavaa.tälläiselle urpolle kuin minä kenties jopa mahdotonta…
Joten miksi nähdä vaivaa?
Itsellänikin on tänään ollut synkkä päivä. Kaikki kyrsii uravallinnasta broilerinkoipiin. En laittaisi kuitenkaan helmikuuta takarajaksi, päihdeterapeuttini sanoi vuoden olevan aika, jossa saa perspektiiviä ongelmaansa. Tsemppiä!
Kiitos Felix kannustuksesta.
Tiedän järjen tasolla että alkoholista pitäisi olla erossa vähintään vuosi,että saisi tarpeeksi etäisyyttä alkoholiin ja näin voisi tarkastella elämänmielekkyyttä paremmin.
Kuitenkin kun noi tunteet pyrkii pintaan.niin sitä miettii, että onko musta tähän?
Ja tsemiä sinnekin broilerinkoivista huolimatta tai ehkä juuri siksi.
Eikö sinulla ole mitään elämäntavoitteita, joiden takia kannattaa pysyä juomattomana?
Miten elämäsi paranisi jos alat taas juomaan?
Hei,
Ei kannata antaa periksi! Tuossa Davekin hyviä kysymyksiä laittoi. Ja tosiaan vuosi näyttäisi varmaan olemaan semmonen, että alkaa saamaan perspektiiviä asiaan. Jo aikaisemminkin alkaa tapahtumaan asioita. Jos tuo 3-6kk on se aika jolloin tuon riippuvuuden pitäisi alkaa helpottavan, niin sulla ei siihen ole enää pitkä matka. On se monisyinen ongelma kyllä mutta itellä meni jonkinlaisessa kärvistelyssä 5kk ja sitten helpotti. Sähän oot yli kolmen kuukauden ollut juomatta, niin kai se alkaa helpottaa jossain vaiheessa. Piakkoin. Uskoisin näin.
Sama paska se sieltä ryypyn jälkeen tulee ja yleensä pahempana kerta toisensa jälkeen. Ei siihen vitutukseen kuole. Mitä enemmän saat päiviä alle, niin jossain vaiheessa toivon mukaan viinan ja sinun väliin tulee seinä. Jos alkaa vituttaa siis niin viina tuntuu todella huonolta vaihtoehdolta. Se on se seinä. En tiedä muista ihmisistä mutta tuollainen este tuli 5kk kohdalla. Se on se riippuvuus mikä pitää vielä otteessa. Kyllä se helpottaa kun ei anna periksi!!
Älä luovuta!
Raitistumiseen kuuluu ainakin alkuvaiheessa luunkova eloonjäämisegoismi - puhun itsestäni, muilla ehkä toisin!
Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että jatkossakin olisi vain keskityttävä omaan persukseen ja jättää ulkomaailma huomioimatta. Päinvastoin.
Marianne, puhuit elämän tarkoituksen kokemisesta. Miten olisi tarkoituksen etsiminen? Elinikuinen urakka ja melko varmaan turhanlainenkin jos et saa arvomaailmaasi kohdalleen. Tämä myös muille ylläoleville!
Mulla on siinä mielessä sekä hyvä että huono tilanne, että olen eläkeläisstatuksella ja näinollen mun on jo monia vuosia ollut pakko keksiä itse sisältöä ei pelkästään elämääni vaan myös arkipäiviini. Joutenolo on erittäin vaarallista alkkikselle. Olen kokeillut monenlaisia vapaaehtoistoimia jotka ovat poikkeuksetta olleet yhteishyödyllisiä. Vaikka ihan pienimuotoisetkin jutut saavat paremman fiiliksen päälle kun en tunne olevani täysin tarpeeton.
Joten vähemmän itsesääliä ja jonkun “syvimmän tarkoituksen” etsimistä joka helposti johtaa nihilismin kaltaiseen olotilaan. Eihän missään mitään järkeä olekkaan! Ellei sitten itse etsi sopivaa tekemistä, Vaatii aktiviteettia jonkun verran,mutta siihenhän on sekä aikaa että kapasiteettia jos vain korkki pysyy kiinni.
Tällaista pikku vertaistukistelua loppiaisen kunniaksi! :mrgreen:
Moikka,
Olen samaa mieltä tuosta eloonjäämisegoismista alussa. Ja niinhän se mullakin menee, että kun on hyvä päivä niin ketä kiinnostaa joku elämän tarkoitus, riittää kun on hyvä fiilis tässä ja nyt. Mutta sitten kun aikaa on kulunut useampi kuukausi ja tulee se hetki että pitää pysähtyä ja kysyä itseltään, mitä oikein haluan tältä elämältä / mitä se minusta haluaa, niin jos ei vastausta löydy saattaa hyvinkin viinanjuonti tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta…
Kyllä tää alkoholismi on tunne elämän sairaus: niin pitkään kun on elämän muut osa-alueet kunnossa on helppo olla raittiina.
Mä ratkesin tossa viikolla juopottelemaan vittumaisen työpäivän päätteeksi. Sain työpaikalla henkilökohtaisuuksiin menevää ivallista palautetta esimieheltä, palaverissa kaikkien kuullen.
No.asia rupes sen verran kovaa vituttaa että livahdin työpäivän jälkeen samantien baariin. Näköjään ei pysty vielä maailman epäoikeuden mukaisuuksia vielä käsittelemään kunnolla.
Ei auttanu kyllä dokaaminen siinä hetkessä, eikä varsinkaan sen jälkeen. Kauhea krapula ja morkkis iski.
Nyt kyllä tarkotus jatkaa raittiutta uudella alulla. Ei se dokaaminen mitään ongelmia ratkaise, eikä niitä pääse edes pakoon.
Ihmisenä kuitenkin vielä keskeneräinen ja tyyneyttä ja malttia tarvitaan tai niitä pitäisi vielä ainakin lisää opetella.
Sinänsä vituttaa kun meni 4 kk raittius poikki.mutta ei auta kuin ylös suosta ja eteenpäin. Tsemiä kaikille.