Ehkä osallistun, ehkä en.
Kokemusta asiasta on, ja ehkä aiheeseen olisi jo riittävä etäisyyskin jotta sitä pystyisin suhtkoht realistisesti funtsimaan.
Tämä on varmasti niitä juttuja joita on katsottava hiukan pitemmän matkan päästä, etteivät tunnekuohut tai omat syyllisyydentunteet tai vaihtoehtoisesti torjunnat väritä asioita suuntaan tai toiseen.
Aivan varmasti päihteidenkäyttö vaikuttaa myös vanhemmuuteen, mutta miten, se voi sitten vaihdella kovinkin paljon.
Ei tällaisen asian tutkimuksessa ja haastatteluissa mitään pahaa voi olla.
Ongelma on siinä että kun kysymyksessä kuitenkin on hiukan abstrakti aihe, monessa suhteessa totuus on suhteellinen, näkökulmasta ja henkilöhistorian myöhemmästä kehityksestä riippuvainen, ja toisaalta tutkijoilla ja valikoivaa aineiston esilleottamista tekevien ennakkoodotuksista, viitekehyksestä ja toivotuista johtopäätöksistä riippuvainen, niin ei se lopputulos välttämättä ihan jumalansanaa ole.
Toinen osa ongelmaa on osallistujien valikoituminen. Helposti ulkopuolelle jäävät ne joilla päihteidenkäyttö on enimmin vaikuttanut ja mahdollisesti edelleen vaikuttaa. Aihe kun voi olla liian arka ja torjuttu tai elämäntilanne sellainen ettei näihin tutkimuksiin osallistuminen ihan päivtytäisellä agendalla ole… voi mennä aika ihan siihen selviytymiseen ja arkielämään, ei kaikissa tilanteissa riitä energiaa ja mielenkiintoa tällaisiin.
Toinen ulkopuolelle jäävä ryhmä on se vanhempien joukko, jonka päihteidenkäyttö ei ole kovin paljon heilauttanut kenenkään elämää mihinkään suuntaan, ja mahdollisesti se on jo päättynyt, unohtunut, hautautunut sinne historiaan kuten sen tietysti pitäisi ajan oloon mennäkin. Nämä kysymykset eivät enää ole edes mielenkiintoisia eikä niillä viitsi päätään vaivata.
Jäljelle siis saattaa jäädä sellainen ongelmakeskeisesti elämäänsä ajattelevien ryhmä joka tuntee tarvetta näiden asioiden pohtimiseen ja omalla kohdallaan pinnallapitämiseen. Ja se määrääkin sitten lopputuloksen melko tarkasti.
Katsotaan nyt, saatan jotain kirjoittaa mutta yhtä hyvin voi olla että en. Riippuu vähän siitäkin tuleeko niin tylsää hetkeä etten muuta tekemistä keksi… mutta toki yllytän kaikkia joilla asiaan sanomista on, kirjoittamaan. Sinne vaan, ei siitä mitään vahinkoa ainakaan itselle ole. Jos tutkimuksen tulos on kovin yksipuolinen niin ehkä lukijoille jotka uskovat tutkimuksen olevan koko vanhemmuuden kirjon kattavaa, heille voi siinä tulla hiukan epäsuhtaisesti painottuneita ajattelu- ja tulkintamalleja, mutta sille nyt ei maailmassa mitään mahda.