Tuosta psykedeelit terapias- ajatuksesta tuli mieleen, että eikös LSD keksitty juoppohulluuden / alkoholipsykoosin / deliriumin hoitoon? Toimi varmaan loistavasti siihen tarkoitukseen…
. Missä se lääkkeen ja huumeen ero menee? Laissa, kaiketikin; tosin varmastikin on aineita, jotka ovat huumaavia ja siihen päämäärään käytetään, mutta laki ei sano niistä mitäään (minä niistä nii tiijä, tai tarkemmin, ei kokemusta, paitsi kerran tietämättömän ja luottavaisen nuoren erhe, “erhe”, koska kokemus oli kamala). Tai siis se YK:n huumausainelista, jota Suomi noudattaa, kun ei omaa, erillistä huumausainelistaa, maassamme. Tuskin siinä k a i k k i a huumavia sieniä tai kaikkia luonnosta löytyviä tai vaikka omassa puutarhassa tai takapihalla tai misälie kasvatettuja kasveja, joilla voi itsensä huumata, määritellään huumausaineiksi
.
En usko, että kyse vain lääkeyhtiöiden haluttomuudesta, vaan myös yleisistä asenteista? Jos lääkeyhtiöt keksisivät psykedeeleistä rahasammon, sillähän voitaisiin saada isoja voittoja osakkeenomistajille, mikä lienee osakeyhtiöiden pääasiallinen tarkoituskin. Mutta jos “yleinen asenne”, missä se sitten asuukaan, olisi sitä vastaan, ei taitaisi onnistua. Mutta paljon vaan esitteitä miekkariin ja teekoohoon ja apteekkiin sitten, tai mikä ettei busseihin ja kauppoihin ja katujen varsille, lue niistä UUSI ratkaisu sairauteen, jota et olisi arvannutkaan sairastavasi, siinäpä tehokas markkinointikeino! Toimiihan se shampoissakin, kun se vaan on uusi niin kaupaksi menee, kunnes taas tulee uusi. Vaikkeivat myytävät psykedeelit olisikaan uusia, vaan kenties ikivanhoja… Nojoo, alkuperäiseen aiheeseen offia (otan taas mukaan, kun meen marjastamaan. Oiskohan sillä huumaavia vaikutuksia? Marjastamisella itse asiassa on muhun jonkin sortin “meditatiivinen” vaikutus, ajatukset ovat aika keskittyneitä m u s t i k o i h i n, eivätkä johonkin menneeseen kurjaan kokemukseen tai tulevan pelkoon.)
Mutta ajatuksenvirran rauhoittuminen kyllä tekee hyvää, ja noi rentoutus- ja hengitysharjoitukset auttavat minua, kunhan vain t e e n niitä. Mut kyl mä ruumiissani pysyn, kunnes kuolo korjaa. Ja sitten kenties katoan, mikä on jotenkin omituinen ajatus
. Siinä on jotain, mitä minun on vaikea käsittää, olemattomuudessa, tietoisuuden lopullisessa katoamisessa.