Voi minä niin tunnistan tämän.
Mutta asiat muuttuvat. Pieniä askelia, siten ne muuttuvat. Kun tulee vaan itse ensin siihen tulokseen, että muutos on tarpeen, ja kun aika vaan alkaa olla kypsä.
Kyllä kaikki ennen pitkää järjestyy.
3 tykkäystä
Eilisen päivän jälkeen olen taas entistä varmempi siitä, että alkoholi saa jäädä. Odotan sitä aikaa, mistä täällä olen muiden kokemuksina lukenut, että houkutusta erilaisissa tilanteissa ei enää tule. Eikä juominen pyöri mielessä olennaisena osana kesää, juhlia tms. Minulla on aiemmin retkahdus tapahtunut noin 3 kk jakson jälkeen. Kuvitteleeko siinä vaiheessa, että tämähän on helppoa ja yksi kerta ei haittaa. Paitsi että se ei sitten todellakaan yhteen kertaan ole jäänyt.
Harmittaa/surettaa, että kotona ei kannustusta asiaan saa, päinvastoin. Jostain luin, että kun parisuhteen osapuolet suhtautuvat alkoholin käyttöön keskenään samalla tavalla (oli se sitten suurkulutusta tai nolla-linja), ei alkoholi tuota suhteessa ongelmia. Sitä mietin, miten itse jaksan jatkossa katsoa sitä joka päiväistä tölkkien availua. Erohakemus vielä käsittelemättä…
2 tykkäystä
Tätä kyllä saakin harmitella ja surra. Kannustuksen puute parisuhteessa on surullista, oli aihe mikä hyvänsä. Ja jos vielä yrittää itse jotain isoa, tärkeää elämänmuutosta - silloin olisi kyllä erityisen tärkeää saada siihen toiselta tukea.
Minä puolestani mietin, ajatteletko ehkä, että sitä täytyisi jaksaa.
Toisen päivittäistä juomista voi olla pidemmän päälle aika ikävää katsella selvin päin. Ja ehkä myös aika vaikeaa.
Ihmisellä on oikeus miettiä, mikä itselle on parasta ja miten itse haluaa elää. Noin niin kuin oikeasti.
Kuulostaa ehkä vähän siltä että sinäkin sitä nyt mietit. Se on varmasti raskasta, mutta yhtä varmasti todella viisasta.
Voimia kaiken miettimiseen. Se on kuitenkin ainoa tapa päästä eteenpäin kohti sellaista, mitä kohti oikeasti haluaa mennä. Vaikkei se aina hauskaa olekaan.
Tulevaisuus on onneksi aina tulossa, silloinkin kun ei siltä tunnu. Ja se voi olla paljon nykyhetkeä parempi. 
4 tykkäystä
Hei @Riikinkukko ja mukava “tavata”. Luin juuri ketjusi.
Kerron lyhyesti, että tiedän miltä tuntuu olla parisuhteessa yksinäinen. Edellisesä parisuhteessani oli niin. Ulospäin olimme hyvä pari ja kaikki piti miestäni aivan ihanana. Onhan hän hyvä tyyppi, mutta yhteys, tuki ja kumppanuus puuttui. Kotona oli hiljaista ja asiat minun vastuullani. Se lisäsi juomistani. Monena kertana en tullutkaan töistä tai harrastuksista kotiin vaan jäin baariin istumaan tai autoon dokailemaan. Olemme nykyään eronnaita. Juomiseni taustalla on paljon muutakin ja se oli kestänyt jo jonkin aikaa, joten eroamisen myötä en itse kuitenkaan lopettanut juomistani. Hetki olisi kuitenkin kannattanut hyödyntää. Ero on kuitenkin muutoshetki elämässä ja se olisi ilmeisen hyvä paikka tehdä toisenkinlainen elämäntapamuutos, kuten tässä tapauksessa raitistuminen. Toivottavasti erokeskustelut menevät hyvin. Ja ainakin sen voin lähes luvata, että kun akuutti erovaihe on ohi, helpotus tulee olemaan suuri. Kaikki järjestyy.
Ihania kannustuksia @Räpistelijä. Hyviä osuvia motivointeja keksit.
3 tykkäystä
@Kay Olin niin pettynyt siihen skumppalasiin sortumiseeni tässä taannoin, että taisin osan ajatuksistani pettymystä pureskellessa poistaa - ehkä tästä ketjusta vielä jonkun ajatuksen siemenen omasta arjesta saa 
Meillä oli puolison kanssa ihan loistava parisuhde ennen lapsia (joita mies itse kovin toivoi). Minut jätettiin yksin kotiin päivästä 1, kun vanhempi lapsista syntyi ja kotiin pääsimme. Yhden työn sijaan hän tekee mieluummin kolmea ja menettää tärkeät vuodet lasten kanssa ja samalla on uhrannut parisuhteemme. Harmittaa, ettei hänestä ole ollut kantamaan omaa osuuttaan vanhemmuudesta.
Selvä viikonloppu takana. Tässä aamulla on tullut lueskeltua vanhoja viestiketjuja ja huomannut, miten monelle liikunta on ollut lääke. Suututtaa edelleen tämä oma parisuhde, koska se ei minulle anna mahdollisuutta lähteä yksin liikkumaan. Paitsi aamulla aikaisin, kun muut vielä suunnilleen nukkuvat. Ei mitään toisen ihmisen oman ajan arvostusta. Tällainen parisuhde jo itsessään sairastuttaa ihmisen.
4 tykkäystä
Huono parisuhde vaikuttaa paljon niin terveyteen kuin muuhunkin hyvinvointiin ja toisaalta on aika huono malli lapsillekin. Kotoahan tarttuu se parisuhdemalli miehen ja naisen rooleista ja millaista kohtelua pitää vasn sietää ja miten toista kohdellaan.
Mahtaako muuten miehesi lapsuudenkodin roolit olla ollut juuri nuo, miten hän toimii? Isä ollut poissaoleva ja mennyr miten tykkää ja äiti hoitanut “kaiken” yksin? Joskus kyvyttö.yys olla isä, johtuu vähän siitäkin, ettei ole mallia siihen. Lapsia voi haluta, muttei osaakaan olla isä ja pakenee töihin ja alkoholiin.
On kyllä kurja tuo tilanteesi ja olet syystäkin pettynyt. Hienoa on kuitenkin se, että olet lähtenyt muuttamaan omaa elämääsi. Pienin askelin muutosmatka parempaan etenee. Vuoden päästä tilanne voi olla ihan toinen. Ehkä sitä omaa aikaakin alkaa tavalla tai toisella järjestyä. Raittiina elämän muuttamiseen on paljon paremmat mahdollisuudet kuin juodessa.
Tsemppiä kovasti ja mukavaa sunnuntaita!
3 tykkäystä
@Räpistelijä olit ns. nakkaamassa pelargoniat mäkeen tylsän elämän karkotukseksi mutta kyllä on tällä viikolla siepannut, että itse en pääse edes kukkia itsekseni ostamaan, kun yksi olettaa voivansa aina olla se ainoa, kenellä on tärkeää tekemistä. Yritystoiminta, jonka tulos on nolla ja joka vie päivätyön päälle KAIKEN ajan - en ymmärrä, miksi sellaisen edestä on valmis menettämään perheensä.
Kiukuttaa niin, että vanha minä olisi hakenut jo pullon viiniä illaksi hermoja lepuuttamaan. En ole hakenut enkä hae.
1 tykkäys
Hei
Olen lueskellut kirjoituksianne parisuhteista. Huono parisuhde on todella vahingollista. En lähde neuvomaan ketään siitä, mitä pitäisi tehdä, voin vain kertoa omista kokemuksistani. Viimeinen pitkä parisuhteeni kesti 10 vuotta ja siinä minä olin kodinhoitaja, parisuhteen projektipäällikkö ja se vahva positiivinen voima, joka tsemppasi harmaan sävyissä seilaavaa partneria. Itse sain myös tsempata itseäni. Jos en olisi lähtenyt tästä liitosta, olisin juonut itseni hautaan. Join silloin tällöin, mutta silloin paljon. Eräänä päivänä sitten tajusin, että olin hänen kanssaan enemmän yksin kuin ilman häntä.
Jo muutaman kuukauden kuluttua erosta tuttavat ja ystävät alkoivat kommentoida, että olen iloisempi ja “säteilen”. Sain oman elämäni raiteilleen parissa kuukaudessa ja koskaan enää en lähde samaan, sen lupasin itselleni. Nykyinen parisuhde on tasapainoinen ja tasaa-arvoinen.
Toivotan sinulle @Riikinkukko kaikkea hyvää ja tsemppiä sylikaupalla. Muista, että olet arvokas ja ansaitset kaikkea hyvää, sinun ei tarvitse uhrata omaa onneasi toisen aikuisen hyväksi.
R
4 tykkäystä
Mikähän ihme näissä sunnuntaissa on, kun aina tuntuu mieli olevan maassa, vaikka olisi monia asioita saanut tehtyä. Vaatiiko sitä itseltään liikaa, en tiedä. Ensi viikolla on taas tulossa yksi työtilaisuus, jossa alkoa on tarjolla. Ei paineita omalla kohdalla asian suhteen. Juhannusta jopa odotan, kun muut kuppia tulevat ottamaan ja kerrankin olen selvänä näkemässä, miltä kukin kuulostaa humalassa. Taidan tuolloin olla ajoissa nukkumassa, luulen.
2 tykkäystä
14.6. tulee 2 kk siitä, kun tänne ensimmäisen kerran kirjoitin. Sen yhden skumppalasin kuitenkin olen maistanut eli en voi sanoa, että 2 kk ilman alkoholia. Mutta 2 kk uutta ajattelutapaa kuitenkin kohta täynnä. Parasta on hyvät yöunet, virkeät aamut ja naama, joka ei näytä 10 vuotta ikäistään vanhemmalta. Ja se, että muistan kaikki tapahtumat, ei morkkiksia. Tästä on hyvä jatkaa.
Puoliso jatkaa juomistaan. Joka päivä. Olen miettinyt, kun mitään sanomaani ei muista, että viinako muistin vie vai eikö vain kuuntele. Ehkä molempia.
6 tykkäystä
Sinulla on elämänmuutos ja raitistuminen päässyt hyvään alkuun! Vaikka olosuhteet ovat hiukan hankalat, olet sinnikkäästi jatkanut.
Tuo puolison juominen ja muu ikävä käytös on kyllä melkoinen rasite. Alkoholiriippuvuus edetessään muuttaa ihmistä aika paljon. Joskus on kuvailtu, että pahasti riippuvuusongelmaisen käytös alkaa muistuttaa uhmakkaan teinin tai narsistisen ihmisen käytöstä itsekkyydessään ja itsekeskeisyydessään. Siis jos puolisosi joskus aiemmin oli toisenlainen, ehkä lasten syntymän lisäksi edennyt alkoholismi on osasyy nykyiseen käytökseen.
Aika nopeasti niitä muutoksia tosiaan alkaa näkyä, uni paranee ja viina/viininaama katoaa ja näyttää freesimmältä.
Voimia ja tsemppiä!
3 tykkäystä
Nyt kävi niin, että otin eilen lonkeroa. Hirveä krapula ja morkkis, vaikka ei niitä tölkkejä ollut kuin neljä. Ärsyttää ja harmittaa.
Päivä nunero yksi siis on tänään. Että sitä osaa ihminen olla tyhmä.
1 tykkäys
Ei muuta kuin uuteen yritykseen, sinä pystyt <3
2 tykkäystä
Juuri niin kuin Reepu sanoi, ei muuta kun heti taas raittiuden ratsun selkään, kyllä sinäkin tulet siellä vielä ennen pitkää kyydissä pysymään, koska tahtoa kuitenkin näyttäisi riittävän.
2 tykkäystä
Kaadoin loput 2 tölkkiä viemäristä alas, ettei vahingossakaan tule avattua. Kesällä houkutuksia riittää. Pakko olla vaan lujana. Ja valita ehkä seurakin sen mukaan, ketkä mieluummin ovat selvin päin.
Voi tätä harmituksen määrää! Hyvä, ettei oikeasti itku tule.
2 tykkäystä
Jostain luin, että repsahdukset kuuluvat monesti asiaan, eikä se määrittele sitä tuleeko sinusta raitis vai ei. Se ei heikennä sitä työtä mitä olet jo tehnyt. Unohda ne neljä lonkeroa, jos sinulla oli jo kaksikin kuukautta raittiutta. Sehän on hieno saavutus ja seuraava vielä hienompi. <3
3 tykkäystä
Kiitos. Tahtoa palata ruotuun kyllä taas löytyy. Ja täytyy napakasti vaan todeta kaikille terassi sun muiden menojen ehdottelijoille, että olen limsalinjalla. Pari keikkaa varattu loman ajalle ja noiden osalta illat on aiemmin olleet kosteita eli vähän mietityttänyt, miten ne tulevat sujumaan.
Tänään on tullut mietittyä, mikä ihme siihen juomiseen ohjaa, vaikka ei haluaisikaan.
1 tykkäys
Eiköhän se ole se riippuvuus, jonka takia me kaikki olemme täällä.
Pääsetkö kiinni siihen, mikä sinua noissa mietityttää? Millainen tunne siellä voisi saada sinut juomaan? Ehkä yhteenkuulumattomuus juovien kavereiden kanssa? Tylsyys, kun keikat ja juominen kuuluvat yhteen?
Joka tapauksessa kun tuollaista pohdit, niin juomattomuuden kannalta olisi varmaan helpointa olla menemättä. Kun luultavasti kuitenkin haluat mennä, niin tarkka ennakkosuunnittelu on kaiken a ja o. Tasainen syöminen, riittävästi holittomia juomia, jopa poistumissuunnitelma.
1 tykkäys
Luulen kyllä keikat selvittäväni kunnialla maaliin. Se, mikä mietityttää, on varmaankin tuo mainitsemasi yhteenkuulumattomuuden tunne. Pitkä ajomatka puhuu sen puolesta, että olen ainakin heti aamusta ajokuntoinen.
1 tykkäys