Yllättävän hyvin. Tuntuu, että suorastaan puhkun näyttämisen halua, että tämä onnistuu. Kuulin nimittäin taas lisää juttuja, millä tavalla puoliso mustamaalaa minua ihmisille. Saatan alkaa antaa potut pottuina ja parasta, että voin samalla osoittaa, että minä en ole se, joka alkon kanssa läträä.
Tsemppiä sinulle sinne! Joku pieni tavoite (painonpudotus, verikoe…) auttoi minua edellisellä kerralla hyvin alkuun. Pieniä välisteppejä.
Tosi kiva kuulla, että puhkut intoa. Se motivoi itseäni enemmän kuin mikään muu. Kiitos! 
Mielenkiintoista on seurata juovan puolison arkea. Töihin on aikainen herätys joka aamu mutta siitä huolimatta tölkit suhahtelevat auki melkein puoleen yöhön saakka. Joskus olen herännyt jopa aamuyön tunteina avattavan tölkin ääneen. Milloin viimeksi on mahtanut nukkua oikeasti palauttavat yöunet? Luulisi terveyden päälle tuollainen meno jo kohta ottavan mutta vuosiahan tuo on samaa jaksanut siitä huolimatta toistaa. Joka ilta ajattelen, että luojan kiitos en itse ole enää samassa jamassa.
Sama juttu! Olen tyytyväinen, että sain katkaistua oman yökukkumiskierteeni jo vuosia sitten. Mies kuitenkin jatkoi silloin tällöin. Hän tosin ei juonut, ellen minä juonut, mutta ei silti ollut kiva herätä keskellä yötä ja kuulla, kun toinen hoippui jurrissa. Toisaalta tilanne oli niin monesti aiemmin ollut myös päinvastainen eli mies nukkumassa ja minä sekoilemassa, ettei minusta oikein ollut sanomaan hänelle yhtään mitään. En tiedä, miten jaksaisin, jos hän jatkaisi samaa rataa nyt, kun en enää juo. Olet vahva nainen!
Pitkästä aikaa olen työmatkalla viikonloppuna. Käsittämätöntä, miten aivot muistaa ja muistuttaa, että näillä reissuilla on voinut huoletta piipahtaa Alkossa (vieras paikkakunta, kukaan ei tunne, ei tarvetta hävetä). En piipahtanut eikä ole tarvetta.
Heräsin jo kuudelta virkeänä. Aurinko paistaa ja aamukahvi maistuu hyvälle. Onni aloittaa päivä virkeänä ja hyvin nukkuneena. Pieni puistatus tuli ajatuksestakin, että olisin herännyt naama turvoksissa, etova olo mahassa pyörien, hyvä aamupala väliin jääden, kun ei ruoka krapulassa maistu. Saatikka olla edustamassa vanhalle viinalle haisten.
Hyvin kuvattu molemmat puolet: paitsi se mitä juominen olisi vienyt tältä aamulta, myös se mitä juomatta jättäminen antoi tilalle. Way to go!
Tytär aloitti tänään eka luokan, voi sitä jännityksen ja ilon määrää! Mietin, että lasten kasvaessa tämä oma raittiina pysyminen vasta onkin äärettömän tärkeää. Vaikka olenkin kritisoinut ja moittinut puolison päivittäistä alkoholin käyttöä, tuntuu sen näkeminen toisaalta olevan voimavara minulle; samanlainen tölkistä 24/7 riippuvainen vanhempi en todellakaan halua olla. Puoliso on vanhentunut viidessä vuodessa vähintään 15 vuotta. Kunto rapistunut, paino noussut useita kymmeniä kiloja, naama aina turvoksissa. Tölkkiriippuvuus tuntuu vastaavan vähintään huumeriippuvuutta. Juomaa on saatava jopa aamuyöstä, vaikka aamulla olisi töihin lähtö. Päivittäinen muistutus itselleni, miksi tänäänkään en juo. Ja onneksi ei tee edes mieli.
Todella hienoa, että pysyt raittiina perheen huoltajana. Uskon olevan rasittavaa, kun toiseen ei voi luottaa, kun juo.
Meidän tyttärenpoika aloitti eskarin. Oli myös kovasti jännittänyt.
Itselle on tärkeää, kun oon pysynyt raittiina, vaikka mulla oli taannoin vaikeaa korkin kiinni pysymisessä. Jälkikasvu vielä tarvitsee mumman tukea. Haluan olla selvä mumma.
Tsemppiä kaikille 
Taas yhdet juomisjuhlat koluttu tälle iltaa selvinpäin. Ystävät kovasti koettivat houkutella lasilliselle jos toisellekin mutta harmi sentään, kun olin autolla paikalla. En ole tilanteestani tai juomattomuuden syistä kenellekään kertonut. Häpeä on sitkeässä.
Hienoa sinä❤️. En minäkään huutele tästä puolesta itsessäni, en sen kummemmin kyllä paremmistakaan ominaisuuksista.
Huh, mikä flunssa iski päälle. Heräsin aamulla viiltävään päänsärkyyn ja räkää täynnä olevaan päähän. Ajattelin, että ONNEKSI tämä ei ole krapulasärkyä mutta viiltävä olo muistutti niistä pöhnäisistä aamuista, kun yöunet eivät palauttaneet ja aamulla peilistä katsoi väsynyt nainen valtavine silmäpusseineen.
Eilen taas seurasin puolison pakonomaista juomista. Olimme alkoholittomissa perhejuhlissa, joissa hänellä oli mukana omat “eväät”. Tätä samaa olen katsonut jo viimeiset 15 vuotta. En enää usko, että hän koskaan havahtuu lopettamisen tarpeeseen. Hän ei tunnu näkevän sitä edes vaihtoehtona. Olisinpa tämän aikanaan jo tapailuvaiheessa huomannut mutta siinä vaaleanpunaisessa kuplassa kaikki oli ihanaa. Luulen ja uskon, että hänen juomisensa myös minut samaan altisti ja ajoi. Nyt tunne on, kuin olisin päässyt hyppäämään ulos autosta, joka on syöksymässä kovaa vauhtia kohti kallionseinämää.
Toivottavasti paranet pian. Lämmintä juomaa, lepoa minkä ehtii… 
Sain tänään superhyviä uutisia! Yksi elämäni suurimmista haaveista voisi lopultakin tänä syksynä toteutua jo ihan muutaman viikon päästä, mahtavaa! Pienesti leijun ilmassa pelkästä ajatuksesta! Eipä käynyt mielessäkään tilannetta skumpalla tai muulla holillisella juhlistaa. Söin mahan täyteen hyvää ruokaa ja jatkan fiilistelyä hyvillä mielin 
Eipä onnistuisi tämäkään, jos joisin kuten joskus ennen.
Oon iloinen puolestasi
. Ja tosi kiva kuulla että juhlistit asiaa ruualla
. Hyvä sinä:clap:.
Kivaa kun tapahtuu mukavia asioita ja haave on toteutumassa
Mäkin juhlistan nykyään hyvällä ruualla tai jollain hyvällä jälkkärillä tms.
Aamukahvi ja aikaisin töissä. Jostain syystä kofeiini ja erityisesti aamukahvi antaa nykyään ihan käsittämättömän dopamiinibuustin ja tällä “päihteellä” sen pienen ilonryöpyn ottaa mielellään vastaan. Mukavaa perjantaita ja viikonloppua kaikille!
Niin ja se minun nuoruuden haaveeni, josta aiemmin mainitsin, liittyy matkustamiseen ja hyvään fyysiseen kuntoon, jotta kyseisen reissun jaksaa patikoida ja kiivetä. Jäi turhan mystiseksi tuo aiempi postaus.
Pitkästä aikaa päivitystä. Ei ole oikeastaan ollut mitään uutta kerrottavaa… tylsän tasaista syksyä. Kaipaisin iltoihin tekemistä mutta aika menee lasten ehdoilla. Puoliso edelleen pakonomaisesti juo päivittäin ja puhuu sitten “viisaita”. Keskusteluja, joihin en jaksa osallistua ja myötäillä hänen ajatuksiaan. En oikein edes tiedä, mitä odottaa, kun tuntuu, että kaikki on vain tasaisen harmaata lähestyvää syksyä ja iltojen pimeyttä. Juomaan tämä ei onneksi kuitenkaan enää houkuta.
Perjantai! Vatsa täynnä hyvää ruokaa, kylmä uutuuslimsatölkki ruuan päälle ja vähän karkkiakin vielä illaksi. Eikä aamulla soi herätyskello. Ihan riittävän mukavaa, etten sanoisi.
Eikä pienintäkään poltetta alkoholin juontiin 
Mullakin venähti töissä ja piti lähteä vielä kentälle muiden lähtiessä viikonlopun viettoon. Uskomaton olo, kun katselin vaan hienoa syyspäivää, eikä ahdistanut tai puristanut ollenkaan. Pari vuotta sitten, olisin ollut, kuin kissa kuumilla hiilillä, ja tehnyt mitä vaan päästäkseni kaljalle.
On se ollut kauheaa sekoilua.
Se oli silloin juuri tuota pakonomaista juomista, josta puhuit. Näin jälkikäteen se oli aivan kauhea tila, sitä ei silloin tajunnut, vaikka addiktio häiritsi elämää jo ihan tosissaan.
Nyt on ilta aikaa touhuta ja voi ajaa jopa autolla, mikä sekin oli joskus sellainen ehdoton no no.
Luulen, että illan ohjelma on ruokailu, lasten kanssa karkkikauppaan, sitten lenkille ja saunaan. Sänkyyn noin 23 ja aamusta taas virkeänä ylös.
Monesti verrataan elämää murmelin vastaavaan, kun kaikki toistaa itseään. Minä vietän kyllä päiväni murmelina tuhat kertaa mieluummin selvänä, enkä häiriinny, jos joskus on muka tylsää.
Voihan maanantai! Viikon paras päivä tätä nykyä, kun tietää, että takuuvarmasti raitis viikko edessä hyvine yöunineen ja arkisine aikatauluineen. Onnistuin viikonloppuna telomaan jalkani ja tänään saan “tuomion”, pitääkö jalka operoida vai parannellaanko vain ajan kanssa. Tällainen pakollinen pysähtyminen osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
