Joulusta VOI selvitä selvinpäinkin. Toissavuonna en itse ollut vielä valmis siihen, mutta viime joulu meni raittiina, eikä se ollutkaan kirosana eikä rangaistus 
Noniin, taas pyörsin viime viikon alkupuolella tekemäni päätöksen, että olisin pitänyt alkoholittoman viikon. Ja sitten toisen ja kolmannen. Se ei vaan toimi kohdallani. Tarvitsen vielä jonkinlaisen alkoholiannoksen. Eli olen vähentäjä minusta ei näemmä saa lopettajaa tai en ole vaan vielä valmis siihen. Päätin jo loppuviikosta, että glögikausi alkakoon. Eikä saunaankaan voinut ilman lonkeroa mennä.
Lauantaina siis tuli otettua kolme alkoholillista glögiä ja kaksi isoa lonkeroa. Siinä viime viikon juomat. Olen vähentänyt juomaa reilusti edellisviikkoisesta! Se vaan on kumma kun alkoholia tulee kuitenkin ajateltua päivittäin vaikka tästä on jo pari vuotta aikaa kun lopetin päivittäisen tissutteluni.
Viikonloppu meni mukavasti. Vaan ei ilman viinaksia tälläkään kertaa. Nyt tuli otettua sekä pe että la. Kolme alkoholillista glögia perjantaina ja lauantaina viiniä sekä glögiä. Viiniä ainakin kolme lasillista ja glögiä pari mukia. Välttelin saunakäynnin niin ei tarvinnut enää lonkeroa ottaa. Joten edelleen vähempi on viikon saldo mitä on aikoihin ollut. Vaan kuitenkin enempi kuin viime viikolla jolloin otin vain lauantaina. Sen olen huomannut, että kun olen tässä vähennellyt juomisiani niin olen kotona saanut enemmän asioita aikaiseksi. Aloitekykyni on palailemassa vuosien jälkeen takaisin. Ja se jos mikä piristää mieltäni.
Morjens joo.
Uusi tällä palstalla, mutta sitä pidemmittä puheitta, asiaan.
Meikää ihmetyttää. En arkena juo sen kummemin, viikkona mietityynä ehkä 2 annosta ja 3 lasia viiniä viikossa. Mutta suurin vitutus on silloin, kun lähdetään ottamaan kunnolla baariin. Alkufiiiksen jälkeen humalanhaulle ei mahda löytyä loppua. Usein päädyin ravintolan jälkeen huitomaan jonnekin kodin ja ravintolan välille. Kotiin jos hyvä lykky on käynyt tai sitten jonkin puskan kautta kotiin pidemmällä viiveellä, jos venähtää ‘enemmän’ aikaa. Mitä isompi känni, sitä parempi fiilis mukamas. Avovaimo luontaisesti ahdistuu moisista seikkailuista - en ihmettele. Mutta nykyään on alkanu vittumanaan asenne siihen, jos otan kuppia yksikseni omassa rauhassani esim. ‘kalsareissa’ - kalsarikännit siis. Avovaimo alkaa heti epäillä ja lähtee se sellainen ‘alerted’ -tunnelma päälle. Tyhmähän tässä olisi, jossei ymmärtäisi emännän reagoinnin johtuvan omasta päättömästä viinankäytöstä. Mutta kai sitä nyt voi ottaa omassa rauhassaan… Kunhan nukkumaan menee joskus. Mikä onkelma se on? Ei petä, ei häiritse, itse fiilistee ja kuuntelee musiikkia jne jne. Syyllisyys nimittäin iskee näissäkin joka kerta. VITUTTAA.
Vuosia sitten kun itse en alkoholia paljoa käyttänyt, mutta mieheni kylläkin, hänellä oli näitä kännikeikkoja baariin tai minne lienee, joskus kestivät pari kolmekin päivää. Kännyköitä ei ollut, joten ei mitään nykyisen kaltaista tarkistusmahdollisuutta onko toinen edes hengissä! Hän harrasti myös kalsarikännejä, mutta se näin vaimon kannalta se ketutus ja epäluulo oli sitä, että mietti koskahan se kännin aste on taas niin suuri, että tulee se ahaa elämys baariin lähdöstä sittenkin ja jälleen oltaisiin siinä tilanteessa, että onkohan se hengissä…siksi itse inhosin sitä örvellystä ja musiikin kovalla kuuntelua myös kotona.
No kuten täällä kirjoittelen niin ongelma juomisesta on nykyään ollut yhteinen.
Viikonloppu oli henkisesti aika raskas kun kävin vanhempieni tavaroita läpi. Oli monenmoista kasaa, kaatopaikalle, myyntiin, kirpparille ja muistoja, joita ei vaan voi heittää pois. Muistoja lapsuudesta asti ja muistoja viime vuosilta. Viinilasi oli koko viikonlopun vieressäni, mutta en täyttänyt sitä kuin neljä kertaa. Loput kaksi lasillista meni eilen illalla kun sain valot sammutettua varastosta, yhdellä pullolla siis selvisin.
Nyt on puhdas pöytä taas ja ajatukset eteenpäin.
Kiva kuulla, että sait jberg varaston läpikäymisen tehtyä, onnittelut siitä ja hyvästä viinin hallinnasta. Tsemppiä ja anna aikaa muistoille ja niiden läpikäymiselle, vihalle, kiukulle ja anteeksi annolle (etenkin itselleen). Voimia ja lämpimiä halauksia sinne!
Tuttua puuhaa ja varmasti raskasta kuin mikä, mutta hienoa, että olet saanut läpikäymisen tehtyä. Onnea siitä! Onni on lähestyvä joulu ja sen myötä kaupossa olevat alkoholittomat glögit, ne maistuu täälläkin 
Huomenta ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Viikko meni töitä tehdessä niin töissä kuin kotonakin ja viinit pysyivät alkossa. Paitsi viikonloppuna. Olin yksin ja ilman sen kummempaa syytä tai mietintää hain viinipullon ja kaupasta muutaman siiderin, joita hörpin koko viikonlopun. Eli näin. Ei se alkoholitonkaan kaupasta loppunut ollut, mutta en edes harkinnut sitä vaihtoehtoa.
Jos jotain hyvää, niin vähentämistä on kuitenkin viikkojen kuluessa tapahtunut ja siihenhän alunperin tähtäsinkin. Ja kuka tietää, voihan se vähentyä ihan nollaan kunhan tarpeeksi vähenee 
En jaksa murehtia enkä edes pähkäillä miksi näin toimin. Tässä on vielä kaksi päivää vapaata ja isäntäkin kotiutuu tänään. Viimeisenkin pisaran hörin pois, joten alkoa ei kotoa löydy näille vapaille.
Kiitos voimahaleista, tarvetta löytyy. Voimia täältäkin ihan kaikille! Niin ja hyvää itsenäisyyspäivää!
Elämä ei nyt ihan mansikalle maistu. Eipä tästä taida tulla mitään. Takaraivossa on säännöllisin väliajoin se, että minullahan on lupa juoda, kunhan juon vähemmän kuin ennen. Se ei paljoa kokonaistilannetta auta.
Tänään lähdemme (vuokra)mökille viettämään loppua viikonloppua juhlistaaksemme hääpäiväämme. Isäntä on Antabuksen kuulemma laittanut tauolle jatkaakseen vuodenvaihteessa, joten hän on varannut oluensa mukaan. Minäkin hain kuohuviinipullon itselleni. Lisää onneksi en saa mistään ja sitä olutta en ole oppinut juomaan koskaan.
Varasin itselleni psyk. sairaanhoitajan ajan ensi viikolle ja hänen kanssaan täytyy laittaa uudet suunnitelmat tulille.
Harmistuneena, mutta toisaalta iloisena 30 vuoden yhteisestä taipaleesta, toivottelen teille muille mukavaa viikonloppua ja onnistumisia valinnoissanne!
Heips!
Kotiuduttu. Oli kiva viikonloppu, mutta jotenkin alakuloinen olo kuitenkin. Ehkä sekin että 30 vuoden avioliitto kuulostaa niiiin paljolta eli olen vanha akka jo
Mieheni kävi tullessa hakemassa kaljaa illaksi itselleen. Minäkin otin kaksi puolikasta lonkeroa.
Olen pohtinut tänään enemmänkin sitä miten tästä eteenpäin pitäisi toimia, ajatellen sitä hoitajan käyntiä, olisi jonkinlainen oma suunnitelma valmiina edes osittain. Olen nyt vahvasti sen ajatuksen kannalla, että yritäisin olla kokonaan ilman, näin tämä ei toimi. Vastaukseni otsikkooni on siis: Ei, en onnistunut.
Toivottavasti muilla on iloisempia fiiliksiä!
Pystyykö joku tällä puolella jeesaamaan…
mulle on iskenyt aivan hirveä paniikki/ahdistus. Nähnyt tosi ikäviä unia, jotka tulee mieleen päiväsaikaankin ja olo on aivan kauhea. Pelkään siis että olen jo onnistunut hankkimaan jonkun pysyvän terveysongelman, alkoholihepatiitti tai kirroosi alkanut kehittyä, näin siis unessa ollut.
Kävin verikokeissakin, ne oli ihan ok, mutta eivät aina kuulemma kerro koko totuutta.
En pysty miehelleni puhumaan, koska tiedän ettei ymmärrä. Kävin kävelylläkin pari kertaa, ei helpota oloa.
Olisiko kenelläkään hyviä neuvoja miten saan helpotettua oloani? Kiitos etukäteen
Ei auta tähän hätään, mutta jatkoon, oletko kokeillut meditointia? Minulla oli jossain vaiheessa illat ja yöheräämiset melko kamalia, asiat pyöri vaan mielessä ja voin melkein pahoin kun oli niin ikäviä asioita.
Laske mielessä hitaasti sisään hengityksellä 1-20, ellet ole rauhoittunut, sama homma uloshengityksellä,laske 1-20. Aloita alusta, kun ajatukset lähtee harhailemaan, se ON vaikeaa nollata ajatukset, mutta kun sen oppii, niin ainakin useimmiten pystyy rauhoittamaan itsensä (ja tarvittaessa nukahtamaankin). Ja jos nuo ei tehoo, niin sisään-ulos ja lasketaan taas. Kuullostaa yksinkertaiselta, mutta ainakin minä harjoittelen edelleen, ei onnistu aina. Sitkeesti vaan uudelleen ja uudelleen. Malta ja jaksa ja usko, että pystyt siihen, ilman, että ajatukset harailee.
Voimia sinulle ja taas halauksia, niitä ei voi saada liikaa <3
Jos ihan pahalta tuntuu, niin päihde- tai mielenterveystoimistoon voi aina soittaa ja pyytää aikaa, että haluaa jutella. Heillä on akuuttiaikojakin, mutta ellei ihan akuutti, niin vaadi kuitenkin lähiaikoina tapaamista. Me maksetaan veroja, että saadaan näitä palveluita. Ennaltaehkäisyyn
Vielä lisäys, vanhan kansan rauhoitusvinkki on kamomillatee. Ei se ketään tainnuta, mutta jos haluat rauhoittaa mieltä, niin ei siitä haittaakaan ole eikä riippuvuuskaan ole uhkana
Hei jberg,
Komppaan pullopostia. Saisitko hänelle kiireisemmän ajan tai suoraan lääkärille? Paljon jaksamista!
t. Juhani
Kiitos pullo-posti, neuvosta ja voimahaleista! Löysin illalla (äidin ja isän kuolemien/hautajaiset) Diapam-purkin, jossa oli kaksi jäljellä. Otin sen ja sain nukuttua hyvin yöllä. Nyt on vielä se yksi varalla.
Juhanikari, psyk. hoitajan aika siirtyi joulun jälkeen, hän oli sairastunut. 
Nyt olo on huomattavasti parempi kuin eilen. En vaan voi käsittää mistä tällainen juttu tupsahti! Kai sitä nyt enemmän kelailee eri asioita kuin koskaan ennen.
Kitos välittämisestä!
Jberg, tunnistan niin hyvin tuon sairastumisen pelon. Se on minulla suurin syy, että lähdin tähän vähentämisen linjalle. Olen välillä aivan vakuuttunut, että olen aiheuttanut itselleni ainakin sydämen vajaatoiminnan ja varmastikin jotain vikaa aivoihinkin koska on ollut muistikatkoksia niin paljon ja ne aiheuttaa aivojen tuhoutumista. Ja kun nämä ajatukset nousevat voimakkaiksi tulee ahdistus. Siihen hetkelliseen ahdistukseen ei auta kuin lääke tai meditointi (jälkimmäistä en vielä osaa), mutta päästäkseni pidemmän päälle ajatuksista eroon ramppaan työterveyshuollossa tutkituttamassa kaiken mahdollisen. Enkä tyydy vain verikokeisiin. Onneksi meillä on sellainen liiankin innokas työterveyslääkäri joka määrää kaikki mahdolliset tutkimukset (tulospalkkiot mielessä?). Ehkä jonain päivänä uskon, että en ole VIELÄ saanut aikaiseksi kauheata vahinkoa, mutta samalla yritän pitää uhkakuvat mielessä, jotta se auttaisi minua jatkossa pysymään kohtuukäytössä. Todellisiahan nuo mahdollisuudet sairastua ovat. Ja minua pelottava aivojen rappeutuminenkin näkyy vasta ehkä vuosien päästä.
Itseni tekisi mieli hakea Diapamia tai jotan vastaavaa ahdistuskohtauksiin mutta veikkaan että aika äkkiä olisin niihin nalkissa. Parempi siis että en pidä niitä kotona. Minulla on mietoja nukahtamislääkkeitä sitä varten että jos menee valvominen ihan överiksi, mutta en pidä niitä ikinä kotona yhtä pakkausta enempää ettei tule napsittua liian usein. Uskon että meillä joistain on vain herkempi alttius addiktioille kuin toisilla joten pitää olla varovainen.
Hanki Jberg lääkärin vahvistus että sinulla ei sairauksia joita pelkäät niin voit nukkua paremmin. Siihen asti tsemppiä!
Huomenta ja hyvää adventtia kaikille!
Sappivaivojen ja -leikkauksen jälkimainingeissa kävin vatsan laajassa ct-kontrollissa vuosi sitten eikä siinä ainakaan ollut huomauttamista. Eli en järjellä ajatellen usko, että ainakaan kovin pitkälle menneitä tauteja vielä olisi. Mutta kun jokainenhan on jossain hyvä, niin minä olen pirujen seinälle maalaamisessa! Ja kun painajaiset siihen päälle (äiti ja isäkin oli siinä hyvissä voimissa vielä tuskaa lisäämässä) niin enpä minä muuta tarvinnut. Isoja asioita tapahtunut niin lyhyessä ajassa ja käsittely jäänyt vähän puolitiehen ja nyt ne on pompsahtanut päydälle.
Nyt on olo rauhoittunut ja odottelen hoitajan käyntiä rauhassa.
Jepestä laskeskelin nyt reilun 1,5 kuukauden koontia ja kyllähän siellä on paljon hyvää. Nollapäiviä paljon ja monesti niinäkin päivinä kun olen lipsunut, 1 ja 2 annosta. Ja nyt tämä edeltävä pätkä. Hyvällä tiellä omasta mielestä.
Olen iltaisin käyttänyt pullo-postin ajatuksia meditoinnista niin, että olen pyrkinyt ihan tietoisesti rauhoittamaan mieltäni ennen nukkumaan menoa. Omalla tyylilläni, mutta kuitenkin! 
Rauhaisaa joulun odotusta ja nöyrimmät kiitokset avusta ja kannustuksesta kaikille!
Joulu tuli ja joulu meni! Ja hyvin menikin, jos alkoholia ajatellaan. Jouluruuat maistui hyvälle ihan ilman viiniä enkä siis juonut mitään koko jouluna!
Olen vallan tyytyväinen itseeni. Olo on mainio ja hetkellisiä mielitekoja lukuun ottamatta ei hankalia hetkiä ole ollut lainkaan. Tästäpä on hyvä jatkaa ensi vuoden puolelle!
Onneksi olkoon jberg! Minä taas repesin juomaan Jouluaattona oikein kunnolla, mutta Joulupäivinä otin hyvin maltillisesti. Paljon tsemppiä meille molemmille!
t. Juhani
Ihanaa tsemppiä te kaikki jaatte toisillenne. Mä olen ihan uusi täällä ja lueskelen juttuja - jotta saisin tähän jonkun otteen… koko palstaan ja siitä, miten voisin itsekin onnistua ja saada täältä tukea <3
Hyvää ja jokaiselle sopivan raitista uutta vuotta!