Olen 50-vuotias töissä käyvä nainen, naimisissa, lapset jo maailmalla. Kaikki siis hyvin, vai onko?
Teininä en juonut lainkaan, alkuaikuisikäni olin niin ikään lähes absolutisti, tervetuliaismaljan saatoin juoda, en muuta. Menin nuorena naimisiin ja muksut tulivat siihen samaan syssyyn. Olin raskaana tai imetin eikä alkoholi mahtunut siihen väliin. Mieheni sitä vastoin on juonut nuoresta lähtien. Nykyään hänellä määrät ovat viikkotasolla aika hurjat.
Lapsien kasvaessa aloin silloin tällöin ostaa viinipullon tai lonkeroa. Mutta join hillitysti edelleen. Lapset siirtyivät vähitellen omillensa ja meidän elämä siltä osin helpotti. Töitä mukavasti molemmilla, rauhaisaa olemista ja siihen se pullo mahtui hyvin mukaan.
Olen yrittänyt monesti päästä tavoistani eroon ja haaveena nytkin on vähentämisen kautta lopettaminen.
Viikonloppuna lueskelin teidän tarinoita ja kirjoittelin muutamalle kirjauduttuani mukaan. Pullo_postin kehoituksesta avasin oman tarinani.
Viikonloppuna kävimme pitkän keskustelun mieheni kanssa ja päädyimme siihen tulemaan, että hän ei vielä pysty tekemään omalle käytölleen mitään, mutta kunnioittaa minun päätöstäni. Hänellä kun on ollut ikävä tapa tuoda juotavaa varmuuden vuoksi myös minulle, vaikka olen sanonut, että haluaisin olla ilman ainakin hetken. No ei ne tuodut ole kaappiin jääneeet.
Nyt ajattelin vielä kerran siis yrittää. Vähentää, lopettaa… Olen aina pitänyt huolen lapsista ja koko perheestä, nyt on minun vuoroni, minun pitää pitää huoli itsestäni. Sunnuntaina oli loppuelämäni ensimmäinen päivä. Mieheni ongelma olkoon hänen omansa, minä käytän energiani oman ongelmani taltuttamiseen. Silti rakastan miestäni. Kovasti. Mutta nyt minä ole tärkein itselleni. Itsekkäästi.
Eikös lentokoneissakin ohjeisteta vanhempia ottamaan ENSIN happimaski itselleen, ennen kuin auttaa lapsiaan tai muita. Pitää pitää huolta itsestään, että voi auttaa muita <3
Tsemppiä ja isot halaukset ja tervetuloa tätäkin kautta vielä! Ja armollisuutta itseään kohtaan, voisikohan sitä opetella halaamaan itseään tai taputtamaan edes olkapäälleen, että hyvin tehty tai jos joskus käy joku lipsahdus, niin taputtaa taas ja toteaa että uutta alkua vaan eikä murehdita menneistä.
Minulla on vähän sama tilanne siinä mielessä, että mieheni alkoholin käyttö on runsasta viikonloppuisin ja hän ei ole valmis tinkimään siitä. Olen käyttänyt selvästi sitä itse keppihevosena ja syyttänyt (äänettömästi) häntä omasta juomisen lisääntymisestä. Mutta nyt alan tajuamaan, että olemme tässäkin asiassa erillisiä ihmisiä. Ei minun tarvitse juoda vaikka hän joisi. Totta kai toista humalaista on helpompi sietää kun on itsekin humalassa, mutta toisaalta olemme myös sillä tavalla päätyneet moniin väittelyihin ja siitä riitoihin. Nyt kun olen itse perjantaina selvin päin tajuan että hänen jankkaamiset ovat vain humalaisen höpinää, enkä lähde mukaan siihen. Eli säästymme monilta turhilta väittelyiltä.
Jotenkin veikkaan, että jos itse saan tämän vähentämisen todella toimimaan voi se ihan itsestään triggeroida miehellenikin vähennyksen tarpeen. Ehkä hänestä ei tunnu mukavalta olla jatkuvasti humalassa, jos minä en ole. Saas nähdä, mutta en kuitenkaan anna sen vaikuttaa itseeni kumpaankaan suuntaan. Ollaan itsenäisiä ihmisiä ja tehdään omat valintamme!
Toivon kovasti, että ensinnäkin itse onnistun ja sitä kautta miehenikin kokeilisi vähentää. Hän siis juo ihan joka päivä muutaman, viikonloppuna isommasti, en edes kehtaa laittaa miten paljon viikossa. Iso syy itselläni siihen, että juomisesta on tullut tapa ihan arkenakin. Minulla määrät onneksi on pysyneet 2 - 4/ilta, viikonloppuna ostan usein viinipullon ja sen kyllä juon yhtenä iltana. Niin ne lukemat kertyy. En kyllä ihan joka viikko kerää leimoja kaikista seitsemästä illasta.
Meilläkin on ollut riitoja, juomisesta ja siihen menevästä rahasta ja riitoja ihan muusta, mutta niihinkin alkoholi on monesti vaikuttanut.
Itselleni lopettaminen maistuisi mukavammalle, ja nyt en ole ottanutkaan yhtään mitään lauantain jälkeen ja tarkoitukseni on yrittää olla muutama viikko kokonaan ilman. Lueskelin teksteistäsi yhden pysäkin taktiikastasi Vilma1966, mutta itse en uskalla antaa itselleni lupaa ottaa sitä yhtäkään päivää. En luota itseeni, ainakaan vielä.
Onneksi mieheni juo pelkästään olutta joten minun ei tule otettua hänen varastoistaan!
Onneksi minäkin tajusin pohtiessani sen, että niin kiltti minun ei tarvitse olla, että jatkaisin pelkästään seuraksi juomista, ettei toisen tarvitse mieltänsä pahoittaa!!!
Olen saanut itse arvokkaasta ajatuksesta kiinni ja aion pitää sen tiukasti mielessäni, toivottavasti kauan ja tuloksekkaasti. Kaksi nollaa kerätty ja kolmas häämöttää
Olen nyt makustellut tätä ajatusta suhteestani alkoholiin. Mietin sitä meinaan joka kerta kun vauhti muissa askareissa hiljenee. Eli nyt kun olen päättänyt vähentää niin milloin tyhjennän ne tölkit mitkä on lupa juoda? Koska jos en juo, en vähennä vaan lopetan. Juonko joka päivä yhden, olenhan vähentänyt silloin. Juonko kaksi kertaa viikossa 4, olenhan silloinkin vähentänyt. Kirjanpitoni näyttää viikkotasolla hyvälle silloinkin jos juon lauantaina 10! Sen jälkeen kun päätin vähentää, olen ajatetellut alkoholia entistä useammin.
Eilen sain ikäviä uutisia ja kävin jaakobinpainia, että heitänkö koko ajatuksen romukoppaan ja haen ohimennessäni alkosta viinipullon iltapalaksi. En hakenut, onnittelin itseäni ja kävelin kotiin päin. Poikkesin kioskille hakemaan sen sijaan lottolapun ja ai niin, kolme lonkeroa. Kävin painin uudestaan kotona ja hävisin. Jalkahoidosta puuttuu ainakin isovarvas.
Selvittelin tänään ikävän uutisen vaikutuksia ja jatkotoimia. Vaikutukset sain minimoitua ja olin siitä niin iloinen , että kävelylenkillä koiran kanssa hain lapun illan kenoarvontaan ja kolme lonkeroa… No enää ei siis tarvi miettiä minä päivänä juon vähentämisessä luvatut juomat. Jos veikkauksen pelejä vielä tulee tälle viikolle lisää, en ole edes vähentänyt. Miten se meni alkutekstissä: jotenkin tuntuu, että nyt onnistun.
Olin tosi väsynyt yhdeksän aikaan illalla, menin sänkyyn ja nukahdin heti. Herätessäni katsoin kelloa josko olisi vielä edes tunti aikaa nukkua ennen kuin herätyskello soisi. Olihan sitä, vähän enemmänkin, kello oli 22.10…
Nyt istun olohuoneessa, kirjoitan tätä ja mietin ajatuksiani alkoholista. Niin ja tarkistin kenon, voitin euron. Ei väsytä pätkääkään.
Uutta alkua vaan putkeen, selvien päivien putkeen siis
Olisi melkein kohtuutonta olettaa, että ilman vahinkoja oppisi, kunhan et tee vahingoista tekosyytä itsellesi jatkaa lipittelyä. Minulla se onnistui, koska samaan aikaan päätöksen kypsyessä tapahtui niin paljon, ettei pää olisi kestänyt alkoholimorkkiksia enää lisäksi. Tavallaan olin onnekas siis, vaikka ei sillä hetkellä siltä tuntunut. Kyllä silloinkin mielessä kävi, että voisi kellua suloisessa nousuhumalassa ja lillua pöhnäväsymyksessä. Olen itselleni kiitollinen, että valitsin silloin tunteiden läpikäynnin selvin päin ja lisäksi kaiken rumuuden, mitä juomiseni ymmärtäminen toi silmien eteen. Ja mitäänhän ei ole kiveen kirjoitettu. Varmasti jossain vaiheessa otan enemmän kuin halusin tai olisi viisasta. toivottavasti minulla on silloin ymmärrystä antaa itselleni anteeksi ja jatkaa nykyistä itselleni sopivaa eloa taas tai joka lopettaa täysin alkoholin käyttö. Helpompaahan se toki olisi todeta, ettei se voinutkaan onnistua ja jatkaa juomista.
Viikonloppuna tulee muksut perheineen, mutta heidän elämäänsä alkoholi kuuluu hyvin, hyvin vähän. Ruuan kanssa isänpäivinä on ollut tarjolla viiniä sitä haluaville, mutta kahdesta pullosta on yleensä jäänyt vaikka meitä aikuisia onkin aika monta. Minähän ne loput sitten illalla olen kitusiini hörinyt. Saas nähdä kuin akan käy!
Olen kuitenkin tosi iloinen tästä viikosta.
Mukavaa viikonloppua kaikille ja hyvää isänpäivää sitä viettäville!
Tsemppiä sinulle jos haluat olla kokonaan ilman. Jos taas vähennät niin silloin viinit ruuan kanssa ei varmaankaan haittaa. Kaada jäljelle jääneet viemäriin kun ruokailut ohi niin et voi niitä horaista naamaasi
Tuntuu kauhealta hukkaan heitolta enkä tiedä onnistuisiko itseltä mutta helppohan se on toisia neuvoa.
Iloista viikonloppua jokatapauksessa!
Jos on muksutkin vielä, niin onko sitä viiniä pakko olla ollenkaan? Jos laittaisit makuvesiä pöytään aikuisille, niin ei kai se pahennusta herättäisi? Elä vaarallisesti!! :mrgreen:
Ihana viikonloppu takana. Kaikki koolla, mukavaa jutustelua ja hyvää ruokaa. Saunajuomat nuoriso-osasto toi itselleen mukanaan, yksi tai kaksi per nekku ja siinä se sitten olikin. Itse join siiderin saunassa ja toisen saunan jälkeen. Tänään ruuan kanssa ei kukaan kaivannut viiniä, en sitä tosin ollut ostanutkaan!
Isänpäivän kunniaksi, muksujen lähdettyä koteihinsa, isäntä kertoi ostaneensa itselleen isänpäivälahjan. Menin aika sanattomaksi kun sen näin. Purkillinen Antabusta.
Meinasin käydä vain lukaisemassa kuulumiset nopsaan, mutta pakkohan se oli kirjautua kommentoimaan! Täältä peukut ja varpaat pystyssä toivotaan oikein hyvää uuden alkua koko perheelle Olisiko ollut paras isänpäiväylläri…? :mrgreen:
Hienoa, että päätös ja asian tiedostaminen on tullut häneltä itseltään. Kivempihan se on yhdessä opetella uusia tapoja olla ja elellä <3
Kirjoittelen ensimmäistä kertaa tälle foorumille ja aloittajan kertomus on hyvin pitkälti samankaltainen kuin omanikin olisi jos sen tähän kirjoittaisin.
Olen 54v. työssäkäyvä perheellinen nainen. Toinen lapsista asuu vielä kotona ja toinen on jo asunut useamman vuoden omillaan. Olen onnellinen nainen. Minulla on ihana perhe. Ja hyvä työ sekä ystäviä ja harrastuksia.
Ainoa asia joka oikeasti häiritsee ja johon haluan muutosta on alkoholin käyttö. Alkoholin käyttö on viikottaista. Noin kaksi vuotta sitten sain vähennettyä käytön päivittäisestä viikonloppukäyttöön. Sekin työ oli kovan takana. Vuosi siinä meni, että sain muutettua ajatusten suuntaa niin ettei alkoholi ollut päivittäin mielessä ja että sain esimerkiksi keskittymiskykyni siihen kuntoon, että pystyin taas aloittamaan rakkaan harrastukseni lukemisen.
Olen niin onnellinen, että olen saanut vähennettyä juomistani niin, että viikossa on aivan selviä päiviä 3 tai 4. Saan nykyään jotain kotonakin aikaiseksi. En tarvitse enää ns. touhuolutta tai -lonkeroa saadakseni vaikka siivottua.
Mutta silti viikottainen alkoholin käyttöni menee riskirajan ylitse ja se minua huolestuttaa.
Alkoholinkäyttöni on kuitenkin jatkunut jo vuosikymmeniä. Ja kesän jälkeen on taas lipsahtanut myös siihen, että saatan ottaa perjantain ja lauantain lisäksi myös sunnuntaina viinilasillisen tai kaksi. Tai saunassa lonkeron. Ja välillä sen yhden saunalonkeron keskiviikkona jos menemme viikolla saunaan. Syitähän aina löytyy, että sen yhdenkin voi ottaa.
Haluaisin lopettaa kokonaan alkoholin käytön vaan hankalaahan se on kun puolisolla on sama kierre päällä. Mukava rentoutua viikonloppuna yhdessä ja ottaa jotain hyvää juomaa. Itse käyn hyvin harvoin alkossa. Mies ystävällisesti tuo minulle aina viikonloppu juomat ja sitä on aina sen verran reilusti nykyään, että jääkaapissa on aina jotain. On helppo vain käydä sieltä hakemassa. Minäkin saatan sanoa miehelleni, että käy vaan hakemassa itsellesi mutta minä en tarvitse mitään. Ja eiköhän hän kuitenkin tuo aina ainakin saunalonkeroa.
Ikä alkaa tehdä jo sen, että edellisillan juominen tuntuu aamulla väsymyksenä ja turvotuksena. Ihoni kuivuu ja rypistyy. Olen aika ulkonäkökeskeinen ihminen niin jo senkin vuoksi haluaisin tervehdyttää juomiskäyttäytymiseni. Ja terveyskin huolettaa, tottakai. Mieluummin haluaisin lopettaa mutta kun alkoholissa on ne hyvätkin puolensa. Nykyään kuitenkin hallitsen juomistani sen verran, että pystyn juomaan sen yhden lonkeron ja siihen se jää. Hetken tekee mieli toista mutta kun en ota asia unohtuu ja mieliteko loppuu. Ja koska harrastan aika rankkaa liikuntalajia niin minun on pystyttävä lauantaina kieltäytymään useammasta juomasta koska minun pitää sunnuntaiaamuna olla ajokunnossa.
Summasummarum, nyt alkuun haluaisin kuitenkin pystyä olemaan vaikka viikon ilman juomaa. Sitten ehkä kaksi viikkoa ja siitä jos pystyisi jatkamaan kuukauden juomapaastoa.
Josko löytäisin sen motivaation täältä jotka ovat samassa tilanteessa. Koska alkoholiongelma minulla on. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
On kyllä vähän pöllämystynyt olo vieläkin! Myönnän että en olis uskonut että ukkokulta tekisi tuommosen jutun. Antabus on aineena ihan vieras ja vähän googlettelin sen käytöstä. Jos oikein ymmärsin niin pari viikkoa menee nyt niiden ensimmäisten annosten jälkeen kun hän ei voi ottaa yhtään alkoa, toivottavasti niitä pariviikkosia riittää useampia.
Nyt itellä on n. 1,5 viikkoa nollapäiviä, tai no viime lauantain kaksi siideriä siitä pois lukien… . En tiedä kuvittelenko, että uni olisi parantunut, normaalisti olen heräillyt pari kolme kertaa yössä ainakin, mutta nyt on kaksi yötä kertynyt unta kaheksan tuntia yhtäsoittoa. Voi tietysti olla, että ei liity juomattomuuteen mitenkään, mutta hyvä kuitenkin, eipä ole töissä väsyttänyt.
Fatlady, tervetuloa joukkoon! Häpeäni omasta juomisestani on vähän vähentynyt kun olen lukenut tarinoita näiltä sivuilta, koska olen tajunnut, että minunlaisiani, ikäisiäni naisia on paljon, en olekaan yksin. En tarkoita että se yhtään enempää oikeuttaisi sitä, mutta jollakin tapaa helpottanut omaa oloani. Moni on onnistunut niin vähentämään kun lopettamaan ihan kokonaankin, se antaa toivoa siihen, että minäkin voisin onnistua. Toki nyt kun mieheni yllätti omalla yrityksellään niin tahtotila on aika vahva. Mutta koska käyn kuitenkin ihan omaa sotaani naisena, tukeudun tosi paljon omanlaisiini tarinoihin. Tuntemattomien kirjoittamiin tuttuihin juttuihin.
Paljon on tullut uusia ihmisiä linjoille ja hyvä niin. Toivotan kaikille menestystä valitsemallaan tiellä!
Olen vieläkin vallan tyytyväinen olooni. Joulu hiipii pikku hiljaa ajatuksiin ja paketteja on tullut jo paketoitua muutamia. En ole mikään jouluihminen, paitsi siltä osin, että rakastan jouluun liittyviä tuoksuja ja makuja! Glögiä olen lämmitellyt joka ilta kupillisen tai parikin, ihan siis alkotonta kaupan kamaa. Se vaan tuoksuu niin hyvälle!
Eipä mulla sen kummempaa asiaa ollut, toivottelen positiivisin fiiliksin oikein hyvää ja toivottavasti vähäprosenttista viikonloppua kaikille sitä toivoville!
Täältäkin hyvät viikonlopun toivotukset! Nämä arkipäivät on menty totuttuun tapaan kuivin suin. Saa nähdä mitä houkutuksia viikonloppu tuo ja miten niistä selviän☺️
Uusi viikko taas jo meneillään! Tänne kuuluu hyvää edelleen. Kävin viikonloppuna turisemassa ystäväni kanssa ja join hänen seurassaan kaksi siideriä, aikaa tosin meni liki kolme tuntia. Ystäväni pyyteli kovasti pikkujouluihin (olemme myös samassa työpaikassa), mutta en ole koskaan viihtynyt kyseisissä kekkereissä, joten jätän menemättä nytkin.
Olen törmännyt monessa tarinassa kerrottuun tyhjään oloon, kun se tölkki tai viinilasi ei illalla kädessä olekaan. Onneksi meillä on tuo koira, joka tykkää siitä, että lenkit ovat entisestään pidentyneet! Sitä ei niinkään haittaa toi pimeä, kurja ilma, ite mielummin kävelisin jos olis edes vähän lunta.
Alunperin mietin, että onko tavoitteenani vähentäminen vai tyystin luopuminen. Kahden viikon aikana saldo on nyt neljä siideriä. Hyvä minä jos puhutaan vähentämisestä. Mutta kyllähän toi kaksi tölkkiä on ihan yhtä tyhjän kanssa ja nekin juotu “muodon vuoksi” seurassa. Jos mieliala ja olotila ylipäätänsä tämmösenä jatkuu, nekin voisi jatkossa korvata jollain alkoholittomalla drinksulla.
Nyt näyttää hyvälle, mutta en nuolase vielä… Parin viikon päästä on viikon loma ja sitten kulman takana näkyykin joulunpyhät. Uutena vuotena en ole tottunut juhlimaan, en edes nuorena, mutta jouluna viini on kyllä aina ollut läsnä. Ei mitään monen päivän kännejä tai kännejä ylipäänsä, mutta kaiken sen hyvän ruuan kanssa ja ihanan rauhaisina päivinä useampi lasillinen on tullut kumottua. Mieheni on varannut yleensä useamman lootallisen olutta itselleen ja näin luulen tänäkin vuonna tapahtuvan. Edelleen hän on ollut ottamatta, mutta laskeskelee milloin antabus pitää lopettaa pyhiä varten. Tosin annoin itseni ymmärtää, että vuoden vaihteessa aloittaisi kuurin uudelleen.
Peukutuksia kaikille vähentäjille tasapuolisesti ja kiitos päivityksistänne!
Olisiko ollut paras isänpäiväylläri…? :mrgreen: