Sain vasta tietää, että puolisoni on pelannut rahapelejä vuoden aikana noin 2000€:lla. Asia selvisi kun olin vuoden päivät kysellyt jatkuvasti lopussa olleiden rahojemme perään ja viimein vaadin nähdä puolisoni tilitiedot. Hän yritti monta päivää olla näyttämättä tilejään kunnes suostui. Olin hyvin järkyttynyt kun näin peleihin kuluneet summat, minusta tuntuu kuin hän olisi tahallaan salannut tämän asian minulta. Puolisoni mielestä hän on pelaillut vain huvikseen ja voi lopettaa milloin vain. En tiedä mitä ajatella.
Mitä ilmeisemmin miehesi pelaa rahapelejä kun sellaisia maksuja on. Onko se pelaaminen ongelmallista, on vaikea sanoa. Hieman ehkä välttely ja aiheen kiertäminen hänen taholtaan viittais siihen, mutta voihan toinen olla vaan järkyttynyt kun joutui kohtamaan syyttelyä ja selittelemään rahan käyttöä. Puhuuko hän yleensä asioista avoimesti?
Uskon kuitenkin että on hyvä asia että otit asiat puheeksi. Ennen kun alat tekemään mitään lopullisia johtopäätöksiä, kannattaa keskustella uudestaan. Rauhassa ja ilman syytöksiä. Kuuntele hänen versio asiasta ja mitä hän itse ajattele.
JOS miehelläsi on peliriippuvuus, sinä et voi paljoa tehdä. Voit tukea ja kannustaa häntä mutta hänen puolesta et voi muutoksia tehdä. Hänen on itse haluttavaa sitä ja tehtävä tarvittavat asiat sen eteen.
Toivon sydämmestäni, että teillä on kyse väärästä hälytyksestä ja miehelläsi ei ole ongelmaa. Toivon sinulle voimia ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä asian selvittelyssä. Kerro miten asiat etenee.
Hei orpona,
uskon, että miehelläsi on alkava peliongelma. Jos hän pelaisi huvikseen, hänelle ei kertyisi velkaa eikä hän piilottelisi asiaa. Käytös paljastaa sen, että häntä ehkä hävettää ja toisaalta häntä ehkä häiritsee ajatus siitä, että olet rajoittamassa hänen pelaamistaan. Huom! Velkaantuminen on erittäin vaarallinen merkki pelaamisesta, koska tilanne ei ole pelaajan hallussa ja läheinen ei voi ikuisesti kontrolloida peliriippuvaisen käytöstä.
Se, jolla on pelaamisessa ongelmia, tarvitsee apua. Kuten taistelu kirjoitti edellä, sinä et voi tuupata häntä avun piiriin, vaan hänen on itse sinne haluttava ja itse apua haettava. Se on todella tuskallista. Mitä sinä voit tehdä?
Perheen talouden turvaaminen
a) Suojaa omaisuutesi ja rahavarasi. ( voisiko miehesi suostua siihen, että hänen tilinsä tulisi sinun tilille?)
Avun hakeminen
a)Voitte yhdessä tutkia mahdollisuuksia vertaisryhmiin osallistumisesta. pelirajaton -hankkeen toimesta ryhmiä on sekä löheisille että pelaajille eri puolilla Suomea. Olisikohan teidän lähellä näitä?
b) soittakaa kumpikin Peluurin auttavaan puhelimeen. Puhelu ei maksa mitään ja sieltä saa neuvoja sekä läheiselle että pelaajalle. Vaikka pelaajamiehesi ei soittaisikaan omasta puolestaan, soita ainakin sinä. Läheinen kärsii tilanteesta, se on hyvin stressaava. Eli vaikka pelaaja syystä tai toisesta ei halua huolehtia itsestään, läheisen kannattaa pitää itsestään huolta ja hakea apua sieltä, mistä sitä vain saa.
c) Peluurin auttavan puhelimen kautta voi pyytää mahdollisuutta päästä keskustelemaan vertaisohjaajan kanssa. Moni läheinen on kouluttautunut vertaisohjaajaksi ja haluaa auttaa saman kokemuksen kohdannutta puhelimitse. kannattaa soittaa.
d) A-klinikka voi auttaa myös, sinne kannattaa soitta ja kysyä aikaa mennä keskustelemaan asiasta.
Itse olen saanut apua oman paikkauntani psykiatrian poliklinikalta, koska olen yhtäaikaa kärsinyt masennuksesta. Terapia on auttanut näkemään sen, että olen erillinen ihminen, minun ei pidä huolehtia pelaajasta. Nykyisin olen eronnut ja sitä kautta pelaajan ongelmat ovat jääneet taakse.
Tärkeintä läheisen kannalta on pitää huolta itsestä. Asioista kannattaa keskustella vakavasti ja yrittää löytää yhteinen ajatus siitä, miten eteenpäin asiassa voidaan päästä. Toivon sydämestäni, että tilanteenne selviäisi. Koskaan ei ole liian myöhäistä hakea apua - kenellekään.
T. sortsima
PS. Tuulettimen puolella me läheiset keskustelemme ja tuemme toisiamme. Kannattaa kirjautua sinne!
Minulla on petetty olo. Kaikki nämä vuodet yhdessä ja minulla on nyt vahvemmin kuin koskaan sellainen tunne, että en tule koskaan pääsemään puolisoni muurin yli vaan hänellä on aina omat asiansa jotka eivät minulle kuulu. Olen jo vuosia joutunut hoitamaan kaikki kotiin, laskuihin, verotukseen, sopimuksiin, remontteihin, lasten koulunkäyntiin yms. liittyvät asiat, koska ilman minua niitä asioita ei hoitaisi kukaan. Samaan aikaan olen tuntenut, että puolisoni salaa minulta asioita. Olen tuntenut epävarmuutta, miettinyt kaikki mahdollisuudet salasuhteista alkoholiongelmaan ja pitänyt itseäni ihan sekopäänä. Olen laskenut paperille menoja ja tuloja lukemattomia kertoja ja pyytänyt puolisoani yhdessä selvittämään mikä kuviossa mättää, miksi hänen luottolaskunsa kasvaa miksi rahamme eivät riitä. Vaikka olen suoraan kysynyt onko hänellä toinen, ryyppääkö hän rahansa, hän ei ole koskaan ei koskaan kertonut mitään rahapelaamisestaan, kiistänyt vain suhteen ja sanonut ettei hänellä ole ongelmaa alkoholin kanssa. Keskustelumme on aina päättynyt siihen, että olen tuntenut oloni vainoharhaiseksi ja on jääty odottelemaan puolison seuraavaa bonusta jolla hän sitten maksaa koko luottokorttilaskun pois, eikä koskaan ole maksanut. Toisaalta minulle on helpotus, että siinä ne nyt on mustaa valkoiselle rahapelimenot tiliotteella, hän ei voi tätä enää kiistää. Tunnen katkeruutta lasten puolesta, jotka eivät tänäkään vuonna pääse kauan haaveissa olleelle etelänmatkalle, mutta en halua näyttää sitä heille sillä kaiken tämän jälkeenkin puolisoni on vanhempana heille rakas.
Kuinka todennäköistä on että puolisoni päästäisi minut lähelleen tai hakisi apua jota minä en varmastikaan osaa antaa?
Hei,
on todella vaikea vastata sinun kysymykseen tuntematta teitä. Ajatuksesi, tilanteesi ja miehen suhtautuminen on jotakuinkin sama kuin minun ja ex-mieheni tilanne oli. Tulkitsen niin, että pelaamista on jatkunut jo pidempään ja se sitoo miehesi henkisesti. Voin olla tietysti täysin väärässä. Tuo reaktiotapa on samanlainen kuin jonka olen kohdannut. Tunsimme parikymmentä vuotta. Rahavirtojen suuruus, toistuvuus ja menokohde selvisi minulle täysimittaisesti siinä vaiheessa, kun yhdistimme tilimme, siis vähän niin kuin teilläkin sinun katsomisoikeuden kautta. Tilanne ei muuttunut sinä aikana kun olimme naimisissa yli 10 vuotta- tunsimme ja olimme yhdessä yli 20 vuotta. Vaikka hän haki apua, lähinnä minun vaatimuksesta ja vaikka muuton yhteydessä pelaamiskierre katkesi hetkeksi, pelaaminen palasi vähintään samassa laajuudessa aina takaisin.
Monelle pelaajalle käy niin, että vasta kun kaikki on mennyt (perhe, parisuhde, asunto, työpaikka) tulee havahtuminen ja totuuden näkeminen: pelaaminen on ongelma, josta on päästävä eroon. Pelaaminen koukuttaa aivot tutkitusti ja pelaaja on koukussa nm. voiton odotukseen. Jos hän voittaa, hän ei iloitsekaan siitä samalla tavalla kuin ilokseen satunnaisesti pelaava, vaan käyttää taas rahansa uuden jännityksen luomiseen. Pelien äänet, verkkopelien ulkoasu väreineen luovat maailman, johon pelaaja oppii uppoutumaan. Aivoissa tapahtuu muutoksia, mikä tekee pelaamisesta irrottautumisesta vaikean. Tämä on ongelman ydin: koukuttuneena, vielä pelaamiseen kykenevänä ( katto pään päällä, ruoka pöydässä ja perheyhteys) pelaajalla ei ole halua irrottautua, siihen ei ole mitään todellista syytä. Tämmöiseen yhteenvetoon ja ymmärrykseen olen vuosien saatossa päätynyt: pelaaja ei elä elämäänsä, vaan pelaa elämäänsä.
Tunnen pelaajia, jotka ovat päässeet irti pelaamisesta. He ovat enemmän tai vähemmän kokeneet tuon pohjan elämässään ja nyt irti päässeenä elävät hyvää elämää. Hyvin harva on päässyt irti ilman ulkopuolista apua, ainakin ystävät ja perhe ovat olleet mukana selviytymisprosessissa ja tuolloin pelaajan tahto ja motivaatio selviytyä elämeen pelaamatta on todella huikean kova. Nyt, kun nykyään on apua saatavilla erilaisissa muodoissa, irrottautuminen on enemmän mahdollista kuin koskaan aiemmin. Oleellisin tekijä tässä on se, haluaako pelaaja aidosti päästä eroon pelaamisesta. Näkeekä hän pelaamisensa yli?
Mitä sinä voit tehdä? Voit edelleen tutkia pelaamista ilmiönä, jotta tunnet perheesi vihollisen. Voit etsiä niitä keinoja, joiden avulla on asiallista tuoda esille pelaamisen sinulle ja perheellenne tulevat tuomat ongelmat ja sen, mitä sinä tunnet ja haluat. Helposti läheinen lähtee elämään pelaajan puolesta, Se ei vie valitettavasti asiaa eteenpäin. pelaajan on kohdattava pelaamisen tuomat seuraukset. Hän on tässä tapauksessa aikuinen ihminen, joka saa pelata vaikka lopun elämänsä, jos niin päättää. Se ei ole lainvastaista toimintaa. Hän voi myös päättää, ettei pärjää omin avuin, haluaa pelastaa itsensä pelaamiselta ja hakeutua saamaan apua. Tämä on läheiselle todella raskas prosessi: haluaa, että perhe säilyy kokonaisuutena, mutta ei voi pelaajan puolesta päättää pelaamisesta. pelaajasta pitää päästää henkisesti irti, jotta pelaaja saa mahdollisuuden kantaa oman vastuunsa aikuisena ihmisenä ja toisaalta jotta läheinen ottaa itsestään ja lapsista vastuun ja jopa eroaa päästäkseen irti pelaamisen seurauksista. Rahahan on vain yksi seuraus, aika ja yhteys, luottamus ja rakkaus ovat se suurin puutos, joka pelaamisen seurauksena on. Lapset ovat vaarassa masentua, jos toinen pelaa ja toinen on jatkuvasti kireä, stressaantunut ja epätoivoinen pelaajan toiminnasta.
Eri asia on, mitä läheinen oman ja lasten puolesta päättää sisällyttää omaan elämäänsä, mikäli pelaaja valitsee pelaamisen. Tämä vaatii sen, että läheinen hakee erilaisia hetkiä viikottain rauhoittua, kuunnella itseään ja ajatuksiaan. Mitä minä haluan ja mitä minä en halua elämääni. Kuka minä olen? Millainen on hyvä elämä minun mielestä? Mitä hyviä asioita elämässäni on nyt, missä asioissa on puutteita? mihin asioihin voin itse aidosti vaikuttaa?
kannattaa kirjoittaa/ maalata/ muuten ilmaista ja kirjata ajatuksia ylös. Samalla kannattaa ehdottomasti hakea apua, jotta saa puhallettua vellovia tunteita ulos, LÄHEISEN HENKINEN HYVINVOINTI ON NUMERO YKSI JOSTA KANNATTAA PITÄÄ KIINNI. Kukaan muu ei voi sitä tehdä, vaikka pelaaja ei tilanteessaan kyklene hakemaan apua, läheisen kannattaa niin tehdä. Muuten vaipuu elämään pelaajan vääristynyttä elämää, kaikki energia menee siihen, pelaako toinen vai ei ja kuinka paljon. Alussa sitä varmasti tarkkaileekin, mutta onko se läheisen elämän tehtävä? Onko vaimo miehensä äiti? Onko se, johon haluaa satsata lopun elämänsä, jos pelaaja ei hae apua?
Nämä kysymykset ovat varmasti tuskallisia. Seuraava kirja on auttanut ja opettanut minua ihmisenä kasvamisena. Se on hyvin lyhyttekstinen ja siinä on osuvia tektejä, joiden avulla oppii kysymään itseltä oikeita kysymyksiä. Kirja sisätää myös halvimman mahdollisen tavan käydä etelän matkalla joka aamu: pieni hengitys ja mielikuvamatka. Kuinka helposti sitä oppiikaan rentoutumaan 15 minuutiksi joka aamu, syke laskee ja tulee hyvä lämmin olo. Jostain syytä kirjan ohje on toiminut minulla hyvin. Johan Kirscher: Terveen itsekkyyden harjoituskirja.
Seuraavassa verkkojulkaisussa on kertomuksia pelaajista ja läheisistä heidän itsensä kirjoittamina, se voi auttaa peilaamaan tilannetta: pelirajaton.fi/wp/tiedostot/900- … laista.pdf
Peluurissa on lyhyet ohjeet läheiselle, miten tukea pelaajaa:http://www.peluuri.fi/laheiset/yleista-tietoa-laheiselle/miten-tuen-pelaajaa-laheisena
Myös ohjeita läheisen itsensä tukemiseen ohjeita ja kirjallisuutta löytyy:
peluuri.fi/laheiset/tyokaluj … en-oma-apu
Yksi asia, jota tarvitsisit, on myös se, miten keskustella pelaajan kanssa. Viha, ärtymys pettymys, raivo, suru, epätoivi raastaa läheisen elämää, se on luonnollista ja suoraa seurausta siitä, että perusturvallisuus on mennyt ja luottamusta ei ole. Tunteet käyvät 0-100 ihan lyhyessä ajassa. Se on normaalia. Sen vuoksi on joskus vaikeaa ajatella, että kykenisi keskustelemaan rauhallisesta asiasta vain asiana. Tätä vaikeuttaa se, että läheinen on usein rooliltaan vastuun kantaja, ja ehkä ei ole vielä omilla jaloillaan seisova, vaan näkee tulevaisuuden vain toisen puolisona. Jos kykenisi olemaan itsenäinen ja hyväksyisi sen, että polut voivat erota, voisi olla helpompaa auttaa pelaajaa oikein. Silloin tunteet ei olisi välissä ja läheinen ei olisi katkera, vaan näkisi erilaiset vaihtoehdot mahdollisina. Itse pystyisin tähän nyt, mutta silloin kun meillä tilanne oli päällä, en ollut valmis enkä tajunnut roikkuvani pelaavassa miehessä. En tajunnut, että elämä ilman miestä olisi mahdollista, se jopa kauhistutti.
Esitteessä on ohjeita pelaamisesta puheeksi ottoon, se on kirjoitettu ammattilaisille, mutta en tiedä, löytäisitkö sieltä oikeita sanoja:http://www.sovatek.fi/liitteet/Rahapeliongelmien_tunnistaminen,_puheeksiotto_ja_pelaajan_auttaminen.pdf
Läheinen ei ole koskaan pelaajan hoitaja!! LÄHEINEN ON ITSE AVUN TARVITSIJA! On olemassa myös oikein hyvä uudistettu ohjeistusesite läheiselle, tähän hätään sitä en nyt löytänyt. Se on verkossa ja Maritta Itäpuiston kirjoittama. Häneltä on myös vanhempi versio, uudempi olisi ajantasaisempi. Se kannattaa etsiä.
Anteeksi että kirjoitin näin pitkän vastauksen ja aika yleisellä tasolla. Tuli olo, että halusin jakaa kerralla paljon ajatuksia. Voimia sinulle, myötäelä itsesi kanssa, vastuu pelaamisesta on pelaajan.
“Kukaan muu ei tiedä, mistä kenkä puristaa kuin se, jolla se on jalassa”
Luota siis itseesi, osaat, näet ja taidat. 
t. sortsima
Tämä Sortsima on todellakin täysin väärässä.
Todella hyvä ja tyhjentävä kirjoitus sortsimalta. Toi hienosti asioita esiin joita pelaajan lähimmän on hyvä ottaa huomioon.
Hyvin sanottu, sortsima. Läheinen tosiaan tarvii apua, eikä ole se joka pelaajan pelastaa.
Sehän on vähän kuin uhkapeliä pelaisi, että lopettaako pelaaja pelaamisen.
Sen varaan ei kannata laskea. Toivottavaahan se tietysti olisi, mutta ei toivominen perhettä elätä eikä velkoja maksa.
Taloudellisesti ei kannata uhkapelurin kanssa sitoutua.
Se että hän antaisi korttinsa ja tunnuksensa, on vaan vastuun siirtämistä että toisesta tulee hänen huoltajansa.
Sekään ei pitkälle mielestäni kanna.
Pelaajan kanssa kun seurustelin, tuntui että jossan vaiheessa hän jopa käytti hyödykseen minua, ettei pelaisi.
Kun yritti päästä peleistä irti. Mutta heti kun selkäni käänsin, niin oli jossain automaatilla.
Niskavillani nousivat pystyyn kun näin. Siitä tiesin, että suhteella ei ole tulevaisuutta. Ei sillä, että pelaaminen olisi jotenkin rikollista, mutta ne tunteet joita se minussa herätti, olivat liian voimakkaita.
Pelaajan kanssa on myös sellainen muuri välissä, kun tuntuu ettei toinen oikein nauti elämästä eikä välitä mistään pienistä iloista. Maistaako tuo edes lie ruuan makua ja näkeekö kauneutta ympärillään? Se minua ahdisti…Melkein kuolin pystyyn suhteessa. Vaikka toinen ei lyönyt eikä mitään; Kunhan vaan piti omana tietonaan suurimman osan itsestään, koska se suurin osa oli pelaaminen.
Hei vielä,
tuo esite, jonka mainitsin on Suhteet pelissä ( 2014):
julkari.fi/bitstream/handle … sequence=1
Kaikkea hyvää,
t. sortsima
Suurin osa kirjoittajista haluaa toipua ja päästä eroon pelaamisesta tällä palstalla. Eivät tällä palstalla kirjoita ne pelurit, jotka eivät halua hakea apua tai päästä eroon pelaamisesta.
Ei kukaan pelaa hävitäkseen rahaa, se on vaan väistämätön lopputulos kun pelaaja ei näe muuta vaihtoehtoa kuin pelaamisen jatkamisen, jos sitä velkaa on jo syntynyt. Minä en usko enää mihinkään “pohjakosketuksiin”, kyllähän tuolla näkee yksinäisiä miehiä, jotka keräilevät pulloja kadulla ja pelaavat panttipullorahat automaatteihin.
terv. Joku Jaskanen
Ei tää homma ookkaan niin mustavalkoista, ja noi “läheiset” voi mennä kirjoitteleen muualle !
Tuntuvat olevan jotenkin yläpuolella, parempia.
Jospa ylimielisyys vielä osuu teidän omaan nilkkaan.
Hei Vieraat,
käsitteen pelaaja käyttäminen ei kerro, niin kuin totesitte, kaikkea. Kunnioitan suuresti teitä, jotka olette lähteneet taistelemaan pelaamattomuuden puolesta omassa elämässänne. Ei käy kateeksi, mutta uskon kamppailun voimaan ja siihen, että onnistutte. Yleensä asiat löytävät vastauksensa, kun tielle on päässyt. Ja varmasti on monenlaisia tapoja päästä maaliin. Te tiedätte nämä kuviot paremmin kuin minä. Kirjoitin ainoastaan siltä pohjalta, jonka 15 vuotta omassa avioliitossa ja sen jälkeen tilannetta seuranneena on antanut, olen saanut myös jonkin verran koulutusta ja teen vapaaehtoistyötä asian tiimoilta. Näkökulmani on läheisen. Koen omien kokemuksieni olleen sen verran voimakkaat ja elämääni mullistaneet, että haluan tukea läheisiä. Tässä työssä on mukana myös entisiä pelaajia, joiden kautta olen oppinut tuntemaan heidän osaltaan pelaajan mielenmaisemaa. Kuten totesittekin, kaikki ei ole mustavalkoista. Vastuu omasta elämästä on kuitenkin kaikesta huolimatta aina kullakin yksilöllä, onpa hän läheinen tai pelaaja. Tästä pidän kiinni. Kummallekin löytyy apua ja sitähän tekin olette onnistuneesti lähteneet hakemaan, kun olette löytäneet Valtin vertaistuen. 
Olen ollut itse rähmälläni ja lapsemme ovat olleet todella pahassa pulassa aikoinaan puolison pelaamisen takia ja oman masennukseni takia. Olen onneksi saanut runsaasti apua ja vertaistukea, eniten juuri Tuulettimen puolella, sitä voin lämpimästi suositella läheisille. Valtti on käsittääkseni tarkoitettu sekä pelaajille ja läheisille, ainakin etusivun kirjoituksen mukaan. Joten pelaajat koettakaa löytää mieluisampia otsikoita… 
Kaikkea hyvää teille kumpaisellekin ja voimia elämään. On ihan mahtavaa, että olette kamppailussa mukana. Ja on todella tärkeää, että asioista voi keskustella täällä avoimesti.
t. sortsima
Vinkistä otettu vaarin, toki kukaan ei käske avaamaan ketjua jonka otsikko on puolisot ja niiden ongelmat.
Mutta ehkä tämä on väärä palsta puhua, minun siis. Onnistun monesti vaikuttamaan yläpuolella olevalta, johtuu siitä etten ole päässyt katkeruudestani yli. My bad. Tiedostan sen, että pelaajia on erilaisia, ja ihan kaikki mitä itse olen kokenut, ei välttämättä liity pelaamiseen, vaan siihen yksilöön kenen kanssa luulin seurustelevani, ja lisänä se mikä itse olen. Joten pahoittelen jos olen loukannut ketään, ja poistun nyt…
Toivottavasti en löydä enää ainakaan mitään mihin kokisin tarvetta kommentoida…Vannomatta paras. Sitä kun näkee samoja kokeneiden kirjoituksia , herää halu kommentoida. Mutta katsotaan nyt.
Hei Läheltä seurannut,
sinun kertomuksesi siitä, kuinka sinun ja pelaavan miehesi välilä oli muuri, kuulosti aivan samalta kokemukselta kuin myös minun. Et sinä ole ketään kirjoituksilla loukannut. Myös me läheiset olemme täällä toisiamme tukeaksemme. Kiitos sinulle, että kerroit omasta kokemuksestasi. Ihailin sitä, kuinka nopeasti sinun itsesuojeluvaistosi toimi ja irtauduit hänestä nopeasti. 
Olit varmasti oikeassa, intuitio kertoo yleensä tilanteen oikean tolan.
Mainitsit katkeruuden. Mistä tunnet vielä katkeruutta? Haluatko avata tätä?
Ei meidän tarvitse pyytää anteeksi sitä, että kirjoitamme avoimesti ajatuksiamme. Itse kirjoitin hyvin suoraan, mitä ajattelen vastatakseni ketjun aloittaneelle Orpanalle. Pelaaminen on vakava asia ja yhteinen tavoite on päästä siitä jaloilleen, eroon. Jokainen meistä tekee sen eteen parhaansa. Ja vaikka se ei sinua kovin pitkän aikaa koskettanut, se on jättänyt syvät jäljet. Toisen pelaaminen asettaa jotenkin läheisen vastakkain itsensä kanssa. On pakko nähdä omat ajatukset selvemmin, jottei vajoa toisen mukana.
Olet päätynyt samaan lopputulemaan kuin Dr Phil ohjelmassaan vuosia sitten: jos puolisosi pelaa juokse niin lujaa kuin pääset. Olen samaa mieltä kuin sinäkin, että yhdessä asuminen pelaajan kanssa on uhkapeliä, Kiteytit hyvin:
Toivottavasti kuulemme sinusta! 
Tuntui hyvältä, kun joku muu totesi kokeneensa samanlaisia asioita. Kiitos sinulle!
t. sortsima
Kiitos sortsima, pakkohan tuohon on sitten vastata. Tulin tänne lukemaan ensin vaan, joko pelaajat ovat raivostuneet ,katkera läheinen puhuu asioista ja saan ikuiset bannit. Mutta jos niin ei ole vielä käynyt, niin voin sinulle ainakin kertoa että katkeruudella tarkoitan sitä, että miksi en voinut heti lähteä vaan, kun sisimmässäni tiesin ettei tää ole mun juttu, että mies näyttää lottokuponkia ja kilistelevän kolikoita taskussaan. Ne olivat minulle vieraita asioita, ja ei millään pahalla kenellekään jota se kiinnostaa, puhun vain itsestäni. Katkeruuttta varmaan se ajatus, Miksi en kuunnellut itseäni ja voinut heti ratkaisevalla hetkellä kun veri pakeni suonista kun pelästyin, sanoa, että tämä ei mulle käy, ja toimin sen mukaan mitkä on MINUN fiilikset, enkä toisen selitykset. Ensinhän pidin sitä viattomana ajanvietteenä , kaikkihan niin tekee. Voisihan sitä itsekin lotata joskus, eihän se voitto tule, jos ei kerran pelaa! Se vastaus ja totuus että ei ole mun juttu, oli kuitenkin silmieni edessä. Sitten mulle kerrotaan, että kato ei tää lotto aiheuta sitä samaa. Ja nää ja nää pelit ovat parempia kun toiset. Ja minun pitäisi sitten siitä jotain ymmärtää…opiskella jopa eri pelejä, että mitkä ei aiheuta pahoja oloja tai riippuvuutta. koska mitä se minulle kuuluu. Koska kyse ei ole siitä, että pelaaja tekee väärin kun korkeintaan itseään kohtaan. Ei hän ole selitysvelvollinen mulle. MINUN on mietittävä mitä haluan. Onko minun ajanvietteet toisenlaisia. En laita edes paremmuusjärjestyksee. Koska aina on se mahdollisuus ettei toinen ole riippuvainen, se on hänen harrastus. Mutta mä tykkään enemmän lukemisesta.
Sanon sitä katkeruudeksi, kun hukkasin aikaa vaikka tiesin heti, että yksinkertaisesti: tämä ei oo mun juttu:) Ja siksi se tulee esille pieninä piikkeinä joskus hampaideni välistä…tai ehkä kuulostaa joskus siltä? Koitan pehmentää enkä sanoa kaikkia suoraan
. Eihän siinä ihmisen elämän mittapuulla kauaan mennyt, mutta jotenkin alkanut arvostaa jokaista minuuttia. Mikä on ihana asia:D
Ehkä opin vielä. toinen ensin kokeilee vähentää. Sitten kokeilee poistuisiko ongelma sillä, ettei pelaa jotain tiettyjä pelejä. Ja kokoajan tajuan sen, että ne kokeilut on kokeiluita.
Miksi pitää aina kokeilla? Voisin kävellä valmiiseenkin pöytään? Jos en vaan jaksa. Tai antaa muiden keskittyä omiin ongelmiin, ja itse omiinsa.
Se että hän antaisi korttinsa ja tunnuksensa, on vaan vastuun siirtämistä että toisesta tulee hänen huoltajansa.
Sekään ei pitkälle mielestäni kanna.
Pelaajan kanssa kun seurustelin, tuntui että jossan vaiheessa hän jopa käytti hyödykseen minua, ettei pelaisi.
Kun yritti päästä peleistä irti.
Voi että joku osaa satuttaa.
Siis tuo edellinen oli lainaus Läheltä seuranneen kirjoituksesta.
Mikä siinä sitten satuttaa, että minulle ei ole sopinut tietynlainen ihmissuhde, ja minulle ei ole sopinut tietyt tavat olla yhdessä?
Ja millä tavalla se on väärin, että mielestäni ei pitkälle kanna?
Otatko nyt liikaa itseesi minun elämästäni. Koitan niin nätisti kun ikinä osaan, korostaa sitä, että puhun omasta lähtökohdasta. Mutta se ei näemmä riitä. No, toivottavasti toivuit minun mielipiteistäni. Tarkotus ei ole satuttaa ketään, mutta niinhän aina silti väistämättä joskus käy.
Hei Läheltä seurannut,
en ole varma sainko kiinni ajatuksestasi. Käsitin niin, että sinua harmittaa se, että et heti sanonut ystävällesi, ettet halua olla pelaamisen kanssa tekemisessä. Oletko vihainen itsellesi, kun et heti tehnyt niin kuin itse tiesit sisimmissäsi olevan oikein? Että ehkä halusit vielä katsoa ja ymmärtää, ehkä miellyttää toista, vaikka samalla tiesit käveleväsi itsesi ylitse, että et kunnioittaisi omaa sisäistä tarvetta ja käsitystä oikein elämisestä. Onko tunteesi katkeruutta toista kohtaan, miksi hän aina vain pelaa vai pettymystä, suuttumusta tai turhautumista itseen, miksi ikäänkuin on alistunut toisen vietäväksi, eikä ole uskaltanut tarttua härkää sarvista ja tehdä omat päätökset? Arvaa olenko tuntenut samalla tavalla? ja usein monen asian kanssa yhä vain opettelen pitämään puoleni ja kuuntelemaan itseäni, sisintäni. Tämä lienee aika inhimillistä.
Voitko antaa itsellesi anteeksi, että toimit itseäsi vastaan? pelaaminen ja nimenomaan riippuvuus on ilmiönä jotain ihan muuta kuin äkkikuulemaltaan ajattelisi. Eikö meillä ole oikeus luottaa toiseen, uskoa hyvyyteen. Tietysti kun oppii tuntemaan asiaa ja tajuaa, että on mukana jossakin sellaisessa, joka ei tee hyvää itselle, on mahdollisuus alkaa reagoimaan. Minua on auttanut se, että olen ihan paperille vastannut seuraaviin kysymyksiin:
-
Mitä tapahtui ( kirjoitan sen jutun, joka minua kaivelee)?
-
Mikä tunne tai mitkä tunteet minussa velloo, kun ajattelen asiaa?
-
Mikä ajatus tähän liittyy ( eli millaisen ajattelet itsesi olevan, kun tunnet näin tässä tilanteessa)? Tämä kysymys on todella tärkeä. Usein ajatus on jotenkin negatiivinen, esimerkiksi olen kaikkein typerin ihminen, kun annoin nin tapahtua.
-
Onko edellinen ajatus todella 100% totta?
( useimmin huomaankin, etten todellakaan ole typerä, jos näin kävi) -
Mitä voin vaihtoehtoisesti ajatella?
( usein voin ajatella, että juttu oli vaikea, onneksi yritin/ olen yrittänyt kaikilla tavoilla parhaani jne, vaikka pieleen meni. Oikeastaan voin onnitella itseäni tai jotain muuta vastaavaa)
6.Mitä haluan juuri nyt?
( se voi olla mitä tahansa, itse haluan useimmiten lepoa )
Vähän samalla tavalla voi miettiä, voisiko antaa anteeksi itselleen, ettei heti ole tehnyt jotain. Me emme ole koneita, teemme koko ajan parhaamme ja yritämme niillä voimavaroilla, jotka meillä on. Elämässä on monenlaisia vaiheita ja kaikesta kertyy elämän kokemusta. Ollaan armollisia itsellemme!
Toivottavasti en ollut ihan hakoteillä. Ja jos olin, kerro lisää! 
t. sortsima
( PS. tuo kysymyssarja on siitä Terveen itsekkyyden harjoituskirjasta. Se vie ehkä 5 minuuttia, mutta helpotus on välitön. Asia vain putoaa harteilta, jos hoksaa oman ajatuksen. Minulla ainakin on ollut niin paljon negatiivisia ajatuksia omasta itsestäni, että olen ollut kiitollinen noista kysymyksistä. Nykyään mieleen tulee hyviäkin juttuja, mikä tuntuu suurelta ihmeeltä. Uskon tämän tavan auttanee minua vuosien mittaan todella paljon. Suosittelen!)
Juu tämä se on! Ei niinkään se että olisin täysin miellyttämisen haluinen vaan Juuri se itsensä kuuntelemisen hitaus. Että ensin pitää masentua ja kärsiä kaikenlaisesta vaivasta, kunnes tajuaa, eikä osaa yhdistää asioita. Tai että kuuntelee niitä “kaikkihan näin tekee” ja uskoo …Että miksi sitä ei osaa heti vetää rajoja. Kun sitten ei tarvi katkeroitua koskaan.
Mutta, asioiden sanomisessa suoraan ei ole koskaan ollut vaikeuksia. En ole pelännyt tehdä kantaani selväksi. Ja nimenomaan siten, että en tuomitse toista tai hänen tekemisiään, vaan kerron miltä minusta tuntuu ja sillä selvä. Edellyttää että tiedän ensin miltä tuntuu, koska vaikea on puhua jos ei itsekään tiedä. Mielestäni esim nalkutus on just se mihin minua ei saa väännettyä. Tarkoitan sitä ihanaa kissahiirileikkiä, jossa minä olen “Äiti” ja komennan, ja kiellän tekemästä kaikkea hauskaa:D
pelaajat tuskin loukkaantuvat, jos sanotaan näin että MIKSI oisin yhteistä lainaa ottanut, tai mitään yhteistä yrittänyt missä on omat rahat kiinni. Se ei ole kenenkään satuttamista, vaan ihan järkeä.